Transhumanismin mukaan teknologia tekee jo nyt mahdolliseksi ylittää ihmisyyden biologisia rajoituksia, ja tulevaisuudessa tätä potentiaalia tulee hyödyntää täysimääräisesti. Nykyiset mahdollisuudet, kuten keinotekoiset silmät ja kädet, tuntuivat vielä äsken vain tieteiskirjallisuuden saduilta. Kuka tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Tässä artikkelissa Michael Burdett väittää, että ihmisen paranteluun liittyy moraalisia kysymyksiä, joihin myös kristillisellä teologialla on sanottavaa. Julkaisemme artikkelin neljässä osassa.

Ei ole mikään salaisuus, että teknologia on muuttanut maailmaa peruuttamattomasti. Maan kasvot kertovat näistä suurista muutoksista. Kiertävästä avaruusaluksesta otettu kuva paljastaisi todennäköisesti pieniä kimmeltäviä valoja, jotka ovat peräisin kaupungeistamme, ja jopa Kiinan muuri näkyisi osana maisemaa paljastaen teknologisen kehityksemme hämmästyttävän mittakaavan. Lisäksi maailmanlaajuinen kasvavan kaupungistumisen trendiosoittaa, että olemme tällä hetkellä todennäköisesti suuremmassa määrin teknologisten esineiden kuin luonnollisten asioiden ympäröiminä. Teknologia on siirtynyt vain harvoista hyödyllisistä esineistä, jotka saattavat helpottaa elämäämme, muodostamaan suuren osan elinympäristöämme. Teknologiaa näyttää olevan kaikkialla tänä päivänä.

Lisäksi teknologia näyttää muuttavan paitsi maailmamme myös itseämme. Tämä on näkyvintä lääketieteen alalla. Siinä teknologiaa sovelletaan ensisijaisesti ihmiskehoon. Kohdistamme teknologian suoraan itseemme ja käytämme reseptilääkkeitä ja muita teknologisia hoitomuotoja muuttamaan ja muokkaamaan meitä.  Missä nykyaikainen lääketiede olisi ilman teknologiaa? Missä neurotiede olisi ilman magneettiresonanssikuvausta (MRI)? Tai diabeteksen hoito ilman insuliinipumppuja? Tai kuurot ilman cochlear-implantteja? Nykyaikaisen lääketieteen hienostuneisuus johtuu selvästi teknologioista, jotka mahdollistavat sen, että lääketiede voi kukoistaa ja parantaa massoittain ihmisiä. Jokaisella ihmiskunnan jäsenellä on mahdollisuus olla terveempi tänään kuin koskaan ennen näiden lääketieteellisen teknologian kehitysaskeleiden vuoksi.

Kuitenkin näin pitkälle meneviin lääketieteellisen teknologian edistysaskeleisiin liittyy yhä haastavia eettisiä kysymyksiä. Vaikka meillä on kyky luoda teknologioita, jotka muuttavat ihmiskehoa, se ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi tehdä niin kaikissa tapauksissa. Nykyään on mahdollista ottaa kantasoluja ihmisen alkioista erittäin tehokkaiden regeneratiivisten hoitojen kehittämiseksi. Mutta pitäisikö meidän tehdä niin, kun se voi vahingoittaa alkiota tai tuhota sen kokonaan? Samoin genetiikan edistyminen on mahdollistanut tulevien jälkeläistemme ulkoisten ominaisuuksien muuttamisen ihmisen alkioiden muodostumisen edellytyksiä muokkaamalla. Mutta pitäisikö tämän biolääketieteellisen menettelyn olla kaikkien saatavilla, vaikka sitä käytettäisiin vain henkilön paranteluun eikä terveyden parantamiseen?

Nämä vaikeat eettiset kysymykset ja erityisesti mahdollisuus, että geeniteknologiaa käytetään paranteluun, ovat johtaneet pitkälle menneiden ja mahdollisesti vaarallisten ideologioiden muodostumiseen. Emme voi enää tyytyä pelkästään biotekniikan etiikkaan ymmärtääksemme, mitä on panoksena. Meidän on puututtava myös hiljaiseen pseudo-uskontoon, joka pyrkii ylittämään biotekniikan ja kannattaa ihmisten parantelun rajoittamatonta käyttöä: transhumanismiin.

Ihmisen parantelu ja transhumanismi

Kevin Warwick, entinen kybernetiikan professori Readingin yliopistossa, on tunnettu siitä, että hän on edistänyt lääketieteellisen teknologian käyttöä ihmisten parantelussa. Vuonna 1998 Warwick istutti käsivarteensa mikrosirun, jonka avulla voi käyttää lähistöllä oleva ovia, valoja ja muita elektronisia laitteita. ”Project Cyborg” -hankkeessa Warwick vei tämän sähköisten implanttien kehittämisen uudelle tasolle. Kehittyneempi laite liitettiin Warwickin hermostoon ja hän pystyi hallitsemaan robottikättä toisessa maassa internetin välityksellä. Yksi eniten huomiota saaneista tapahtumista oli sen, kun Warwickin vaimo antoi liittää samanlaisen laitteen itseensä. Heidän kerrottiin tuntevansa toistensa tunteita, jotka olivat laitteen kautta välittyneet toistensa hermojärjestelmistä.

Warwick ja muut hänen kaltaisensa näkevät suurta potentiaalia näissä transformatiivisissa teknologioissa ja puhuvat usein siitä, miten he muuttavat ihmislajia kaikkein perustavimmalla tasolla. Kasvava joukko aktivisteja on alkanut kutsua itseään ”transhumanisteiksi” keinona puolustaa yksittäisen ihmisen tai ihmislajin parantelemista teknologisilla keinoilla. Nick Bostrom, yksi transhumanismin johtavista filosofisista portinvartijoista, määrittelee transhumanismin seuraavalla tavalla:

(1) Henkinen ja kulttuurinen liike, joka tukee ihmisten tilan parantelun mahdollisuutta ja toivottavuutta järjen avulla, erityisesti kehittämällä ja valmistamalla laajalti saatavilla olevia tekniikoita ikääntymisen poistamiseksi ja parantamaan merkittävästi ihmisen henkistä, fyysistä ja psyykkistä kapasiteettia.

(2) Tutkimus sellaisten teknologioiden, joiden avulla voimme päästä yli inhimillisistä perusrajoituksista, seurauksista, lupauksista ja mahdollisista vaaroista, ja tällaisten teknologioiden kehittämiseen ja käyttöön liittyvästä eettisten kysymysten tutkimuksesta.

Transhumanismi liittyy humanismiin ja molemmilla on monia samoja arvoja ja vakaumuksia. Molemmat ovat sitoutuneet inhimilliseen kehitykseen, rationaaliseen ajatteluun ja ihmislajin kukoistamiseen. Mutta siinä missä humanismi asettaa tehtäväkseen parantaa ihmisen tilannetta koulutuksen, taiteen, politiikan ja muiden kulttuurivälineiden kautta, transhumanismi soveltaa tätä suoraan ihmisorganismiin ja radikalisoi ihmisen transsendenssin ja transformaation edistäen ihmisyyden rajojen ylittämistä. Transhumanismi alkaa selvityksellä ihmiskunnan evoluutiosta – tunnustaen  nykyaikaiseen ihmisyyteen johtaneen biologisen ja kulttuurillisen historian – mutta se ei tyydy olemaan passiivinen suhteessa biologisiin ja sosiaalisiin paineisiin, jotka määräävät ihmiskunnan tulevaisuuden.

Sen sijaan se edistää inhimillisen kehityksen kiihdyttämistä ihmisen lajin tavoitteellisen muuntelun ja parantelun avulla käyttämällä kehittyviä teknologioita, kuten nanoteknologiaa, bioteknologiaa ja tietotekniikkaa. Transhumanismi väittää, että ihmiskunta on todeksi tulemisen prosessissa ja nykyhetki on kehityksen vedenjakaja: koskaan aiemmin historiassa meillä ei voisi olla tällaista valtaa omaan kehityksemme ja valtaa vaikuttaa merkittävästi ihmiskunnan historiaan ja kunkin yksilön omaan kehitykseen. Transhumanistit sanovat, että meidän pitäisi tarttua tähän tilaisuuteen ja käyttää kaikkia tarvittavia keinoja parannella itseämme yksilöiden, yhteiskuntamme ja lajien kehittämiseksi.

Miksi kristittyjen tulisi olla huolissaan ihmisen parantelusta ja transhumanismista

On monia syitä, miksi kristittyjen pitäisi olla huolissaan ihmisen parantelusta ja transhumanismista. Ensinnäkin ihmisten parantelun ongelma on saamassa yhä suuremman painoarvon biotekniikan, nanoteknologian ja tietotekniikan nopean kehityksen myötä. Se, mitä voimme tänään tehdä näillä aloilla, olisi tuntunut tieteiskirjallisuudelta edeltäjistämme. Jos paranteluun ryhdytään, asialla voi olla merkitystä tavalla, jota meillä ei ollut kykyä edes kuvitella puoli vuosisataa sitten.

Toiseksi, yhteiskunta alkaa väistämättä esittää kysymyksiä siitä, mihin nämä edistysaskeleet johtavat meidät – ei pelkästään kysymyksiä nykyisistä toimistamme, vaan ehkä enemmänkin tulevista identiteeteistämme. Jos kristityt haluavat, että heillä on vaikutusta yhteiskuntaan, heidän ei pidä osallistua pelkästään nykyisten päätösten tekoon, vaan olla tekemisissä myös tulevaisuuteen suuntautuvien ideologioiden kanssa.

Transhumanismi on kasvava liike. Virallinen kansainvälinen transhumanismijärjestö, jonka nimi on ”Humanity+” (aiemmin nimeltään World Transhumanist Association), koostuu tällä hetkellä noin 6000 jäsenestä yli 100 maasta. Tämä määrä on kaksinkertaistunut vuodesta 2005, jolloin edellinen jäsenlaskenta tehtiin. Mutta huolimatta siitä, että virallinen jäsenmäärä on suhteellisen pieni, sen uskomukset ovat kaikkialla läsnä ja sen kannattajat ovat hallitsevissa asemissa; tämä tekee transhumanismista nopeasti kehittyvän voiman maailmassa.

Esimerkiksi Nick Bostrom istui Yhdysvaltain bioetiikan neuvostossa ja on konsultoinut Yhdistyneitä Kansakuntia, Euroopan komissiota ja Yhdysvaltojen tiedustelupalvelua. Hän johtaa Future of Humanity -instituuttia Oxfordin yliopistossa ja on ollut useissa maailman huippujohtajat -listauksissa merkittävien hahmojen, kuten Barack Obaman, Bill Gatesin ja paavi Benedictus XVI:n rinnalla. Transhumanismi on jotain aivan muuta kuin marginaali-ilmiö.

Mutta teknologian edistymisen ja transhumanismin kasvun ohella vallitseva kulttuuri on ottanut aiheekseen ihmisten parantelun ja transhumanismin ja huolestunut niistä. Viimeaikaiset elokuvat, kuten ”Her” (2013), ”Transcendence” (2014) ja ”Gattaca” (1997) sekä televisio-ohjelma Battlestar Galactica (2004-2009) toimivat yhteiskunnallisen pulssin barometrinä. Se paljastaa, että olemme tulleet huolestuneeksi näistä asioista ja niiden nostamista kysymyksistä. Kristittyjen täytyy vain kytkeä televisio päälle nähdäkseen näitä kysymyksiä esitettävän – meillä olisi parasta olla vastaus niihin.

Alkuperäinen kirjoitus on julkaistu Burdettin kirjassa Technology and the Rise of Transhumanism – Beyond Genetic Engineering (Grove Books Limited, 2014). Suomennos Sampsa Korpela.

Jos pidit lukemastasi, tykkää Areiopagista Facebookissa, seuraa Twitterissä ja tilaa kirjoitukset sähköpostiisi.

Kuva: Richard Greenhill and Hugo Elias of the Shadow Robot Company@Wikimedia Commons. CC BY-SA 3.0. Rajattu ja kierretty.