Avainsana: tieteenhistoria

4.9.2018 Kolumni,

Joskus oli aika, jolloin suunnitteluargumentti vahvistui jokaisen uuden luonnonlain myötä

Jos Jumala loi luonnon yhtenäiseksi ja käsitettäväksi, uusien luonnonlakien jatkuvaa löytämistä voi pitää luonnon suunniteltuna ominaisuutena. Tällainen suunnittelu ei edes periaatteessa voi kompastua “aukkojen jumala”-käsitykseen, vaan päinvastoin voimistuu luonnontieteen etenemisen myötä. Näin ajateltiin laajalti brittiläisessä tieteessä laajalti vielä 1800-luvulla.

Läpi tieteen historian tieteilijät ja filosofit ovat tasapainoilleet sen välillä, keksitäänkö havaintoihin sopivia säännönmukaisuuksia, vai löydetäänkö luonnosta sen todellisen olemuksen mukaisia lakeja.Lue koko artikkeli

23.1.2018 Kolumni,

Yksi historian suurimmista fyysikoista kertoo luennossaan, kuinka metafysiikka ja teologia kuuluvat keskelle luonnontiedettä

Eräs fysiikan historian suurmies, James Clerk Maxwell, piti ensimmäisen virkaanastujaisluentonsa 25-vuotiaana Skotlannin Aberdeenissa, Marischal Collegessa. Siinä tuore luonnonfilosofian professori teroitti oppilailleen muun muassa metafysiikan keskeistä roolia fysiikan harjoittamisessa. Tässä julkaistaan ote luennosta suomeksi.

Ensin kuitenkin muutama sana historiallisen taustan hahmottamiseksi. Professorin pesti Aberdeenissa oli Maxwellin ensimmäinen vakituinen työpaikka. Hän oli sen saadessaan ehtinyt valmistua Cambridgen yliopistosta loistavin arvosanoin ja toimia siellä osa-aikaisesti opetustehtävissä. Nyt edessä oli paluu Skotlantiin.Lue koko artikkeli

31.10.2017 Pääkirjoitus,

Kun päätoimittaja luopuu tehtävästään, on välitilinpäätöksen aika

Toinen Areiopagin päätoimittajista, Miikka Niiranen, lopettaa tehtävässään tänään. Päätoimittajana jatkaa edelleen Rope Kojonen. Tässä kirjoituksessa Niiranen kertoo, missä lehti on hänestä onnistunut neljän ensimmäisen vuoden aikana, ja mikä on mennyt penkin alle. Lopuksi lukijat kutsutaan kertomaan omista kokemuksistaan lehden parissa.

Niille, keissä otsikko herätti kutkuttavia mielikuvia lehtemme kulisseissa muhivista riidoista, joudun tuottamaan pettymyksen. Lopettamispäätökseeni ei liity mehevää dramatiikkaa, ja jatkan kirjoittamista vakituisen avustajan roolissa.

Mutta mitä näihin Areiopagin ensimmäiseen neljään ja puoleen vuoteen on oikein mahtunut? Kurkistan seuraavaksi menneeseen ja koetan sanoa samalla jotain toimintamme onnistumisesta.Lue koko artikkeli

13.6.2017 Kirja-arvio,

Kuinka moderni tiede syntyi Euroopassa Paolo Rossin mukaan

Tieteellinen vallankumous on sen opiskelijalle kuin sipuli. Mitä enemmän sitä kuorii, sitä useampi kerros siitä paljastuu. Vuosi vuodelta ja nero nerolta, yhä useampia historiallisia edellytyksiä valkenee niille tutuille tieteellisille käytännöille ja teoreettisille oletuksille, joita nykyajan insinööri pitää itsestäänselvinä.

Samalla paljastuu tietenkin yhä lukuisampia kummallisia ja epäonnistuneita, mutta omana aikanaan luonnollisia ja vaikutusvaltaisiakin ajatuksia, joita historian suuret ajattelijat ovat päässään pitäneet heti neronleimaustensa vieressä. Firenzen yliopiston tieteenhistorian professorin Paolo Rossin (1923-2012) teos Modernin tieteen synty Euroopassa (Suom. Lena Talvio, Vastapaino 2010) valottaa runsaudensarven tavoin näitä tieteenhistorian erilaisia puolia 1500- ja 1600-luvun eurooppalaisessa ajattelussa.Lue koko artikkeli

4.4.2017 Kolumni,

Reformaattorit epäilivät ja edistivät aurinkokeskistä maailmankuvaa

Luterilainen uskonpuhdistus vaikutti monella tapaa koulutuksen ja kansansivistyksen kehittymiseen Euroopassa ja Pohjoismaissa. Mutta kuinka uskonpuhdistajat suhtautuivat oman aikansa suurimpaan tieteelliseen murrokseen eli kopernikaaniseen käänteeseen?

Nikolaus Kopernikus (1473–1543) esitti teoksessaan De revolutionibus de orbium coelesticum (1543), että Maa kiertää Aurinkoa. Saman teesin hän oli esittänyt jo aikaisemmassa lyhyemmässä teoksessaan Commentariolus sekä kirjeenvaihdossaan kollegoidensa ja oppilaidensa kesken. Lue koko artikkeli

28.3.2017 Kirja-arvio,

Keskiajalla luonnontiede ja uskonto eivät olleet konfliktissa, koska kumpaakaan ei ollut olemassa

Populaarikulttuurissa yhä suositun sotamyytin mukaan tiede ja uskonto ovat olleet konfliktissa aina ja tulevat aina olemaan. Tieteenhistorioitsija Peter Harrisonin mukaan tämä on sekä väärä että mahdoton ajatus. Hänen mukaansa “uskonto” nykyisenä käsitteenä alkoi syntyä vasta 1600-luvulla. “Luonnontiede” puolestaan on peruja vasta 1800-luvun lopulta.

Kirjassaan The Territories of Science and Religion (The University of Chicago Press, 2015) Peter Harrison (s. 1955) asettuu osaksi sitä ammattihistorioitsijoiden joukkoa, joka on jo vuosikymmeniä tiennyt, että tieteen ja uskonnon historiallisia suhteita kuvaava sotamyytti on myytti juuri sanan pejoratiivisessa, keksittyyn epätotuuteen viittaavassa mielessä: kyseinen käsitys on syntynyt 1800-luvun lopun akateemisen ja yhteiskunnallisen murroskauden yhteydessä erityisesti englanninkielisen maailman tiedepoliittisten kahnausten tuloksena.Lue koko artikkeli

10.1.2017 Kolumni,

Kardinaali Cusanuksen kumma kosmos

Nikolaus Cusanus (1401–1464) oli korkea-arvoinen katolisen kirkon teologi, joka muotoili huikeasti omaa aikaansa edellä olevaa kosmologista mallia. Teologis-filosofisten periaatteiden pohjalta hän ennusti oikein muun muassa Maan ja planeettojen ratojen muodon sekä monia muita nykytieteen omaksumia käsityksiä kosmoksesta.

Ptolemaioksen ja Aristoteleen ajattelun pohjalta syntynyt maakeskinen kosmologia piti pintansa aina myöhäiskeskiajalle asti. Kirkossa tämä malli oli hyväksytty hyvänä tieteellisenä selityksenä, joka näytti myös sopivan yhteen joidenkin raamatunkohtien kanssa. Malli joutui haastetuksi vasta Kopernikuksen ja Galileon myötä 1500-luvun loppupuoliskolla. Lue koko artikkeli

15.11.2016 Kirja-arvio, Vieraskynä,

Moderni mekaniikka – keskiajan jälkeläinen?

Se, että keskiaika ei ollut vain kurjaa takaisinpaluuta sivistymättömään, raakalaismaiseen heimoyhteiskuntaan antiikin sivistyksellisen ja humaanin heräämisen jälkeen, lienee ollut jo pidempään selvää useimmille historian harrastajille. Silti kukaan ei voi kieltää keskiajan levottomuutta ja tiedon puutetta antiikin keksinnöistä, joten myöskin ylioptimististen kantojen vaarat täytyy huomioida.

En itse ole keskiajan asiantuntija, vaan itse asiassa kansainvaellusten ja 1500-luvun välinen aikakausi on jäänyt minulle suhteellisen tuntemattomaksi. Ehkä juuri tästä syystä otan asiakseni arvioida kirjan, joka otsikosta päätellen yrittää puhua keskiajan edistyksellisyyden puolesta. Vaikka kysymyksessä on kirja-arvio, keskityn kriittisesti sen tarjoamaan näkökulmaan nimenomaan kappaleiden liikkeen tutkimuksen kehyksessä. Sanomatta on selvää, että kirja sisältää paljon muutakin, jota tähän arvioon en pysty sisällyttämään. Lue koko artikkeli

13.9.2016 Kirja-arvio,

Huxleyn kirkko ja Maxwellin demoni – kuinka luonnontiede muuttui teistisestä naturalistiseksi 1800-luvun Iso-Britanniassa

Vielä 1800-luvun alussa Iso-Britanniassa luonnontieteen tehtävä oli jäljittää luomakunnasta itsensä Jumalan ajatuksia. Sata vuotta myöhemmin luonnontieteeseen ei haluttu liittää enää mitään teologialta haiskahtavaa, ja jopa avoimesti kristityt tieteilijät ymmärsivät pystyttää korkean aidan tieteen ja uskonsa välille. Mitä oikein tapahtui?

Historiaa rikollisen karkeasti yksinkertaistaen voisi sanoa, että biologi, ”Darwinin bulldogi” Thomas Henry Huxley tapahtui. Tämä olisi kuitenkin liioittelua, eikä siihen syyllisty tieteenhistorioitsija Matthew Stanley teoksessaan Huxley’s Church and Maxwell’s Demon – From Theistic Science to Naturalistic Science (The University of Chicago Press, 2015). Silti Huxleyn ja hänen toveriensa sekulaarin tiedekäsityksen merkitystä viktoriaanisen Englannin kulttuurin murroksessa ei voi vähätellä.Lue koko artikkeli

9.2.2016 Vieraskynä,

René Descartes: tieteen kapinallinen, katolinen konservatiivi vai ruusuristiläinen mystikko?

René Descartes (1596-1650) saa lähes aina paikkansa missä tahansa filosofian historian kokoomateoksessa, eikä tätä pidä ihmetellä: hänen edistysaskeleensa niin matematiikassa kuin filosofiassa ovat mitä olennaisimpia 1600-luvun viitekehyksessä.

Kukapa ei esimerkiksi tietäisi Descartesin kuuluisinta lausetta ”Ajattelen, siis olen”, epäilyn metodia ja siitä johdettua karteesisen filosofian systeemiä, tai Descartesin suuria edistysaskelia analyyttisen geometrian ensimmäisinä uranuurtajina?Lue koko artikkeli

24.11.2015 Vieraskynä,

Albert Einstein ei uskonut persoonalliseen Jumalaan

Internetissä saattaa törmätä tarinaan, jossa itse Albert Einstein esitetään hurskaana opiskelijana kumoamassa ateistisen professorinsa väitteitä. Tällainen kertomus on perätön, eikä Einstein todellisuudessa uskonut persoonalliseen Jumalaan, kirjoittaa teteenhistorioitsija Matthew Stanley.

Einstein näki koko kutsumuksensa – pyrkimyksensä yrittää ymmärtää maailmankaikkeuden toimintaa – yrityksenä ymmärtää Jumalan mieltä.

– Charles Krauthammer, Washington Post (2005)

Einsteinin usko älykkääseen suunnittelijaan ei siis johtunut uskonnollisesta ennakko-oletuksesta, vaan niistä ainutlaatuisista näköaloista maailmankaikkeuteen, jotka avautuivat tämän kaikkien aikojen terävimmän tiedemiehen edessä. Ateistit ovat viime aikoina väittäneet, että usko mihin tahansa jumalaan on epätieteellistä. Se, että Einstein tunnusti luojajumalan olemassaolon, kumoaa tämän väitteen.

– Stephen Caesar, ”Investigating Origins: Einstein and Intelligent Design”
(2007)

Lue koko artikkeli

20.10.2015 Vieraskynä,

Isaac Newtonin Principia: tiedettä vai filosofiaa?

Englanninkielisen Wikipedian mukaan Sir Isaac Newton (1642‒1727) ”oli englantilainen fyysikko ja matemaatikko.” Verkkoensyklopedian johdantoluku esittää hänen olevan ”yksi kaikkien aikojen vaikutusvaltaisimmista tieteilijöistä sekä tieteellisen vallankumouksen keskeinen hahmo”. Ikään kuin sivuhuomiona suluissa ja sitaateissa mainitaan, että ”häntä luonnehdittiin omana aikanaan ’luonnonfilosofiksi’”.

Oliko Newton tieteilijä vai filosofi? Tulisiko hänen suurteoksensa Principia Luonnonfilosofian matemaattiset perusteet (ensimmäinen painos vuonna 1687) ymmärtää erityistieteellisenä fysiikan työnä, vain onko se perimmältään luontoa koskevaa yleisluontoista filosofointia?Lue koko artikkeli

26.5.2015 Vieraskynä,

Georg Cantor ja oppi äärettömästä

Georg Cantor (1845-1918), kuuluisa saksalainen matemaatikko, tunnetaan erityisesti joukko-oppia ja ääretöntä koskevista tutkimuksistaan. Cantor antoi äärettömän käsittelle täsmällisen, matemaattisen merkityksen, mikä on suuresti vaikuttanut nykyaikaisen matematiikan kehitykseen.

Cantor sai nauttia tiedeyhteisön arvostusta vasta uransa loppuvaiheessa. Hänen elämäntarinaansa leimaa traagisella tavalla älyllisen loiston ja syvän taantumuksen ajanjaksot. Cantorin kohdalla tämä vastakohtaisuus johtui kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, jota ei tuona aikana osattu varsinaisesti hoitaa. Masennusjaksot pahenivat iän karttuessa, ja Cantor joutui viettämään pitkiä aikoja parantolassa.Lue koko artikkeli

Ylös