Suodata artikkeleita

Artikkeli

6.1.2016 Artikkeli,

Vastaväitteitä Richard Swinburnen evidentialismiin, ja niiden kritiikkiä

Eilisessä artikkelissa esiteltiin Richard Swinburnen bayesilaista uskonnonfilosofiaa ja erityisesti sille keskeistä ennustusvoiman käsitettä. Tässä artikkelissa käsitellään joitakin vastaväitteitä kyseistä järjestelmää kohtaan.

Swinburnen mukaan teismiä voi pitää koeteltavana hypoteesina, jota tukevat erinäiset argumentit, muun muassa argumentti kosmisesta hienosäädöstä. Vaikka mikään argumentti sellaisenaan ei hänen mukaansa osoita Jumalan olemassaoloa todeksi, argumentteja voidaan kuitenkin yhdistää niin, että Jumalan olemassaolo tulee ”episteemisesti todennäköiseksi”.Lue koko artikkeli

5.1.2016 Artikkeli,

Näin Jumalan ominaisuuksista voi päätellä, miten teismin hypoteesi ennustaa

Voiko Jumalan ominaisuuksista päätellä, minkälaisen maailman hän valitsee luoda kaikkien loogisesti mahdollisten maailmojen joukosta? Tunnetun uskonnonfilosofin Richard Swinburnen mukaan voi. Tässä artikkelissa opiskelemme, mistä tässä väitteessä on kyse.

Pariisi vuonna 1802. Kuuluisan kertomuksen mukaan Napoleon Bonaparte kysyy ranskalaiselta matemaatikolta Pierre-Simon Laplacelta, miksi tämän tähtitiedettä käsittelevässä kirjassa ei mainita Jumalaa lainkaan. Laplacen vastaus kuuluu: “Sitä hypoteesia en tarvinnut.”

Kelataan kaksisataa vuotta eteenpäin, ja kanaalin toisella puolella Richard Swinburne väittää Oxfordin oppituolista, että nimenomaan hypoteesi Jumalasta on tarpeellinen, jotta hänen olemassaolonsa tai -olemattomuutensa todennäköisyyttä voidaan arvioida, liittyipä tähtitiede siihen tai ei.Lue koko artikkeli

8.12.2015 Artikkeli,

Käveleekö ihmisen erityisyys ulos kuvioista, jos kristillinen fysikalismi on totta?

Aku Visala on aiemmissa Areiopagin kirjoituksissaan esitellyt kristillistä fysikalismia (tai teologista materialismia) eli näkemystä, jonka mukaan meillä ei ole aineetonta sielua. Eräs ongelma, joka kristillisen fysikalistin on ratkaistava, koskee ihmisen erityisyyttä. Eikö fysikalismi johda siihen, että ihmisen ja muiden eläinten välillä ei ole laisinkaan eroa? Jos näin on, voiko fysikalisti enää puhua ihmisestä Jumalan kuvana?

Yksi mahdollinen lähestymistapa ihmisen erityisyyteen on kieltää koko ajatus. Tämä ei kuitenkaan näytä olevan teologiselle materialistille mahdollista, koska meillä ei tällöin olisi selitystä sille, miksi sitten kohtelemme ihmisiä eri tavalla kuin muuta luomakuntaa. Pidämme esimerkiksi ihmisiä moraalisesti vastuullisina toisin kuin eläimiä. Lisäksi näyttää siltä, että ajatus ihmisestä Jumalan kuvana edellyttää jonkinlaista ihmisen erityisyyttä suhteessa muihin eläimiin.Lue koko artikkeli

27.10.2015 Artikkeli,

Ihmeet ja luonnonlait: onko ristiriitaa?

Klassinen fysiikka näkee maailman kellokoneistona, jossa yksi asia seuraa toisesta fysikaalisena välttämättömyytenä. Tästä näkökulmasta on vaikea ymmärtää, miten Jumala voi toimia maailmassa rikkomatta luonnonlakeja. Tässä artikkelissa tutkitaan kuinka ihmeet ja luonnonlait voidaan yhdistää.

Useat teologitkin ovat todenneet, että luonnontiede tekee ihmeisiin uskomisesta jotenkin vaikeampaa. Esimerkiksi Rudolf Bultmann (1884-1976) totesi, että “on mahdotonta käyttää sähkövaloja, radiolähettimiä ja modernia lääketiedettä sekä samaan aikaan uskoa Uuden testamentin maailmaan, joka on täynnä henkiä ja ihmeitä.”Lue koko artikkeli

13.10.2015 Artikkeli,

Näin lasket ihmeen todennäköisyyden

”Uskonnollisten parantumisten ja muiden ihmeiden kohdalla luonnollinen selitys on aina parempi.” Monet uskontokriitikot David Humesta alkaen ovat uskoneet näin. Todennäköisyyslaskenta kuitenkin osoittaa, että Hume oli väärässä.

Yksi yleinen kristillistä teismiä vastaan kohdistetuista argumenteista on väite ihmeisiin uskomisen ongelmallisuudesta. Usein keskustelu liikkuu heittojen tasolla, esimerkiksi ”uskotko todella, että \(X\) tapahtui”, jossa \(X\) on vaikkapa jokin Raamatun ihme. Monelle naturalistille, mikäli keskustelukumppani toteaa uskovansa \(X\):n tapahtuneen, hänen järjenkäyttönsä on ilmiselvästi jotenkin vajavainen. Useampi naturalisti onkin todennut väittelyssä ”I rest my case!”, kun teisti on todennut uskovansa vaikkapa Jeesuksen neitseestäsyntymiseen.Lue koko artikkeli

15.9.2015 Artikkeli,

Onko usko tiedon puutetta?

Usko on tekosyy olla ajattelematta, sanoo Richard Dawkins. Arkikielessä usko esitetäänkin usein tiedon puutteena: jos sinulla ei ole tietoa, sinulla on vain uskoa. Olli-Pekka Vainio kuitenkin väittää, että käsitteet ovat paljon monimutkaisempia.

Richard Dawkinsin useissa eri yhteyksissä esittämän määritelmän mukaan ”usko on suuri väistöliike, tekosyy olla ajattelematta ja arvioimatta todistusaineistoa. Usko on jonkin pitämistä totena todisteiden puuttumisesta huolimatta, tai peräti juuri tästä syystä, ettei todisteita ole.” Dawkinsin määritelmä on retorisesti iskevä ja se saattaa kuulostaa intuitiivisesti oikean suuntaiselta. Tuleehan määritelmä vielä arvovaltaiselta ja oppineelta taholta. Lue koko artikkeli

25.8.2015 Artikkeli,

Onko tiede arvoista vapaa saareke?

Tiedettä ja tieteellistä tiedonhankintaa pidetään usein arvoneutraalina tai ainakin toimintana, joka ei sitoudu mihinkään maailmankatsomukseen. Tällä näkemyksellä on kuitenkin vastustajansa: heidän mukaansa tiede on usein ongelmallisella tavalla arvosidonnainen. Aku Visala tarkastelee tieteen – myös luonnontieteen – arvovapauden ongelmaa ja ehdottaa siihen maltillista ratkaisua.

Tieteen arvovapauden ongelmaan on kolme perusvastausta ja niiden taustalla on eri käsityksiä tieteellisen toiminnan luonteesta:Lue koko artikkeli

18.8.2015 Artikkeli,

Oikeus omapäisyyteen – Oikeutta mielen sisältöihin vai mielen kykyihin?

Kansainväliset ihmisoikeussopimukset turvaavat periaatteessa rajoittamattoman oikeuden oman pään sisältöön. Tällainen rajoittamaton oikeus on kuitenkin eettisesti kyseenalainen, eikä sitä käytännössä edes ole.

Kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaan jokaisella ihmisellä on absoluuttinen oikeus mielipiteisiinsä ja uskomuksiinsa. Vaikka mielipiteiden ja uskomusten ilmaisemista voidaan rajoittaa toisten ihmisten ihmisoikeuksien turvaamiseksi, ihmisoikeusteoreetikot ovat kuitenkin määritelleet, että ihmisellä täytyy olla täysin rajoittamaton lupa ajatella hiljaisesti omassa mielessään aivan mitä tahansa.Lue koko artikkeli

6.8.2015 Artikkeli,

Olenko aivot ja jos olen, mitä se voisi tarkoittaa?

Minä olen vain aivojen sähkökemiallista toimintaa, sanoo Helsingin Sanomien tiedetoimittaja Susanne Björkholm (HS 3.8.2015). Aivoni luovat minulle illuusion omasta olemassaolostani mutta sieluun tai minuuteen uskominen on uskomista yliluonnolliseen. Todellisuudessa minua ei oikeastaan ole olemassa. Tämän osoittaa tiede ja kaikkien rationaalisen maailmankuvan kannattajien pitäisi ajatella näin. Aku Visala on eri mieltä.

Björkholmin mukaan voimme olla varmoja, että aivojen toimintaan ei liity mitään yliluonnollista. Aivojen toiminta seuraa normaaleja fysiikan, kemian ja biologian säännönmukaisuuksia. Tästä voimme hänen mukaansa päätellä, että esimerkiksi ”minuutta”, joka tekee päätöksiä, kokee ja tuntee, ei oikeastaan ole missään syvässä mielessä olemassa.

Samoin käy myös vapaudelle. Jos on tosiaan niin, että kaikki toimintani voidaan selittää fysiikan ja kemian lainalaisuuksilla, ei minulla ole mitään vapauttakaan. Enhän ole oman käyttäytymiseni herra!Lue koko artikkeli

4.8.2015 Artikkeli,

Paavi Franciscus ja ympäristövallankumous

Tuoreessa kiertokirjeessään paavi Franciscus pohtii teologian ja luonnon suhdetta. Kulmakivenä kiertokirjeessä on luonnon tämänhetkinen tila ja yhteiskuntamme arvomaailma.

Franciscuksen radikaali väite on, että mikäli ekologisten ponnistusten taustalla eivät edes piilevinä ole kysymykset ihmisarvosta ja elämän tarkoituksesta, tavoitteemme jäävät aina vaillinaisiksi. Millaisia ratkaisuehdotuksia Franciscuksella on tarjottavanaan?

Paavi Franciscuksen 18.6.2015 julkaistussa kiertokirjeessä Laudato si’ (suom. ’Ole ylistetty’) keskeisenä kysymyksenä on: ’Millaisen maailman me haluamme jättää tuleville sukupolville?’. Tähän liittyy oleellisesti kysymys siitä, ’miksi olemme täällä’. Paavin mukaan löytääksemme sukupolvien välisen yhteyden, meidän tulee ymmärtää merkityksemme ja paikkamme tässä maailmassa osana muuta luomakuntaa.Lue koko artikkeli

16.6.2015 Artikkeli,

Kuinka yliluonnollisuus keksittiin

Mistä alkaen ja miksi joitakin asioita on kutsuttu yliluonnollisiksi ja joitakin toisia luonnollisiksi?

Käsite ”luonnollinen” on ollut pitkään käytössä ainakin niin sanotussa läntisessä ajattelussa. Luonnollisuuteen liittyviä kysymyksiä on pohdittu paljon jo antiikissa, ja aihepiiriä voidaan sanoa käsitellyn melkeinpä läpi historian (ks. Glacken 1976). Luonnollisuus-terminologiaa on pyritty käyttämään yleensä niin, ettei luonnolliseksi kutsuta kaikkea olevaa, vaan käsitteellä on pyritty rajaamaan jotain sekä luonnollisen sisä- että ulkopuolelle.

Luonnollisuuden rajoja on määritelty uudelleen lukuisia kertoja historian saatossa ja samalla se, mitä ja miten milloinkin on määritelty luonnolliseksi, luonnollisen ulkopuoliseksi tai sellaisen vastaiseksi, on vaihdellut eri aikoina ja eri asiayhteyksissä.Lue koko artikkeli

5.5.2015 Artikkeli,

Länsislaavilaiset läksiäiset

On aika kirjoittaa viimeinen artikkelini Areiopagin vakiokolumnistina. Kuluneen vuoden aikana olen nimittäin vakuuttunut ristiriitamallista. En sentään uskon ja tieteellisen maailmankuvan, vaan väitöskirjatyön ja liian monen muun sitoumuksen ristiriitamallista. Ennen lähtöäni haluaisin kuitenkin tutustuttaa lukijat kahteen harvinaislaatuiseen mieheen.

Reilun kahden vuoden aikana olen nähdäkseni saanut lähes kaiken sanottavani sanotuksi ja tehtäväni tehdyksi Areiopagin hienossa tiimissä. Olen ollut mukana kristillisen apologetiikan ja katolisen ajattelun tuntijana, teologina ja taikurina. Olen ehtinyt esitellä pari kotimaista kirjaa (Kuulan ja Järvilehdon) ja pari ulkomaista debatoijaa (Craigin ja Dawkinsin), apologian alkeita ja emerituspaavin aatteita.Lue koko artikkeli

14.4.2015 Artikkeli,

Onko aika ajanut Jumalan ohi?

Viime vuosikymmeninä on keskusteltu paljon siitä, mitä aika on ja vastaako perinteinen ajattelu ajattomuudesta lainkaan todellisuutta. Myös uskonnonfilosofian kentällä klassinen jumalakuva ajattomasta Jumalasta on tullut haastetuksi.

Tavallisesti Jumalan ajatellaan olevan ikuinen, kaikkitietävä, kaikkivaltias ja kaikkivoipa, jolla on vuorovaikutussuhde luotuihin olioihin. Mikä on tällöin Jumalan suhde aikaan? Onko Jumala jossakin mielessä ajaton? Ajattomuudella tarkoitetaan tässä eri asiaa kuin ikuisuudella. Jos Jumala on ikuinen, hänellä ei ole alkua eikä loppua. Ajattomuudella puolestaan tarkoitetaan riippumattomuutta ajasta, olemista jollakin tavalla ajan ulkopuolella. Nämä perinteisen filosofian ja teologian kysymykset on nostettu jälleen esiin nykyisessä uskonnonfilosofiassa. Mitä niistä sitten pitäisi ajatella?Lue koko artikkeli

Ylös