Michael Burdettin kirjoituksen kahdessa edellisessä osassa (1 ja 2) esitettiin, että suuri osa ihmisen paranteluun ja transhumanismiin liittyvästä etiikasta vetosi joko suoraan tai epäsuorasti tiettyyn näkemykseen ihmisyydestä. Terveyskysymykset vetoavat yleismaailmalliseen normiin, joka kuuluu olennaisesti ihmiskuvaan ihmiskunnan tietyssä kehitysvaiheessa. Jotkut kritisoivat parantelua sillä perusteella, että se muuttaa peruuttamattomasti ihmisyyden luonnetta, ja näin ollen se on harhatie, jolla ei tulisi jatkaa.
Ensimmäisessä osassa näimme, että transhumanismin tärkein huolenaihe on ihmisyys ja millaiseksi se on kehittymässä. Kaikkien näiden syiden vuoksi on tärkeää pohtia syvempää visiota ihmisyydestä paranteluun ja transhumanismiin liittyvän työn näkökulmasta. Itse asiassa kanta määrittyy pitkälti sen perusteella, miten seuraaviin kysymyksiin vastataan: ”Mitä tarkoittaa olla ihminen? Mikä on ihanteellinen ihminen ja mihin me menemme?”Lue koko artikkeli