Suodata artikkeleita

Vieraskynä

24.9.2019 Vieraskynä,

Mitä varhaiskristillinen kirkko voi opettaa nykypäivän kristityille?

Kristinuskon ja kristittyjen kohtaamat haasteet ovat nykypäivänä yllättävän samanlaisia kuin antiikin aikana. Miten varhaiskristillisyyttä tutkivan patristiikan avulla voidaan löytää ratkaisuja kohtaamiimme haasteisiin?

Patristiikan tutkimuksella on paljon annettavaa kirkoille, mutta myös yhteiskunnalle. Ennen kuin katsotaan mitä se voisi olla, pitää tietää, mitä patristiikalla tarkoitetaan.

Patristiikka tutkii varhaisen kirkon teologiaa ja käytäntöjä sekä sitä maailmaa, jossa varhaiset kristityt elivät. Vanhastaan patristiikalla tarkoitetaan erityisesti varhaisen kirkon ajattelun ja opetuksen tutkimusta, jolloin keskitytään tekstien tutkimukseen. Nykyään patristiikan tehtävä ja ala ymmärretään usein kuitenkin laajemmin, mitä näkyy osuvasti siinä, että alasta nykyään usein käytetään nimitystä Early Christian Studies. Patristiikkaa tutkivat niin teologit, antiikintutkijat, arkeologit, historiantutkijat, filosofit, kielitieteilijät kuin taidehistorioitsijat, vain muutamia mainitakseni.

Lue koko artikkeli

14.5.2019 Vieraskynä,

Tekeekö teknologia meistä vapaampia vai yksinäisempiä?

Patrick J. Deneenin mukaan monet teknologian sovellukset, kuten sosiaalinen media, menestyvät tekemällä meistä yksinäisempiä. Näin tapahtuu, koska ne heijastavat vallitsevan liberalismin ideologian syvintä pyrkimystä: tehdä ihmisestä vapaa tavoittelemaan haluamiaan asioita. Tällainen käsitys vapaudesta eroaa antiikin filosofien ja kristinuskon käsityksistä, ja se johtaa ihmiset mielihalujensa orjuuteen, väittää Deneen.

Kuten olen väittänyt, liberalismi edellyttää ennen kaikkea uutta ymmärrystä vapaudesta. Muinaisessa maailmassa – olipa se sitten esikristillisessä antiikissa, erityisesti antiikin Kreikassa, tai pitkään hallinneen kristikunnan aikana – vallitseva vapauden määritelmä piti sisällään sen tunnistamisen, että vapaus vaatii asianmukaista itsehallintaa.Lue koko artikkeli

7.5.2019 Vieraskynä,

Miksi Immanuel Kant oli väärässä hylätessään luonnollisen teologian

Artikkelinsa ensimmäisessä osassa Richard Swinburne perusteli, miksi skottiskeptikko David Humen kritiikki Jumala-uskon perusteltavuutta kohtaan epäonnistuu. Immanuel Kant, joka kuvasi Humen herättäneen hänet “dogmaattisesta unesta”, esittää Swinburnen mukaan myös virheellisen näkemyksen inhimillisen ymmärryksen rajoista, vaikka Kantin filosofia onkin “Humen karkeaa empirismiä hienostuneempi”.

Humen yleiset periaatteet ihmisten ymmärryksen ja tietämyksen rajoista vaikuttivat suuresti Kantiin. Vaikka Kantilla, ei Humella, oli suuri vaikutus mannermaiseen filosofiaan, olen panostanut näin paljon tilaa Humen analysoimiseen, koska Kant on joidenkin Humen vakavien virheiden perillinen. Kantilla oli tietysti paljon Humen karkeaa empirismiä hienostuneempi filosofia. Lue koko artikkeli

30.4.2019 Vieraskynä,

Miksi David Hume oli väärässä hylätessään luonnollisen teologian

Luonnollisessa teologiassa pyritään antamaan uskonnollisten uskomusten luotettavuutta tukevaa todistusaineistoa esimerkiksi Jumalan olemassaolosta. Monet ajattelevat, että valistusajan filosofit David Hume ja Immanuel Kant kumosivat luonnollisen teologian. Richard Swinburne, yksi nykyajan uskonnonfilosofian tunnetuimmista nimistä, selittää artikkelinsa ensimmäisessä osassa, miksi Humen ihmisen ymmärryksen rajoista esittämät näkemykset ovat hänestä “täysin virheellisiä”.

Luonnollinen teologia, siis luonnollisen maailman piirteisiin perustuva argumentaatio Jumalan olemassaolon puolesta, on ollut osa kristillistä älyllistä perinnettä suurimman osan olemassaolostaan, ja sillä on juuret sekä Vanhassa Testamentissa että kreikkalaisessa filosofiassa. Ei niin, että kukaan kristityistä kirkkoisistä, skolastikoista ja myöhemmän ajan teologeista olisi ajatellut, että kaikki tarvitsivat luonnollista teologiaa, mutta he ajattelivat sen olevan kuitenkin olemassa niitä varten, jotka epäilivät Jumalan olemassaoloa ja kykenivät ymmärtämään sen argumentteja.Lue koko artikkeli

26.3.2019 Vieraskynä,

Transhumanismi ja lopun ajat

Michael Burdettin mukaan transhumanismi sisältää uskonnollisesti motivoituneita piirteitä ja tulee jättämään varjoonsa siksi aiemmat sekulaarit ideologiat. Burdettin neliosainen kirjoitussarja päättyy tähän osaan.

Edellisessä osassa kävi ilmi, että transhumanistien ja kristittyjen näkemykset ihmisyydestä olivat tietyistä samankaltaisuuksista huolimatta hyvin erilaisia ​​kuvauksissaan ihanteellisesta ihmisestä. Kun tarkastellaan vastaavia tulevaisuuden visioita, havainnot ovat pitkälti samanlaisia. Uskonnollisesti inspiroituja kielikuvia sisältyy transhumanistien futurologiaan paljastaen jälleen, kuinka se pitäisi luokitella uskonnoksi tai ideologiaksi, mutta lopulta kristinuskon mukaan tulevaisuus on erilainen. Transhumanistit ymmärtävät tulevaisuuden olevan vain heijastus menneistä ja nykyisistä suuntauksista, kun taas kristinusko puhuu tulevaisuudesta Jumalan valtakuntana, joka on täysin uusi luomus.Lue koko artikkeli

19.3.2019 Vieraskynä,

Uskonnot eivät ole katoamassa

Voittaako maallistuminen ja ateismi? Häviääkö kristinusko? Millainen on vuoden 2019 maailma uskontojen kannattajamäärien ja erityisesti kristinuskon suhteen?

Tammikuussa 2019 ilmestynyt International Bulletin of Mission Research on päivittänyt maailmanlaajuisen kristinuskon tilanteen [1]. Julkaisu on aiemmalta nimeltään International Bulletin of Missionary Research ja se on päivittänyt maailman uskontotilanteen vuodesta 1985 saakka.Lue koko artikkeli

12.3.2019 Vieraskynä,

Transhumanismi, ihmisluonto ja ihmiskunnan päämäärä

Michael Burdettin kirjoituksen kahdessa edellisessä osassa (1 ja 2) esitettiin, että suuri osa ihmisen paranteluun ja transhumanismiin liittyvästä etiikasta vetosi joko suoraan tai epäsuorasti tiettyyn näkemykseen ihmisyydestä. Terveyskysymykset vetoavat yleismaailmalliseen normiin, joka kuuluu olennaisesti ihmiskuvaan ihmiskunnan tietyssä kehitysvaiheessa. Jotkut kritisoivat parantelua sillä perusteella, että se muuttaa peruuttamattomasti ihmisyyden luonnetta, ja näin ollen se on harhatie, jolla ei tulisi jatkaa.

Ensimmäisessä osassa näimme, että transhumanismin tärkein huolenaihe on ihmisyys ja millaiseksi se on kehittymässä. Kaikkien näiden syiden vuoksi on tärkeää pohtia syvempää visiota ihmisyydestä paranteluun ja transhumanismiin liittyvän työn näkökulmasta. Itse asiassa kanta määrittyy pitkälti sen perusteella, miten seuraaviin kysymyksiin vastataan: ”Mitä tarkoittaa olla ihminen? Mikä on ihanteellinen ihminen ja mihin me menemme?”Lue koko artikkeli

19.2.2019 Vieraskynä,

Tulisiko meidän parannella ihmistä teknologian avulla vai ei? Argumentteja transhumanismin puolesta ja sitä vastaan ​​

Transhumanismin mukaan tulevaisuuden teknologia tekee jo nyt mahdolliseksi ylittää ihmisyyden biologisia rajoituksia, ja tulevaisuudessa tätä potentiaalia tulee hyödyntää täysimääräisesti. Nykyiset mahdollisuudet, kuten keinotekoiset silmät ja kädet, tuntuivat vielä äsken vain tieteiskirjallisuuden saduilta. Kuka tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Areiopagi julkaisee nyt Michael Burdettin artikkelin toisen osan.

Parantelun puolesta on olemassa useita argumentteja tai ainakin argumentteja paranteluun kohdistuvia sanktioita vastaan.Lue koko artikkeli

13.2.2019 Vieraskynä,

Mitä on ihmisen parantelu ja transhumanismi ja miksi se on merkityksellistä?

Transhumanismin mukaan teknologia tekee jo nyt mahdolliseksi ylittää ihmisyyden biologisia rajoituksia, ja tulevaisuudessa tätä potentiaalia tulee hyödyntää täysimääräisesti. Nykyiset mahdollisuudet, kuten keinotekoiset silmät ja kädet, tuntuivat vielä äsken vain tieteiskirjallisuuden saduilta. Kuka tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Tässä artikkelissa Michael Burdett väittää, että ihmisen paranteluun liittyy moraalisia kysymyksiä, joihin myös kristillisellä teologialla on sanottavaa. Julkaisemme artikkelin neljässä osassa.Lue koko artikkeli

8.1.2019 Kirja-arvio, Vieraskynä,

”Ei tule vaivatta vapaus” – Huomioita Aku Visalan Vapaan tahdon filosofiasta

Jos meillä ei olisi vapaata tahtoa, emme voisi olla vastuussa teoistamme emmekä siten toimia moraalisesti sen enempää oikein kuin väärinkään. Toisaalta vapaa tahto ei aivan ongelmattomasti sovi luonnontieteelliseen maailmankuvaan.

Keskustelu vapaan tahdon ja determinismin suhteesta on ollut varsin vilkasta viime vuosikymmeninä, ja Aku Visala tarjoaa uudessa kirjassaan erinomaisen johdatuksen tähän niin filosofian kuin teologiankin kannalta olennaiseen aihepiiriin.Lue koko artikkeli

11.12.2018 Vieraskynä,

Mitä annettavaa rituaalitutkimuksella on teologialle?

Monitieteisyydestä puhutaan paljon, mutta mitä se voisi käytännössä tarkoittaa? Vieraskynässä yliopistonlehtori Risto Uro kertoo, miten teologisessa tutkimuksessa voidaan hyötyä rituaalitutkimuksesta.

Joukko yhtenäiseen uniformuun pukeutuneita nuoria kiipeää pekkaniskan avustamana merenneitoa kuvaavan patsaan kylkeä pitkin ylös. Patsas saa lopulta valkoisen lakin päähänsä valtaisan väkijoukon hurratessa. Jotkut osallistujista pulikoivat patsasta ympäröivässä suihkualtaassa Helsingin koleassa kevätsäässä.Lue koko artikkeli

30.10.2018 Vieraskynä,

Helluntailainen teologia pyrkii osaksi kansainvälistä tiede-teologia keskustelua

Fullerin teologisen seminaarin professori Amos Yong kirjoittaa uutta helluntailaista teologiaa Yhdysvalloissa. Erityisesti luomisen ja ihmisen olemuksen teologian selitysmalleissa on taustalla prosessifilosofia ja sen avulla rakennettu ajattelu. Yong pyrkii näillä konstruktioilla osaksi kansainvälistä tiede-teologiakeskustelua. Yong käyttää prosessiajattelun filosofista viitekehystä, vaikka myöntää sen sisältävän myös arveluttavia aineksia, joita hän pyrkii korjaamaan muun muassa kirkkoisien ajatuksilla.

Klassisen helluntailaisuuden syntykoti löytyy Yhdysvalloista Azusa-kadun herätyksen jälkeen perustetuissa kirkkokunnissa. Alkuajan vapaa ja ekumeeninen liikehdintä muuttui pian erilaisiksi kirkkokunniksi oppeineen ja tunnuksineen. Yhdysvaltalainen helluntailaisuus omaksui ympäristönsä evankelikaalisuudesta lähes kirjaimellisen raamatunlukutavan sekä kielteisen suhtautumisen opilliseen ajatteluun ja siten myös teologian opiskeluun, ja erityisesti yliopistoteologiaan. Tie pois tästä lukkiutumasta on ollut pitkä, ja pisimmälle siinä ovat edenneet Yhdysvalloissa uuden sukupolven helluntailaiset. Muu globaali helluntailaisuus joko seuraa perässä, tai ei ole edes valinnut lähteä tälle polulle. Eräs näitä uuden polven teologisia ääniä on Fullerin teologisen seminaarin professori Amos Yong. Hän on myös Assemblies of God -kirkkokunnan ordinoitu pastori.Lue koko artikkeli

25.9.2018 Vieraskynä,

Ontologiset argumentit, osa 2: modaaliontologinen argumentti

Tämän artikkelin ensimmäisessä osassa käsiteltiin Anselm Canterburylaisen argumenttia, joka on ontologisista argumenteista varhaisin ja tunnetuin. Modernissa filosofiassa ontologisia argumentteja koskevassa keskustelussa on tapahtunut merkittävä käänne, kun argumenttia on vahvistettu modaalikäsitteiden ”mahdollisuus” ja ”välttämättömyys” avulla.

Tosin voi pohtia, kuinka omaperäisestä ajatuksesta tässä on kyse. Esimerkiksi jotkut kommentaattorit katsovat jo Anselmilta löytyvän argumentin, jossa hyödynnetään modaalikäsitteitä (ks. artikkelin osa 1). Seuraavassa keskitytään yhteen muotoiluun Alvin Plantingan modaaliontologisesta argumentista, jonka hän esittää kirjassaan The Nature of Necessity (1974). Lue koko artikkeli

Ylös