Ajankohtaista, Vieraskynä / Jonathan Jong / 10.11.2015

Ovatko uskonnollisten perheiden lapset muita itsekkäämpiä?

Viime päivinä esimerkiksi The Guardian, Helsingin Sanomat ja YLE ovat uutisoineet tutkimuksesta, jonka tulkitaan väittävän jopa, että ”Uskonnollisten perheiden lapset ovat muita ilkeämpiä” (YLEX). Coventryn yliopiston tutkija Jonathan Jongin mukaan tutkimus on kiinnostava, mutta monet siitä vedetyt johtopäätökset ennenaikaisia. Areiopagi julkaisee Jongin kommenttikirjoituksen aiheesta.

On varmasti totta, etteivät ihmiset tarvitse uskontoa ollakseen moraalisia. Mutta se, vähentääkö tai estääkö uskonnollisuus hyväsydämisyyttä, on vähemmän selvää, sillä uskonnollisuuden ja moraalin suhdetta on tunnetusti vaikeaa selvittää. Vaikka useat tutkijat ovat yrittäneet tarjota empiirisiä vastauksia, nämä vastaukset usein tuppaavat sopimaan tutkimusta tekevän osapuolen odotuksiin.

Uudessa tutkimuksessa, jossa on ollut mukana 1100 lasta kuudesta maasta, on raportoitu, että uskonnottomissa kodeissa kasvavat lapset ovat herkempiä jakamaan omastaan kuin uskonnollisten kotien lapset. Current Biology –lehdessä julkaistun tutkimuksen tehneet tutkijat tekivät johtopäätöksen, että se lisää hyväsydämisyyttä ihmisiä kohtaan, jos lapsille opetetaan moraalia sekulaareissa puitteissa.

Itse koe

Tämä uusi tutkimus, joka selvitti Yhdysvalloista, Kanadasta, Jordaniasta, Turkista, Etelä-Afrikasta ja Kiinasta olleiden lasten asenteita, hyödynsi eräänlaista ”peliä”, jossa lapset saivat jakaa tarroja nimeämättömien toisten samasta koulusta olevien lasten kanssa.

Uskonnollisten kotien vanhempien lapsistaan antamissa kuvauksissa esiintyi enemmän empatiaa ja herkkyyttä oikeudenmukaisuutta kohtaan kuin tutkimukseen osallistuneiden uskonnottomien vanhempien lapsistaan antamissa kuvauksissa. Kuitenkin lasten tosiasialliset asenteet ja käyttäytyminen näyttivät olevan ristiriidassa heidän vanhempiensa odotusten kanssa. Uskonnottomat lapset olivat itse asiassa anteliaampia kuin uskonnolliset ja olivat halukkaampia antamaan tarroja tovereilleen. Koe näytti myös, että uskonnottomat lapset myös epätodennäköisemmin tuomitsivat toisten ihmisten loukkaamista – esimerkiksi toisten tyrkkäämistä ja kolauttamista – tahallisiksi, ja katsoivat harvemmin tällaisen ilkityön tekijän ansaitsevan rangaistusta.

Tutkimus on monella tavoin vaikuttava: yli tuhat lasta viidestä ikävuodesta kahteentoista yhteensä kuudesta maasta. Valitettavasti tutkimuksessa lopulta verrattiin lapsia vain sellaisista kodeista, jotka identifioivat itsensä kristityiksi, muslimeiksi tai uskonnottomiksi. Tutkimuksessa esitettiin, että kristityt ja muslimit eroavat rankaisevuudessaan. Muslimit olivat rankaisuhaluisempia kuin sekä kristityt että uskonnottomat, jotka olivat tältä osin melko samanlaisia. Mutta olisi ollut mielenkiintoista tietää, kuinka esimerkiksi kiinalaiset buddhalaiset tai taolaiset asettuivat tähän kokonaisuuteen.

Ristiriitaisia löydöksiä

Miksi sitten emme voi (vielä) luottavaisesti kuuluttaa, että uskonto tekee maailman moraalisesti huonommaksi paikaksi? Varmastikin se, mitä tällaisen asian osoittamiseen tarvittaisiin, on juuri uskonnollisia ja uskonnottomia ihmisiä heidän moraaliselta käyttäytymiseltään vertaavaa tutkimusta. Kuten on käynyt ilmi, monet ihmiset ovat yrittäneetkin tehdä juuri tätä, ja silti todistusaineisto asiassa on parhaimmillaankin monitulkintaista.

Tiedämme, että uskonnolliset ihmiset voivat usein raportoida antavansa varoja hyväntekeväisyyteen ja toimivansa vapaaehtoisina, ja toisaalta tuoreessa tutkimuksessa, jossa selvitettiin osanottajien käyttäytymistä viidessä satunnaisessa pisteessä päivän aikana kolmen päivän ajan, ei havaittu minkäänlaista yhteyttä uskonnollisuuden ja arkipäivän moraalisen käyttäytymisen välillä.

Tämä ero on saanut eräät yhteiskuntatieteilijät päättelemään, että uskonnollisilla ihmisillä on taipumusta liioitella hyväntekeväisyyttään – mikä käytännössä merkitsee yhteyttä uskonnon ja epärehellisyyden välillä. Toisaalta uskonnollisten ajatusten mielessä olemisen (eräänlaisen ”pohjustamisen” kautta) on havaittu vähentävän huijauskäyttäytymistä, vaikkakaan kaikenlaiset uskonnolliset uskojat eivät huijaa keskimäärin vähemmän kuin heidän uskonnottomat verrokkinsa.

Sen huomioiminen, että uskonnollisia ihmisiä on monenlaisia, on tärkeää. On niin monenlaisia uskontoja ja niin monenlaisia lähestymistapoja uskontoon, että näillä voi hyvin olla merkitystä vastattaessa kysymyksiin uskonnon suhteesta moraalisuuteen.

Tuoreessa tutkimuksessa 67 maasta saatiin tulokseksi, että erilaiset uskonnolliset uskot johtavat erilaisiin rikollisuusasteisiin: usko helvettiin yhdistettiin alempiin rikollisuusasteisiin, kun taas usko taivaaseen yhdistettiin korkeampiin rikollisuusasteisiin. Sellainenkin tutkimustulos on saatu, että annettaessa ihmisille pohjustukseksi ärsykkeitä sanoilla ”uskonto” ja ”Jumala” ennen moraalisen ratkaisun tekoa kokeessa, voi seurata erilaisia vaikutuksia avokätisyyteen: vaikka sana ”uskonto” voi kasvattaa avokätisyyttä ja luottamusta ryhmän sisäisiä jäseniä kohtaan, sana ”Jumala” voi kasvattaa sellaista käyttäytymistä ryhmän ulkopuolisia ihmisiä kohtaan.  Jotta asia olisi vielä vähän sotkuisempi, voidaan todeta, että uskonnollisen pohjustamisen on myös näytetty sekä lisäävän että vähentävän ennakkoluuloja rodullisia ja seksuaalisia vähemmistöjä kohtaan.

Edellä on käsitelty vasta eräitä tutkimuksista tältä alueella. Voimme kuitenkin jo nähdä, ettei siihen ole vain yhtä vastausta, kuinka uskonto tarkalleen ottaen vaikuttaa moraaliin. Tämä johtuu osin siitä, että ”uskonto” on varsin lavea käsite. Mutta niin on ”moraalisuuskin”: olemme tässä artikkelissa jo käsitelleet siihen liittyen avokätisyyttä, rehellisyyttä, luottamusta ja loukkaamista.

Kuinka tätä uutta tutkimusta tulisi siis tulkita? Kirjoittajat saattavat olla oikeassa sanoessaan, että heidän tuloksensa haastavat ajatuksen siitä, että uskonto on välttämätön moraaliselle kehittymiselle, mutta tämä tuskin on uusi löydös. Toivottavasti tämä on viimeinen naula siihen arkkuun. Mutta mitä siihen tulee, että onko sekularisaatio hyvä asia ”ihmisten hyväsydämisyydelle”, sen osalta asia riippuu siitä, mitä ”ihmisten hyväsydämisyydellä” tarkoitetaan. Mahdollisesti kaikki olemme siitä samaa mieltä, että tarrojen luovuttaminen on moraalisesti hyvä asia, mutta toisten ihmisten loukkaamisen tuomitsemisen osalta tilanne näyttää ristiriitaisemmalta.

Onko todella niin, että on hyväntahtoista sallia pahanteko toisia ihmisiä kohtaan näitä loukkaamalla ilman rangaistusta (tai kevyesti rangaisten)? Itse asiassa myös tarrojen luovuttaminen on tulkinnoille avoin asia. Ehkäpä uskonnolliset lapset ovat herkempiä jakamaan tietyille ihmisille, kuten heidän omaan viiteryhmäänsä kuuluville lapsille (tai sellaisille ihmisille, jotka ovat puutteenalaisia tai ansaitsevat sen). Tältä kannalta heidän käyttäytymistään voisi kuvata lojaaliksi tai oikeudenmukaiseksi, tai joksikin muuksi sellaiseksi, jota suurin osa ihmisistä pitää hyveellisenä. Tällaiset kysymykset suhteellisesta hyvyydestä tai erilaisista arvoista ovat kiistanalaisia – eikä tule teeskennellä, etteivätkö ne sitä olisi.

Tämä ei missään tapauksessa tarkoita sitä, että tutkimus uskontoon ja moraaliin liittyen olisi hedelmätöntä. Päinvastoin. Uusi tutkimus haastaa eräät vahvat stereotyyppiset käsitykset uskonnosta ja moraalista, ja se voi olla vain hyvä asia. Tutkimuksessa on myös löydetty eräitä mielenkiintoisia eroja kahden uskonnon välillä, jotka ansaitsevat jatkossa pidemmälle etenevää tutkiskelua.

Jatkossa tarvitaan siis vivahteikkaampaa lähestymistapaa. Kysymys ei ole siitä, “onko uskonto välttämätön moraalisuudelle?” tai ”onko uskonto pahaa?” Ennemminkin kyse on eittämättä paljon monimutkaisemmista kysymyksistä, kuten ”mitkä puolet uskonnosta liittyvät mihinkin moraalisuuden näkökohtaan missäkin olosuhteissa?”. Nykyisen todistusaineiston perusteella arvioituna näyttäisi siltä, että psykologeilla ja muilla yhteiskuntatieteilijöillä on vielä tekemistä jäljellä.

Kirjoitus on alunperin ilmestynyt otsikolla ”Children from non-religious homes are more generous than their peers, study suggests” The Conversation-lehdessä.

Käännös: Jaakko Sorri

Kuva: Samantha Sophia@Unsplash.com. CC0.

Ylös