Suodata artikkeleita

Kaikki artikkelit

15.1.2021 Artikkeli,

Hedelmöityshoidot ja kristillinen etiikka – vaikea aihe, josta on pakko puhua

Tahaton lapsettomuus koskettaa arviolta noin joka viidettä suomalaista naista. Hedelmöityshoidoista on muutamassa kymmenessä vuodessa tullut osa lääketieteen arkea. Loppuvuodesta uutisoitiin ensimmäisten julkisen puolen lahjasukusoluhoidoilla alkunsa saaneiden lasten syntymästä.

Kaikesta huolimatta tasokasta eettistä keskustelua aiheesta näkee julkisuudessa suhteellisen vähän. Suomenkielistä keskustelua etenkin kristillisen etiikan näkökulmasta on vieläkin vaikeampi löytää.Lue koko artikkeli

22.12.2020 Artikkeli,

Onko sovitusopissa mitään järkeä?

Kristillinen kirkko on aina opettanut, että Jeesuksen kärsimyksellä ja kuolemalla on pelastava vaikutus. Jeesus syntyi ihmiseksi sovittaakseen ihmisen synnit ja korjatakseen ihmisen ja Jumalan välit. Silti esimerkiksi apostolinen uskontunnustus ei kerro miksi näin on. Tunnustus ei tarjoa mitään tiettyä sovitusteoriaa eli selittävää mekanismia, joka kertoisi kuinka sovitus tapahtuu. Miksi Jeesuksen ihmiseksitulolla, kuolemalla ja ylösnousemuksella on tämmöinen merkitys?

Moraalinen intuitiomme kertoo meille vahvasti, että viattoman rankaiseminen on väärin. Kuitenkin kristillisen teologian ytimessä on ajatus viattomasta yksilöstä (Jeesuksesta), joka kärsii samalla, kun oikeat syylliset (eli meidät) vapautetaan. Mikä pahempaa, eikö oppi sijaissovituksesta kuvaa Jumalan kostonhaluisena despoottina, joka on valmis jopa uhraamaan oman poikansa, jotta taivaallinen velkakirjanpito pysyy virheettömänä? Eikö tällaisen epäreilun ajatuksen nostaminen keskeiseen asemaan myös toisinna syyttömien epäreilua kohtelua: koska Kristuskin kärsi eikä pannut vastaan, sinunkin tulee alistua piinattavaksi. Esimerkiksi Immanuel Kant piti näistä syistä sovitusoppia järjettömänä. Myös 1900-luvun kuuluisimpiin filosofeihin kuulunut A.J. Ayer piti perisyntiopin ohella sovitusoppia hyvänä syynä hylätä kristinusko. Onko sovitusoppi siis niin älytön kuin miltä se näyttää?Lue koko artikkeli

8.12.2020 Vieraskynä,

Olemmeko vapaita toimijoita vai biologisia koneita?

Yksi visaisimpia ja sitkeimpiä ongelmia filosofiassa on niin sanottu mieli-keho-ongelma, joka on askarruttanut filosofeja jo Sokrateen, Platonin ja Aristoteleen ajoista lähtien. Olemme selvästikin tietoisia kokijoita mutta mikä näiden kokemusten suhde aineelliseen kehoon ja aivoihin on?

Historiallisesti valtaosa filosofeista ovat olleet dualisteja, eli ajatelleet ihmisen koostuvan aineellisesta kehosta ja aineettomasta mielestä. Näin ajatteli esimerkiksi ranskalaissyntyinen filosofi René Descartes (1596–1650), jonka monet muistavat lauseesta ”Ajattelen, siis olen”.Lue koko artikkeli

17.11.2020 Kirja-arvio,

Onko Jumalaan uskominen järkevää?

”Onko mitään järkeä uskoa Jumalaan?”, kysyy teologian tohtori Eero Junkkaala samannimisessä kirjassaan (Perussanoma 2020). Junkkaalan vastaus on myönteinen.

Junkkaala jatkaa samalla linjalla kuin edellisessä uskon ja tiedon välisiä suhteita käsitelleessä teoksessaan Uskon, jotta ymmärtäisin (Päivä 2017). Hänen tavoitteenaan on taistella sitä vastaan, että kristinusko nähdään jonkinlaisena huuhaa-taikauskona, joka on ristiriidassa rationaalisen ajattelun tai nykytieteen kanssa. Junkkaala pitää selvänä, että uskoa on puolustettava myös järkisyihin vedoten, jotta kristinusko voi säilyttää uskottavuutensa alati maallistuvassa nykymaailmassa: ”On selvää, että mitä enemmän yhteiskunta vieraantuu kristinuskosta, sitä enemmän tarvitaan uskon perusteiden älyllistä pohdintaa”.Lue koko artikkeli

10.11.2020 Haastattelu,

”Minusta on kyseenalaista, ovatko suuret kertomukset ikinä täysin sekulaareja” – Lisa Sideriksen haastattelu

Onko mahdollista rakentaa tieteeseen perustuva maailmankuva? Uskonnontutkija Lisa Sideriksen mukaan yritykset tehdä näin eivät ole ainakaan käytännössä onnistuneet erottautumaan teologisista käsityksistä, silloinkaan kun ne pyritään esittämään vain tieteen tuloksina. Rope Kojonen pyysi Sideristä perustelemaan näitä väitteitä tarkemmin.

Rope Kojonen: Aivan aluksi, voitko kertoa hieman urastasi ja tutkimuksestasi?

Lisa Sideris: Aloitin tutkimukseni tieteenhistorian ja filosofian alueella ja siirryin sitten niistä uskonnontutkimukseen. Minua on kiinnostanut pitkän aikaa erityisesti tieteenhistoria ja biologianhistoria. Yhdistin nämä uskonnonhistorian tutkimukseen erityisesti viktoriaanisen ajan tutkimukseen. Tämä kiinnostus 1900-luvun kulttuuriin on pysynyt mukanani aina siitä lähtien. Tieteenfilosofia pisti minut ajattelemaan sitä, kuinka tiede toisaalta antaa meille pääsyn todelliseen maailman tuntemukseen, mutta toisaalta pysyy aina rajattuna ja epätäydellisenä. Minua on kiinnostanut erityisesti tieteellisen tiedon ja sen normatiivisen käytön suhde uskonnolliseen ajatteluun.Lue koko artikkeli

27.10.2020 Vieraskynä,

Mistä pahan ongelmassa on kyse?

Pahan ongelman ajatellaan joskus koskevan vain Jumalan hyvyyden ja maailmassa olevan pahuuden suhdetta. Lauri Snellman väittää kuitenkin tässä kirjoituksessa, että pahan ongelmassa on kyse myös uskonnollisuutta laajemmasta ymmärrettävyyden ongelmasta: voidaanko maailmaa ymmärtää samaistamalla tai perustamalla maailman perusluonne tarkoituksiin tai järkiperustoihin?

Pahan ongelman ajatellaan usein olevan puhtaasti uskonnollinen ongelma: miten Jumala voi olla olemassa, jos maailmassa on olemassa pahaa? Viimeaikainen tutkimus on osoittanut, että pahan ongelma on itse asiassa paljon laajempi. Uskonnonfilosofian professori Yujin Nagasawa on muotoillut ateisteja koskevan pahan ongelman: miten ihmisen elämä voi olla mielekästä, jos ihmisen synnyttänyt evoluutioprosessi sisältää paljon pahaa?Lue koko artikkeli

20.10.2020 Artikkeli,

Entä jos kristillinen oppi maailman kontingenssista nakersi kreikkalaisen filosofian pystyttämiä esteitä luonnontieteen synnylle? Osa 3

Jotta kokeellisen luonnontieteen synty tuli mahdolliseksi edes ajatella, täytyi tapahtumaa edeltävän filosofian suosia sen syntyä. Kolmiosaisen artikkelinsa viimeisessä osassa Miikka Niiranen kertoo, miksi juuri varhaisen kristillisen teologian panos kontingentin maailman idean mahdollistumiseen oli poikkeuksellisen tärkeä tässä kehityksessä.

Artikkelin toisessa osassa selostin, kuinka teologi Colin Gunton hahmotti monien nykyisin allekirjoittamien luomakuntaa koskevien ajatusten ilmestymisen kristillisen teologian historiassa ja kuinka osa niistä näytti vaikuttaneen luonnontieteen synnyn edellytyksiin. Tässä kolmannessa osassa kerron, kuinka toisen luomisopin historiaa tutkineen teologin Thomas Torrancen mukaan kristillinen käsitys kontingenteista tapahtumista erosi antiikin käsityksistä. Vastaan lisäksi joihinkin vastaväitteisiin, joita sekä Guntonin että Torrancen historiallista luentaa vastaan voidaan esittää. Lue koko artikkeli

7.10.2020 Artikkeli,

Entä jos kristillinen oppi maailman kontingenssista nakersi antiikin filosofian pystyttämiä esteitä luonnontieteen synnylle? Osa 2

Kokeellisen luonnontieteen synnylle on esitetty monenlaisia historiallisia syitä. Yksi tärkeä kehityslinja on ollut teologian historia. Colin Gunton ja Thomas Torrance ovat esittäneet, että kristillinen näkemys maailmasta Jumalan luomana kokonaisuutena vaikutti aikojen saatossa länsimaiseen ajatteluun niin, että luonnontieteen synty tuli todennäköisemmäksi.

Artikkelini avausosassa selvitin lyhyesti sitä tilannetta, jossa tutkimus luonnontieteen filosofisten ja teologisen edellytysten suhteen on. Koetin myös sijoittaa sekä Guntonin että Torrancen työn tuon tutkimuksen kontekstiin. Valotin lisäksi niitä mielestäni merkittäviä seurauksia tälle tutkimukselle (ja sitä kautta käsityksellemme tieteen ja uskonnon suhteesta), jos Guntonin ja Torrancen kuvaukset kristillisen opin historiasta pitävät edes osapuilleen paikkansa. Artikkelin tässä osassa sukelletaan niihin perusteisiin, joista listaamani luomakunnan ominaisuudet kumpuavat.Lue koko artikkeli

30.9.2020 Artikkeli,

Entä jos kristillinen oppi maailman kontingenssista nakersi antiikin filosofian pystyttämiä esteitä luonnontieteen synnylle? Osa 1

Kokeellisen luonnontieteen synty noin 1500-1700-luvuilla on historiassa ainutlaatuinen ja verrattain nuori tapahtuma. Jotta se tuli mahdolliseksi edes ajatella, täytyi tapahtumaa edeltävän filosofian suosia sen syntyä tai ainakin lakata latomasta synnyn tielle esteitä. Onko kristillinen teologia luomakunnan ominaisuuksista osa tällaista filosofiaa?

Teologien Colin Gunton (1941-2003) ja Thomas Torrance (1913-2007) mielestä monet kreikkalais-roomalaisen maailman filosofiat eri muodoissaan olivat kokeellisen luonnontieteen synnyn tielle esteitä pystyttäneitä ideologioita. Sen sijaan kristilliset opit luomisesta, inkarnaatiosta ja Jumalan kolminaisuudesta pala palalta murensivat noiden filosofioiden vaikutusvaltaa ja muuttivat historian saatossa kuvaa maailmasta.  Kristillisen teologian kehityksen vuoksi kokeellisen luonnontieteen synnyn edellytykset tulivat aimo harppauksen lähemmäksi.Lue koko artikkeli

23.9.2020 Artikkeli,

Jumala ja aika, osa 2: Klassisen teismin jälkeinen aika – Jumalan ajallisuus

Nykytutkimuksessa klassisen teismin ja siihen yhdistettävän Jumalan ajattomuuden tilalle hallitsevaksi teoriaksi on noussut Jumalan ajallisuus. Ajallisuus tarkoittaa käytännössä sitä, että Jumala on muuttuva ja elää universumimme nykyhetkessä kokien ajan hetki kerrallaan. Voidaanko Jumalan ajallisuutta pitää selkeästi ristiriidattomampana kuin ajattomuutta? Miltä Jumalan ajallisuus vaikuttaa luonnontieteellisestä näkökulmasta?

Artikkelin ensimmäisessä osassa tarkastelin klassista teismiä ja Jumalan ajattomuutta. Tässä artikkelin toisessa osassa tarkastelen sen vastapositiota eli persoonallista teismiä ja erityisesti siihen yhdistettävää Jumalan ajallisuutta.Lue koko artikkeli

16.9.2020 Artikkeli,

Jumala ja aika, osa 1: Klassinen teismi ja Jumalan ajattomuus

Antiikin ajoista modernin aikakauden alkuun asti hallitsevana Jumalan ja ajan välisen suhteen kuvauksena on ollut Jumalan ajattomuus, joka yhdistetään klassiseen teismiin. Ajaton Jumala ei koe aikaa hetki kerrallaan, kuten luodut olennot, vaan kaikki ajan hetket ovat Hänelle samalla kertaa todellisia. Modernissa teologiassa osa tutkijoista on kuitenkin luopunut klassisesta teismistä, ja näkemystä Jumalan ajattomuudesta on kritisoitu ristiriitaisena. Miten asia on?

Kiinnostus ajan käsitettä kohtaan on lisääntynyt kahden keskeisen fysiikan teorian, suhteellisuusteorian ja kvanttifysiikan, kehittämisen myötä 1900-luvun alkupuolella. Koska ajan käsitteen määrittely perustuu fysiikkaan, Jumalan ja ajan välisen suhteen tutkimuskenttä on luonnostaan poikkitieteellinen, ja se toimii siksi luonnollisena kosketuspintana luonnontieteiden ja teologian välillä.

Lue koko artikkeli

Ylös