“Mikä on elämän tarkoitus” on yksi vanhimmista – ellei vanhin – filosofian kysymyksistä. Kysymys ”mikä tekee elämästä merkityksellistä” on sen sijaan noussut filosofisen debatin kohteeksi vasta 2000-luvulla. Yksi keskustelun keskeisiä kysymyksiä on se, mikä rooli Jumalan olemassaololla olisi elämän merkitykselle. Lee Wakeman tekee aiheesta analyyttisen teologian väitöskirjaa St. Andrewsin yliopistossa, Skotlannissa. Hän esitteli näkemyksiään merkityksestä viime helmikuussa Helsingin yliopistolla järjestetyssä analyyttisen teologian työpajassa (Helsinki Analytic Theology Workshop). Wakemania haastatteli Lari Launonen.

Lee Wakeman

Mitä elämän merkityksellä (meaning in life) oikein tarkoitetaan filosofisessa keskustelussa? Miten se eroaa elämän tarkoituksesta (meaning of life)?

Elämän tarkoituksella viitataan kosmosiin mittasuhteisiin, kuten ihmiskuntaa, elämään ja olemiseen itsessään. Elämän merkityksellä taas viitataan siihen, miten yksilö löytää merkitystä omassa elämässään. Filosofit keskittyvät enemmän jälkimmäiseen kysymykseen.

Tähän liittyy läheisesti erottelu ”ikuisuuden näkökulman” (sub specie aeternitatis) ja ”ihmisen näkökulman” (sub specie humanitatis) välillä. Ikuisuuden näkökulma katsoo merkitystä/tarkoitusta kosmisesta perspektiivistä. Tyypillisesti tätä näkökulmaa käytetään alleviivaamaan tekojemme merkityksettömyyttä ajan ja avaruuden laajuuden näkökulmasta.

Ihmisen näkökulma sen sijaan katsoo merkitystä siitä näkökulmasta, mikä tyypillisesti on ihmiselämälle ja minulle itselleni tärkeää. Esimerkiksi tohtorin tutkinnon suorittaminen on itselleni merkityksellistä. Koen sen hyödyllisenä itsessään ja oikeana kykyjeni käyttönä.

Miten elämän merkitystä on määritelty tässä keskustelussa?

Merkitys on eri asia kuin vaikkapa moraalisuus tai onnellisuus. Thaddeus Metz toteaa, että useimpien filosofien mielestä

”…elämän merkityksen käsite liittyy yksittäisten ihmisten elämään ja keskittyy heidän tekoihinsa siinä mielessä, että heidän tekonsa ovat hyviä tai valitsemisen arvoisia niiden itsensä vuoksi, ja niitä leimaa rakkaus/moraali, viisaus/tutkiminen ja taide/luovuus, ja ne puuttuvat elämästä, jossa vieritetään kiveä mäen päälle koko ikuisuus tai ollaan yksin virtuaalitodellisuuslaitteessa” (Metz 2022, 28).

Susan Wolf on puolestaan esittänyt moniin vetoavan määritelmän merkityksestä: merkitys syntyy kun ”subjektiivinen viehätys yhdistyy objektiiviseen viehättävyyteen” (Wolf 2012, 9). Wolfin mukaan merkitys liittyy siis yhtäältä henkilökohtaiseen täyttymyksen kokemukseen. Toisaalta objektiivisesti kyse on liittymisestä johonkin itseä suurempaan, jonka arvo ei riipu omista mieltymyksistämme.

Esimerkiksi romaanin kirjoittamisesta tulee merkityksellistä, kun kirjoittaja kokee kirjoitusprosessin henkilökohtaisesti palkitsevana ja samalla teos tavoittaa totuutta, hyvyyttä ja kauneutta.

Wolf yhdistää määritelmässään sekä subjektiivisen merkityksen tunteen että objektiivisen merkityksen. Jotkut filosofit tosin pelkistävät merkityksen jompaankumpaan näkökulmaan.

Kyllä. Subjektivismin mukaan merkityksen riittävä edellytys on se, että koemme merkitystä tavoitteidemme ja toiveidemme täyttyessä. Monien mielestä tällainen määritelmä ei kuitenkaan tee oikeutta intuitioillemme siitä, että merkityksellinen elämä ei synny esimerkiksi turhia touhuamalla tai kytkemällä itsemme ”kokemuskoneeseen”, kuten Matrix-elokuvan virtuaalitodellisuuteen. Wolf käyttää esimerkkinä ”plösöä” (blob) joka istuu sohvalla ja juo kaljaa koko elämänsä. Sellainen elämä ei ole merkityksellinen, vaikka se tuntuisi siltä.

Objektivismin mukaan taas merkitystä voi syntyä, vaikka emme lainkaan kokisi subjektiivista merkityksen tunnetta. Oleellista on, että merkityksen objektiiviset kriteerit täyttyvät. Wolfin mukaan merkitykselliseen elämään kuitenkin tarvitaan sekä subjektiivinen kokemus että objektiivisia arvoja. Tällaista kantaa kutsutaan hybridismiksi.

Monet teisti- ja ateistifilosofit – kuten myös Yuval Noah Hararin kaltaiset nykykirjailijat – ovat todenneet, ettei elämällä ole ”kosmista”, ”tuonpuoleista” tai ”objektiivista” merkitystä, jos tai kun Jumalaa ei ole.

Monet ovat perinteisesti ajatelleet juuri näin. Miljardien vuosien ja universumin valtavuuden näkökulmasta ihmiselämä on ohikiitävää ja sattumanvaraista. Supernaturalistit ovat filosofeja, jotka lähestyvät kysymystä ikuisuuden näkökulmasta. He jakautuvat kahteen ryhmään. Vahvojen (extreme) supernaturalistien mukaan tarvitaan Jumala, sielu tai jokin muu transsendentti todellisuus pohjaksi elämän merkitykselle. Löyhien (moderate) supernaturalistien mukaan hengellisen todellisuuden olemassaolo toisi maailmaan ratkaisevasti lisää merkitystä, mutta sitä voi olla myös ilman Jumalaa.

Toisaalta monet filosofit ovat viime vuosina esittäneet, että elämä voi olla hyvinkin merkityksellistä, vaikka Jumalaa ei olisi. Naturalistit ovat filosofeja, joiden mukaan ihmisen näkökulma tarjoaa riittävän pohjan merkitykselle. Merkitys nousee fysikaalisesta todellisuudesta. Jumalattomassakin kosmoksessa moraalisesti hyvät ja esteettisesti kauniit teot voivat heidän mukaansa kantaa merkitystä huolimatta niiden kosmisesta häilyvyydestä.

Vuoden alussa julkaistiin tärkeä kirja Jumalan roolista elämän merkitykselle. Se on väittely kahden tunnetun merkitystä tutkivan filosofin välillä (Metz & Seachris 2024). Joshua Seachris on supernaturalisti ja Thaddeus Metz on naturalisti. Summaisitko heidän keskeisiä pointtejaan.

Seachris on löyhä supernaturalisti, jonka mukaan kysymys merkityksestä aina ”nojaa” kysymyksiin paikastamme kosmoksessa ja olemassaolomme päämäärästä. Vasta kun ymmärrämme, miten huolenaiheemme ja tavoitteemme integroituvat kosmoksen kokonaisuuteen, saavutamme tyydyttävän merkityksen käsitteen.

Se, millainen kosmos on, ei pelkästään määritä sitä, miten hahmotamme merkityksen omassa elämässämme, mutta myös meidän päämääriemme (ends) luonteen. Ihmisyyden että kosmoksen päämäärät raamittavat tulkintamme päivittäisten tekojemme merkityksestä.

Miten Metz tähän sitten vastaa?

Metz on naturalistina ymmärrettävästi eri mieltä. Hän vetoaa yleisiin intuitioihin siitä, mikä tekee elämästä rikasta ja merkityksellistä ja esittää, että merkitys nousee älykkyytemme käyttämisestä rakentavalla tavalla. Merkitys on jotain, mitä ihmiset synnyttävät rationaalisuutensa myötä positiivisessa suhteessa maailmaan.

Metz esittää kolme mielenkiintoista kritiikkiä Seachrisin näkemykselle. Ensinnäkin on epäselvää, miten jokin kosminen perimmäinen todellisuus (puhumattakaan kristinuskon Jumalasta) voisi tyydyttää ihmisen kaipauksen perimmäiselle merkitykselle.

Toiseksi Seachrisin mielestä Jumalan olemassaolo lisää merkitystä maailmaan niin paljon, että Metzin mukaan jumalattomassa kosmoksessa ihmiselämä olisi näin ollen triviaalia. Toisin sanoen löyhä supernaturalismi ei paljon eroa vahvasta supernaturalismista.

Kolmanneksi Metz kritisoi ideaa, että elämä on merkityksellisempää, jos on olemassa rakastava Luoja. Mutta kun kysymme, onko jonkun ihmisen elämä merkityksellistä vai ei, emme yleensä ole kiinnostuneita siitä, rakastetaanko tuota ihmistä tai onko Jumala luonut hänet. Passiiviset näkökohdat eivät siis ole oleellisia.

Työpajassa esittelemäsi artikkeli ”Meaning as Gift: A Theological Alternative” ottaa kantaa tähän väittelyyn. Mielestäsi siinä jää huomioimatta tärkeä teologinen näkökulma. Kertoisitko tästä.

Kyse on juuri siitä, onko merkitys jotain minkä me aktiivisesti itse saavutamme tai jotain mikä annetaan meille lahjana. Esitin tähän liittyen viisi näkökulmaa.

Ensinnäkin teologisesta näkökulmasta katsottuna se, kuka Jumala on, on täysin ratkaisevaa sille, mitä tarkoitamme merkityksellä. Kysymys elämän merkityksestä (meaning in life) on siis riippuvainen elämän tarkoituksesta (meaning of life).

Toiseksi monien kristittyjen mukaan Jumala itse on totuus, hyvyys ja kauneus. Jumala on perimmäinen arvo, joka määrittää kaikki muut arvot. Jumalan teoilla on perimmäistä arvoa. Tästä seuraa se, että ihmisten aikaansaama arvo on täysin toissijaista. Lisäksi teologinen näkökulma kääntää ympäri sen, kuka rakentaa merkitystä. Tyypillisesti filosofit näkevät, että ihmiset aikaansaavat merkitystä. Teologisessa visiossa itseisarvot eivät kuitenkaan ole naturalistisesta kosmoksesta kehkeytyviä (emergent) asioita, vaan arvot seuraavat perimmäisen aktiivisen persoonan (Jumalan) toiminnasta. Meidän merkitykselliset tekomme ovat pikkiriikkisiä suhteessa merkitykseen, jonka Jumalan toiminta saa aikaan ja välittää meille. Meidän tekomme saa merkityksensä Jumalan tekojen merkityksellisyydestä.

Kolmanneksi merkitys on teologisesta näkökulmasta laadullista, ei määrällistä. Kun Metzin mielestä supernaturalistisesta näkökulmasta elämässämme saavuttavamme merkitys olisi triviaalia ilman Jumalaa, hän on tavallaan oikeassa. Mutta hän ajattelee merkitystä määrällisenä asiana, jota voi olla enemmän tai vähemmän riippuen ihmisten toimista. 

Teologisesti tämän voi haastaa. Metzin näkemys on tavallaan pelagiolainen, vähän kuin asettaisimme armon ja teot vastakkain. Merkitys ei ole vain yksi hyvä asia muiden hyvien juttujen rinnalla, vaan olemisen muoto (mode of being), josta tulemme osalliseksi. Merkitys on ensisijaisesti lahjoitettua, ei jotain, mitä saavutamme. Kaikki elämät ovat syvästi merkityksellisiä Jumalan toiminnan tähden.

Neljänneksi on totta, että filosofit ovat yleensä kiinnostuneita siitä, miten eläisimme merkityksellisesti, eivät passiivisesta merkityksestä. Esimerkiksi vastasyntyneen vauvan elämällä on passiivista merkitystä, sillä hän on vanhempiensa rakastama.

Aktiivisen ja passiivisen merkityksen erottelu tulisi kuitenkin korvata erottelulla lahjoitetun merkityksen ja responsiivisen merkityksen erottelulla. Merkityksellinen toiminta on täten oikea ja luonnollinen vastaus Jumalan lahjoittamaan elämän merkitykseen. Jumalallinen lahjoitus edeltää, muokkaa ja motivoi responsiivista merkityksellistä toimintaamme.

Lopuksi merkityksessä on kyse oikeanlaisesta havaitsemisesta (perceiving). Jos merkityksellinen eläminen on oleellisesti responsiivista toimintaa merkityksellisissä olosuhteissa, asioiden näkeminen jo nyt merkityksen läpäiseminä on ensimmäinen askel kohti merkityksellistä elämää.

Pidätkö lukemastasi? Harkitse ryhtymistä kannatusjäseneksi.

Kirjallisuus

Metz, Thaddeus. 2022. “The Concept of Life’s Meaning.” – The Oxford Handbook of Meaning in Life, Iddo Landau (toim.) New York: Oxford University Press.

Metz, Thaddeus and Joshua Seachris. 2024. What Makes Life Meaningful? A Debate. New York: Routledge.

Wolf, Susan. 2012. Meaning in Life and Why It Matters. Princeton: Princeton University Press.

Artikkelikuva: WikimediaCommons. PD