Kolumni / Olli-Pekka Vainio / 4.4.2017

Reformaattorit epäilivät ja edistivät aurinkokeskistä maailmankuvaa

Luterilainen uskonpuhdistus vaikutti monella tapaa koulutuksen ja kansansivistyksen kehittymiseen Euroopassa ja Pohjoismaissa. Mutta kuinka uskonpuhdistajat suhtautuivat oman aikansa suurimpaan tieteelliseen murrokseen eli kopernikaaniseen käänteeseen?

Nikolaus Kopernikus (1473–1543) esitti teoksessaan De revolutionibus de orbium coelesticum (1543), että Maa kiertää Aurinkoa. Saman teesin hän oli esittänyt jo aikaisemmassa lyhyemmässä teoksessaan Commentariolus sekä kirjeenvaihdossaan kollegoidensa ja oppilaidensa kesken.

Kopernikuksen omakätinen piirros aurinkokeskisestä kosmoksesta De Revolutionibus -teoksessa. Kuva: Wikimedia Commons.

Kopernikus oli saanut myös myönteistä palautetta kirkon johdolta. Esimerkiksi hänen ystävänsä, kardinaali Nikolaus von Schönberg, oli rohkaissut tätä julkistamaan löydöksensä.

On arvoitus, miksi Kopernikus sai kirjansa ulos vasta vähän ennen kuolemaansa. Joskus on epäilty hänen pelänneen kirkon reaktiota. Selitys ei sellaisenaan ole kovin uskottava, sillä aiheeseen liittyi myös paljon tieteellisiä erimielisyyksiä. Lisäksi kardinaali Cusanus oli jo sata vuotta aiemmin esittänyt paljon radikaalimpia uudistuksia keskiaikaiseen kosmologiaan.

Yksi selittävä tekijä lienee se, että katolinen kirkko oli 1500-luvun alkupuolella joutunut tekemisiin reformaation kanssa. Tämä oli kiristänyt ilmapiiriä kaikenlaisen uuden ja vallankumouksellisen suhteen. Lisäksi, aivan kuten Galileon kohdalla hieman myöhemmin, myös kopernikaanista ajattelua vastustettiin erityisesti vedoten sen ajan tieteeseen.

Vaikka myöhemmille sukupolville debattia on markkinoitu ennen kaikkea uskonnon ja tieteellisen maailmankuvan törmäyksenä, kyseessä oli mitä suurimmassa määrin varsin monimutkainen tieteen sisäinen kahnaus, johon sekoittui uskonnollisia elementtejä. (Blair 2010; Finocchiaro 2010)

Astronomiaa ja astrologiaa

Pöytäpuheissaan Luther puhui “pellestä, joka yrittää kääntää koko astronomisen tieteen päälaelleen.” Kyseessä onkin ehkä tunnetuin luterilaisen reformaation ja kopernikaanisen maailmankuvan kohtaaminen. Pellen identiteettiä teksti ei paljasta, mutta tyypillisesti jälkipolvet ovat ajatelleet Lutherin puhuvan Kopernikuksesta. Tämä ei kuitenkaan ole itsestään selvää, sillä Luther on voinut viitata johonkin toiseen tähtitieteilijään. Luther ei myöskään yksilöinyt tarkemmin, mikä pellen toiminnassa ei häntä miellyttänyt. (Lerner 2006)

Reformaattorit pitivät yleisesti ottaen tähtitiedettä suuressa arvossa ja se oli yksi luterilaisissa yliopistoissa opetettavista aineista. Tosin tuohon aikaan ei välttämättä tehty suurta eroa astronomian ja astrologian välillä. Luterilaisista reformaattoreista varsinkin Philipp Melanchthon ja aitoluterilaisuuden isä Martin Chemnitz laativat horoskooppeja.

Luther säännöllisesti kiusoitteli Melanchthonia tämän astrologisesta innostuksestaan, ja piti koko touhua huuhaana. ”Jos kerran Jaakob ja Eesau olivat syntyneet saman tähtimerkin alla, niin miksi heidän luontonsa olivat niin erilaiset”, hän kysyi ja jatkoi, ettei ole vielä kuullut yhtään hyvää vastausta. Astronomia oli Lutherin mielestä kunnianarvoisa tiede, joka perustui todistusaineistoon ja argumentteihin, mutta astrologian parissa hän ei näihin ollut törmännyt.

Astrologiasta innostuneet reformaattorit perustelivat harrastustaan sillä, että koko todellisuus oli Jumalan luoma kokonaisuus. Todellisuus heijasti näin jotakin Luojastaan ja siksi luonnon ja tähtienkin varaan voitiin rakentaa teologisia argumentteja. Varsin pian kiinnostus astrologiaan alkoi kuitenkin hiipua reformaattoreiden parissa, ja reformaatiota voidaan pitää yhtenä tekijänä, joka edisti astronomian erottautumista astrologiasta. (Barnes 2016)  

Osianderin erikoinen esipuhe

Reformaattori Andreas Osiander, joka myöhemmin joutui epäsuosioon erikoisen vanhurskauttamisoppinsa takia, liittyy olennaisella tavalla Kopernikuksen ajattelun läpilyöntiin. Monien sattumusten kautta Kopernikuksen De revolutionibus päätyi Osianderin pöydälle ja hänen tehtäväkseen tuli valmistella kirjaan esipuhe, jota vakavasti sairas Kopernikus ei itse kyennyt kirjoittamaan.

Osiander teki työtä käskettyä. Kirjaan lisättiin Osianderin johdantoteksti Ad lectorem de hypothesibus huius operis, jossa jostain syystä ei kuitenkaan ollut hänen nimeään. Kaikki Kopernikuksen tekstiä lukevat lukivat näin Osianderin johdannon, jota he luulivat Kopernikuksen itsensä kirjoittamaksi.

Mitä Osianderin tekstissä sitten luki? Osiander esittää omana näkemyksenään, että aurinkokeskeinen kosmologia on tarkoitettu matemaattiseksi malliksi, jota voidaan käyttää hypoteesin omaisesti laskemaan planeettojen ratoja. Tämä ei ollut Kopernikuksen intentio, sillä hän mitä ilmeisemmin piti malliaan enemmän kuin pelkkänä hypoteesina. Näin ollen voidaan pohtia, missä mielessä Osianderin tulkinta vääristi Kopernikuksen ajattelua.

Toisaalta Osianderin esipuhe osoittautui tekijäksi, joka helpotti Kopernikuksen ajattelun positiivista vastaanottoa. Kopernikaaninen malli esitettiin testattavana hypoteesinä, eikä uskaliaana pyrkimyksenä kääntää maailma ylösalaisin. Näin Kopernikuksen teokset ja ajattelu pääsivät leviämään tieteentekijöiden parissa törmäämättä tiedepoliittisiin ongelmiin, ja sitä kyettiin arvioimaan pohjautuen todistusaineistoon.

Samainen ongelma siirtyi hieman myöhemmin Galileo Galileon tontille. Hänkin oli aluksi suhtautunut varauksellisesti Kopernikukseen, mutta tuli kaukoputkikeksintönsä kautta vakuuttuneeksi tämän teorioiden oikeellisuudesta. Tuohon aikaan kaukoputket eivät kuitenkaan olleet tieteellisiä työkaluja, vaan eräänlaisia leluja, joilla hauskuutettiin kansaa. Kesti aikansa, ennen kuin laitteen hyödyllisyys esimerkiksi sodankäynnissä tai tieteessä hoksattiin. Kaukoputken avulla saatua tietoa ei osattu aluksi pitää varteenotettavana tieteenä.

Melanchthonin mielenmuutos

Kattavin selonteko reformaattorien suhteesta Koperninukseen löytyy Melanchthonin teoksesta Initiae Doctrinae Physicae. Siinä kirjoittaja nostaa esiin kolme tekijää, joiden valossa hän ilmoittaa suhtautuvansa epäilevästi Kopernikuksen oppiin. Melanchthon ei säästele sanojaan, vaan toteaa opetuksen olevan tyhmää (impudentia), häpeällistä (turpius), arvotonta (indignius), nousevan valtaisasta ylpeydestä (gigantea audacia) ja sisältävän hirviömäisiä erheitä (monstruosos errores).

Melanchthonin nihkeä asenne Kopernikusta kohtaan ei noussut ensisijaisesti teologiasta, vaan tieteestä. Ensinnäkin Melanchthonin mukaan tieteellistä konsensusta ei saa heittää noin vain menemään. Hänelle kopernikaaninen opetus näyttäytyi aluksi kunnianhimona ja erikoisuuden tavoitteluna, jolla ei ollut tieteellisiä perusteita. Tilanteessa, jossa Melanchthon lausui ensimmäisen arvionsa, tieteelliset todisteet Kopernikuksen mallin puolesta eivät olleet vielä kovin vahvat, joten hänen tuomiotaan voidaan pitää maalaisjärkisenä ja perusteltuna, vaikkakin ehkä kohtuuttoman ankarana. Ankaruuteen on voinut vaikuttaa myös reformaation aiheuttama yhteiskunnallinen epävakaus, jota Melanchthon ei halunnut lisätä.

Toiseksi Melanchthon vetoaa yksinkertaisiin aistihavaintoihin. Hänen mukaansa ”silmämme todistavat” (oculi sunt testes), että Maa pysyy paikallaan ja Aurinko kiertää Maata. Kolmannen argumentin mukaan Raamattu näyttää tukevan sekä kyseistä fenomenologista havaintoa että tieteellistä konsensusta. Ohimennen hän mainitseekin raamatunkohtia, joiden hän katsoo tukevan maakeskistä kosmologiaa (Ps. 18:6–7; 103:5; Joos. 10:12–13; Jes. 38:8).

Myöhemmin Melanchthon kuitenkin alkoi suhtautua myönteisemmin Kopernikuksen ajatteluun, jota hän sittemmin kutsui muun muassa aikansa suurimmaksi tiedemieheksi. Melanchthon myös aktiivisesti edisti kopernikaanisen matematiikan ja astronomian opetusta luterilaisissa yliopistoissa.

Saksassa Kopernikuksen opit saivat enemmän suosiota, mutta Tanskassa ja Ruotsissa niihin suhtauduttiin nihkeämmin (tähän saattoivat vaikuttaa tanskalaisen Tyko Brahen kilpailevat teoriat). Sveitsiläinen reformaattori Jean Calvin suhtautui myös avoimesti paremman ja tarkemman kosmologian kehittelemiseen, mutta Skotlannissa, joka oli kalvinismin vahvaa aluetta, aurinkokeskeiseen maailmankuvaan suhtauduttiin aluksi varsin nihkeästi. (Brooke 1991, 100)

Uskonnolla tai protestantismin muodolla ei näyttänyt olevan suoraa ja ilmeistä vaikutusta kopernikaanisen ajattelun leviämiseen tai sen estämiseen. Kuten usein, kyseessä oli monien erilaisten tekijöiden summa.

Kirjallisuus:

Barnes, Robin B. 2016. Astrology and Reformation. Oxford: Oxford University Press.

Blair, Ann. 2010. ‘Tycho Brahe’s Critique of the Copernicus and the Copernican System’. Journal of the History of Ideas 51 (3): 355–77.

Brooke, John Hedley. 1991. Science and Religion: Some Historical Perspectives. Cambridge: Cambridge University Press.

Finocchiaro, Maurice A. 2010. Defending Copernicus and Galileo. Critical Reasoning in the Two Affairs. Dordrecht: Springer.

Lerner, Michel-Pierre. 2006. ‘Aux Origines de La Polémique Anticopernicienne (II). Martin Luther, Andreas Osiander et Philipp Melanchthon’. Revue Des Sciences Philosophiques et Théologiques 90 (3): 409–52.

Kuva 1: Estudio de Arquepoética y Visualística Prospectiva@Flickr.com. CC BY-NC-SA 2.0. Rajattu.

Kuva 2: Wikimedia Commons. PD.

Ylös