Teologia ja tieteellinen maailmankuva -seminaari täytti Helsingin yliopiston pienen juhlasalin väellä pari viikkoa sitten. Tässä kirjoituksessa kerromme hieman tapahtuman annista ja julkaisemme seminaarin luennoista kootut videot.

Akateeminen tutkimus uskon ja luonnontieteen suhteesta on mielenkiintoinen ala, joka on vasta nousussa Suomessa. Edistääksemme suomenkielistä keskustelua halusimme käännättää suomeksi erään teologian alan kansainvälisen tähden, Alister McGrathin kirjan Tieteen ja uskonnon dialogi (Kirjapaja). McGrath on aiemminkin vieraillut Suomessa, ja esimerkiksi hänen kirjoittamaansa oppikirjaa Kristillisen uskon perusteet (Kirjapaja, 1999) on käytetty laajasti teologisessa koulutuksessa.

Alister McGrath: biokemisti ja teologi

McGrathin tausta on usko ja tiede-keskustelun kannalta mielenkiintoinen. McGrath aloitti uransa biokemistina. Tuolloin tieteellisen uransa alussa McGrath oli tiukka ateisti, jonka mielestä tiede oli ainoa tapa hankkia luotettavaa tietoa maailmasta. Jos jostain kysymyksestä ei voinut saada tieteellistä tietoa, tällöin siitä ei ollut järkevää keskustella. Tieteenhistorian opinnot loivat kuitenkin rakoja McGrathin ateistiseen maailmankuvaan, ja hän alkoi ajatella, että on sittenkin olemassa tärkeitä ja järkevästi keskusteltavissa olevia kysymyksiä myös luonnontieteen ulkopuolella.

McGrathista tuli sittemmin yksi maailman tunnetuimmista teologeista, joka on kunnostautunut myös uskon älyllisenä puolustajana uusateistien, kuten Richard Dawkinsin kritiikkiä vastaan. McGrath kertoo kokevansa eräänlaista nostalgiaa lukiessaan Dawkinsin uskontokritiikkiä, sillä Dawkinsin näkemykset muistuttavat häntä niin paljon niistä näkemyksistä, joita hän itse kannatti nuorempana.

Suuret kysymykset uskon ja tieteen dialogian perustana

McGrathin tapa keskustella uskon ja tieteen suhteesta on englantilaisen diplomaattinen. Hän pyrkii löytämään jotain hyvää kaikista ja lainailee muiden ajattelusta näitä palasia. Tämä näkyi seminaarissammekin McGrathin avausluennossa esimerkiksi, kun McGrath lainasi filosofi John Deweyn (1859-1952) näkemystä, jonka mukaan ”modernin elämän syvin ongelma” on meidän yhteisöllinen ja yksilöllinen kyvyttömyytemme yhdistää ”ajatuksiamme maailman tosiasioista” ajatuksiimme ”arvoista ja merkityksestä.”

Uskonnonfilosofian professori Sami Pihlström kysyi McGrathilta, miten hän kristittynä tulkitsee Deweyta, joka oli varsin uskontokriittinen. McGrath vastasi, että Dewey on hänen mielestään onnistunut ongelman havaitsemisessa: länsimaisessa kulttuurissa todella on erotettu liiaksi tosiasiat ja arvot. Tieteen katsotaan tarjoavan tietoa faktoista, mutta kysymys ihmiselämän merkityksestä jää vastaamatta. Dewey ei kuitenkaan McGrathin mukaan onnistu ratkaisemaan ongelmaa, vaan paras vastaus siihen on kristinusko, joka yhdistää tosiasiat ja arvot.

McGrath Areiopagin myöhemmin ilmestyvien haastatteluvideoiden kuvauksissa. Kuva: Miikka Niiranen

McGrathin mukaan on olemassa monia kysymyksiä, joihin luonnontiede ei voi vastata. On esimerkiksi sosiologian kysymyksiä, joita on parasta tutkia sosiologian menetelmin, ja psykologisia kysymyksiä, joita on parasta tutkia psykologian menetelmin. Aivan samoin on olemassa myös teologisia ja filosofisia, koko olemassaolon merkitystä koskevia kysymyksiä. Helsingin sanomissa (HS:n tiedesivut, 15.1.) julkaistussa McGrathin haastattelussa McGrath toteaa psykologisten tutkimustenkin osoittavan, että ”meillä kaikilla on näkemyksiä, joita ei voi perustella luonnontieteellisesti. Luonnontieteilijöidenkin on hyvä ymmärtää, että on inhimillistä uskoa myös todistamattomiin asioita.”

Pyrkimyksiin todistaa Jumalan olemassaolo tieteellisesti McGrath suhtautuu kielteisesti: ”aina joskus esitetään kysymys, millaisella koeasetelmalla Jumala voidaan havaita. Kristinuskon kannalta kysymys on mieletön. Ei Jumala ole objekti, jota voi havainnoida.”

McGrathin luonnollinen teologia

Kysymys Jumalasta ja elämän merkityksestä ei silti McGrathin mukaan jää vain subjektiiviseksi valinnaksi, jolle ei voi olla mitään järkisyitä. McGrathin mukaan järkevyys ei rajoitu tieteellisesti todistettaviin tosiasioihin, ja itse asiassa tieteessäkin joudutaan astumaan tosiasioita pidemmälle. Esimerkiksi alkuräjähdysteoria, maailmankaikkeuden ikä ja evoluutioteoria eivät ole suoraan havaittavia tosiasioita, vaan hyvin perusteltuja päätelmiä havaittujen tosiasioiden perusteella.

Seminaarivieraita tarkkaamassa luentoa. Kuva: Miikka Niiranen

Samoin McGrathin mukaan myös kristillinen oppi Jumalasta omaa selitysvoimaa. Kun asioita tarkastellaan kristinuskon näkökulmasta, huomataan, että esimerkiksi luonnonjärjestyksen ymmärrettävyys ja avoimuus tieteelliselle tutkimukselle tulee ymmärrettäväksi. Näin kristinusko tarjoaa kaikenkaikkiaan parhaiten perustellun näkemyksen maailmasta. McGrath lainaa mielellään C. S. Lewisiä: Uskon kristinuskoon kuten uskon auringon nousseen; ei vain sen vuoksi, että näen sen, vaan koska sen avulla näen kaiken muun.

McGrathin luonnollinen teologia eroaa sivustollamme aiemmin esitetystä Richard Swinburnen luonnollisesta teologiasta siinä, että McGrath lähtee rakentamaan luonnollista teologiaansa nimenomaan kristinuskon sisäpuolelta käsin. Hänen mukaansa voimme havaita vasta Kristuksen kautta, miten kaikki luomakunnassa todistaa Luojastaan. Ei-kristitty voi kokea vain aavistuksia Jumalasta, mutta häntä voidaan kutsua astumaan ajatuksissaan tarkastelemaan asioita kristinuskon näkökulmasta, jolloin McGrath uskoo kristinuskon selitysvoiman vakuuttavan, aivan kuten se vakuutti hänen omalla kohdallaan.

Suomalaisia näkemyksiä uskon ja tieteen dialogista

Kutsuimme usean eri tieteenalan edustajia seminaariin kommentoimaan McGrathin näkemyksiä. Ensimmäisenä seminaaripäivänä torstaina kommentoijia olivat teologit ja uskonnontutkijat: Piispa Jari Jolkkonen, professori Risto Saarinen ja dosentti Kimmo Ketola. Toisena päivänä kommentoijia olivat metsätutkimuksen professori Kari Mielikäinen, tietojenkäsittelytekniikan professori Lauri Malmi ja ilmastotutkija Laura Riuttanen.

Seminaarin viimeisenä sessiona oli tutkijatohtori Hanne Appelqvistin ja dosentti Aku Visalan keskustelu ”Tosi kyseessä – pyrkiikö teologia puhumaan totuudesta?” Tässä keskustelussa siirryttiin dosentti Olli-Pekka Vainion sanoin “nextille levelille”, puhumaan koko teologian ja luonnontieteen välisen keskustelun taustaoletuksista. Hanne Appelqvist puolusti Immanuel Kantin ja varhaisen Ludwig Wittgensteinin näkemystä, jonka mukaan uskossa ja luonnontieteessä on pohjimmiltaan kyse aivan erilaisesta asiasta kuin luonnontieteessä. Uskon ei ole tarkoitus puhua tosiasioista, vaan aivan muusta. Aku Visala puolestaan puolusti teologista kriittistä realismia, jonka mukaan myös uskonnossa pyritään puhumaan todellisuudesta.

Olli-Pekka Vainio, Aku Visala ja Hanne Appelqvist seminaarin viimeisessä keskustelussa. Kuva: Miikka Niiranen

Mikä sitten voisi vakuuttaa realistin muuttumaan wittgensteinilaiseksi? Hanne Appelqvistin mukaan ehkä ainoa mahdollinen tapa on juuri maalata toisen osapuolen eteen kuva wittgensteinilaisesta ajattelusta ja kutsua toista tarkastelemaan asioita tämän ajattelun näkökulmasta, kysyen tavoittaako tämä ajattelu jotain olennaista uskonnollisuudesta. Tämä kuulostaa loppujen lopuksi kiinnostavan paljon samalta lähestymistavalta kuin McGrathin luonnollinen teologia.

Kaiken kaikkiaan seminaari ainakin meidän puolestamme vaikutti onnistuneelta ja tieto siitä levisi hyvin julkisuuteenkin: seminaarista uutisoivat Helsingin Sanomien lisäksi ainakin Kotimaa24, Uusi Tie (1, 2), Valomerkki.fi, Seurakuntalainen.fi, Sanansaattaja sekä Ristin Voitto. Blogosfäärissäkin on huomattu McGrathin teos.

Mitä mieltä sinä olit seminaarista? Anna palautteesi tämän sähköisen lomakkeen kautta.

Mikäli et päässyt seminaariin, voit katsoa luentoja nyt YouTube-kanavaltamme: kokosimme luennot torstain ja perjantain soittolistoiksi. Kaikkia videoita ei tosin ole vielä ehditty julkaista, mutta ne julkaistaan kuluvan viikon aikana. Maistiaisena tässä perjantailta McGrathin vastaus kysymykseen ”mitä tarkoitat järjen käsitteellä?”

Kuinka luonnontieteen, filosofian ja teologian keskustelun edistäminen etenee tilastojemme valossa?

Koska Areiopagin yksi alkuperäinen tarkoitus on tehdä maassamme toistaiseksi verrattain tuntematonta luonnontieteen, teologian ja filosofian välistä akateemista keskustelua tunnetuksi, säännöllisiä lukijoita (ja tukijaksi tahtovia) voi kiinnostaa, miten tämä projekti etenee tilastojemme valossa.

Yksi kiinnostava seikka on luonnollisesti, mitä jokaviikkoisista artikkeleista luetaan eniten. Vuonna 2015 julkaistuista artikkeleista kymmenen suosituinta olivat seuraavat:

1. Mitä lukiolaiset ajattelevat uskosta ja tiedosta?
2. Mistä ristiretkissä oli kyse?
3. Ovatko uskonnollisten perheiden lapset muita itsekkäämpiä?
4. Tukahduttiko keskiajan kristillinen kirkko luonnontieteen kehityksen?
5. Taivaaseen ja takaisin? Kuolemanrajakokemukset tieteen valossa
6. Olenko aivot ja jos olen, mitä se voisi tarkoittaa?
7. Sodankäyntimyytin hautajaiset
8. Tiede ja tiedeuskovaisuus tieteen popularisoinnissa, osa 1
9. Näin lasket ihmeen todennäköisyyden
10. Alister McGrath pääpuhujaksi Areiopagin seminaariin tammikuussa

Vuoden aikana sivuston kaikkein luetuin artikkeli oli kuitenkin hieman yllättäen jo vuonna 2014 julkaistu artikkeli litteän Maan myytistä, joka lähti syksyllä yllättäen uudelleen leviämään sosiaalisessa mediassa rutiininomaisen, kertaavan facebook-päivityksemme johdosta. Toiseksi ja kolmanneksi luetuimmat jutut olivat samoin jo aiemmin julkaistut myytinmurtogenren artikkelit inkvisitiosta ja joulusta, joiden kohdalla tapahtui sama ilmiö.

Miltä sitten sivuston lukijämäärät kokonaisuudessaan näyttävät? Sivulatausten määrä kuukautta kohden on tällainen:

Sivulatausten kokonaismäärä oli viime vuonna 157 234, kun se vuonna 2014 oli 141 174. Kasvua oli tässä suhteessa siis noin 11 prosenttia. Pitkän tähtäimen kehityksestä voi sanoa huomionarvoiseksi sen, että vuoden kolme viimeistä kuukautta olivat kaikki yli 15 000 latauksen kuukausia. Näin ei ole ollut vielä koskaan sivuston historiassa.

Marraskuusta lähtien Google Analytics on tarjonnut käyttäjilleen lisäksi tietoa sivulla kävijöiden sukupuolesta ja iästä, ja jos tähän dataan on luottaminen, niin 25-34-vuotiaat olivat ylivoimaisesti suurin ikäryhmä, jota sivustomme artikkelit kiinnostivat. Miehiä oli lukijoiden joukossa jonkin verran enemmän (55%) kuin naisia (45%). Lukijat vaikuttavat asuvan suurelta osin pääkaupunkiseudulla.

Areiopagin Facebook-tykkääjien määrä jatkaa kasvuaan tasaisesti ja on tätä kirjoitettaessa 1818. Toisaalta keskimääräinen näkyvyys päivitystä kohden tuppaa vähenemään koko ajan, sillä kilpailu Facebookin uutisvirran tilasta kasvaa ajan mukana. Sen johdosta Facebook päivittää algoritmejaan usein niin, että julkaisun näkyminen maksaa selvää kahisevaa. Siksi pelkästään facebook-sivustamme tykkäämällä ei välttämättä näe kaikkia sen julkaisuja, toisin kuin ehkä takavuosina vielä näki. Jos haluat varmistaa, ettet missaa yhtäkään kirjoitustamme, varmin tapa on tilata ne sähköpostiisi näiden helppojen ohjeiden mukaisesti.

Facebook-tykkäämisellä tai Twitterissä seuraamalla näkee toki sen, kun jostakin artikkelista syntyy somessa vilkasta keskustelua ja se lähtee leviämään, jolloin saatat itsekin haluta jakaa sen eteenpäin.

Jokaviikkoisessa toiminnassamme ei ehkä näy se, että Areiopagin YouTube-kanava perustettiin vuonna 2015 heti, kun ensimmäisen seminaarimme videot ja sen yhteydessä kuvatut haastattelut saatiin valmiiksi. Tätä kirjoitettaessa videoita on katsottu 4518 katselukerran aikana yhteensä 23 328 minuuttia. Metsäradio kertoo, että muun muassa lukion ja yliopiston opettajia on kiinnostanut käyttää videoita jo osana opetustaan.

Tieteen ja uskonnon dialogi -kirjan kansilehdestä löytyy mainos skientismiä käsittelevästä Mikael Stenmarkin kirjasta.

Tältä näytti siis Areiopagin vuosi tilastojen valossa. Seminaarin ja kävijäkäyrien esittelyn jälkeen tahdomme lopuksi mainostaa vielä seuraavaa seminaariamme, joka pidetään 13.-14. lokakuuta 2016.

Seminaarin pääpuhujaksi saapuu professori Mikael Stenmark Uppsalan yliopiston teologisesta tiedekunnasta. Seminaarissa julkaisemme yhdessä Kirjapajan kanssa hänen palkitun kirjansa Tiedeusko ja todellisuuden rajat, joka käsittelee kriittisesti skientismiksi tai tiedeuskovaisuudeksi kutsuttua filosofista ajattelutapaa.

Voimme lisäksi tässä vaiheessa paljastaa, että seminaarissa puhuu myös hollantilainen filosofi, Jeroen de Ridder, jonka kirjoituksen julkaisimme viime kesänä kolmessa osassa (1, 2, 3).

Tulossa on siis mielenkiintoinen seminaari ja mielenkiintoinen vuosi. Pysykää kanavalla!

Iso kuva: Olli-Pekka Vainio