Filosofian tärkeät kysymykset Jumalasta, sielusta ja mielestä kuuluvat kaikille ajatteleville ihmisille. Nykyaikana nämä kysymykset ovat tulleet sivistyneelle maallikolle vaikeaksi käsitellä. Filosofi John Haldane esittää vieraskynässä kaksi syytä, miksi näin saattaa olla.

Vielä jonkin aikaa sitten monet todella suuret ajattelijat omistautuivat luonnolliselle teologialle. Viime aikoina aihe on kuitenkin menettänyt merkitystään, koska monia länsimaissa vaikuttavista ajattelutavoista luonnehtii oletus, jota kutsun ”materialistiseksi naturalismiksi”. On aidosti älyllisesti haastavaa pitää hengissä nämä aikaisemmin filosofiaa konstituoineet ja teologian tutkimuskohteiden kanssa päällekkäiset kysymyksenasettelut. Niihin kuuluvat esimerkiksi seuraavat: mitä merkitsee ihmisten kutsuminen rationaalisiksi eläimiksi, seuraako ihmisjärjen olemassaolosta ei-materiaalinen perussyy ja voiko rationaalisten eläinten olemassaolo viitata korkeimman olennon olemassaoloon? Lyhyesti sanoen kysymykset ovat mieli, sielu ja Jumala.Lue koko artikkeli

Internetissä saattaa törmätä tarinaan, jossa itse Albert Einstein esitetään hurskaana opiskelijana kumoamassa ateistisen professorinsa väitteitä. Tällainen kertomus on perätön, eikä Einstein todellisuudessa uskonut persoonalliseen Jumalaan, kirjoittaa teteenhistorioitsija Matthew Stanley.

Einstein näki koko kutsumuksensa – pyrkimyksensä yrittää ymmärtää maailmankaikkeuden toimintaa – yrityksenä ymmärtää Jumalan mieltä.

– Charles Krauthammer, Washington Post (2005)

Einsteinin usko älykkääseen suunnittelijaan ei siis johtunut uskonnollisesta ennakko-oletuksesta, vaan niistä ainutlaatuisista näköaloista maailmankaikkeuteen, jotka avautuivat tämän kaikkien aikojen terävimmän tiedemiehen edessä. Ateistit ovat viime aikoina väittäneet, että usko mihin tahansa jumalaan on epätieteellistä. Se, että Einstein tunnusti luojajumalan olemassaolon, kumoaa tämän väitteen.

– Stephen Caesar, ”Investigating Origins: Einstein and Intelligent Design”
(2007)

Lue koko artikkeli

Teologi ja rap-artisti Lauri Kemppainen väittää esseessään, että Terrence Malickin elokuvassa lounaansa väliin jättävä dinosaurus kuvaa kristillistä maailmankatsomusta.

Hetki, jolloin armo keksitään

Makuasioista ei voi kiistellä, väittävät. Mutta minä olen kyllä epäluuloinen sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka eivät arvosta armollista hirmuliskoa. Tarkoittamani hirmulisko esiintyy Terrence Malickin elokuvassa The Tree of Life. Vuonna 2011 ilmestynyt teos on runollinen tutkielma kärsimyksen ongelmasta, maailman synnystä ja kehityksestä, koko elämän mielestä ja merkityksestä.Lue koko artikkeli

Viime päivinä esimerkiksi The Guardian, Helsingin Sanomat ja YLE ovat uutisoineet tutkimuksesta, jonka tulkitaan väittävän jopa, että ”Uskonnollisten perheiden lapset ovat muita ilkeämpiä” (YLEX). Coventryn yliopiston tutkija Jonathan Jongin mukaan tutkimus on kiinnostava, mutta monet siitä vedetyt johtopäätökset ennenaikaisia. Areiopagi julkaisee Jongin kommenttikirjoituksen aiheesta.

On varmasti totta, etteivät ihmiset tarvitse uskontoa ollakseen moraalisia. Mutta se, vähentääkö tai estääkö uskonnollisuus hyväsydämisyyttä, on vähemmän selvää, sillä uskonnollisuuden ja moraalin suhdetta on tunnetusti vaikeaa selvittää. Vaikka useat tutkijat ovat yrittäneet tarjota empiirisiä vastauksia, nämä vastaukset usein tuppaavat sopimaan tutkimusta tekevän osapuolen odotuksiin.Lue koko artikkeli

Ortodoksisen teologian ja modernin tieteen välistä suhdetta kysyttäessä on tavanomaista, että ortodoksien puolelta keskustelu kääntyy nopeasti eettisiin kysymyksiin.

On totta, että vain harvoin ortodoksisessa ajattelussa käydään dialogia uskonnon ja tieteen välillä muutoin kuin ortopraksian, eli uskonharjoituksen tai uskonkäytänteiden, hengessä. Tämä johtuu nähdäkseni ortodoksisen teologian muutamasta keskeisestä temaattisesta painotuserosta verrattuna läntiseen teologiaan. Onko tämä ajatuksellinen autopilotti ortodoksisen ajattelun heikkous vai vahvuus – se riippuu tulkitsijasta.Lue koko artikkeli

Englanninkielisen Wikipedian mukaan Sir Isaac Newton (1642‒1727) ”oli englantilainen fyysikko ja matemaatikko.” Verkkoensyklopedian johdantoluku esittää hänen olevan ”yksi kaikkien aikojen vaikutusvaltaisimmista tieteilijöistä sekä tieteellisen vallankumouksen keskeinen hahmo”. Ikään kuin sivuhuomiona suluissa ja sitaateissa mainitaan, että ”häntä luonnehdittiin omana aikanaan ’luonnonfilosofiksi’”.

Oliko Newton tieteilijä vai filosofi? Tulisiko hänen suurteoksensa Principia ‒ Luonnonfilosofian matemaattiset perusteet (ensimmäinen painos vuonna 1687) ymmärtää erityistieteellisenä fysiikan työnä, vain onko se perimmältään luontoa koskevaa yleisluontoista filosofointia?Lue koko artikkeli

Mitä tarkoittaa, että luonnontiede ei varsinaisesti ”ajattele”? Tulisiko sen? David Bentley Hart käsittelee aihetta aatehistorian näkökulmasta.

Kysymys voi kuulostaa vitsiltä, mutta se ei ole sitä. Kysymys on oikeastaan luonteeltaan metafyysinen. Tämä kysymys tulee myös nousemaan esiin sitä vääjäämättömämmin, mitä enemmän tieteen perustana jo neljänsadan vuoden ajan ollut mekanistinen paradigma osoittautuu enemmän rajoitteeksi kuin vapautukseksi. On kuitenkin huomattava, että tämä kysymys on mielekäs vain käytettäessä sanaa ”ajatella” tietyssä erityisessä merkityksessä.Lue koko artikkeli

Artikkelinsa toisessa osassa Christian Smith kertoo, miksi uskonnollisuus on hänen mukaansa tukahduttamatonta, vaikkei olekaan kaikille ihmisille väistämätöntä.

Miten nämä näkökohdat auttavat vastaamaan kysymykseen, ovatko ihmiset luonnostaan uskonnollisia? Aloitan vastaamisen ilmaisemalla kantani kielteisen puolen: ihmiset eivät ole luonnostaan uskonnollisia, jos käytämme ilmausta ”luonnostaan” sen positivistisessa merkityksessä. Positivistisen merkityksen mukaan luonnollinen uskonnollisuus tarkoittaa sitä, että ihmisellä olisi jokin luonnollinen ja tukahduttamaton tarve, vietti, vaisto tai halu, joka pakottaisi hänet olemaan uskonnollinen. Yksinkertainen havainnointi osoittaa, että jotkut ovat uskonnollisia, jotkut taas eivät. Useimmat ovat tyytyväisiä omaan elämäänsä ja selviävät sen toiminnoista riippumatta siitä, ovatko he uskonnollisia.Lue koko artikkeli

Christian Smith väittää, että olemme luonnostamme uskonnollisia. Uskominen ei silti ole väistämätöntä.

Ovatko ihmiset luonnostaan uskonnollisia? Onko ihmisillä synnynnäinen, vaistonvarainen tai muuten väistämätön taipumus omaksua jokin uskonto? Vai ovatko uskonnot syntyneet inhimillisessä historiassa satunnaisesti, ilman olennaista liittymistä ihmisluontoon?Lue koko artikkeli

Miten Helsingin Sanomien ja maakuntalehtien uskontouutisointi eroavat toisistaan? Voivatko erot vaikeuttaa kansallista keskustelua uskonnosta?

Kun journalistit kirjoittavat uskonnosta, kyse on aina paljon muustakin kuin itse tapahtumien uutisoimisesta. Median maantiede on tutkimussuuntaus, jossa ajatellaan, että kun media ja journalistit uutisoivat (esimerkiksi) uskonnosta ne aina myös paikantavat käsittelemäänsä ilmiötä monin tavoin. Uutisissa uskonnot liitetään toistuvasti tiettyihin alueisiin, tiettyihin poliittisiin tapahtumiin ja tiettyihin ihmisryhmiin (vrt. Moring 2001).

Esimerkiksi Isis-järjestö paikantuu Euroopan ulkopuolelle, Lähi-itään ja arabimaailmaan, katolisuus assosioituu Euroopassa ennen kaikkea Etelään, ortodoksisuus Itään ja vaikka lestadiolaisuus Pohjoiseen. Tämä paikantamisen politiikka on kaikkea muuta kuin neutraali ilmiö. Se muokkaa osaltaan sitä, miten journalismi tuottaa käsitystä uskonnosta, sen paikasta ja merkityksestä tämän päivän median kyllästämässä kulttuurissa ja yhteiskunnassa.Lue koko artikkeli

2000 vuotta pyrkimyksiä löytää Jumalalle pätevä syy sallia maailman pahuus eivät olet tähän päivään mennessä tuottaneet ainuttakaan ongelmatonta tai edes yleisesti hyväksyttyä teodikeaa. Augustinuksen vapaan tahdon teodikealla on modernit kannattajansa, mutta tästä huolimatta se on vähitellen joutunut antamaan tilaa myös uusille ajatuksille.

Tämän artikkelin ensimmäisessä osassa käsiteltiin sitä, miten pahan ongelmaan liittyvät kysymyksenasettelut ovat vuosisatojen saatossa kehittyneet pahan alkuperään liittyvistä pohdinnoista kohti Jumalan olemassaolon kyseenalaistavia muotoiluja.

1900-luvun kuluessa keskustelu pahan ongelmasta on vähitellen siirtynyt loogisen pahaa koskevan argumentin ympäriltä evidentiaalisen argumentin pariin. Samalla modernin uskonnonfilosofian keskeisimmiksi teodikealinjoiksi ovat muodostuneet niin sanotut luonnonlakiteodikeat ja sielunmuokkausteodikeat.Lue koko artikkeli

Vanhan testamentin kertomus Jobista on klassinen kuvaus sellaisesta käsittämättömästä kärsimyksestä, joka herättää kysymyksiä maailmassa vallitsevan pahuuden tarkoituksesta ja oikeutuksesta. Menetettyään omaisuutensa, perheensä ja terveytensä jopa uskossaan järkkymätön Job kiroaa Jumalan ja kysyy: millä oikeudella hyvä Jumala sallii pahan ja kärsimyksen maailmassa?

Jobin kohtaloon liittyvä eksistentiaalinen kysymys on vuosisatojen saatossa muodostanut perustavanlaatuisen uhan kristilliselle jumalakäsitykselle. Kärsimyksen todellisuutta voidaan hyödyntää argumenttina Jumalan olemassaoloa vastaan kysymällä, miksi maailmassa on pahaa, jos Jumala kerran on täydellisen hyvä, kaikkivaltias ja kaiken tietävä. Maailmassa vallitseva pahuus ja kärsimys asettavat siis kyseenalaiseksi sellaisen Jumalan olemassaolon, joka perinteisessä kristillisessä teismissä tunnustetaan.Lue koko artikkeli

Suomalainen keskusteluryhmä vaatii ripeitä toimia ilmastonmuutoksen suhteen ja muistuttaa, että kyse on maailmankatsomuksellisesta muutoksesta.

Suomessa on toiminut muutaman vuoden ajan noin kuudentoista hengen keskusteluryhmä, jonka jäsenistö on koostunut puoliksi luonnontieteilijöistä ja puoliksi teologeista. Ryhmän tavoitteena on ollut lisätä ymmärrystä näiden tieteenalojen edustajien välillä ja keskustella ajankohtaisista eettisistä kysymyksistä. Tuore kannanotto (11.8.) on samalla ryhmän ensimmäinen julkinen toimenpide. Lue koko artikkeli