Ihmisillä on oikeus järjettömiin uskomuksiin
Ihmisoikeussopimusten mukaan ihminen saa uskoa sellaisiakin asioita, jotka tietoteoria määrittelee epäoikeutetuiksi uskomuksiksi.
Millaisiin uskomuksiin ihmisellä on oikeus? Millaisista ajatusrakennelmistaan ihminen saa pitää kiinni? Kysymykseen voidaan vastata esimerkiksi tietoteoreettisesta ja juridisesta näkökulmasta. Jokin tietty uskomus voi olla yhtä aikaa epäoikeutettu ja oikeutettu riippuen siitä, mistä näkökulmasta oikeutta ja oikeutusta tarkastellaan.
Jos vastausta etsitään filosofian alaan kuuluvasta tietoteoriasta, kohdistuu kiinnostus uskomusten tiedolliseen oikeutukseen. Tällöin selvitetään, mitä pitäisi uskoa tai olla uskomatta, jos tavoitteena on uskoa siihen, mikä on totta ja vastaavasti välttää uskomasta epätosia asioita.
Tietoteoriassa on kehitelty erilaisia oikeutusteorioita. Fundamenttiteorian mukaan ihmisellä on oikeutettuja perususkomuksia, jotka määrittävät hänen muiden uskomustensa oikeutuksen. Koherentismin mukaan uskomuksen oikeutus riippuu siitä, onko se johdonmukaisessa suhteessa koko henkilön uskomusjärjestelmään. Reliabilistit puolestaan väittävät, että oikeutetut uskomukset riippuvat psykologisista prosesseista, joiden kautta henkilö on päätynyt uskomuksiinsa.
Ovatko psykoottiset harhaluulot uskomuksia?
Viime vuosina psykiatrian filosofiassa on kuitenkin pohdittu, voidaanko kaikkia uskomuksia, joilla ei ole tiedollista oikeutusta, kutsua lainkaan uskomuksiksi. Keskiössä on ollut kysymys siitä, ovatko psykoottiset harhaluulot uskomuksia. Psykiatrisessa diagnostiikassa harhaluuloja on perinteisesti pidetty uskomuksina. Esimerkiksi amerikkalainen DSM-diagnoosijärjestelmä määrittelee harhaluulot virheellisiksi uskomuksiksi, jotka perustuvat todellisuuden virheelliseen tulkintaan.
Filosofisessa keskustelussa on kuitenkin esitetty, että harhaluulot eivät ole varsinaisia uskomuksia, vaan ennemminkin mielikuvitusta, ”tyhjiä puhetoimintoja” (empty speech acts) tai asenteita (stances). Syy uskomusstatuksen eväämiseen on löytynyt harhaluulojen irrationaalisuudesta – siitä, että ne ovat sisältönsä tai muodostamistapansa puolesta järjettömiä.
Filosofi Lisa Bortolotti on kuitenkin puolustanut perinteistä näkemystä sikäli, että hänen mukaansa harhaluulot voivat olla irrationaalisuudestaan huolimatta uskomuksia. Bortolottin mukaan uskomusten ei tarvitse olla rationaalisia ollakseen uskomuksia. Hän väittää, että uskomukset ovat usein nimenomaan irrationaalisia. Pelkkä irrationaalisuus ei kuitenkaan tee uskomuksesta harhaluuloa, sillä harhaluuloilla on irrationaalisuuden lisäksi myös muita kriteerejä.
Onkin syytä tehdä ero uskomuksen käsitteen ja tiedollisesti oikeutetun uskomuksen käsitteen välillä. Kaikki uskomukset eivät suinkaan ole tiedollisesti oikeutettuja, mutta ne ovat silti uskomuksia.
Tietoteorian rajat
Tietoteoriassa tunnustetaan, että henkilöllä voi olla oikeus myös sellaisiin uskomuksiin, joihin hänellä ei ole tiedollista oikeutusta. Markus Lammenrannan mukaan esimerkiksi asianajaja on moraalisesti oikeutettu uskomaan asiakkaansa syyttömyyteen, jotta pystyy puolustamaan tätä oikeudenkäynnissä paremmin, vaikkei hänellä olisikaan tiedollista oikeutusta uskomukselleen.
Toinen Lammenrannan esimerkki koskee kauas mereen huuhtoutunutta miestä, jolla on praktinen oikeutus uskoa jaksavansa uida rantaan tai pysytellä pinnalla, kunnes hänet pelastetaan. Sillä, että uskomus on mahdollisesti tiedollisesti epäoikeutettu, ei ole väliä. Pääasia on, että uskomus antaa miehelle lisävoimia – mahdollisesti jopa niin paljon, että käy juuri niin kuin hän uskoo.
Ihmisoikeudet takaavat oikeuden järjettömiin uskomuksiin
Kun uskomusten oikeutusta tarkastellaan ihmisoikeuksien näkökulmasta, huomio kohdistuu paitsi uskomusten rationaalisuuteen, myös siihen, mitä ne ihmisille merkitsevät. Tämä on ymmärrettävää, sillä ihmisoikeudet eivät ole sääntöjä akateemisille filosofeille, vaan niillä pyritään suojaamaan kaikkia ihmisiä.
Ihmisoikeustuomioistuimissa on määritelty kriteereitä uskonnoille (religion) ja uskomuksille (belief) erilaisten oikeustapausten yhteydessä. Siinä missä uskonnonvapaus (freedom of religion) turvaa perinteisten ja institutionalisoituneiden uskontojen harjoittamista, vakaumuksenvapaus (freedom of belief) suojaa myös yksilöllisempiä vakaumuksia.
Eurooppalaisessa perinteessä on todettu, että vakaumuksenvapaudella suojattavien uskomusten tulee olla riittävän vakuuttavia, vakavasti otettavia, sisäisesti yhtenäisiä ja ihmisen tärkeiksi kokemia. Kiinnostus on siis kohdistunut pitkälti uskomusten johdonmukaisuuteen ja sisältöön.
Amerikkalaista oikeusperinnettä on sen sijaan kiinnostanut ennen kaikkea uskomusten merkitys ihmisille. Uskomuksiksi onkin määritelty sellaiset ajatukset ja ideat, jotka antavat ihmisen elämälle tarkoitusta ja suuntaa. Jotta ajatus tai idea on saanut uskomuksen (belief) statuksen, on ihmisen pitänyt vakuuttaa, että kyseessä on hänelle tärkeä asia tai syvä mielenkiinnon kohde, joka on luonteeltaan perustavanlaatuinen ja jonka suhteen hän ei voi joustaa.
On kuitenkin huomattava, että ihmisoikeussopimuksissa turvataan uskonnon- ja vakaumuksenvapauden lisäksi oikeus ajatuksenvapauteen (freedom of thought) ja mielipiteenvapauteen (freedom of opinion). Näiden oikeuksien mukaan ihminen saa oman päänsä sisällä ajatella ja uskoa mitä vain haluaa niin kauan, kun hän ei vaadi ympäröivältä yhteiskunnalta ja toisilta ihmisiltä erityistä toimintaa tai pidättäytymistä mielipiteisiinsä ja ajatuksiinsa vedoten. Ajatuksille ja mielipiteille ei aseteta kriteereitä, vaan ne voivat olla mitä tahansa. Periaatteessa kansainväliset ihmisoikeussopimukset siis takaavat ihmisille laajat oikeudet myös järjettömiin uskomuksiin.
Kuuluvatko oikeudet uskomuksille vai ihmisille?
Ihmisoikeudet sallivat ihmisten olla uskomuksiltaan myös irrationaalisia, ja hyvä näin. Jos uskomuksiksi määriteltäisiin vain tietoteoreettisesti oikeutetut uskomukset, merkittävä määrä hahmotustapojamme jouduttaisiin määrittelemään joiksikin muiksi kuin uskomuksiksi. Ne olisivat esimerkiksi harhoja, illuusioita tai silkkoja järjettömyyksiä riippumatta siitä, miten merkityksellisiksi ne elämässämme kokisimme. Puhuttakoon siis jatkossakin uskomuksista, jotka joko ovat tietoteoreettisesti oikeutettuja tai eivät sitä ole.
Ihmisoikeusteoria, ja erityisesti sen eurooppalainen tulkinta, keskittyy kuitenkin toissijaisiin asioihin tarkastellessaan uskomussisältöjä. Näyttää siltä kuin ihmisoikeuskeskustelussa oltaisiin turvaamassa enemmänkin uskomuksia kuin ihmisiä ja heidän kykyjään. Uskomussisältöjen ja ihmisen kykyjen välillä on toki yhteyksiä, sillä voidaan kysyä, onko rationaalisuuteen kykenevän ihmisen mahdollista päätyä täysin irrationaalisiin johtopäätöksiin. Luultavasti kuitenkin on. Rationaalisuuteen kykenevät ihmiset tekevät elämän pienissä tai suurissa asioissa järjen vastaisia valintoja ja johtopäätöksiä. Tämä kuuluu ihmisyyteen ja elämään.
Kuitenkin uskomus- ja ajatussisältöihin keskittyminen vie ihmisoikeuskeskustelun sivuraiteille. Herää kysymys, mitä pohjimmiltaan turvataan. Sitäkö, että ihmisen päässä saa olla mikä tahansa ajatussisältö? Vai sitäkö, että ihmisen kykyä enemmän tai vähemmän rationaaliseen ja hänelle merkitykselliseen ajatteluun ja uskomiseen ei tuhota?
Jos pitäisi valita, haluaisin turvaa mieluummin itselleni kuin järjettömille uskomuksilleni. Itselleni saamani suoja kuitenkin pitäköön toissijaisesti sisällään myös sen, että saan uskoa järjettömyyksiä – ainakin joissakin rajoissa.
Kirjallisuus:
Bortolotti, Lisa
2010 Delusions and Other Irrational Beliefs. International Perspectives in Philosophy and Psychiatry. Oxford: Oxford University Press.
DSM-V
2013 Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders. Fifth edition. Washington D.C. & London: American Psychiatric Publishing.
Evans, Carolyn
2001 Freedom of Religion under the ECHR. Oxford Echr series. Oxford: Oxford University Press.
Lammenranta, Markus
2006 (1993) Tietoteoria. Helsinki: Gaudeamus.
Lerner, Natan
2006 Religion, Secular Beliefs and Human Rights. 25 Years After the 1981 Declaration. Leiden-Boston: Martinus Nijhoff Publisher.
Rainey, Bernadette, Wicks, Elizabeth & Ovey, Clare
2014 Jacobs, White & Ovey. The European Convention on Human Rights. Sixth Edition. Oxford: Oxford University Press.
Stenlund, Mari
2013 Is There a Right to Hold a Delusion? Delusions as a Challenge for Human Rights
Discussion – Ethical Theory and Moral Practice, Aug 2013, Vol 16, Issue 4, pp. 829–843.
Tahzib, Bahiyyih G.
1996 Freedom of Religion or Belief. Ensuring Effective International Legal Protection. International Studies in Human Rights. Volume 44. Hague: Martinus Nijhoff Publishers.