Ajankohtaista / Toimitus / 1.11.2016

Todellisuutta ei voi pilkkoa tiedeuskon vaatimalla tavalla

Areiopagi on nyt kolmen vuoden ajan pyrkinyt edistämään parempaa ymmärrystä luonnontieteen, teologian ja filosofian rajapinnoilla olevista kysymyksistä. Kolmas seminaarimme järjestettiin 13.-14.10. Helsingin yliopistolla teemalla “Tiedeusko ja todellisuuden rajat”.

Seminaarissa aiheen kansainväliset asiantuntijat, professorit Mikael Stenmark ja Jeroen de Ridder keskustelivat suomalaisten asiantuntijoiden kanssa tiedeuskosta ja sen vaikutuksesta yliopistomaailmassa ja sen ulkopuolella. Kerromme tässä seminaarin annista. Lisäksi paljastamme, miten Areiopagin toiminta jatkuu tulevaisuudessa.

Tämänkertainen seminaarimme otti varaslähdön edellisistä (vuoden 2015) ja tammikuun 2016) seminaareista poiketen jo torstai-aamupäivällä, kun sekä Stenmark että de Ridder istahtivat Aleksanterinkadun Tiedekulmaan Aku Visalan haastateltavaksi ja sivistävälle aamukahville saapuneen yleisön tentattavaksi.

Yksi aihepiiri, josta Tiedekulmassa keskusteltiin ja johon Stenmark myöhemminkin viittasi, oli eräänlainen ”tieteen reformaatio”. Yksinkertaistaen varsinaisen reformaation eli uskonpuhdistuksen vaikutuksesta kansa alkoi itse lukea Raamattua eikä samassa määrin enää sen tulkinnassa luottanut kyseenalaistamatta kirkollisiin auktoriteetteihin, kuten paaviin tai kirkolliskokouksiin.

Stenmarkin mukaan tieteelle on tapahtumassa jotain samankaltaista nyt digitaalisen, kaikkien saatavilla olevan tiedon aikakautena. Kun ihmiset esimerkiksi menevät lääkäriin, he ovat jo hankkineet tietoa aiheeseen liittyvästä lääketieteestä internetistä ja odottavat lääkärin jotenkin kommentoivan heidän omaa näkemystään. Asioita ei enää samalla tavalla hyväksytä vain tiedemiehen auktoriteetin perusteella, vaan tutkijoiden oletetaan myös kertovan ymmärrettäviä perusteluja näkemyksilleen. Kunhan tieteen arvostus säilyy, voidaan tätä tieteen demokratisoitumista pitää Stenmarkin mukaan hyvänä asiana.

Tallenne tilaisuudesta on katsottavissa Helsingin yliopiston UniTube-palvelusta.

Tiedeuskon muotoja ja sen kriitikoita esiteltiin ensimmäisenä päivänä

Itse seminaari varsinaisesti alkoi kulman takana yliopiston päärakennuksen pienessä juhlasalissa. Paikalle oli saapunut arviolta 150 ihmistä. Stenmark avausluennollaan käsitteli runsaiden esimerkkien kera tiedeuskon eri ilmentymismuotoja, kuten aiemmin Areiopagilla julkaistussa kirjan otteessa lueteltuja skientismin lajeja.

Myös Jeroen de Ridderin ensimmäinen luento esitteli esimerkkejä skientismistä tiedettä popularisoivassa kirjallisuudessa. Näissä luennoissa tiedeusko paljastuu huolestettuvan vaikutusvaltaiseksi näkemykseksi. Ne kannattaa katsoa, ennen kuin väittää, että tiedeusko olisi vain sen kriitikkojen keksimä “olkiukko” (eli helposti kumottava näkemys, jota kukaan ei todellisuudessa kannata, ja joka keksitään vain kritiikin kohteeksi).

Stenmark jaotteli esitelmässään myös kolme merkittävää akateemisessa maailmassa vaikuttavaa ryhmää, jotka vastustavat tiedeuskoa. Ensimmäinen niistä ovat Jumala-uskon mahdollisuutta puolustavat teologit, filosofit ja luonnontieteilijät, kuten John Haught, Alvin Plantinga ja Lynne Rudder Baker. Näiden joukko on luonnollisestikin varsin kirjava. On myös huomattava, että on myös skientismin jossain määrin hyväksyviä uskonnollisia ajattelijoita, esimerkiksi uskonnolliset naturalistit.

Toinen ryhmä koostuu tiedeuskoon kriittisesti suhtautuvista ateisteista ja agnostikoista. Tähän ryhmään kuuluvat esimerkiksi paleontologi Stephen Jay Gould, filosofi Massimo Pigliucci ja filosofi/oikeustieteilijä Susan Haack. Näiden ateistien mukaan tiedeusko on tavalla tai toisella ongelmallista. Esimerkiksi Pigliuccin mukaan tiedeusko itse asiassa kaivaa maata järkevän ateismin alta, koska parhaat ateistiset argumentit (kuten kärsimyksen ongelma) eivät selvästikään ole luonnontieteellisiä argumentteja.

Kolmas ryhmä koostuu humanististen alojen ammattilaisista ja siihen Stenmark lokeroi esimerkiksi kirjallisuudentutkija Barbara Herrnstein Smithin sekä filosofi Roger Scrutonin. Tämä ryhmä luonnollisesti vastustaa tiedeuskoa ja siitä seuraavaa ”luonnontieteellistä ekspansionismia”, jonka mukaan humanististen tieteiden metodit tulee korvata luonnontieteessä käytössä olevilla metodeilla. Ongelmana tässä on heidän mukaansa se, että humanistiset tieteen tuottavat aitoa tietoa ihmisyydestä, joka tiedeuskon myötä menetettäisiin.

Stenmark itse kiinnitti huomiota siihen, että persoonallinen, “minä-sinä” näkökulma jää tieteen ulkopuolelle, koska luonnontieteessä asiat pyritään kuvaamaan ulkopuolelta tarkasteltuna. Tämän ongelmia kuvaa karityyrina esimerkiksi Big Bang Theory-sarjan Sheldon-hahmo, joka tietää paljon tieteestä, mutta ei ymmärrä kovin hyvin ihmissuhteita.

Toisessa luennossaan Stenmark käsitteli sitä, miten arkipäiväisen kokemuksen, humanististen tieteiden ja luonnontieteiden suhde maailmankuvan rakentamisessa pitäisi ymmärtää. Hän puolusti mallia, jossa jokainen näistä kolmesta on vakavasti otettava tiedon lähde, ja ne tulee kaikki ottaa huomioon maailmankuvan rakennuksessa. Tälle vaihtoehtoinen näkemys on esimerkiksi tiedeuskoinen transformativismi, jonka mukaan arkikokemuksista ja humanistisista tieteistä voidaan lopulta hyväksyä vain se osa, joka voidaan muuttaa osaksi tiedettä.

Mikä on paras tiedeuskon muoto, ja millaista on sen kritiikki?

Pyysimme joukon suomalaisia asiantuntijoita kommentoimaan Stenmarkin ja de Ridderin luentoja. Filosofit Leila Haaparanta ja Tuomas Tahko sekä teknillisen kemian emeritaprofessori Outi Krause olivat samaa mieltä siitä, että Stenmarkin ja de Ridderin kuvaamat skientismin muodot ovat ongelmallisia ja kritiikille on tarvetta. Haaparanta pyysi kommentissaan käsitteellisiä tarkennuksia, johon keskustelussa päästiinkin.

tahko-stenmark-visala

Tuomas Tahko vastaamassa Mikael Stenmarkin puheeseen.

Krause kiinnitti huomiota siihen, että käytännöllisestä näkökulmasta on selvää, että luonnontieteen tarkoilla menetelmillä on ilman muuta myös rajansa. Tahkon mukaan tiedeuskon populaarien muotojen kritiikki on liiankin helppoa, sillä niiden ongelmat ovat niin ilmeisiä. Tahko toivoikin, että kritiikissä keskityttäisiin enemmän tiedeuskon kaikkein parhaiten muotoiltuihin versioihin, kuten James Ladymanin ja Don Rossin kirjassa Every Thing Must Go (Oxford University Press, 2007) muotoilemaan tiedeuskoon.

Vastauksessaan Stenmark myönsi tarpeen keskustella myös filosofien puolustamista tiedeuskon muodoista. Hän kuitenkin korosti, että filosofien tulisi ottaa kantaa myös luonnontieteilijöiden tiedeuskoa koskeviin näkemyksiin, koska niillä on suuri vaikutus laajemmassa yhteiskunnassa. Kun nämä tiedeuskon muodot on laajasti hylätty, on meillä Stenmarkin mukaan paremmat edellytykset käydä asiasta myös kunnollista filosofista keskustelua.

Stenmarkin ja Tahkon keskustelun jälkeen seurasi Jeroen de Ridderin luento tiedeuskon kritiikistä. Oli kuin de Ridder olisi valmistellut luentonsa vastauksena Tahkon aiempiin kommentoihin, sillä luento käsitteli juuri Ladymanin ja Don Rossin tiedeuskoa. De Ridder pyrki esitelmässään muotoilemaan tiedeuskon mahdollisimman uskottavalla tavalla, ja sen jälkeen kritisoimaan näin muotoiltua tiedeuskoa.

Lopulta tiedeusko epäonnistuu de Ridderin mukaan muun muassa sen vuoksi, että tieteellisen tiedon mahdollisuus edellyttää esimerkiksi arkikokemuksen luotettavuutta jossain määrin. Tiedemiesten on voitava luottaa jossain määrin esimerkiksi omiin havaintoihinsa siitä, mitä mittalaitteet näyttävät. Tähän kritiikkiin voidaan yrittää vastata useilla tavoilla, mutta de Ridder argumentoi, että vastaukset epäonnistuivat. Tarkempia yksityiskohtia kaipaavan kannattaa katsoa hänen luentonsa.

Seminaarin huipentumana järjestettiin vielä paneelikeskustelu, jossa suomalaiset eri alojen tutkijat kommentoivat arvojen merkitystä oman tutkimusalansa kannalta.

Anne Birgitta Pessi johtaa myötätunnon vaikutuksia tutkivaa hanketta teologisessa tiedekunnassa. Markku Kulmalan mukaan ilmastonmuutoksen torjunta edellyttää laajaa arvokeskustelua, ja arvot vaikuttavat selvästi tutkimusrahoitukseen ja tutkimuskysymysten valintaan. Leila Haaparanta eritteli esitelmässään täsmällisesti eri tapoja, joilla filosofiassa keskustellaan arvoista ja miten arvot vaikuttavat filosofian tekemiseen.

Anne Birgitta Pessi johtaa myötätunnon vaikutuksia tutkivaa hanketta teologisessa tiedekunnassa. Markku Kulmalan mukaan ilmastonmuutoksen torjunta edellyttää laajaa arvokeskustelua, ja arvot vaikuttavat selvästi tutkimusrahoitukseen ja tutkimuskysymysten valintaan. Leila Haaparanta eritteli esitelmässään täsmällisesti eri tapoja, joilla filosofiassa keskustellaan arvoista ja miten arvot vaikuttavat filosofian tekemiseen.

Kirkollinen ja kristillinen media huomioivat seminaarin jälleen aktiivisesti. Seminaarin aikana ilmestyi Kotimaa -lehdeltä sekä pääkaupunkiseudun seurakuntien verkkomedialta Valomerkiltä jutut seminaarin annista. Lisäksi ainakin kirkon herätysliikkeiden Uusi Tie sekä Sanansaattaja (27.10.) noteerasivat seminaarin.

Seminaarin yhteydessä julkaistusta kirjasta Tiedeusko ja todellisuuden rajat on myös odotettavissa arvioita useisiin eri medioihin. Kuvassa Kirjapajan ”Areiopagi-trilogian” kaikki kirjat.

Miltä näyttää Areiopagin tie tästä eteenpäin?

Kirjakäännösten kustantaminen ja seminaarien järjestäminen on onnistunut Yhdysvaltalaisen John Templetonin säätiön myöntämällä tuella. Templeton-säätiö rahoittaa vain lyhyitä projekteja, ja vaikka Areiopagin saama kolmivuotinen projektirahoitus loppuukin nyt, hankkeen hedelmät toivottavasti jatkavat matkaansa. Hankerahoituksen turvin ilmestyy vielä myös yksi käännöskirja, filosofi C. Stephen Evansin kirja Natural Signs and Knowledge of God: A New Look at Theistic Arguments (Oxford University Press, 2010), jonka julkaisee suomeksi Perussanoma Oy.

Areiopagi lehtenä jatkaa toki olemassaoloaan. Hankkeen myötä kertyneet varat riittävät kustantamaan osa-aikatyövoimaa vielä jonkin matkaa ensi vuoden puolelle, mutta siitä eteenpäin lehti on vapaaehtoisen tuen varassa. Siksi tahdommekin tässä kohtaa tuoda poikkeuksellisesti esiin mahdollisuuden tukea Areiopagia lompakollasi.

  1. Aivan uutena vaihtoehtona voit osallistua vapaavalintaisella summalla rahankeräykseen, jonka kautta keräämme varoja lehden toimittamisen mahdollistamiseksi.
  1. Voit myös liittyä Areiopagi ry:n kannatusjäseneksi ja maksaa kannatusjäsenmaksun, yksityishenkilöiltä 20 € /vuosi.

Areiopagin toimituksella on kiitollinen olo lehden ja hankkeen onnistumisesta. Lehden suosio on kasvanut roimasti: vielä vuonna 2013 kuukausittainen sivunäyttömäärä liikkui viiden ja kymmenen tuhannen välissä, kun se viimeisen vuoden ajan on sahannut 15 000 sivunäytön rajan molemmin puolin. Tammikuinen seminaari ja sen vieras noteerattiin valtakunnan suurimmassa sanomalehdessä. Opettajat ja opiskelijat lukioissa ja yliopistoissa ovat käyttäneet enenevässä määrin teksti- ja videomateriaalia sivuiltamme, ja Alister McGrathin Tieteen ja uskonnon dialogi valittiin jopa keväällä Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan pääsykoekirjaksi.

Mikään näistä ei tietenkään olisi toteutunut ilman suurta määrää kiinnostuneita lukijoita, tasokkaiden vieraskynien kirjoittajia, sekä lukuisia yhteistyötahoja. Kiitos teille kaikille!

Jos pidit lukemastasi, tykkää toki Areiopagista Facebookissa, seuraa Twitterissä ja tilaa kirjoitukset sähköpostiisi.

Kuva: Tim Gouw@Unsplash.com. CC0.

Videointi: Lari Launonen.

Seminaarin kuvat: Miikka Niiranen.

Päivitys: Kohta ”luonnontieteellisen tiedon mahdollisuus” muutettu muotoon ”tieteellisen tiedon mahdollisuus”.

Ylös