Artikkeli / Lari Launonen ja Vesa Hautala / 17.10.2024

Efektiivinen altruismi ja kristillinen etiikka: onko tehokkaan maailmanparantamisen taustalla epäilyttävä ideologia? Osa 1

Efektiivinen altruismi on 2000-luvun alussa syntynyt ajattelutapa ja liike, joka pyrkii parantamaan maailmaa tehokkaasti. Se hyödyntää tilastoja ja tieteellistä tutkimusta siitä, missä ja miten mahdollisimman monien ihmisten (ja myös eläinten) hyvinvointia voidaan edistää. Alun perin sekulaarin liikkeen tunnetuilla edustajilla on myös joitakin kristinuskon näkökulmasta kyseenalaisia näkemyksiä, mutta haittaako se?

Kuka muistaa vielä “lelusalakuljettaja” Rami Adhamin, joka keräsi rahaa lelujen viemiseen Syyrian sodan jaloissa kärsiville lapsille? Vaikka Adhamista jaettiin videoita, joissa hän vie pehmoleluja ilmeisesti juuri syyrialaisille lapsille, miehen toiminnasta löytyi myös epäilyttäviä seikkoja. Lopulta yhteensä yli 300 000 euroa ensin laittomasti ja myöhemmin luvallisesti kerännyt Adham tuomittiin vankilaan törkeästä rahanpesusta.

Sound of Freedom (2023)

Videot ja kertomukset etenkin lasten kärsimyksestä tai vaikkapa Sound of Freedomin kaltaiset elokuvat herättävät aiheestakin meissä voimakkaita tunteita ja löysyttävät kukkaromme nyörejä. Hyväntekeväisyys perustuukin usein vahvaan empaattiseen reaktioon ja osittain haluun hiljentää omantunnon nalkuttava ääni.

Empatia ilman harkintaa voi kuitenkin viedä harhaan. Monet filosofit ja psykologit ovatkin esittäneet, että empaattinen tunnekokemus voi olla jopa viisaan hyväntekeväisyyden este. Aivan kuten sijoituksia osakkeisiin tai rahastoihin ei kannata tehdä hetken huumassa, myös “sijoituksia” hyväntekeväisyyteen on syytä tarkastella kylmän järjen ja todisteiden valossa. Kuinka varmasti lahjoituksemme päätyvät oikeaan osoitteeseen ja kuinka paljon hyvää niillä saadaan aikaan vai aiheuttavatko ne mahdollisesti jopa lisävahinkoa?

Efektiivinen altruismi (effective altruism) on tieteelliseen tutkimukseen ja filosofiseen päättelyyn pohjautuvaa maailmanparantamista. Se avaa yllättäviäkin näkökulmia siihen, mihin resursseja olisi parasta ohjata, jos niillä halutaan saada aikaan mahdollisimman paljon hyvää.

Tässä kaksiosaisessa artikkelissa käsittelemme ensin tehokkaan hyväntekeväisyyden ideaa ja käytäntöä. Koska tunnetuimmat ajattelutapaa esillä pitävät filosofit ovat ateisteja, jotka ovat esittäneet joitakin kristinuskon näkökulmasta ongelmallisia näkemyksiä, artikkelimme toisessa osassa tarkastelemme efektiivisen altruismin suhdetta kristilliseen etiikkaan.

Mitä efektiivinen altruismi on?

Efektiivinen altruismi on sekä moraalifilosofinen ajattelutapa että sen ympärille rakentunut yhteisö, joka pyrkii etsimään ja toteuttamaan tehokkaimpia tapoja tehdä hyvää hyödyntäen analyyttista ajattelua ja tutkittua tietoa. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi rahan lahjoittamista tutkitusti tehokkaisiin hyväntekeväisyyskohteisiin tai oman työuran suuntaamista maailman polttavimpien ongelmien ratkaisemiseen.

Monet liikkeen piirissä ovat esimerkiksi sitoutuneet lahjoittamaan kymmenen prosenttia tuloistaan hyväntekeväisyyteen tai muuttaneet urasuunnitelmiaan tehdäkseen enemmän hyvää. He ovat paitsi vakuuttuneet moraalisesta velvollisuudestaan lahjoittaa omastaan vähäosaisten auttamiseen myös innostuneet mahdollisuudesta parantaa jopa tuhansien ihmisten hyvinvointia elämänsä aikana ilman, että omaa elintasoa tarvitsisi laskea kovinkaan radikaalisti.

Maailmassa on lukemattomia lahjoituskohteita, mutta tehokkaat hyväntekijät ovat keskittyneet erityisesti globaalin köyhyyden taklaamiseen ja terveyden edistämiseen. Maailmassa 700 miljoonaa ihmistä elää äärimmäisessä köyhyydessä, ja miljoonia lapsia kuolee vuosittain sairauksiin, jotka olisivat varsin helposti ehkäistävissä.

Monet panostavat myös ihmiskunnan tulevaisuuden turvaamiseen. Yksi liikkeen johtohahmoista, moraalifilosofi William MacAskill, esittää kirjassaan Ihmiskunnan tulevaisuuden historia (2023), että pandemiat, ydinaseet ja kehittyvän teknologian tuottamat riskit voivat olla jopa ilmastonmuutostakin vaarallisempia uhkia ihmiskunnalle, eivätkä valtiot ole varautuneet niihin riittävästi. Rahan sijoittaminen tulevaisuuteen liittyy longtermismiin eli ajattelutapaan, jossa varaudutaan ihmiskuntaa pitkällä aikavälillä kohtaaviin eksistentiaalisiin haasteisiin.

Monille liikkeen jäsenille myös eläinten kärsimys on tärkeä asia. Eläinten kärsimyksen skaala on valtava. Noin 80 miljardia maaeläintä vuodessa teurastetaan ihmisravinnoksi, ja lisäksi noin 10 miljardia kuolee tuotannossa muulla tavalla. Tehotuotannossa eläinten olot ovat myös todennetusti usein erittäin huonot. 

Hyväntekeväisyyden ja kehitysyhteistyön kriisi

Tehokasta altruismia voidaan osittain pitää reaktiona maailmanlaajuiseen ongelmaan: huonoon hyväntekeväisyyteen. Esimerkiksi Yhdysvalloissa hyväntekeväisyys on isoa bisnestä, ja vuosittain eri järjestöjen kautta tehtyjä lahjoituksia kertyy useita satoja miljardeja dollareita. Osa tästä rahasta kuitenkin päätyy järjettömiin kohteisiin.

Monilla Afrikan alueilla vettä haetaan kilometrien päästä

Surullisenkuuluisa esimerkki on karusellin ja vesipumpun yhdistelmä PlayPump, jonka tarkoitus oli turvata tuhansien afrikkalaiskylien vedensaanti. Monilla Afrikan alueilla juomaveden hakemiseen kilometrien päästä kuluu siitä vastaavilta naisilta monia tunteja päivästä. Karusellipumput keksittiin alun perin ratkaisuksi tähän ongelmaan. Idea oli nokkela: lasten leikkimisen tuottaman energian valjastaminen veden pumppaamiseen syvältä maasta. Karusellipumput paistattelivat hehkuttavissa lehtijutuissa, innovaatio sai maailmanpankin palkinnon, ja projektiin syydettiin kymmeniä miljoonia dollareita.

PlayPump oli kuitenkin kolossaalinen epäonnistuminen. Lasten olisi pitänyt leikkiä karusellissa 27 tuntia päivittäin, jotta yhtiön tavoite turvata 2500 ihmisen päivittäin vedentarve per pumppu olisi täyttynyt. Tuhannet karusellit jäivät lojumaan osittain käyttämättöminä, eikä alun perinkään vedenhausta vastaavilta yhteisöjen naisilta kysytty näkökulmia hankkeeseen.

PlayPump ei ole tapauksena ainutlaatuinen, vaan epäonnistuneita kehitysyhteistyöhankkeita on valtava määrä. Osasta projekteja on ollut enemmän haittaa kuin hyötyä. Monet asiantuntijat ovatkin tulleet johtopäätökseen, että kehitysyhteistyö on hyödytöntä tuhlausta. Tämä ei kuitenkaan pidä tilastojen valossa paikkaansa: eliniänodote ja hyvinvointi ovat nousseet huimasti etenkin vähiten kehittyneissä maissa viimeisten kymmenien vuosien aikana.

Mihin rahaa kannattaisi lahjoittaa?

Paitsi että iso osa ihmisistä ei arvioi kriittisesti hyväntekeväisyysjärjestöjä, joille he lahjoittavat rahaa, osa ihmisistä arvioi järjestöjen tehokkuutta väärin kriteerein (kuten keskittymällä johtajien palkkoihin). Näin väittää William MacAskill kirjassaan Doing Good Better (2015). Kirja vastaa muun ohella kahteen kriittiseen kysymykseen heille, jotka haluavat tehdä lahjoitusvaroillaan mahdollisimman paljon hyvää.

  1. Millaisiin kohteisiin rahaa kannattaa lahjoittaa?
  2. Miten arvioida eri hyväntekeväisyysjärjestöjä?

Ensimmäisen kysymyksen suhteen MacAskill kehottaa miettimään esimerkiksi sitä, kuinka monet ihmiset hyötyvät tuesta ja kuinka paljon, miten vähän ongelmaan on panostettu (mitä vähemmän, sitä hyödyllisempää ongelmaan puuttuminen on), ja millaista vastinetta lahjoitukselta voidaan odottaa.

Otamme henkilökohtaisen esimerkin. Toinen tämän artikkelin kirjoittajista (Launonen) on menettänyt poikansa mukolipidoosi 2 -nimiselle solutason kertymäsairaudelle. Olisiko yllä mainittujen kriteerien valossa järkevää ja humaania lahjoittaa rahaa järjestölle, joka rahoittaa tutkimusta, joka tähtää parannuskeinon löytämiseen tautiin? Yksi perusteltu syy lahjoittamiselle voisi olla se, että tällaista tutkimusta ei juuri tehdä, joten mukolipidoosin parantamiseen on panostettu hyvin vähän. Toisaalta mukolipidoosi on erittäin harvinainen sairaus, joten toimivasta hoidosta hyötyisi varsin harva. Mitä ilmeisimmin parannuskeinon löytäminen olisi kuitenkin hyvin vaikeaa tai kenties jopa mahdotonta, joten rahalle ei voisi odottaa kummoisia vastineita. Kaiken lisäksi oikean tuen avulla mukolipidoosilapset voivat elää kohtuullisen hyvää elämää, vaikka he kuolevatkin keskimäärin 3-7 vuoden iässä. Lahjoittaminen mukolipidoosin parannuskeinon kehittämiseen ei siis vaikuta tehokkaalta tavalta parantaa maailmaa.

Sen sijaan esimerkiksi tyttöjen koulutusta pidetään yleisesti tehokkaana tapana vähentää köyhyyttä ja kärsimystä kehittyvissä maissa. Suomen efektiivisen altruismin yhteisön kotisivuilta löytyykin havainnollistava esimerkki siitä, miten tyttöjen koulunkäyntiä voidaan tukea sadalla dollarilla. Miten tällä summalla voitaisiin lisätä käytyjen kouluvuosien määrää mahdollisimman paljon? Sivustolla esitetään arvio sadan dollarin lahjoituksen vaikuttavuudesta neljässä eri hankkeessa: 

  1. Suora rahansiirto koululaisille (Meksiko): 0,01 lisävuotta koulutusta
  2. Tyttöjen koulumenestyksen palkitseminen stipendeillä (Kenia): 0,15 lisävuotta koulutusta
  3. Koulupukujen lahjoittaminen (Kenia): 0,68 lisävuotta koulutusta
  4. Madottaminen eli loislääkitysten rahoittaminen (Afrikka): 13,9 lisävuotta koulutusta

Kuten sivustolla todetaan, “jo kahden ensimmäisen vaihtoehdon välillä on noin 15-kertainen ero vaikuttavuudessa”, mutta “parhaimman ja huonoimman vaihtoehdon välillä vaikuttavuuden ero on valtava, yli tuhatkertainen”. Loislääkityksen menestys perustuu siihen, että loissairaudet ovat lasten kohdalla tavanomainen syy olla poissa koulusta, joka johtaa pitkällä aikavälillä koulumenestyksen radikaaliin heikkenemiseen. 

Kuten tehokkaat altruistit usein huomauttavat, pelkästään intuitioiden perusteella ei välttämättä pysty arvioimaan luotettavasti, mikä auttamistapa on tehokkain. Esimerkiksi matolääkityksen suuret vaikutukset selviävät vain tarkan tutkimuksen avulla. Myöskään mukavaksi koettu auttamistapa (vaikkapa pehmolelujen antaminen) ei välttämättä auta samalla tavalla kuin vastaaminen tutkimuksen avulla tunnistettuun tarpeeseen, kuten juuri loissairauksien ehkäisemiseen.

Kysymykseen siitä, miten eri hyväntekeväisyysjärjestöjä tulisi arvioida, MacAskill kehottaa tarkastelemaan muun muassa sitä, mitä tarkalleen ottaen järjestö tekee, kuinka tehokasta sen toiminta on taloudellisesti, millaista evidenssiä tehokkuudesta on, ja miten avoin järjestö on hankkeiden onnistumisesta. Näiden tietojen tarjoamisen suhteen useimmilla järjestöillä on paljon parannettavaa, ja lähes aina niiden mainonta vetoaa enemmän tunteisiin kuin järkeen. Onneksi on olemassa hyväntekeväisyysjärjestöjen toimintaa arvioivia järjestöjä, kuten GiveWell tai Founders Pledge.

Voiko yhdenlaisen hyvän tekemistä verrata toiseen?

Tavanomainen vastaväite tehokkaalle hyväntekeväisyydelle on se, ettei eri hyvän tekemisen muotoja voi arvioida keskenään (argumentin on esittänyt jopa hyväntekeväisyysjärjestöjä arvioivan Charity Navigatorin johtaja). Miten esimerkiksi tulisi verrata vaikkapa eläinten tehotuotantoa, vammaisten ihmisten oikeuksien edistämistä tai malariahyttysten pistosten aiheuttamien kuolemien estämistä (malariahyttysverkot ovat kustannustehokkuutensa vuoksi efektiivisten altruistien suosituimpia kohteita)?

Terveellä elinvuodella on eri hinta eri puolilla maailmaa

Vaikka yksiselitteistä vastausta ei kaikkiin vertailuihin liene mahdollista esittää,  eri auttamiskeinojen tehokkuutta voidaan vertailla laskemalla QALY:ja (quality-adjusted life year eli laatukorjattu elinvuosi). QALY on mittayksikkö, jolla arvioidaan terveydenhuollon toimenpiteiden hintaa suhteessa niiden terveyshyötyihin. Yksi QALY tarkoittaa yhden ihmisen yhtä vuotta terveenä. Esimerkiksi kroonista sairautta poteva henkilö voi elää vuoden ajan tilassa, joka vastaa 0,5 QALY:a (eli vain 50% täydellisestä terveydentilasta). Vakavasti sairaan ihmisen elinvuosi siis lasketaan vain osittaiseksi (laadulla painotetuksi) elinvuodeksi.

Terveellä elinvuodella on eri hinta eri paikoissa. Esimerkiksi tämän selvityksen mukaan yhden terveen elinvuoden kustantaminen Kongon asukkaalle maksoi vain 87 dollaria kun taas USA:ssa sen hinta oli lähes sata tuhatta dollaria. Niinpä lahjoittamalla sata tuhatta dollaria hyväntekeväisyyteen voi Kongossa ostaa terveen elinvuoden tuhannelle ihmiselle, kun Amerikassa sillä saa turvattua vain yhden terveen vuoden yhdelle ihmiselle.

Toki QALY:ja laskemalla ei voi yksiselitteisesti vertailla vaikkapa eläinten tai ihmisten oikeuksien toteutumista. Tällaisten hyvien vertailu riippuu yksilön arvostuksista, kuten siitä, kuinka pahana asiana hän näkee eläinten kärsimyksen verrattuna ihmisten kärsimykseen. Eräs vaikea ja kiistanalainen kysymys on sekin, tulisiko pyrkiä pidentämään ihmisten elämää (vaikka elämänlaatu olisikin huonoa) vai panostaa nimenomaan fyysisesti ja psyykkisesti perusterveisiin elinvuosiin, vaikka niitä olisikin lopulta vähemmän.

Millainen maailmankatsomus piilee tehokkaan auttamisen taustalla?

Uskonnollisesta näkökulmasta huomiota voi herättää se, että efektiivinen altruismi on hyvin sekulaari liike. Noin 85 prosenttia siinä mukana olevista on uskonnottomia. Myöskään hyväntekeväisyysjärjestöjen tehokkuutta arvioivan GiveWell-organisaation listaamien huippujärjestöjen joukossa ei ole yhtäkään kristillistä toimijaa. GiveWell ei toki syrji uskonnollisia järjestöjä, vaan kyse on puhtaasti tehokkuuden mittaamisesta.

Lisäksi monet tehokkaan hyväntekeväisyyden puolestapuhujat pitäytyvät filosofisiin näkemyksiin, joita kristityt ja muut uskonnolliset ihmiset saattavat oman maailmankuvansa pohjalta vierastaa. Esimerkiksi kristityt ajattelijat usein vierastavat utilitaristista etiikkaa, jonka mukaan tärkein eettinen ohjenuora tulisi olla “mahdollisimman paljon hyvää mahdollisimman monelle”.

Edellä mainittu longtermismi eli pitkälle tulevaisuuteen suuntautunut ajattelu puolestaan pyrkii pohtimaan ihmiskunnan jatkoa jopa tuhansien ja miljoonien vuosien päähän. Tämä näkemys voi tuntua oudolta ainakin niistä kristityistä, jotka uskovat konkreettiseen Kristuksen “pikaiseen” paluuseen ja ihmisjohtoisen maailmanajan päättymiseen lähitulevaisuudessa.

Lisäksi yksi efektiivisen altruismin liikkeen alkuunpanijoista on moraalifilosofi Peter Singer, joka on tullut tunnetuksi radikaalista näkemyksestään, ettei ihminen sinänsä ole eläintä arvokkaampi olio tai ansaitse parempaa kohtelua. Singer on ainakin aiemmin edustanut preferenssiutilitarismia, jonka mukaan olioiden arvo riippuu näiden kyvystä muodostaa preferenssejä eli toiveita tai odotuksia.

Voiko siis uskonnollinen ihminen kuten Raamattuun pitäytyvä kristitty johdonmukaisesti kannattaa efektiivistä altruismia? Tätä kysymystä käsittelemme tekstimme seuraavassa osassa.

Pidätkö lukemastasi? Harkitse ryhtymistä kannatusjäseneksi.

Löydät Areiopagin myös Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa. Voit myös tilata kirjoitukset sähköpostiisi.

Kirjallisuus 

MacAskill, William. 2015. Doing Good Better. Avery.

MacAskill, William  2023. Ihmiskunnan tulevaisuuden historia: Miljoonan vuoden näkökulma. Atena.

Singer, Peter. 2009. The Life You Can Save: Acting Now to End World Poverty. Random House.

Artikkelikuva: Steve KnutsonUnsplash

Kuva 2: Jeff AckleyUnsplash

Kuva 3: Christine RoyUnsplash

Ylös