Oletamme usein, etteivät vapaa tahto ja determinismi ole yhteensopivia. Saman oletuksen tekevät myös monet tieteilijät. Aku Visala esittelee kuitenkin vastakkaisen näkökulman, joiden mukaan vapaus ja determinismi eivät sellaisenaan ole keskenään törmäyskurssilla. Tällaiset kompatibilismiksi kutsutut näkemykset auttavat ratkaisemaan monia tahdonvapauteen liittyviä ongelmia.

Helsingin yliopisto järjesti tämän vuoden tammikuussa Tieteen päivät otsikolla ”vapauden rajat”. Eräs käsitellyistä teemoista oli vapaa tahto ja tiede. Menin tietysti paikalle kuuntelemaan keskustelua, jonka tarkoituksena oli selvittää uhkaavatko neurotieteen ja genetiikan tulokset vapaata tahtoamme ja vastuutamme.Lue koko artikkeli

Voidaanko tieteellisen tutkimuksen perusteella päätellä, ettei vapaata tahtoa ole? Filosofian professori Alfred Mele käsittelee kysymystä juuri suomennetussa kirjassaan eikä ole vakuuttunut.

Areiopagilla on viime aikoina käsitelty tahdonvapautta usean eri kirjoituksen voimin, muun muassa täällä. Viisas elämä Oy on julkaissut Alfred Melen kirjan Onko vapaa tahto illuusio? Dialogi vapaasta tahdosta ja tieteestä suomeksi viime syksynä. Kirja on ensimmäinen suomennos eräältä maailman johtavista tahdonvapautta tutkivista filosofeista.Lue koko artikkeli

Jokaisella ihmisellä on absoluuttinen oikeus ajatuksenvapauteen. Vaikka psykiatristen sairauksien hoidossa käytetyillä psykoosilääkkeillä pyrittäisiin auttamaan potilasta, voi niillä olla myös tuhoisia seurauksia hänen aivotoiminnalleen. Ajatuksenvapauden turvaaminen edellyttää kunnollista lääketutkimusta ja tutkimustulosten soveltamista.

Kun psykiatrit diagnosoivat jollakulla skitsofrenian tai muun psykoottistasoisen mielenterveydenhäiriön, seuraa siitä tarvittaessa pakkohoitoa. Ulkopuoliset katsovat, että ihminen tarvitsee apua ja pyrkivät auttamaan häntä lääkityksellä, joka palauttaa toimintakykyä ja lievittää harhoja. He puuttuvat siis pakkotoimin ihmisen aivotoimintaan. Lue koko artikkeli

Skottilainen skeptikko David Hume (1711-1776) kirjoitti teostaan Keskusteluja luonnollisesta uskonnosta noin 25 vuoden ajan. Teos sisälsi ilmeisesti julkaisuaikanaan varsin tulenarkaa materiaalia, sillä se julkaistiin aluksi ilman kustantajan ja tekijän nimeä. Käsiteltävänä on kysymys luonnollisesta uskosta: onko luonnon antamien todisteiden perusteella järkevää uskoa hyvään Luojaan?

Humen argumentteja pidetään monissa piireissä edelleen lyömättöminä, mikä todetaan myös Niin & näin -kustantamon julkaiseman erinomaisen suomennoksen takakannessa. Teoksessa onkin monia ansioita, mutta toisaalta keskustelu on mennyt myös eteenpäin Humen päivistä, eivätkä hänen argumenttinsa toimi enää muuttamatta. Tässä artikkelissa esittelen hieman teosta.Lue koko artikkeli

Nikolaus Cusanus (1401–1464) oli korkea-arvoinen katolisen kirkon teologi, joka muotoili huikeasti omaa aikaansa edellä olevaa kosmologista mallia. Teologis-filosofisten periaatteiden pohjalta hän ennusti oikein muun muassa Maan ja planeettojen ratojen muodon sekä monia muita nykytieteen omaksumia käsityksiä kosmoksesta.

Ptolemaioksen ja Aristoteleen ajattelun pohjalta syntynyt maakeskinen kosmologia piti pintansa aina myöhäiskeskiajalle asti. Kirkossa tämä malli oli hyväksytty hyvänä tieteellisenä selityksenä, joka näytti myös sopivan yhteen joidenkin raamatunkohtien kanssa. Malli joutui haastetuksi vasta Kopernikuksen ja Galileon myötä 1500-luvun loppupuoliskolla. Lue koko artikkeli

Perinteisen kristillisen teologian mukaan osa ihmiskunnasta päätyy helvetin liekkeihin kärsimään ikuista ja oikeudenmukaista rangaistusta pahoista teoistaan. Oppi vaikuttaa moraalisesti vastenmieliseltä: jos Jumala on kaikkivoipa ja täydellisen rakastava, miksi hän ei pelasta kaikkia? Filosofi Jerry L. Walls väittää, että vaikka Jumala haluaisi kaikille parasta, jotkut ihmiset haluavat vapaasta tahdostaan mennä – ja jäädä – helvettiin.

”Helvetti katosi. Kukaan ei huomannut.” Näin väitti uskonnontutkija Martin Marty Harvard Theological Review:ssä vuonna 1985. Artikkelin mukaan helvetillä oli aiemmin ollut keskeinen rooli amerikkalaisen koululaitoksen moraalikasvatuksessa. Ajan myötä teema oli kuitenkin hävinnyt jopa kirkkojen julistuksesta.Lue koko artikkeli

Missä mielessä aika on olemassa? Osoittavatko fysiikan “nuolet” jotain päämäärää kohti? Tässä on kolmas ja viimeinen osa fyysikko Robert Mannin artikkelista teologian ja fysiikan suhteesta.

Ikuisuus

Kaikki yritykset ymmärtää painovoimaa kvanttimekaanisin termein ovat tähän mennessä epäonnistuneet. Vaikka enemmistö teoreettisista fyysikoista yhä pitää säieteoriaa lupaavimpana lähtökohtana ongelman kohtaamiseen, on esitetty lukuisia kilpaileviakin ideoita. Itse asiassa kvantti-informaation ymmärryksestä painovoiman kontekstissa on tullut oma koulukuntansa, joilla on omat käsityksensä oikeasta. Vaikka tällä hetkellä ollaan kaukana kokeellisuudesta, tällaiset ideat herättävät kysymyksiä siitä, mihin todellisuus perustuu, mikä asiana ei koskaan ole kaukana teologisesta maailmankuvasta. Vaikuttaisi siltä, että luomisen ja Luojan suhde on erittäin hienovarainen ja monimutkainen.Lue koko artikkeli

Fysiikassa harvoilla syillä pyritään selittämään lukuisia ilmiöitä, eli redusoimaan niitä. Onko tämä teologialle uhka vai mahdollisuus? Entä mitä yllättäviä yhtäläisyyksiä todellisuuden kvanttilomittuneella luonteella voi olla kolminaisuusopin perikoreesin kanssa? Robert Mannin artikkeli fysiikan ja teologian rajapinnasta jatkuu, ja tässä on sen toinen osa.

Reduktionismi

Keskeinen motivaattori kaiken tieteellisen ajattelun taustalla on yhdistäminen: havainto, että erilaisilta näyttävät ilmiöt voidaan ymmärtää saman ilmiön erilaisina puolina jollain syvemmällä tasolla. Historiaa tarkastellessa voidaan huomata, että tieteen kannalta yhdistämispyrkimykset ovat olleet  varsin hedelmällisiä, ja erityisesti näin on ollut fysiikassa, vaikka kyseisen strategian toimivuus ei olekaan taattua.Lue koko artikkeli

Minkälaisia liittymäkohtia kvanttilomittumisella voi olla teologian kanssa? Entä useilla maailmankaikkeuksilla tai ajan olemuksella? Muun muassa näitä kysymyksiä pohtii kanadalainen fyysikko Robert Mann kolmiosaisessa artikkelisarjassa.

Yksi hienoista puolista tutkijana olemisessa on se, että jatkuvasti löytyy jotain uutta. Yleensä uudet löydökset tehdään varsin erityisin tavoin, kun eri tieteenalojen parissa otetaan pieniä edistysaskelia. Kuitenkin silloin tällöin tutkijat pysähtyvät miettimään tieteenalansa laajempaa kuvaa kokonaisuutena ja arvioivat sen seurauksia ja etenemissuuntia laajemmassakin mielessä. Kokonaiskuvia muodostetaan yhä tiheämpään, etenkin sen vuoksi, että tiede kehittyy monilla aloilla niin nopeasti.Lue koko artikkeli

Platonin mukaan metafyysiset seikat, kuten Jumalan olemassaolo, eivät ole havaittavia, vaan ymmärrettäviä. Miten voimme ymmärtää sen, miksi Jumalan on oltava olemassa? Tuomas Akvinolaisen mukaan meidän täytyy päätellä se Jumalan vaikutuksista käsin.

Akvinolaisen mukaan voimme tehdä tämän päättelyn viidellä eri tavalla. Näistä ”ilmeisin” on Akvinolaisen Aristoteleen inspiroima ensimmäinen tapa tai tie (prima via), mikä perustuu liikkeeseen tai muutokseen. Tässä artikkelissa selvennän ja puolustan ilmeisintä tapaa. (Viime aikojen filosofiassa Akvinolaisen argumentteja ovat puolustaneet esimerkiksi Kretzmann 1997; Martin 1997; Oderberg 2010; Feser 2009 ja Kerr 2015.)Lue koko artikkeli

Lari Launonen istahti alas lokakuisen seminaarimme jälkeen filosofi Jeroen de Ridderin kanssa ja kysyi tältä visaisia kysymyksiä tiedeuskosta, moraalista ja uskonnosta. Ai niin, lisäksi pyydämme palautetta lukijoiltamme Areiopagin toiminnasta.

Tiedeuskoseminaarimme toinen ulkomainen puhuja, professori Jeroen de Ridder vastailee neljällä videolla muun muassa sellaisiin kysymyksiin kuin ”Mitä on tiedeusko ja miksi se on ongelma?”, ”Ketä tulisi uskoa silloin, kun tieteilijät ovat eri mieltä?” ja ”Voiko luonnontiede vastata kysymyksiin moraalista?”Lue koko artikkeli

Voiko älykkäästä suunnittelusta kirjoittaa kiihkottomasti, leimautumatta uskonnolliseksi tai uskonnonvastaiseksi fundamentalistiksi? Kyllä voi, osoittaa Rope Kojonen tuoreessa kirjassaan.

Älykäs suunnittelu (Intelligent Design, ID) on eräs viime aikojen kiistellyimmistä ilmiöistä luonnontieteen ja teologian välisessä keskustelussa. ID:n pääväite on, että fysikaalisesta maailmasta on havaittavissa jälkiä yliluonnollisen suunnittelijan intentionaalisesta toiminnasta. ID:n puolestapuhujien mukaan luonnosta löytyy niin monimutkaisia rakenteita, etteivät evoluutioteorian kuvaamat mekanismit riitä selittämään niiden kehittymistä. Näin ollen on oltava olemassa jokin luonnon ulkopuolinen ”älykäs suunnittelija”, joka on saanut aikaan nuo rakenteet.Lue koko artikkeli

Se, että keskiaika ei ollut vain kurjaa takaisinpaluuta sivistymättömään, raakalaismaiseen heimoyhteiskuntaan antiikin sivistyksellisen ja humaanin heräämisen jälkeen, lienee ollut jo pidempään selvää useimmille historian harrastajille. Silti kukaan ei voi kieltää keskiajan levottomuutta ja tiedon puutetta antiikin keksinnöistä, joten myöskin ylioptimististen kantojen vaarat täytyy huomioida.

En itse ole keskiajan asiantuntija, vaan itse asiassa kansainvaellusten ja 1500-luvun välinen aikakausi on jäänyt minulle suhteellisen tuntemattomaksi. Ehkä juuri tästä syystä otan asiakseni arvioida kirjan, joka otsikosta päätellen yrittää puhua keskiajan edistyksellisyyden puolesta. Vaikka kysymyksessä on kirja-arvio, keskityn kriittisesti sen tarjoamaan näkökulmaan nimenomaan kappaleiden liikkeen tutkimuksen kehyksessä. Sanomatta on selvää, että kirja sisältää paljon muutakin, jota tähän arvioon en pysty sisällyttämään. Lue koko artikkeli