Miten pragmatismin filosofiassa suhtaudutaan pahan ongelmaan? Entä miten pragmatismissa uskonnolliset uskomukset perustellaan? Näitä kysymyksiä käsittelee vieraskynässään professori Sami Pihlström.

Yhdysvalloissa 1800-luvun lopulla syntynyttä pragmatismia pidetään usein – käytäntöön ja toiminnallisuuteen viittaavan nimensä mukaisesti – filosofisena suuntauksena, joka painottaa kaiken inhimillisen ajattelun välineellisyyttä ja tiedon hyötyarvoja itseisarvoisena nähdyn totuuden tavoittelun kustannuksella. Tällaisen käsityksen mukaan esimerkiksi uskonnonfilosofialta voidaan odottaa sovellettavuutta ihmiselämän suuriin ongelmiin, kuten kärsimyksen ja pahuuden kohtaamiseen, tässä artikkelissa tuonnempana lähemmin tarkasteltavaan teemaan.Lue koko artikkeli

Sanomalehti Ilkan mukaan erään potilaan omainen kiitteli lääkäriä eutanasiasta onnistuneen saattohoidon jälkeen. Näyttää siltä, että monesti saattohoito ja eutanasia termeinä sekoitetaan kiivaana vellovassa keskustelussa. Dosentti Reino Pöyhiän kirjoitus käsittelee näiden eroa, eutanasian historiaa ja sitä, mitä eutanasian hyväksymisestä hänen mukaansa seuraisi.

Erityisesti tämän päivän Suomessa on syytä kysyä, mitä on hyvä kuolema tai voiko kuolema ylipäätään olla hyvä. Vanhat kreikkalaiset nimikkeet, eudaimonia, hyvä elämä ja eutanasia, hyvä kuolema on saaneet uusia sisältöjä – sekä aiheesta että aiheetta. Tuntuukin siltä, että kiireen kyllästämä ja tehokkuuteen tottunut ihminen tyytyy liian usein aidon kyselyn sijasta toteamaan: hyvä, kuolema!Lue koko artikkeli

Kalervo Vihtori (K. V.) Laurikainen (1916-1997) oli fysiikan professori, joka loi perustan suomalaiselle teoreettisen fysiikan tutkimukselle ja yliopistokoulutukselle. Elämänsä lopulla hän tuli tunnetuksi elämänkatsomuksellisena keskustelijana.

Hän oli mukana perustamassa Luonnonfilosofian seuraa ja oli kuolemaansa asti sen voimahahmo. Laurikainen käsitteli töissään, opetuksessaan ja populaariartikkeleissaan luonnontieteen todellisuuskuvaa, maailmankatsomusten perusteita, tieteen ja uskonnon sekä aineen ja hengen suhdetta.Lue koko artikkeli

Niin kummalliselta kuin se ehkä kuulostaakin, niin kristinuskon alkuaikoina Rooman valtakunnassa kristittyjä pidettiin ateisteina. Muiden jumalat hylättiin. Monesti kristittyjä pidettiin myös alimpana roskaväkenä.

Yhdessä kertomuksessa toiselta vuosisadalta piispa Polykarpos viedään teloitettavaksi. “Ateistit alas!” – yltyi kansanjoukon huuto, ja pidätetty piispa menetti henkensä, juuri ateisminsa vuoksi. Piispa kuitenkin päätti päivänsä tyylikkäästi. Hän vilkaisi kansan puoleen ja tokaisi takaisin: ”Niin tosiaan, ateistit alas!”Lue koko artikkeli

Missä mielessä aika on olemassa? Osoittavatko fysiikan “nuolet” jotain päämäärää kohti? Tässä on kolmas ja viimeinen osa fyysikko Robert Mannin artikkelista teologian ja fysiikan suhteesta.

Ikuisuus

Kaikki yritykset ymmärtää painovoimaa kvanttimekaanisin termein ovat tähän mennessä epäonnistuneet. Vaikka enemmistö teoreettisista fyysikoista yhä pitää säieteoriaa lupaavimpana lähtökohtana ongelman kohtaamiseen, on esitetty lukuisia kilpaileviakin ideoita. Itse asiassa kvantti-informaation ymmärryksestä painovoiman kontekstissa on tullut oma koulukuntansa, joilla on omat käsityksensä oikeasta. Vaikka tällä hetkellä ollaan kaukana kokeellisuudesta, tällaiset ideat herättävät kysymyksiä siitä, mihin todellisuus perustuu, mikä asiana ei koskaan ole kaukana teologisesta maailmankuvasta. Vaikuttaisi siltä, että luomisen ja Luojan suhde on erittäin hienovarainen ja monimutkainen.Lue koko artikkeli

Fysiikassa harvoilla syillä pyritään selittämään lukuisia ilmiöitä, eli redusoimaan niitä. Onko tämä teologialle uhka vai mahdollisuus? Entä mitä yllättäviä yhtäläisyyksiä todellisuuden kvanttilomittuneella luonteella voi olla kolminaisuusopin perikoreesin kanssa? Robert Mannin artikkeli fysiikan ja teologian rajapinnasta jatkuu, ja tässä on sen toinen osa.

Reduktionismi

Keskeinen motivaattori kaiken tieteellisen ajattelun taustalla on yhdistäminen: havainto, että erilaisilta näyttävät ilmiöt voidaan ymmärtää saman ilmiön erilaisina puolina jollain syvemmällä tasolla. Historiaa tarkastellessa voidaan huomata, että tieteen kannalta yhdistämispyrkimykset ovat olleet  varsin hedelmällisiä, ja erityisesti näin on ollut fysiikassa, vaikka kyseisen strategian toimivuus ei olekaan taattua.Lue koko artikkeli

Minkälaisia liittymäkohtia kvanttilomittumisella voi olla teologian kanssa? Entä useilla maailmankaikkeuksilla tai ajan olemuksella? Muun muassa näitä kysymyksiä pohtii kanadalainen fyysikko Robert Mann kolmiosaisessa artikkelisarjassa.

Yksi hienoista puolista tutkijana olemisessa on se, että jatkuvasti löytyy jotain uutta. Yleensä uudet löydökset tehdään varsin erityisin tavoin, kun eri tieteenalojen parissa otetaan pieniä edistysaskelia. Kuitenkin silloin tällöin tutkijat pysähtyvät miettimään tieteenalansa laajempaa kuvaa kokonaisuutena ja arvioivat sen seurauksia ja etenemissuuntia laajemmassakin mielessä. Kokonaiskuvia muodostetaan yhä tiheämpään, etenkin sen vuoksi, että tiede kehittyy monilla aloilla niin nopeasti.Lue koko artikkeli

Platonin mukaan metafyysiset seikat, kuten Jumalan olemassaolo, eivät ole havaittavia, vaan ymmärrettäviä. Miten voimme ymmärtää sen, miksi Jumalan on oltava olemassa? Tuomas Akvinolaisen mukaan meidän täytyy päätellä se Jumalan vaikutuksista käsin.

Akvinolaisen mukaan voimme tehdä tämän päättelyn viidellä eri tavalla. Näistä ”ilmeisin” on Akvinolaisen Aristoteleen inspiroima ensimmäinen tapa tai tie (prima via), mikä perustuu liikkeeseen tai muutokseen. Tässä artikkelissa selvennän ja puolustan ilmeisintä tapaa. (Viime aikojen filosofiassa Akvinolaisen argumentteja ovat puolustaneet esimerkiksi Kretzmann 1997; Martin 1997; Oderberg 2010; Feser 2009 ja Kerr 2015.)Lue koko artikkeli

Se, että keskiaika ei ollut vain kurjaa takaisinpaluuta sivistymättömään, raakalaismaiseen heimoyhteiskuntaan antiikin sivistyksellisen ja humaanin heräämisen jälkeen, lienee ollut jo pidempään selvää useimmille historian harrastajille. Silti kukaan ei voi kieltää keskiajan levottomuutta ja tiedon puutetta antiikin keksinnöistä, joten myöskin ylioptimististen kantojen vaarat täytyy huomioida.

En itse ole keskiajan asiantuntija, vaan itse asiassa kansainvaellusten ja 1500-luvun välinen aikakausi on jäänyt minulle suhteellisen tuntemattomaksi. Ehkä juuri tästä syystä otan asiakseni arvioida kirjan, joka otsikosta päätellen yrittää puhua keskiajan edistyksellisyyden puolesta. Vaikka kysymyksessä on kirja-arvio, keskityn kriittisesti sen tarjoamaan näkökulmaan nimenomaan kappaleiden liikkeen tutkimuksen kehyksessä. Sanomatta on selvää, että kirja sisältää paljon muutakin, jota tähän arvioon en pysty sisällyttämään. Lue koko artikkeli

Menneisyys on nykyaikanakin läsnä. Se ei ole mennyttä, jotenkin poissa. Ymmärtääkseen nykyaikaa täytyy tuntea sen tausta. Reformaatio, suomalaisittain uskonpuhdistus, on yllättävän merkittävä tekijä, yhä tänään. Jopa syypäänä maallistuneisuuteen.

Monesti historia esitetään katkonaisena. Aikakaudet seuraavat toisiaan. Esimerkiksi antiikki, keskiaika ja uusi aika. Toki väliin voi lisätä vaikkapa myöhäisantiikin tai reformaation. Aikakausi korvaa toisen ja antaa ymmärtää menneen jääneen taakse. Ikään kuin unholaan tai ainakin juuri historiankirjoihin.Lue koko artikkeli

Olisiko kosmos voinut olla olematta? Tarvitseeko kosmos ulkopuolisen selityksen? Miten osat ja kokonaisuus liittyvät toisiinsa kosmologisessa argumentissa? Entä miten nykyfilosofian työkalut voivat auttaa kosmologisen argumentin kehittämisessä?

Kosmologisessa argumentissa pyritään tyypillisesti päättelemään Jumalan olemassaolo maailman olemassaolosta tai jostain hyvin yleisestä maailman piirteestä. Yksi argumentin keskeisistä historiallisista versioista löytyy filosofi–matemaatikko Gottfried Wilhelm Leibnizin (1646–1716) kirjoituksista. Sen vuoksi tätä argumentin versiota ja sen muunnelmia kutsutaan usein leibnizlaisiksi kosmologisiksi argumenteiksi.Lue koko artikkeli

“Etiikka … on geenien synnyttämä illuusio, jonka tarkoitus on saada meidät tekemään niiden kanssa yhteistyötä”. Onko todella näin? Väitettä kritisoi Kirjapajan julkaiseman uuden kirjan otteessa professori Mikael Stenmark.

Pohdimme nyt toista seikkaa, jonka biologit ajattelevat ihmisen käyttäytymiseen sovelletusta luonnontieteestä seuraavan: seuraako evoluutioteorian omaksumisesta väistämättä se, että objektiivinen moraali on illuusio? Rusen ja Wilsonin mukaan “evolutiivinen selitys tekee objektiivisen moraalin tarpeettomaksi” (Ruse ja Wilson 1986: 187).Lue koko artikkeli

Aina ei ole selvää, minkälaiseen tiedeuskon muotoon skientismin kannattaja sitoutuu. Kirjapajan julkaisemassa uudessa kirjassa Tiedeusko ja todellisuuden rajat Mikael Stenmark erottelee keskustelun helpottamiseksi lukuisia tiedeuskon lajeja. Niistä kolme esitellään tässä otteessa.

Kaikkein uskaliaimpaan tiedeuskon muotoon sisältyy näkemys, ettei mikään rajoita luonnontiedettä. Huomaamme kohta akateemisen maailman ulkopuolisesta tiedeuskosta olevan olemassa myös maltillisempia versioita, jotka tunnustavat luonnontieteellisellä toiminnalla olevan jonkinlaiset rajat.Lue koko artikkeli