Luonnollisessa teologiassa pyritään antamaan uskonnollisten uskomusten luotettavuutta tukevaa todistusaineistoa esimerkiksi Jumalan olemassaolosta. Monet ajattelevat, että valistusajan filosofit David Hume ja Immanuel Kant kumosivat luonnollisen teologian. Richard Swinburne, yksi nykyajan uskonnonfilosofian tunnetuimmista nimistä, selittää artikkelinsa ensimmäisessä osassa, miksi Humen ihmisen ymmärryksen rajoista esittämät näkemykset ovat hänestä “täysin virheellisiä”.

Luonnollinen teologia, siis luonnollisen maailman piirteisiin perustuva argumentaatio Jumalan olemassaolon puolesta, on ollut osa kristillistä älyllistä perinnettä suurimman osan olemassaolostaan, ja sillä on juuret sekä Vanhassa Testamentissa että kreikkalaisessa filosofiassa. Ei niin, että kukaan kristityistä kirkkoisistä, skolastikoista ja myöhemmän ajan teologeista olisi ajatellut, että kaikki tarvitsivat luonnollista teologiaa, mutta he ajattelivat sen olevan kuitenkin olemassa niitä varten, jotka epäilivät Jumalan olemassaoloa ja kykenivät ymmärtämään sen argumentteja.Lue koko artikkeli

Michael Burdettin mukaan transhumanismi sisältää uskonnollisesti motivoituneita piirteitä ja tulee jättämään varjoonsa siksi aiemmat sekulaarit ideologiat. Burdettin neliosainen kirjoitussarja päättyy tähän osaan.

Edellisessä osassa kävi ilmi, että transhumanistien ja kristittyjen näkemykset ihmisyydestä olivat tietyistä samankaltaisuuksista huolimatta hyvin erilaisia ​​kuvauksissaan ihanteellisesta ihmisestä. Kun tarkastellaan vastaavia tulevaisuuden visioita, havainnot ovat pitkälti samanlaisia. Uskonnollisesti inspiroituja kielikuvia sisältyy transhumanistien futurologiaan paljastaen jälleen, kuinka se pitäisi luokitella uskonnoksi tai ideologiaksi, mutta lopulta kristinuskon mukaan tulevaisuus on erilainen. Transhumanistit ymmärtävät tulevaisuuden olevan vain heijastus menneistä ja nykyisistä suuntauksista, kun taas kristinusko puhuu tulevaisuudesta Jumalan valtakuntana, joka on täysin uusi luomus.Lue koko artikkeli

Voittaako maallistuminen ja ateismi? Häviääkö kristinusko? Millainen on vuoden 2019 maailma uskontojen kannattajamäärien ja erityisesti kristinuskon suhteen?

Tammikuussa 2019 ilmestynyt International Bulletin of Mission Research on päivittänyt maailmanlaajuisen kristinuskon tilanteen [1]. Julkaisu on aiemmalta nimeltään International Bulletin of Missionary Research ja se on päivittänyt maailman uskontotilanteen vuodesta 1985 saakka.Lue koko artikkeli

Michael Burdettin kirjoituksen kahdessa edellisessä osassa (1 ja 2) esitettiin, että suuri osa ihmisen paranteluun ja transhumanismiin liittyvästä etiikasta vetosi joko suoraan tai epäsuorasti tiettyyn näkemykseen ihmisyydestä. Terveyskysymykset vetoavat yleismaailmalliseen normiin, joka kuuluu olennaisesti ihmiskuvaan ihmiskunnan tietyssä kehitysvaiheessa. Jotkut kritisoivat parantelua sillä perusteella, että se muuttaa peruuttamattomasti ihmisyyden luonnetta, ja näin ollen se on harhatie, jolla ei tulisi jatkaa.

Ensimmäisessä osassa näimme, että transhumanismin tärkein huolenaihe on ihmisyys ja millaiseksi se on kehittymässä. Kaikkien näiden syiden vuoksi on tärkeää pohtia syvempää visiota ihmisyydestä paranteluun ja transhumanismiin liittyvän työn näkökulmasta. Itse asiassa kanta määrittyy pitkälti sen perusteella, miten seuraaviin kysymyksiin vastataan: ”Mitä tarkoittaa olla ihminen? Mikä on ihanteellinen ihminen ja mihin me menemme?”Lue koko artikkeli

Transhumanismin mukaan tulevaisuuden teknologia tekee jo nyt mahdolliseksi ylittää ihmisyyden biologisia rajoituksia, ja tulevaisuudessa tätä potentiaalia tulee hyödyntää täysimääräisesti. Nykyiset mahdollisuudet, kuten keinotekoiset silmät ja kädet, tuntuivat vielä äsken vain tieteiskirjallisuuden saduilta. Kuka tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Areiopagi julkaisee nyt Michael Burdettin artikkelin toisen osan.

Parantelun puolesta on olemassa useita argumentteja tai ainakin argumentteja paranteluun kohdistuvia sanktioita vastaan.Lue koko artikkeli

Transhumanismin mukaan teknologia tekee jo nyt mahdolliseksi ylittää ihmisyyden biologisia rajoituksia, ja tulevaisuudessa tätä potentiaalia tulee hyödyntää täysimääräisesti. Nykyiset mahdollisuudet, kuten keinotekoiset silmät ja kädet, tuntuivat vielä äsken vain tieteiskirjallisuuden saduilta. Kuka tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Tässä artikkelissa Michael Burdett väittää, että ihmisen paranteluun liittyy moraalisia kysymyksiä, joihin myös kristillisellä teologialla on sanottavaa. Julkaisemme artikkelin neljässä osassa.Lue koko artikkeli

Jos meillä ei olisi vapaata tahtoa, emme voisi olla vastuussa teoistamme emmekä siten toimia moraalisesti sen enempää oikein kuin väärinkään. Toisaalta vapaa tahto ei aivan ongelmattomasti sovi luonnontieteelliseen maailmankuvaan.

Keskustelu vapaan tahdon ja determinismin suhteesta on ollut varsin vilkasta viime vuosikymmeninä, ja Aku Visala tarjoaa uudessa kirjassaan erinomaisen johdatuksen tähän niin filosofian kuin teologiankin kannalta olennaiseen aihepiiriin.Lue koko artikkeli

Monitieteisyydestä puhutaan paljon, mutta mitä se voisi käytännössä tarkoittaa? Vieraskynässä yliopistonlehtori Risto Uro kertoo, miten teologisessa tutkimuksessa voidaan hyötyä rituaalitutkimuksesta.

Joukko yhtenäiseen uniformuun pukeutuneita nuoria kiipeää pekkaniskan avustamana merenneitoa kuvaavan patsaan kylkeä pitkin ylös. Patsas saa lopulta valkoisen lakin päähänsä valtaisan väkijoukon hurratessa. Jotkut osallistujista pulikoivat patsasta ympäröivässä suihkualtaassa Helsingin koleassa kevätsäässä.Lue koko artikkeli

Fullerin teologisen seminaarin professori Amos Yong kirjoittaa uutta helluntailaista teologiaa Yhdysvalloissa. Erityisesti luomisen ja ihmisen olemuksen teologian selitysmalleissa on taustalla prosessifilosofia ja sen avulla rakennettu ajattelu. Yong pyrkii näillä konstruktioilla osaksi kansainvälistä tiede-teologiakeskustelua. Yong käyttää prosessiajattelun filosofista viitekehystä, vaikka myöntää sen sisältävän myös arveluttavia aineksia, joita hän pyrkii korjaamaan muun muassa kirkkoisien ajatuksilla.

Klassisen helluntailaisuuden syntykoti löytyy Yhdysvalloista Azusa-kadun herätyksen jälkeen perustetuissa kirkkokunnissa. Alkuajan vapaa ja ekumeeninen liikehdintä muuttui pian erilaisiksi kirkkokunniksi oppeineen ja tunnuksineen. Yhdysvaltalainen helluntailaisuus omaksui ympäristönsä evankelikaalisuudesta lähes kirjaimellisen raamatunlukutavan sekä kielteisen suhtautumisen opilliseen ajatteluun ja siten myös teologian opiskeluun, ja erityisesti yliopistoteologiaan. Tie pois tästä lukkiutumasta on ollut pitkä, ja pisimmälle siinä ovat edenneet Yhdysvalloissa uuden sukupolven helluntailaiset. Muu globaali helluntailaisuus joko seuraa perässä, tai ei ole edes valinnut lähteä tälle polulle. Eräs näitä uuden polven teologisia ääniä on Fullerin teologisen seminaarin professori Amos Yong. Hän on myös Assemblies of God -kirkkokunnan ordinoitu pastori.Lue koko artikkeli

Tämän artikkelin ensimmäisessä osassa käsiteltiin Anselm Canterburylaisen argumenttia, joka on ontologisista argumenteista varhaisin ja tunnetuin. Modernissa filosofiassa ontologisia argumentteja koskevassa keskustelussa on tapahtunut merkittävä käänne, kun argumenttia on vahvistettu modaalikäsitteiden ”mahdollisuus” ja ”välttämättömyys” avulla.

Tosin voi pohtia, kuinka omaperäisestä ajatuksesta tässä on kyse. Esimerkiksi jotkut kommentaattorit katsovat jo Anselmilta löytyvän argumentin, jossa hyödynnetään modaalikäsitteitä (ks. artikkelin osa 1). Seuraavassa keskitytään yhteen muotoiluun Alvin Plantingan modaaliontologisesta argumentista, jonka hän esittää kirjassaan The Nature of Necessity (1974). Lue koko artikkeli

Monet jumalatodistukset, kuten kosmologinen ja teleologinen todistus, pyrkivät osoittamaan Jumalan olemassaolon a posteriori eli vedoten empiiriseen evidenssiin, jonka katsotaan konfirmoivan jumalahypoteesia. Ontologiset argumentit puolestaan pyrkivät todistamaan Jumalan olemassaolon a priori eli kokemuksesta riippumatta, dedusoimalla sen tietyn jumalakäsitteen seurauksista.

Ensisilmäyksellä ontologisten argumenttien strategia kuulostaa erikoiselta. Kuinka vain Jumalan käsitettä tarkkailemalla voisi johtaa Jumalan olemassaolon? Toisaalta tämä erikoisuus tekee ontologisista argumenteista filosofisesti mielenkiintoisia.Lue koko artikkeli

Reformoitu tietoteoria on yksi merkittävimmistä nykyisen uskonnonfilosofian tieto-opillisista suuntauksista. Hieman yksinkertaistaen voisi sanoa, että sen kannattajien mukaan jumalusko voi olla rationaalinen, vaikkei sen tueksi olisikaan argumentteja.

Reformoidut tietoteoreetikot nimittäin ajattelevat, että Jumala voidaan ikään kuin aistia suoraan. Tästä syystä kristityn ei heidän mukaansa tarvitse erikseen esittää perusteita Jumalan olemassaolon puolesta ollakseen uskossaan rationaalinen.

Tunnetuin ja vaikutusvaltaisin reformoidun tietoteorian edustaja lienee Alvin Plantinga. Hänen monumentaalinen pääteoksensa Warranted Christian Belief on antanut suunnan oikeastaan kaikelle sitä seuranneelle keskustelulle reformoidusta tietoteoriasta. Seuraavaksi esittelen jotakin Plantingan teoksen pääideoita, jotta saamme käsityksen siitä, millaiseen ajatteluun reformoitu tieto-oppi nojautuu tai voi perustua. Tämän jälkeen perustelen, miksi Plantingan näkemys on mielestäni ongelmallinen ja johtaa relativismiin. Tiivistäen ongelmana on, että samalla strategialla voitaisiin periaatteessa puolustaa hyvin kummallisiakin uskomuksia, vaikkapa uskoa jokaisena pyhäinpäivänä ilmestyvään Suureen Kurpitsaan.Lue koko artikkeli

Vuosi sitten kiitospäivänä amerikkalainen tähtitieteilijä Howard Smith kirjoitti kiinnostavan mielipidekirjoituksen maailmankaikkeudesta ja ihmisen asemasta siinä Washington Post -lehdessä. Areiopagi julkaisee puheenvuoron nyt suomeksi.

Osaamme olla kiitollisia monista silmiinpistävistä asioista. Mutta tarkastellaan nyt sellaista ilon aihetta, jota ihmiset tuntevat vähemmän, nimittäin lahjaa nykyaikaiselta tähtitieteeltä: sitä, miten näemme itsemme.Lue koko artikkeli