Toinen Areiopagin päätoimittajista, Miikka Niiranen, lopettaa tehtävässään tänään. Päätoimittajana jatkaa edelleen Rope Kojonen. Tässä kirjoituksessa Niiranen kertoo, missä lehti on hänestä onnistunut neljän ensimmäisen vuoden aikana, ja mikä on mennyt penkin alle. Lopuksi lukijat kutsutaan kertomaan omista kokemuksistaan lehden parissa.

Niille, keissä otsikko herätti kutkuttavia mielikuvia lehtemme kulisseissa muhivista riidoista, joudun tuottamaan pettymyksen. Lopettamispäätökseeni ei liity mehevää dramatiikkaa, ja jatkan kirjoittamista vakituisen avustajan roolissa.

Mutta mitä näihin Areiopagin ensimmäiseen neljään ja puoleen vuoteen on oikein mahtunut? Kurkistan seuraavaksi menneeseen ja koetan sanoa samalla jotain toimintamme onnistumisesta.

Mitä Areiopagi on tänä aikana tehnyt?

Artikkeleita. Lehden ydintoiminnan voi tiivistää viikottaisiin artikkeleihin. Tähän mennessä niitä on kertynyt yhteensä 235 kappaletta, jotka on kirjoitettu yhteensä noin 70 kirjoittajan voimin.

Joukosta on vaikea nostaa toisia ylitse muiden, mutta muutaman haluan silti mainita. Sen lisäksi, että lehtemme tehtävä on ollut tarjota uusille tulokkaille hyvät tiedot tieteen ja uskonnon tutkimuksesta, ja siihen liittyvästä uskonnonfilosofiasta ja tieteenhistoriasta (aloituspaketti on koottu Aloita tästä-sivulle), yksi tavoitteistamme on ollut myös popularisoida alojemme uusinta tutkimusta.

Mielestäni sellaisia erityisen kiinnostavia ovat olleet vaikkapa tuore Vesa Palosen artikkeli David Humen ihmeisiin uskomisen kritiikin kritiikistä, jossa hän vie palkitun tieteenfilosofi John Earmanin käsityksiä eteenpäin. Lisäksi Miika Sarkkisen sekä Tuukka Malkin selvitykset kosmologisen argumentin eri versioista (edellinen, jälkimmäinen) ovat kutkuttavalla tavalla hieroneet älynystyröitä.

Unohtaa ei sovi myöskään Kojosen evoluutiota ja suunnittelua käsittelevää tutkimusta, Olli-Pekka Vainion Princetonin vuoden aihepiirejä kosmologiasta ja teologiasta (esimerkiksi klik ja klik) sekä vaikkapa Aku Visalan ihmisluontoa ja vapaata tahtoa koskevia artikkeleita, jotka kaikki tekevät hienosti tutuksi alan kansainvälistä huippututkimusta. Listaa kiinnostavista kirjoituksista voisi jatkaa useilla muilla.

Kirjoja. Areiopagi on julkaissut kustantajien Kirjapajan ja Perussanoman kanssa yhteensä neljä kirjaa. Näistä ensimmäinen eli myytinmurtokirja Galileo tyrmässä sai hyvän vastaanoton suomalaisessa lehdistössä, jossa yleinen reaktio tuntui olevan ikään kuin lievästi yllättynyt hyväksyvä nyökkäys. Järjestyksessä toinen kirjamme Tieteen ja uskonnon dialogi valittiin vuonna 2016 Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan pääsykoekirjaksi, ja teos ylsikin osin tästä syystä peräti toiseen painokseensa saakka. Seuraavaksi ilmestyi ehkä kantaaottavin teoksemme eli Mikael Stenmarkin Tiedeusko ja todellisuuden rajat, jonka ympärille järjestettiin viimeinen seminaarimme. Viimeiseksi julkaistiin C. Stephen Evansin Kätkeytynyt Jumala.

Yhdessä kirjat tarjoavat varsin laajan katsauksen siihen, mistä kaikista aiheista kansainvälinen tutkimus aiheesta tarjoaa.

Seminaareja. Yksi työteliäimmistä ja samalla antoisimmista askareista Areiopagin viimeisen neljän vuoden aikana ovat olleet seminaarit, joita on järjestetty Helsingin yliopiston tiloissa (raporttimme ensimmäisestä, toisesta ja kolmannesta). Varovaiset arviomme yleisömääristä ylittyivät varsinkin toisen ja kolmannen seminaarin yhteydessä. Oli hienoa saada moneen kertaan konkreettinen vahvistus sivuston kiinnostavuudelle: aihepiirimme onnistuivat houkuttelemaan paikalle sadoittain kuulijoita sekä poikkitieteellisestä kentästä kiinnostuneita muiden alojen edustajia, kuten luonnontieteilijöitä ja filosofeja. Valtakunnallisen julkisuuden valokeilaan pääsi toisen seminaarin pääpuhuja Alister McGrath, jota muun muassa Helsingin Sanomat kävi haastattelemassa.

Seminaariemme iloisena spinoffina voi pitää alunperin niiden yhteydessä järjestettyjä analyyttisen teologian workshopeja (HEAT), joita nykyään järjestetään Areiopagista irrallaan.

Videoita. Pariin kertaan pääsimme myös hyppäämään TV-ohjelman käsikirjoittajan ja haastattelijan saappaisiin, ja tuloksena syntyi videointeja seminaareista, kasa haastatteluja niin YouTubessa kuin Vimeossakin. Niistä mainitsen erityisesti John Hedley Brooken, Simo Knuuttilan, Aku Visalan, Alister McGrathin, Tapio Luoman ja Mari Stenlundin haastattelut, jotka ovat mielestäni mallikelpoista tavaraa vaikkapa oppituntien yhteyteen keskustelun alustajiksi. Tietojemme mukaan videoita ja muita materiaaleja on lukion ja yliopiston kursseilla käytettykin.

Podcastia. Viimeisin innostavista uusista aluevaltauksistamme oli podcastin aloittaminen tänä syksynä. Osasimme ounastella, että podcastien ekologinen lokero Suomessa on vielä vain vähän kilpailtu, mutta silti oli mukava yllätys havaita eräänä sunnuntaina olevamme iTunesissa Suomen 8. Suosituin podcast, vieläpä yhden ainoan jakson voimin. Tähän mennessä jaksojen kuuntelukertoja on kertynyt kolmatta tuhatta. Tästä on hyvä jatkaa.

Tästä kaikesta on voinut kerätä dataa. Tätä tekstiä kirjoittaessani Areiopagin sivunäyttöjä on kertynyt sen historian aikana hieman yli 650 000. Facebook-tykkääjiä sivustollamme on reilut 3500, Twitter-seuraajia 564, ja artikkelien sähköpostitilaajia 559. YouTube-videoita on katsottu noin 90 000 minuuttia, Vimeon videoita reilut kuusi vuorokautta. Suosituimpia artikkeleita ovat olleet kautta historian seuraavat kymmenen:

1. Järkyttävä totuus inkvisitiosta (n. 20 000 näyttöä)
2. Onko joulu sittenkin alunperin kristillinen juhla? (19 000)
3. Litteän Maan myytti: Keskiajan kirkko tiesi Maan palloksi viimeistään 700 vuotta ennen Kolumbusta (15 000)
4. Kaksi arviota Matti Leisolan kirjasta Evoluutiouskon ihmemaassa (13 500)
5. Mistä ristiretkissä oli kyse? (7500)
6. Aiheuttaako uskonto väkivaltaa? (6400)
7. Kosminen hienosäätö (6100)
8. Tieteen taantumus (5900)
9. Alussa Jumala loi, mutta miten? (5800)
10. Taivaaseen ja takaisin – kuolemanrajakokemukset tieteen valossa (5800)

Lukijaa saattaa ehkä mietityttää, mikä on päätoimittajan rooli tässä kaikessa. Toisin kuin perinteisen printtilehden päätoimittajalla, tällaisella pienellä verkkolehden päätoimittajalla ei ole alaisia. Siksi kirjoitusten aihevalinnassakin on vapaaehtoispohjalta toimiessamme päätoimittajalla lähinnä ehdottava rooli. Lukijalle näkyvin osa päätoimittajan valtaa on siinä, keitä kutsutaan vieraskynäkirjoittajiksi.

Puutteitakin oli, ja tässä niistä muutama

Vaikka edellä luetellut seikat ovat monin tavoin olleet iloisia yllätyksiä, kaikki ei kuitenkaan sujunut odotusten mukaan. Näistä päällimmäisenä mielessäni on vähäinen dialogimaisten ja jopa debatinomaisten kirjoitusten tai videoiden määrä.

Sivun historiassa niitä on ilmestynyt toistaiseksi selkeästi vain muutama, esimerkiksi kahden taikurin, Emil Antonin ja Sami Lahtisen välinen kirjeenvaihto. Muita tämänsuuntaisia ovat olleet Eero Junkkaalan ja Matti Leisolan kirjoja koskevat arviot ja keskustelut (edellinen, jälkimmäinen).

Toisaalta esimerkiksi Ilmari Hirvosen vieraskynien kommenttiosiossa on käyty mainiota syvällistä keskustelua (näyte), Ilmari ja minä väittelimme kahteen otteeseen Jumalan olemassaolosta muun muassa Radio Deissä, sekä Aku Visala ja Lauri Järvilehto innostuivat ensimmäisen seminaarin jälkeen keskustelemaan erikseen “filosofin uskosta” (video tilaisuudesta on muuten YouTube-kanavamme katsotuin). Mutta nämä ovat tulleet pyytämättä ja etsimättä, vaikka tietenkin positiivisena yllätyksenä.

Voidaan tietenkin sanoa, että tämäkin on itse asiassa aika paljon. Ehkä, mutta aluksi odotin vaikkapa dialogiartikkelien tulevan säännölliseksi osaksi artikkeleita. En kuitenkaan osannut varautua siihen, että erilaisten näkökulmien “törmäyttäminen” vaatii sen verran ylimääräistä työtä, että tilanteiden järjestäminen on viikoittaisten julkaisurutiinien ohella ollut mahdotonta.

Eräs puhdas moka oli, että ensimmäisen seminaarin yhteydessä mainostimme ennakkoilmoittautumista tavalla, joka luultavasti karsi osanottajia turhaan pois. Korjasimme tämän seuraaviin seminaareihin niin, ettei ainakaan pitänyt jäädä käsitystä mistään istumapaikkavarauksista tai sen sellaisista.

Vaikka Areiopagi on saanut nauttia runsaasta apuraharahoituksesta, kokeilimme viime ja tämän vuoden aikana rahankeräystä. Se ei tuottanut odotusten mukaisesti, emmekä osanneet pitää sitä esillä tarpeeksi. Rahankeräyslupaan liittyvän byrokratian vuoksi voin liittyä siihen suurilukuiseen kuoroon, joka kaipaisi kipeästi rahankeräyslain uudistamista. Se saisi mahdollistaa muun muassa nykaikaisen joukkorahoituksen yhdistyksille joustavammin kuin nykyinen, ennen internetaikaa laadittu laki. Mutta koska tilanne on mikä on, tulevaisuuden haasteeksemme “startup-vaiheen” jälkeen joka tapauksessa jää aiempaa enemmän rahoituksen hankkiminen.

Kokonaisarvioni lehden onnistumisesta sekä syyt lopettamiselle

Mainituista seikoista huolimatta on kaiken kaikkiaan sanottava, että verkkolehti on tähän asti onnistunut roimasti yli omien odotusteni. Kun marraskuussa 2013 ilmaisin omia pohdintojani Ropelle alan verkkolehdestä ja aloimme koota kirjoittajajoukkoa, emme osanneet ainakaan odottaa yli 650 000 sivunäyttöä, kolmea yliopistoseminaaria, neljää kirjaa, podcastia, kymmenittäin videoita tai kaikkiaan 70 artikkelien kirjoittajaa. Lisäksi olemme nähtävästi onnistuneet tuomaan tieteen ja uskonnon tutkimuksen paljon entistä suuremman joukon tietoisuuteen.

Kaikkein kiitollisin olen kuitenkin siitä positiivisesta ja rakentavasta ilmapiiristä, jolla lehti on onnistunut käsittelemään ajoittain hyvinkin vaikeita maailmankatsomusten perusteita koskevia aiheita. Tällainen ilmapiiri oli yksi tärkeimmistä toiveistani lehteä koskien, ja palautteemme perusteella voin tyytyväisenä katsoa sen täyttyneeksi, vaikka intohimoisia ja kiivaitakin keskusteluja on kommenttiketjuissa sekä somessa riittänyt. Siitä kiitos kaikille kirjoittajille, seminaarien puhujille ja kuulijoille, lukijoille, kommentaattoreille, tykkääjille, jakajille ja twiittaajille. Ilman teitä se ei varsin kirjaimellisesti olisi ollut mahdollista!

Mutta jos kerran reippaasti suurin osa lehden toiminnasta on mennyt niin mainiosti, niin miksi lopetan?

Minusta nyt on hyvä tilaisuus vetäytyä siksi, että lehtemme näyttää vakiinnuttaneen paikkansa ja toimintansa. Lisäksi kun Templeton-projektimme viimeinen hedelmä eli Evansin kirja ilmestyi kesällä, alkoi hetki näyttää sopivalta päätoimitusvastuun siirtämiseksi eteenpäin. Katson, että lehden jatkuvuuden ja itsenäisyyden takaaminen tapahtuu hyvin antamalla ohjat Ropen osaaviin käsiin. Hänen johdollaan toteutettavista tulevista projekteistamme voin lyhyesti mainita ainakin sen, että lukio-opetukseen on tekeillä lisää apumateriaalia. Tästä tiedotetaan lisää materiaalien valmistuessa.

Vintillä lojuvat ylimääräiset kultadublonit on sopivaa käyttää esimerkiksi kannatusjäsenmaksuumme.

Templeton-apurahan loppumisen jälkeen taloudellisten resurssien niukkuus ja yhden päätoimittajan työajan vähyys vaikuttavat tällä haavaa joitakin muutoksia lehteen. Näkyvin on, että vuoden loppuun asti syyskauden jäljellä olevat podcastit tullaan julkaisemaan joka toisen torstain sijaan joka toinen tiistai samalla paikalla kuin artikkelitkin tähän asti. Kun podcast vetäytyy tauolle, julkaistaan artikkeleja entiseen malliin. Podcastin ja artikkelin vuorottelu tiistaisin koskee todennäköisesti myös kevätkauden jaksoja. Suunnitelmia ja hakemuksia rahoituksen turvaamiseksi on toki työn alla. Jos haluat osallistua rahoittamiseen, ryhdy toki kannatusjäseneksemme.

Kehitettävää jää luonnollisesti aina, ja tämä on lehden toimittamisessakin ollut keskeistä koko sen historian ajan. Koska päätoimittajan tehtävään kuuluu lukea jokainen kirjoitus etukäteen, on se omalta osaltani tarkoittanut myös valtavaa opiskeluprojektia. En ollut esimerkiksi tieteen ja uskonnon tutkimuksen tai uskonnonfilosofian alan asiantuntija lehden aloittaessa, ja nyt päätoimittajana lopettaessani katson edelleen istuvani oppilaan paikalla.

Kerro meille kokemuksistasi

Ajoittain saamme lehden sisällöstä palautetta, josta osa on kiittävää ja osa osoittaa tarkemmin kehityksen kohteita. Kumpikin laji on arvokasta.

Harvemmin kuitenkaan kuulemme esimerkiksi sitä, millä tavalla lukijat ovat löytäneet lehden pariin, tai miten lehden anti on vaikuttanut esimerkiksi omiin tai ystävien mielikuviin tieteestä ja uskonnosta. Sellaisia olisi vaikkapa kommenttiketjussa kiinnostava kuulla. Tai ovatko Areiopagin artikkelit, kirjat tai videot olleet esillä työn tai vapaa-ajan keskusteluissasi? Jos olet opettaja, oletko käyttänyt aineistoamme opettaessasi esimerkiksi lukion uskonnon tai filosofian kursseja? Ovatko oppilaasi kertoneet sinulle oivalluksia jonkin artikkelimme ääressä? Jos olet yliopisto-opiskelija, onko jostain artikkelista väitelty kiivaasti luennolla tai kahvitauolla?

Jos haluat kertoa tarinasi meille nimettömästi, voit lähettää viestiä myös osoitteisiin rope.kojonen@areiopagi.fi ja miikka.niiranen@areiopagi.fi.

Toivotan kaikille lukijoille hyvää jatkoa ja antoisia hetkiä edelleenkin Areiopagin parissa. Aikomukseni on jatkaa artikkelien kirjoittamista, ja mahdollisuuksien mukaan uusien avauksien miettimistä, nyt enemmän taustajoukoista käsin. Kiitos näistä vuosista!

PS. Mikäli et vielä seuraa Areiopagia Facebookissa, Twitterissä tai sähköpostitse, rohkaisen sinua seuraamaan meitä nyt. Samoin mikäli tahdot tukea Areiopagin toimintaa, joka on nyt vapaaehtoisten kannatusjäsenien varassa, rohkaisen sinua liittymään kannatusjäseneksi. Tukesi ei mene hukkaan.

Kuva 1: Marvin Ronsdorf @ Unsplash.

Kuva 2: PROpinguino k@Flickr.com. CC BY 2.0.