Klassinen fysiikka näkee maailman kellokoneistona, jossa yksi asia seuraa toisesta fysikaalisena välttämättömyytenä. Tästä näkökulmasta on vaikea ymmärtää, miten Jumala voi toimia maailmassa rikkomatta luonnonlakeja. Tässä artikkelissa tutkitaan kuinka ihmeet ja luonnonlait voidaan yhdistää.

Useat teologitkin ovat todenneet, että luonnontiede tekee ihmeisiin uskomisesta jotenkin vaikeampaa. Esimerkiksi Rudolf Bultmann (1884-1976) totesi, että “on mahdotonta käyttää sähkövaloja, radiolähettimiä ja modernia lääketiedettä sekä samaan aikaan uskoa Uuden testamentin maailmaan, joka on täynnä henkiä ja ihmeitä.”Lue koko artikkeli

Englanninkielisen Wikipedian mukaan Sir Isaac Newton (1642‒1727) ”oli englantilainen fyysikko ja matemaatikko.” Verkkoensyklopedian johdantoluku esittää hänen olevan ”yksi kaikkien aikojen vaikutusvaltaisimmista tieteilijöistä sekä tieteellisen vallankumouksen keskeinen hahmo”. Ikään kuin sivuhuomiona suluissa ja sitaateissa mainitaan, että ”häntä luonnehdittiin omana aikanaan ’luonnonfilosofiksi’”.

Oliko Newton tieteilijä vai filosofi? Tulisiko hänen suurteoksensa Principia ‒ Luonnonfilosofian matemaattiset perusteet (ensimmäinen painos vuonna 1687) ymmärtää erityistieteellisenä fysiikan työnä, vain onko se perimmältään luontoa koskevaa yleisluontoista filosofointia?Lue koko artikkeli

”Uskonnollisten parantumisten ja muiden ihmeiden kohdalla luonnollinen selitys on aina parempi.” Monet uskontokriitikot David Humesta alkaen ovat uskoneet näin. Todennäköisyyslaskenta kuitenkin osoittaa, että Hume oli väärässä.

Yksi yleinen kristillistä teismiä vastaan kohdistetuista argumenteista on väite ihmeisiin uskomisen ongelmallisuudesta. Usein keskustelu liikkuu heittojen tasolla, esimerkiksi ”uskotko todella, että \(X\) tapahtui”, jossa \(X\) on vaikkapa jokin Raamatun ihme. Monelle naturalistille, mikäli keskustelukumppani toteaa uskovansa \(X\):n tapahtuneen, hänen järjenkäyttönsä on ilmiselvästi jotenkin vajavainen. Useampi naturalisti onkin todennut väittelyssä ”I rest my case!”, kun teisti on todennut uskovansa vaikkapa Jeesuksen neitseestäsyntymiseen.Lue koko artikkeli

Mitä tarkoittaa, että luonnontiede ei varsinaisesti ”ajattele”? Tulisiko sen? David Bentley Hart käsittelee aihetta aatehistorian näkökulmasta.

Kysymys voi kuulostaa vitsiltä, mutta se ei ole sitä. Kysymys on oikeastaan luonteeltaan metafyysinen. Tämä kysymys tulee myös nousemaan esiin sitä vääjäämättömämmin, mitä enemmän tieteen perustana jo neljänsadan vuoden ajan ollut mekanistinen paradigma osoittautuu enemmän rajoitteeksi kuin vapautukseksi. On kuitenkin huomattava, että tämä kysymys on mielekäs vain käytettäessä sanaa ”ajatella” tietyssä erityisessä merkityksessä.Lue koko artikkeli

Areiopagi järjestää tammikuussa 2016 seminaarin ”Teologia ja tieteellinen maailmankuva”, jonka pääpuhujana on Oxfordin yliopiston tieteen ja uskonnon professori Alister McGrath.

Seminaari järjestetään 14.-15. tammikuuta 2016 Helsingin yliopiston päärakennuksen pienessä juhlasalissa. Seminaarin teemana on tieteellisen maailmankuvan ja teologian välinen suhde.

Sen yhteydessä Areiopagi ja Kirjapaja julkaisevat suomeksi McGrathin kirjan Tieteen ja uskonnon dialogi, (kääntänyt Anne Leu, alkuteos Science and Religion: A New Introduction, Wiley-Blackwell, 2009).Lue koko artikkeli

Artikkelinsa toisessa osassa Christian Smith kertoo, miksi uskonnollisuus on hänen mukaansa tukahduttamatonta, vaikkei olekaan kaikille ihmisille väistämätöntä.

Miten nämä näkökohdat auttavat vastaamaan kysymykseen, ovatko ihmiset luonnostaan uskonnollisia? Aloitan vastaamisen ilmaisemalla kantani kielteisen puolen: ihmiset eivät ole luonnostaan uskonnollisia, jos käytämme ilmausta ”luonnostaan” sen positivistisessa merkityksessä. Positivistisen merkityksen mukaan luonnollinen uskonnollisuus tarkoittaa sitä, että ihmisellä olisi jokin luonnollinen ja tukahduttamaton tarve, vietti, vaisto tai halu, joka pakottaisi hänet olemaan uskonnollinen. Yksinkertainen havainnointi osoittaa, että jotkut ovat uskonnollisia, jotkut taas eivät. Useimmat ovat tyytyväisiä omaan elämäänsä ja selviävät sen toiminnoista riippumatta siitä, ovatko he uskonnollisia.Lue koko artikkeli

Christian Smith väittää, että olemme luonnostamme uskonnollisia. Uskominen ei silti ole väistämätöntä.

Ovatko ihmiset luonnostaan uskonnollisia? Onko ihmisillä synnynnäinen, vaistonvarainen tai muuten väistämätön taipumus omaksua jokin uskonto? Vai ovatko uskonnot syntyneet inhimillisessä historiassa satunnaisesti, ilman olennaista liittymistä ihmisluontoon?Lue koko artikkeli

Usko on tekosyy olla ajattelematta, sanoo Richard Dawkins. Arkikielessä usko esitetäänkin usein tiedon puutteena: jos sinulla ei ole tietoa, sinulla on vain uskoa. Olli-Pekka Vainio kuitenkin väittää, että käsitteet ovat paljon monimutkaisempia.

Richard Dawkinsin useissa eri yhteyksissä esittämän määritelmän mukaan ”usko on suuri väistöliike, tekosyy olla ajattelematta ja arvioimatta todistusaineistoa. Usko on jonkin pitämistä totena todisteiden puuttumisesta huolimatta, tai peräti juuri tästä syystä, ettei todisteita ole.” Dawkinsin määritelmä on retorisesti iskevä ja se saattaa kuulostaa intuitiivisesti oikean suuntaiselta. Tuleehan määritelmä vielä arvovaltaiselta ja oppineelta taholta. Lue koko artikkeli

Miten Helsingin Sanomien ja maakuntalehtien uskontouutisointi eroavat toisistaan? Voivatko erot vaikeuttaa kansallista keskustelua uskonnosta?

Kun journalistit kirjoittavat uskonnosta, kyse on aina paljon muustakin kuin itse tapahtumien uutisoimisesta. Median maantiede on tutkimussuuntaus, jossa ajatellaan, että kun media ja journalistit uutisoivat (esimerkiksi) uskonnosta ne aina myös paikantavat käsittelemäänsä ilmiötä monin tavoin. Uutisissa uskonnot liitetään toistuvasti tiettyihin alueisiin, tiettyihin poliittisiin tapahtumiin ja tiettyihin ihmisryhmiin (vrt. Moring 2001).

Esimerkiksi Isis-järjestö paikantuu Euroopan ulkopuolelle, Lähi-itään ja arabimaailmaan, katolisuus assosioituu Euroopassa ennen kaikkea Etelään, ortodoksisuus Itään ja vaikka lestadiolaisuus Pohjoiseen. Tämä paikantamisen politiikka on kaikkea muuta kuin neutraali ilmiö. Se muokkaa osaltaan sitä, miten journalismi tuottaa käsitystä uskonnosta, sen paikasta ja merkityksestä tämän päivän median kyllästämässä kulttuurissa ja yhteiskunnassa.Lue koko artikkeli

2000 vuotta pyrkimyksiä löytää Jumalalle pätevä syy sallia maailman pahuus eivät olet tähän päivään mennessä tuottaneet ainuttakaan ongelmatonta tai edes yleisesti hyväksyttyä teodikeaa. Augustinuksen vapaan tahdon teodikealla on modernit kannattajansa, mutta tästä huolimatta se on vähitellen joutunut antamaan tilaa myös uusille ajatuksille.

Tämän artikkelin ensimmäisessä osassa käsiteltiin sitä, miten pahan ongelmaan liittyvät kysymyksenasettelut ovat vuosisatojen saatossa kehittyneet pahan alkuperään liittyvistä pohdinnoista kohti Jumalan olemassaolon kyseenalaistavia muotoiluja.

1900-luvun kuluessa keskustelu pahan ongelmasta on vähitellen siirtynyt loogisen pahaa koskevan argumentin ympäriltä evidentiaalisen argumentin pariin. Samalla modernin uskonnonfilosofian keskeisimmiksi teodikealinjoiksi ovat muodostuneet niin sanotut luonnonlakiteodikeat ja sielunmuokkausteodikeat.Lue koko artikkeli

Vanhan testamentin kertomus Jobista on klassinen kuvaus sellaisesta käsittämättömästä kärsimyksestä, joka herättää kysymyksiä maailmassa vallitsevan pahuuden tarkoituksesta ja oikeutuksesta. Menetettyään omaisuutensa, perheensä ja terveytensä jopa uskossaan järkkymätön Job kiroaa Jumalan ja kysyy: millä oikeudella hyvä Jumala sallii pahan ja kärsimyksen maailmassa?

Jobin kohtaloon liittyvä eksistentiaalinen kysymys on vuosisatojen saatossa muodostanut perustavanlaatuisen uhan kristilliselle jumalakäsitykselle. Kärsimyksen todellisuutta voidaan hyödyntää argumenttina Jumalan olemassaoloa vastaan kysymällä, miksi maailmassa on pahaa, jos Jumala kerran on täydellisen hyvä, kaikkivaltias ja kaiken tietävä. Maailmassa vallitseva pahuus ja kärsimys asettavat siis kyseenalaiseksi sellaisen Jumalan olemassaolon, joka perinteisessä kristillisessä teismissä tunnustetaan.Lue koko artikkeli

Tiedettä ja tieteellistä tiedonhankintaa pidetään usein arvoneutraalina tai ainakin toimintana, joka ei sitoudu mihinkään maailmankatsomukseen. Tällä näkemyksellä on kuitenkin vastustajansa: heidän mukaansa tiede on usein ongelmallisella tavalla arvosidonnainen. Aku Visala tarkastelee tieteen – myös luonnontieteen – arvovapauden ongelmaa ja ehdottaa siihen maltillista ratkaisua.

Tieteen arvovapauden ongelmaan on kolme perusvastausta ja niiden taustalla on eri käsityksiä tieteellisen toiminnan luonteesta:Lue koko artikkeli

Kansainväliset ihmisoikeussopimukset turvaavat periaatteessa rajoittamattoman oikeuden oman pään sisältöön. Tällainen rajoittamaton oikeus on kuitenkin eettisesti kyseenalainen, eikä sitä käytännössä edes ole.

Kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaan jokaisella ihmisellä on absoluuttinen oikeus mielipiteisiinsä ja uskomuksiinsa. Vaikka mielipiteiden ja uskomusten ilmaisemista voidaan rajoittaa toisten ihmisten ihmisoikeuksien turvaamiseksi, ihmisoikeusteoreetikot ovat kuitenkin määritelleet, että ihmisellä täytyy olla täysin rajoittamaton lupa ajatella hiljaisesti omassa mielessään aivan mitä tahansa.Lue koko artikkeli