Tähän vuodenaikaan suomalaiset mitä luultavimmin kohtaavat väitteen, että joulukuun 25. päivä on kristillisen joulun sijaan alunperin pakanallinen juhla. Keskitalven juhla, jonka kristinusko on omaksunut itselleen antiikin uskonnoista houkutellakseen lisää jäseniä kirkkoon. Onko väite tosi?

Pitkään tätä ”uskonnonhistoriallista hypoteesia” joulun alkuperästä on pidetty lähes itsestäänselvästi totena. Kuitenkin viime vuosikymmenien historiantutkimuksessa se on kohdannut vakavia haasteita, luultavasti jopa voittajansa.

Ensinnäkin, parhaat pakanalliset ehdokkaat joulun esiasteiksi eivät ole niin vakuuttavia kuin aiemmin on uskottu. Esimerkiksi joulukuun 25. päivän ”Voittamattoman auringon” juhlan perusti keisari Aurelianus vasta vuonna 274 jKr. ehkä osin vastavedoksi kristityille jo tärkeäksi tulleelle päivälle.

Toiseksi, muut varteenotettavat kandidaatit aikansa aurinkokulttien joukosta puolestaan viettivät omia juhliaan jo elokuussa. Lisäksi antiikin roomalaisten Saturnalia-festivaalilla ei ole läheisestä ajankohdastaan huolimatta todettu vakuuttavaa historiallista yhteyttä varhaisten joulun ajankohtaa laskeskelevien kristittyjen kanssa.

Joulu voi johtua pääsiäisestä

Mutta mistä sitten joulun päivämäärä on peräisin, jos ei pakanuudesta? Vastaus saattaa löytyä niin läheltä kristinuskon ydintä, ettei sitä heti osaa sieltä etsiäkään. Liturgiikan  professori Thomas J. Talleyn mukaan joulun päivämäärä nimittäin juontanee juurensa Jeesuksen ristinkuoleman ajankohtaan eli ensimmäiseen pitkäperjantaihin.

Varhaiset kristityt olivat ennen Jeesuksen syntymäpäivää kiinnostuneita ensin hänen kuolinpäivästään. He katsoivat, että päivämäärä ensimmäiselle pitkäperjantaille oli juutalaisen kuukalenterin mukainen Nisan-kuun 14. päivä.

Kun tämä päivämäärä haluttiin kääntää Rooman valtakunnan länsiosassa noudatettuun juliaaniseen kalenteriin, päädyttiin Jeesuksen kuolinvuoden pitkäperjantaina pitämään lopulta maaliskuun 25. päivää. Valtakunnan itäosissa puolestaan noudatettiin kreikkalaista kalenteria, jonka Artemisios-kuun 6. päivä vastasi mainittua Nisanin neljättätoista. Kun Itä-Roomassa myöhemmin siirryttiin juliaaniseen kalenteriin 300-luvulla, Jeesuksen kuolinpäivänä alettiin pitää uuden kalenterin mukaista huhtikuun kuudetta.

Kuinka tämä kaikki sitten liittyy jouluun? Sehän on kirkkovuodessa aivan eri aikaan kuin pääsiäinen. Se liittyy jouluun siten, että varhaisten kristittyjen aikaisessa rabbiinisessa juutalaisuudessa oli tapana uskoa suurten profeettojen syntyvän samana päivänä kuin he kuolevat. Ylipäänsä merkittävien pelastushistoriallisten tapahtumien uskottiin tapahtuvan aina samaan vuodenaikaan.

Esimerkki tällaisesta uskomuksesta on säilynyt Babylonialaisessa Talmudissa (kokoelma juutalaisten oppineiden kirjoituksia), joka kertoo meille kahden rabbin väittelyssä toisen sanovan: ”Maailma luotiin Nisan-kuussa, patriarkat syntyivät Nisanissa, Iisak syntyi Nisan-kuussa, Nisanissa esi-isämme lunastetaan.” (Rosh Hashana, 10b-11a)

Kristityt perivät tämän ajattelutavan juutalaisilta hieman muunneltuna ja olettivat Jeesuksen paitsi kuolleen, myös siinneen Pyhästä Hengestä maaliskuun 25. päivänä. Tätä päivää nykyäänkin vietetään kirkkovuodessa Marian ilmestyspäivänä, jolloin enkeli ilmoitti Marialle Jeesuksen syntymästä.

Toisin sanoen kristityt laskivat lännessä Jeesuksen sikiämis- ja kuolinpäivästä yhdeksän kuukautta eteenpäin ja päättelivät Jeesuksen syntymäpäivän olevan 25. joulukuuta. Idässä suoritettiin sama laskutoimitus ja päädyttiin huhtikuun kuudennesta tammikuun kuudenteen. 300-luvun aikana ja sen jälkeen juhlapyhät siirtyivät vähitellen kirkon sisällä idästä länteen ja lännestä itään, niin että molemmat päivämäärät lopulta tunnettiin pääosin puolin ja toisin.

Nykyään vietämme läntisessä kristikunnassa tuota itäistä joulupäivää loppiaisen nimellä. Sitävastoin idän ortodoksisessa kirkossa tammikuun 6. päivän ”teofania” on edelleen hiukan merkittävämpi pyhäpäivä kuin joulukuun 25. päivä. Lisäksi jotkin vanhat itäiset kirkkokunnat, kuten Armenian apostolinen kirkko, juhlivat joulua yhä edelleen ainoastaan tammikuun kuudentena päivänä. Silloin he viettävät juhlaa Jeesuksen syntymän, kasteen ja koko julkista toimintaa edeltävän elämän kunniaksi.

Kaiken kaikkiaan Jeesuksen syntymäpäivän määrittäminen ja juhliminen oli pitkä prosessi, joka sisälsi pitkän ajan kuluessa lisäksi monia muitakin arvioita kuin nykyisin tuntemamme kirkkovuoden juhlapäivät.

Kristityillä ei ollut halua kopioida pakanallisia juhlapäiviä

Mutta voimmeko olla varmoja siitä, ettei tällainen päättely ollut kuitenkin vain kirkon hyväntahtoinen selitys sille, että joulu kaikesta huolimatta liimattiin väkisin pakanallisten juhlien päälle? Osuuhan Jeesuksen parhaiten arvioiduista syntymäpäivistäkin sentään toinen johonkin poikkeukselliseen päivään (talvipäivän seisaukseen) juliaanisessa kalenterissa.

Kirkkohistoriallinen todistusaineisto kuitenkin vahvistaa kristittyjen itsenäistä roolia tässä asiassa. Eräs tärkeä puoltava seikka on yhden varhaisen harhaoppiseksi tuomitun kristillisen ryhmän tapa viettää joulua. Kyseisestä ryhmästä käytetään nimitystä ”donatolaiset”, ja he vaikuttivat pääasiassa Pohjois-Afrikassa 300-luvun alusta lähtien.

Donatolaisuus sai alkunsa Rooman valtakunnan viimeisistä laajoista kristittyjen vainoista, jotka pani toimeen keisari Diocletianus 200-300-lukujen taitteessa. Donatolaisten harha oli se, etteivät he pitäneet pätevinä sellaisten pappien sakramentteja, jotka olivat vainoissa luovuttaneet Raamattunsa poltettavaksi, mutta jotka olivat myöhemmin palanneet seurakuntiin.

Aiheemme kannalta mielenkiintoista on, että voimme kohtuullisella varmuudella olettaa donatolaisten viettäneen joulua joulukuun 25. päivänä. Mutta vielä kiinnostavampaa on se, että tiedämme heidän erikseen kieltäytyneen viettämästä juhlaa tammikuun kuudentena, jota he kirkkoisä Augustinuksen mukaan pitivät kristityille sopimattomana uutuutena.

Koska donatolaiset olivat Diocletianuksen vainoja kaikkein sinnikkäimmin vastustanut ryhmä, on epätodennäköistä, että tällaiset kovakallot olisivat tieten tahtoen omaksuneet vainoajiensa uskonnosta merkittävän juhlapyhän. Varsinkin kun siitä poikkeava ”kristillisempi” päivämääräkin oli heidän tiedossaan.

Koska siis joulukuun 25. päivää pidettiin tuolloin Pohjois-Afrikassa jo alkuperäisempänä Jeesuksen syntymäpäivänä, voidaan muun muassa tästä syystä arvioida sen vakiinnuttaneen asemansa joskus vuosien 250-300 jKr. paikkeilla.

Joulun alkuperä on varhaisessa kirkkovuodessa

Mikä siis on vastaus kysymykseen, onko joulu alunperin kristillinen juhla? Lyhyesti sanottuna: ”todennäköisesti kyllä”. Varhaiseen kristillisyyteen ei yksinkertaisesti sopinut omaksua uskon sisältöä pakanoilta ja sama tiukka linja näytti koskevan myös uskonnollisia juhlapyhiä ainakin ennen kuin kristinuskosta tuli vähitellen Rooman valtionuskonto. Vasta tämän jälkeen alkoi kirkko vuosisatojen mittaan lähetystyön yhteydessä omaksua jouluunkin pakanallisten juhlien tapoja.

Mitä tällainen juhlapäivien pohdinta meille opettaa? Ainakin sen, että kaikki Jeesuksen elämästä kerrotut tapahtumat kiertyvät tavalla tai toisella hänen ristinkuolemansa ja ylösnousemuksensa ympärille. Varhainen kirkko tiesi tämän ja halusi viettää muiden kirkkovuoden juhlien tavoin myös joulua mielessään se, että Kristus syntyi maailmaan kuollakseen, ylösnoustakseen ja pelastaakseen ihmiset synnin vallasta.

Kirjallisuutta

1995 Susan K. Roll: Toward the Origins of Christmas. Kok Pharos Publishing House.

1991 Thomas J. Talley: The Origins of the Liturgical Year. The Liturgical Press.

2003 William J. Tighe: Calculating Christmas. Touchstone magazine 12/2003. Vierailtu 18.12. 2013.

2012 Andrew McGowan: How December 25 became Christmas? Bible History Daily, vierailtu 18.12. 2013.

Artikkeli on ilmestynyt lyhyempänä versiona Uusi Tie-lehden numerossa 51/2013.

Päivitys 3.11. 2016: Piispa Jari Jolkkonen käsitteli tästä artikkelista pois rajattua joulun ajankohdan ”korvausteoriaa” Savon Sanomien kirjoituksessaan 24.12. 2015.

Päivitys 28.11. 2017: Dosentti Juha Ahvio on esitellyt suomeksi toisen teorian varhaiskristilliselle joulun juhlinnalle (25.12.) Patmos-lähetyssäätiön blogikirjoituksessaan 18.12. 2016.

Jos pidät lukemastasi, tykkää Areiopagista Facebookissa, seuraa Twitterissä ja tilaa kirjoitukset sähköpostiisi.