Miksi Jumala kertoisi itsestään luonnollisten merkkien kautta?
Jos Jumala on olemassa, tulisiko tiedon hänestä olla kaikkien saatavilla? Pitäisikö tällaisen tiedon olla täysin ilmeistä? Entä tulisiko sitä voida vastustaa? Muun muassa näitä kysymyksiä tutkii professori C. Stephen Evans juuri ilmestyneessä uutuuskirjassa Kätkeytynyt Jumala.
Jos halutaan osoittaa, että Jumalasta on mahdollista saada luonnollista tietoa, ei selvästikään tule aloittaa oletuksella, että Jumala on olemassa. Kysymyksen Jumalan todellisuudesta on oltava rehellinen. Tuntuu kuitenkin oikeutetulta pitää Jumalan olemassaoloa mahdollisena hyvin samaan tapaan kuin tieteilijät esittävät jonkin oletuksen, joka ei ole vielä varma. Kun oletus esitetään, on pohdittava aluksi sitä, miten asioiden voitaisiin ajatella olevan, jos oletus pitäisi paikkansa.
Jotta saataisiin selville, millaisia todisteita on etsittävä, on ensin kuviteltava, että oletus pitää paikkansa, ja kysyttävä, mitä siitä voisi odottaa seuraavan. Samaan tapaan on varmastikin järkevää toimia myös silloin, kun kyse on Jumalasta. Siksi en aloita olettamalla, että Jumala on olemassa, vaan kysymällä, mitä Jumalan olemassaolosta seuraisi. Vaikka emme tiedäkään tarkasti, millaisia todisteita Jumala olemassaolostaan antaisi, voimme saada jonkin käsityksen siitä, millaisessa muodossa nuo todisteet saattaisivat esiintyä.
Oletetaanpa, että Jumala, jollaisen monet maailman suurista uskonnoista tunnustavat, on todellinen. Oletetaan, että Jumala on olemassa ja että hän on sellainen olento, johon kristityt, juutalaiset ja muslimit ovat perinteisesti uskoneet. Yleisesti ottaen tämän voi ajatella tarkoittavan sitä, että on olemassa kaikkivaltias, kaikkitietävä ja täydellisen hyvä persoonallinen olento, joka on vastuussa kaikkien muiden olentojen olemassaolosta koko maailmankaikkeudessa. Oletetaan lisäksi näiden suurten uskontojen tapaan, että Jumala on luonut ihmiset tiettyä tarkoitusta varten, johon kuuluu suhde hänen ja ihmisen välillä, ja että Jumala välittää ihmisistä ja haluaa heidän täyttävän tämän tarkoituksen, joka sisältää lupauksen ikuisesta autuudesta.
Jos kaikki tämä olisi totta, millaista tietoa Jumalan voitaisiin odottaa asettavan ihmisen ulottuville? Tällaisia asioita koskevat etukäteisoletukset ovat tietenkin erehtyviä, ja Jumalalla voi hyvin olla syitä toimia toisin kuin ihmiset saattaisivat odottaa. Siitä huolimatta tuntuu järkevältä, että Jumalaa koskevaa tietoa etsittäessä pohditaan sitä, millaisessa muodossa tuollainen tieto voisi esiintyä ja miten sitä olisi kenties mahdollista saada.
Yksi asia, joka voitaisiin olettaa, kun otetaan huomioon Jumalan tarkoitukset ihmisen suhteen, on se, että Jumalaa koskeva tieto on laajalti saatavilla eikä sen saaminen ole vaikeaa. Jos oletetaan, että Jumala välittää kaikista ihmisistä ja on tarkoittanut kaikki elämään suhteessa kanssaan, tuntuu järkevältä uskoa, että Jumala mahdollistaisi ainakin hyvin monille ihmisille tiedon olemassaolostaan, koska kukaan ei voine elää erityisessä suhteessa sellaisen olennon kanssa, jonka olemassaolosta hän ei tiedä.
Nimitän tätä periaatetta ”laajan saatavuuden periaatteeksi”. Voisi ajatella, että tämä väittämä olisi järkevää muotoilla vahvemmaksi. Eikö Jumalan voi olettaa tekevän tiedon olemassaolostaan mahdolliseksi kaikille ihmisille? Kenties näin on, vaikka tyydynkin tässä heikompaan väittämään, koska sillä, kuinka laajasti Jumala voi itseään koskevan tiedon asettaa saataville, saattaa olla rajoituksia hänen muiden tarkoitustensa vuoksi. (Selitän myöhemmin, millaisia nämä rajoitukset voisivat olla.)
Merkitseekö laajan saatavuuden periaate sitä, että järjestän korttipakan teistien eduksi? Mielestäni ei. Todisteeksi voin mainita, että tällaisen periaatteen hyväksyvät monet sellaiset, jotka eivät usko Jumalaan, esimerkiksi John Schellenberg, joka hyväksyy itse asiassa paljon vahvemman väittämän. Schellenberg katsoo, että jos Jumala olisi todellinen, tieto hänestä ei olisi pelkästään mahdollinen vaan todellisuutta kaikille, jotka haluavat tuntea Jumalan. Schellenbergin väittämä on paljon vahvempi kuin se, jonka tässä esitän, koska hän uskoo, että jos Jumala olisi olemassa, ”järkevä epäusko” ei olisi mahdollinen. Tämän näkemyksen mukaan tieto Jumalasta ei olisi pelkästään laajasti saatavilla siinä mielessä, että sen saamisen pitäisi olla ihmisille mahdollista (kenties joidenkin ehtojen täyttyessä), vaan myös niin ilmeistä, että jokainen aito etsijä todella tuntisi Jumalan.
Koska Schellenbergin mielestä on ilmeistä, että on olemassa sellaista epäuskoa, jossa ihminen ei aktiivisesti vastusta uskoa, hän päättelee, että Jumalan ”piiloutuneisuus” tai se, ettei hän ilmaise itseään, on itse asiassa vahva todiste siitä, ettei Jumalaa ole olemassa. Käsittelen tätä Schellenbergin väittämää myöhemmin arvostelemalla hänen vahvempaa versiotaan laajan saatavuuden periaatteesta, mutta tuo versio sisältää selvästi sen heikomman väittämän, että jos Jumala olisi olemassa, tieto hänestä olisi laajalti saatavilla.
Schellenberg ei ole ainoa ei-uskova, joka hyväksyy laajan saatavuuden periaatteen kaltaisen väittämän. Periaate on sanattomana oletuksena kuuluisassa anekdootissa, joka kertoo Bertrand Russellista. Tarinan mukaan Russellilta kysyttiin, mitä hän sanoisi, jos saisi kuolemansa jälkeen selville, että hänen ateistinen maailmankuvansa olikin ollut väärä, ja jos hän joutuisi Jumalan eteen. Mitä hän sanoisi siinä tilanteessa Jumalalle? Russellin mielestä vastaus oli helppo: ”Todisteita ei ollut tarpeeksi, Jumala.” Tämä vastaus viittaa selvästi Russellin käsitykseen siitä, että jos Jumala olisi olemassa, hän antaisi itsestään runsaasti todisteita, sellaisia, joiden löytäminen ei olisi vaikeaa.
Laajan saatavuuden periaate voidaan yhdistää uskottavalla tavalla tiettyyn tasa-arvoiseen kuvaan siitä, millä tavalla Jumala suhtautuu ihmisiin. Jos on olemassa Jumala, joka rakastaa kaikkia ihmisiä ja haluaa olla suhteessa heihin, ei ole esimerkiksi todennäköistä, että Jumala rajoittaisi itseään koskevan tiedon filosofeihin, jotka kykenevät ymmärtämään äärimmäisen abstrakteja ja monimutkaisia argumentteja, kuten hänen ei myöskään voisi odottaa antavan tietoa itsestään vain yhdelle sukupuolelle, rodulle tai kansakunnalle. Samaan tapaan ei myöskään tuntuisi todennäköiseltä, että tieto Jumalasta, jos sitä on yleensä olemassa, olisi vain erittäin älykkäiden tai korkeasti sivistyneiden ihmisten ulottuvilla.
Jos Jumala on olemassa, minkä muun kuin laajan saatavuuden periaatteen voisi odottaa pitävän paikkansa sen tiedon suhteen, jota hänestä voidaan saada? Uskon, ettei tieto Jumalasta olisi pelkästään laajalti saatavilla, vaan sitä olisi myös helppo vastustaa. Nimitän tätä ”helpon vastustettavuuden periaatteeksi”. Tämän periaatteen mukaan tieto Jumalasta on laajalti saatavilla, mutta ihmisten ei ole pakko ottaa sitä vastaan. Niiden, jotka eivät haluaisi rakastaa ja palvella Jumalaa, jos olisivat tietoisia hänen todellisuudestaan, on suhteellisen helppo torjua ajatus Jumalan olemassaolosta. Jotta tällaisilla ihmisillä olisi tämä mahdollisuus, Jumalan on tehtävä itseään koskevista todisteista sellaisia, etteivät ne ole vastaansanomattomia. Ne voisivat olla esimerkiksi todisteita, jotka vaativat tulkintaa ja jotka ovat sen verran epäselviä, että ne voidaan tulkita useammalla kuin yhdellä tavalla.
Tämän periaatteen uskottavuus perustuu oletukseen, että Jumala haluaa suhteen, jossa ihmisten on määrä hänen kanssaan elää, olevan sellainen, että he rakastavat ja palvelevat häntä vapaaehtoisesti ja iloiten. Koska Jumala on kaikkivaltias ja kaikkitietävä, on helppo kuvitella, mitä tapahtuisi, jos hänen todellisuutensa olisi liian ilmeinen. Ihmiset, jotka eivät rakasta häntä, päättelisivät siitä huolimatta, että Jumalan ja hänen tarkoitustensa vastustaminen olisi typerää ja järjetöntä, niin vastahakoisesti kuin he tällaiseen johtopäätökseen kenties tulisivatkin.
Voi näyttää siltä, että helpon vastustettavuuden periaate on teistin puolella ja helpottaa asioita liikaa. Tässäkin tapauksessa Schellenberg voidaan kuitenkin ottaa avuksi puolustamaan helpon vastustettavuuden periaatteen vakuuttavuutta. Jopa hänen vahva versionsa laajan saatavuuden periaatteesta nimittäin myöntää, että Jumala antaisi niille, jotka eivät haluaisi rakastaa ja palvella häntä, mahdollisuuden jäädä tietämättömiksi hänen olemassaolostaan.
Schellenberg kyllä ajattelee, että Jumala voisi tehdä todellisuutensa paljon ilmeisemmäksi kuin hän on tehnyt, väite, jota käsittelen luvussa 6. Schellenberg kuitenkin myöntää, että jos Jumala olisi olemassa, hän antaisi niille, jotka eivät haluaisi palvella häntä, mahdollisuuden jäädä epäuskon tilaan. Siten ei-uskova voi pitää vakuuttavana näkemystä, että Jumalan, joka toivoo ihmisten elävän suhteessa kanssaan, voi siitä huolimatta ajatella jättävän jonkin verran tiedollista ”välimatkaa” itsensä ja ihmisten välille. Kysymyksen ei pitäisi olla se, helpottaako vai vaikeuttaako helpon vastustettavuuden periaate teistin ajattelua, vaan se, onko hyviä syitä uskoa, että Jumala toimisi tällä tavalla, jos hän olisi olemassa.
Voisi ajatella, ettei laajan saatavuuden periaatetta ja helpon vastustettavuuden periaatetta voi soveltaa samanaikaisesti, mutta näin ei välttämättä ole. Ne ilmentävät kyllä kahta erilaista jumalallista tarkoitusperää, ja niiden välillä saattaa olla joissakin tapauksissa jännitettä siinä mielessä, ettei Jumala voi toteuttaa täysin yhtä tarkoitustaan heikentämättä samalla toista. Meillä ei kuitenkaan ole mitään apriorista syytä pitää mahdottomana sitä, että Jumala voisi tarjota tietoa itsestään monille (tai jopa kaikille) ihmisille, ja antaa silti samaan aikaan niille, jotka eivät halua palvella häntä rakastaen ja vapaaehtoisesti, mahdollisuuden jäädä tietämättömiksi hänen todellisuudestaan.
Periaatteita, joita olen tässä selittänyt, on kuvannut muistettavasti Blaise Pascal:
Jos hän olisi tahtonut lannistaa paatuneimpien uppiniskaisuuden, hän olisi voinut tehdä sen ilmaisemalla itsensä heille niin selvästi että he eivät olisi saattaneet epäillä hänen olemuksensa totuutta. [–] Ilmetyn jumalallinen ilmestyminen, tapa joka saa kaikki ihmiset ehdottomasti vakuuttumaan, ei siis ollut oikea tapa, mutta ei liioin se että hän tulisi niin salaisesti että häntä eivät voisi tuntea nekään jotka vilpittömästi etsivät häntä. Näille hän halusi tehdä itsensä aivan tunnistettavaksi, ja kun hän siis on tahtonut ilmestyä näkyvästi niille jotka etsivät häntä sydämensä halusta ja salassa niiltä, jotka pakenevat häntä sydämensä halusta, hän on rajoittanut itseään koskevaa tietoa antamalla merkkejä jotka näkyvät häntä etsiville, mutta eivät niille jotka eivät etsi. On kyllin valoisaa niille jotka vain toivovat näkevänsä, kyllin hämärää niille joilla on päinvastainen halu.
Pascal ajattelee tässä todennäköisesti kristinuskon oppia inkarnaatiosta, ei Jumalaa koskevaa luonnollista tietoa, mutta on varmastikin hänen ajattelunsa hengen mukaista soveltaa hänen väitteitään myös luonnolliseen teologiaan. Jos Pascal on oikeassa siinä, millaisessa muodossa Jumalaa koskevan tiedon voi odottaa esiintyvän, silloin voidaan odottaa sekä laajan saatavuuden periaatteen että helpon vastustettavuuden periaatteen pitävän paikkansa. Jos Jumala olisi olemassa, hän asettaisi itseään koskevan tiedon laajalti niiden saataville, jotka haluavat sitä saada, mutta ei pakottaisi niitä, jotka eivät halua häntä tuntea, ottamaan tuota tietoa vastaan. Niillä, jotka eivät halua tuntea Jumalaa, tulee olla mahdollisuus selittää mitättömiksi tai sivuuttaa kaikki todisteet, jotka Jumala antaa todellisuudestaan.
Uskon, että ”luonnollisen merkin” käsite vastaa näitä rajoituksia, jotka Pascal määritteli Jumalaa koskevalle tiedolle. Tällaiset merkit ovat laajalti näkyvillä olevia ”opasteita” tai vihjeitä Jumalan todellisuudesta, mutta ne viittaavat Jumalaan siten, että ne, jotka eivät halua uskoa Jumalaan, pystyvät tulkitsemaan ne jollakin muulla tavalla tai hylkäämään ne kokonaan.
Kirjoitus on ote C. Stephen Evansin kirjasta Kätkeytynyt Jumala – Kaikkivaltiaan olemassaolon perusteista (suom. Anne Leu, Perussanoma, 2017. Alkuteos Natural Signs and Knowledge of God, Oxford University Press, 2010). Voit tilata kirjan Perussanoman verkkokaupasta. Teos on viimeinen julkaisu kolmivuotisessa hankkeessamme edistää suomalaista keskustelua teologian, filosofian ja luonnontieteen välillä.
Kuva: Nicola Jones@Unsplash.com.