Suodata artikkeleita

Kaikki artikkelit

9.8.2016 Artikkeli,

Miksi edes vaivautua miettimään onko tahto vapaa vai ei?

Keskustelu ihmisen vapaudesta ja vapaan tahdon luonteesta velloo vilkkaana erityisesti englanninkielisessä filosofiassa ja tieteessä. Tilannetta kuvaa hyvin se, että Oxford University Press julkaisi muutama vuosi sitten uuden painoksen suositusta kirjastaan The Oxford Handbook of Free Will (OUP, 2011). Kyseinen teos on yksi mittavimpia (melkein 700 sivua pientä pränttiä!) kustantamon varsin suositussa käsikirjojen sarjassa. Käsikirjan lisäksi pelkästään Oxford University Press julkaisee kymmeniä kirjoja tahdonvapaudesta joka vuosi.

Vaikka tätä filosofisen ja tieteellisen tutkimuksen haaraa on Suomessa harjoitettu hyvin vähän, ovat pienet laineet alkaneet iskeä tännekin. Tästä esimerkkinä toimikoon Helsingin sanomien tiedetoimittajan Susanne Björkholmin viime syksyinen artikkeli (HS 3.8.2015), jonka mukaan kaikki tekomme ovat tulosta aivojemme toiminnasta. Hän vihjaa tämän sulkevan vapaiden tekojen mahdollisuuden pois. Käsittelin tämän näkemyksen ongelmia jo lyhyessä vastineessani. Lue koko artikkeli

2.8.2016 Kirja-arvio,

Oikeusvaltion jäljillä länsimaisen yhteiskunnan juurilla

Mikä on oikeusvaltio? Miten se syntyi? Jaakko Sorri arvioi professori Jukka Korpelan kirjan Länsimaisen yhteiskunnan juurilla.

Nykyään oikeusvaltion tuntomerkkeinä pidettävinä asioina voidaan mainita esimerkiksi (1) julkisen vallankäytön perustuminen lakiin, (2) julkisen vallan elinten asettamisen ja organisoimisen perustuminen lakiin, (3) riippumattomat tuomioistuimet, (4) julkisen vallan toimintoja sitovat yksityisiä suojaavat perusoikeudet sekä (5) yleisten normien asettamisen rajaaminen kuulumaan vain sellaisille julkisen vallan elimille, joiden asettamiseen kansalaiset voivat vaikuttaa. (Tarukannel 2002, s. 62). Oikeusvaltio-ajatukseen liittyy siis sekä ajatuksia siitä, miten normeja tulee säätää, kuinka julkisen vallan tulee perustua lakeihin ja toimia lain asettamissa rajoissa, että myös sopivasta tahosta päättämään siitä, miten lakeja yksittäistapauksissa käytännössä sovelletaan.Lue koko artikkeli

28.6.2016 Ajankohtaista,

Tältä näyttää ohjelma Areiopagin tiedeuskoa käsittelevässä seminaarissa

Areiopagi järjestää kolmivuotisen projektinsa viimeisen seminaarin Tiedeusko ja todellisuuden rajat 13.-14. lokakuuta 2016. Sen teema on tiedeusko eli skientismi ja sen kritiikki. Seminaarin pääpuhujaksi saapuu Uppsalan yliopiston teologisen tiedekunnan uskonnonfilosofian professori Mikael Stenmark. Seminaarin yhteydessä julkaistaan Stenmarkin teos Tiedeusko ja todellisuuden rajat.

Seminaarin paikkana on Helsingin yliopiston päärakennuksen pieni juhlasali (Fabianinkatu 33). Seminaarin yhteydessä Areiopagi ja Kirjapaja julkaisevat suomeksi Stenmarkin kirjan Tiedeusko ja todellisuuden rajat, (kääntänyt Kirsi Nisula, alkuteos Scientism: Science, Ethics and Religion, Ashgate 2001). Lue kirjan kuvaus tästä.Lue koko artikkeli

21.6.2016 Kirja-arvio,

Psykologian ja kristinuskon kohtaamisesta syntyy älyllinen kriisi

Miten kristitty voi suhtautua psykologiaan, joka on yhtäältä keskustelukumppani ihmiskäsitystä koskevissa pohdinnoissa ja toisaalta saattaa olla paikoitellen ristiriidassa joidenkin kristillisestä uskosta nousevien käsitysten kanssa? Näkökulmia kristinuskon ja psykologian suhteeseen tarjoaa teos Psychology & Christianity – Five Views.

Kristityt suhtautuvat psykologiaan keskenään eri tavoilla, ja Psychology & Christianity -teos auttaakin jäsentämään tätä kristillisten suhtautumistapojen moninaisuutta (etenkin amerikkalaisen evankelikaalisen kristillisyyden sisällä). Siinä, missä joku kristitty vastustaa modernia ja sekulaaria psykologiaa henkeen ja vereen, toinen hyödyntää sitä kritiikittömästi ihmiskäsityksensä rakentamisessa.Lue koko artikkeli

14.6.2016 Vieraskynä,

Tieteen taantumus

Vertaisarviointi vuotaa kuin seula. Suurta osaa tuloksista eivät toistokokeet vahvista. Jopa suora huijaus on hälyttävän yleistä. Samaan aikaan tiedettä ylistetään miltei kaikkien kysymystemme ratkaisijana. Luotamme yhä enemmän yhä huonompaan tieteeseen ja tämä on suuri ongelma, väittää vieraskynässä William A. Wilson.

Tieteen ongelma on, että suuri osa siitä ei yksinkertaisesti ole tiedettä. Viime kesänä Open Science Collaboration -projekti ilmoitti yrittäneensä toistaa sata psykologian koetta, jotka oli julkaistu kolmessa alan arvovaltaisimmassa julkaisusarjassa. Tieteellisten väitteiden perustana on ajatus, että kun kokeet toistetaan likimain identtisissä oloissa, myös tulosten tulisi olla suunnilleen samoja. Viime aikoja lukuun ottamatta hyvin harva on kuitenkaan vaivautunut tarkistamaan järjestelmällisesti, onko asia todella näin.Lue koko artikkeli

7.6.2016 Artikkeli,

Arvottomat ihmiset äärettömässä universumissa

Tarkoittaako universumin massiivinen koko, että ihmisellä ei ole merkitystä? Dosentti Olli-Pekka Vainio pohtii asiaa norsujen, pienten ihmisten ja riihimäkeläisten näkökulmasta.

Douglas Adamsin tieteisparodiassa Linnunradan käsikirja liftareille mainitaan laite nimeltä “totaaliperspektiivipyörre”. Kyseessä on teloituskone, joka yhdessä hetkessä näyttää kohteelleen koko universumin kaikessa laajuudessaan ja sen jälkeen pienen ”olet tässä” -pisteen. Kokemuksen on tarkoitus olla niin kauhistuttava, että kohde kuolee sen siliän tien. Lue koko artikkeli

31.5.2016 Kirja-arvio, Vieraskynä,

Onko tiede osoittanut tahdonvapauden vain kuvitelmaksi?

Ei, jos Alfred Meleltä kysytään.

Olemmeko me vapaita? Olemmeko vastuussa teoistamme? Nämä kysymykset ovat keskeisiä itseymmärryksemme kannalta. Arkikäsityksemme mukaan meillä on vapaa tahto eli pystymme ohjaamaan toimintaamme. Tahdonvapaus liittyy moraaliseen vastuuseen. Olemme vastuussa teoistamme, koska ohjaamme toimintaamme. Uskolla tahdonvapauteen on useita myönteisiä vaikutuksia ihmisen elämään. Psykologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että tahdonvapauteen uskovat ihmiset elävät onnellisemmin. He myös ottavat toiset enemmän huomioon, koska he uskovat hallitsevansa toimintaansa ja olevansa vastuussa teoistaan.Lue koko artikkeli

24.5.2016 Kirja-arvio,

Ihmisyyden paradoksi: miksi ihminen ryhtyy vihaamaan naapureitaan, joiden kanssa eli aiemmin sulassa sovussa?

Miten ihmisistä päädytään puhumaan metsästettävinä kalkkunoina? Mikä selittää vihan syttymisen entisiä naapureita kohtaan, joiden kanssa oli tapana elää kaikessa rauhassa? Jonathan Gloverin mukaan ainut moraalisesti vakavasti otettava reaktio 1900-luvun julmuuksiin on huudahdus ”Ei koskaan enää”. Mutta millä perusteella voidaan uskoa moraalilain olemassaoloon saati moraalin voittoon, jos usko Jumalaan moraalin perustana on laajasti hylätty?

Brittiläinen filosofi ja eetikko Jonathan Glover pyrkii vastaamaan tähän haasteeseen teoksessaan Humanity – A Moral History of the Twentieth Century (suomennettu nimellä Ihmisyys – 1900-luvun moraalihistoria). Glover selvittää ihmisyyden luonnetta analysoimalla 1900-luvun historiaa yhtäältä ihmisten tekemien julmuuksien ja toisaalta moraalin pilkahtelevuuden avulla. Näin Glover pyrkii selvittämään, millä perusteella voi uskoa sekä moraalilain olemassaoloon että sen noudattamisen tärkeyteen maailmassa, jossa ei ole mielekästä vedota Jumalaan moraalilain perustana. Lue koko artikkeli

10.5.2016 Artikkeli,

Autisteista harva uskoo persoonalliseen Jumalaan

Mielen teorialla tarkoitetaan ihmisen luontaista kykyä mentalisoida eli “lukea ajatuksia”. Kyky mahdollistaa sujuvat suhteet toisiin ihmisiin, mielikuvitusystäviin ja Jumalaankin. Autisteilla mentalisointikyvyt ovat normaalia heikommat. Siksi he uskovat muita harvemmin persoonalliseen Jumalaan.

”Mitä ihmeellistä minussa on, kun huomioit minut?

Miksi kuulet, kun kutsun?

Onko totta, että ajattelet minua?

Kuinka rakastatkaan minua, se on ihmeellistä!

Olen Jumalan ystävä

Olen Jumalan ystävä

Olen Jumalan ystävä

Hän kutsuu minua ystäväksi.”Lue koko artikkeli

3.5.2016 Vieraskynä,

Tieteen ja metafysiikan suhteesta

Analyyttisen filosofian piirissä on viimeisen kymmenen vuoden aikana käyty kiivasta keskustelua luonnontieteiden ja metafysiikan suhteesta. Keskustelun ääripäitä ovat toisaalta perinteisen ”nojatuolifilosofian” edustajat, jotka puolustavat tieteestä riippumattoman metafyysisen a priori –tiedon mahdollisuutta, ja toisaalta äärinaturalistit, joiden mukaan metafysiikan tulisi olla tiukasti sidoksissa fysiikkaan. Mutta myös välimuotoja löytyy.

Tieteen ja metafysiikan suhde lienee aina ollut tärkeä kysymys metafysiikan harrastajille, ainakin Aristoteleesta lähtien. Luonnontieteiden ja etenkin fysiikan voittokulku on kuitenkin (jälleen?) tehnyt kysymyksestä erityisen akuutin: jos metafysiikka tutkii todellisuuden perustavinta rakennetta, niin eikö metafyysikon olisi syytä konsultoida fyysikoita, jotka tutkivat tätä rakennetta empiirisin menetelmin?Lue koko artikkeli

27.4.2016 Artikkeli,

Ääretön kaikkivaltias on yksinkertainen kaikkivaltias

Eilinen artikkelini ensimmäinen osa käsitteli Richard Swinburnen näkemystä luonnontieteellisten ja persoonallisten selitysten prioritodennäköisyyden kriteereistä. Tänään toisessa osassa perehdymme siihen, miten Swinburnen mukaan Jumala on persoonallisista selityksistä priorisesti kaikkein yksinkertaisin.

Tämän osoittaakseen Swinburne ottaa tarkastelunsa lähtökohdaksi ihmiselle tutun persoonan käsitteen ja laajentaa sen eri ominaisuuksia niin, että päädytään käsitteeseen, jonka useimmat ihmiset tunnistavat intuitiivisesti juuri Jumalaksi. Koska harva fysikalistikaan haluaa kokonaan kieltää persoonallisten selitysten lähtökohtaista mielekkyyttä – vaikka pitäisikin niitä lopulta materiaan palautuvina – saadaan Jumala näin tuotua ihmiselle luontevaan selitysapparaattiin mukaan yhdeksi vaihtoehdoksi.Lue koko artikkeli

26.4.2016 Artikkeli,

Tästä syystä Jumala on yksinkertainen persoonallinen selitys

Vaikka Jumala tietää kaikki todet väitteet ja kykenee toteuttamaan kaiken loogisesti mahdollisen, hän on yksinkertaisin kuviteltavissa oleva persoona. Juuri yksinkertaisuus tekee Jumalasta sellaisen maailman piirteitä selittävän hypoteesin, joka mahdollistaa hänestä puhumisen muutenkin kuin henkilökohtaisena kokemuksena, ainakin jos Richard Swinburnelta kysytään.

Aiemmin tänä vuonna esittelin englantilaisen filosofin Richard Swinburnen hypoteesia teismistä ja siihen liittyvää ennustusvoiman käsitettä. Toinen Swinburnen näkemykselle keskeinen käsite on jumalahypoteesin ennakkouskottavuus eli prioritodennäköisyys. Juuri tähän todennäköisyyteen liittyy keskeisesti myös käsitys hypoteesin yksinkertaisuudesta, joka on Swinburnelle tärkein prioritodennäköisyyttä määrittävä kriteeri. (Yksinkertaisuutta selityksen hyveenä on aiemmin Areiopagilla käsitellyt myös Otto Pellinen Occamin partaveitsen näkökulmasta.)Lue koko artikkeli

Ylös