Ajankohtaista, Haastattelu / Sampsa Korpela / 9.4.2019

“Uskotko itse ihmeisiin?” Filosofi Yujin Nagasawan haastattelu tietoisuuden ongelmasta ja ihmeiden mahdollisuudesta

Birminghamin yliopiston filosofian professori Yujin Nagasawa vieraili Helsingin yliopistolla helmikuussa järjestetyssä HEAT-seminaarissa. Areiopagin haastattelussa kysyimme häneltä, voiko tietoisuus muodostua vain materian pohjalta ja onko järkevää uskoa ihmeisiin.

Viidennessä vuosittain järjestettävässä Helsinki Analytical Theology Workshop -seminaarissa aiheena oli klassinen teismi. Seminaarin aloituspuheenvuoron piti filosofian professori Yujin Nagasawa Birminghamin yliopistosta Englannista. Esityksessään Nagasawa puolusti täydellisen olennon teismin ristiriidattomuutta kehittämällään maksimaalisen Jumalan käsitteellä ja Jumalan olemassaoloa modaalisella ontologisella jumalatodistuksella.

Yujin Nagasawa luennoimassa Helsingin yliopistossa helmikuussa. Kuva: Olli-Pekka Vainio.

Nagasawa on erikoistunut uskonnonfilosofiaan, mielenfilosofiaan ja sovellettuun filosofiaan. Hän toimii arvostetuissa tehtävissä, British Society for the Philosophy of Religion -seuran puheenjohtajana ja Religious Studies -journaalin päätoimittajana. HEAT-seminaarissa Nagasawa puhui uudesta teoksestaan Maximal God: A New Defence of Perfect Being Theism. Teoksessa Nagasawa kehittelee perinteiseen teismiin kuuluvaa täydellisen olennon käsitettä eteenpäin, ja soveltaa sitä ontologiseen argumenttiin (ontologisesta argumentista aiemmin Areiopagilla). Haastattelussa keskitymme mielenfilosofiaan ja ihmeisiin. Näistä aiheista Nagasawa on kirjoittanut kirjat God and Phenomenal Consciousness: A Novel Approach to Knowledge Arguments ja Miracles: A Very Short Introduction, jota käsittelevä kirja-arvio on julkaistu Areiopagilla.

Mainitsit, että teet uskonnonfilosofian lisäksi myös tietoisuustutkimusta. Voisitko kertoa enemmän siitä?

Tutkin uskonnonfilosofian lisäksi mielenfilosofiaa, jonka osalta olen kiinnostunut tietoisuudesta. Kiinnostuksen aiheenani on tutkia, miten aivot, jotka ovat vain fyysinen elin, voivat tuottaa laadullisia tuntemuksia: värejä, kipua, nautintoa.

Ohjaajani tohtorikoulutuksessa oli filosofi nimeltä Frank Jackson. Hän keksi kuuluisaksi tulleen ajatuskokeen. Ajatuskokeessa Mary elää täysin mustavalkoisessa huoneessa, josta hän voi tutkia maailmaa mustavalkoisen television kautta. Mary on hyvin älykäs tieteilijä ja erikoistunut näkemisen neuropsykologiaan. Hän tietää teoriassa, millaisia aivoprosesseja tapahtuu, kun ihminen näkee jonkin värin.

Hän ei kuitenkaan ole itse koskaan nähnyt yhtään väriä. Tullessaan ensimmäistä kertaa ulos mustavalkoisesta huoneesta ja nähdessään punaisen tomaatin Mary kokee, millaista on nähdä värejä. Vaikka Marylla oli aiemmin kaikki tieto punaisuuden näkemisestä, hän nähdessään punaista sai selville jotain uutta: kokemuksen punaisen värin näkemisestä. Niinpä punaisuuden näkeminen ei voi perustua pelkästään aivojen kognitiivisiin prosesseihin, eivätkä aivoprosessit selitä täysin laadullisia kokemuksia.    

Olen hyvin kiinnostunut tämänkaltaisista argumenteista. Olen aina ihmetellyt, miten punaisuuden näkemisen kaltaiset kokemukset voisivat muodostua pelkästään materiasta koostuvissa aivoissa.

Ajattelet siis, että tietoisuus rakentuu jostain muusta kuin pelkästään fysikaalisista prosesseista. Osaatko kertoa, mitä tämä jokin muu on?

Yksi mahdollisuus, jota pidän erittäin puoleensavetävänä, on panpsykismi, jonka mukaan kaikella universumissamme on tietoisuus. Jo alkeishiukkasilla on esiasteen tietoisuus, ja kun ne järjestetään ihmisaivojen kaltaisiksi monimutkaisiksi systeemeiksi, syntyy ihmisen tietoisuus. Fysikalismissa puolestaan oletetaan, että alkeishiukkaset ovat vain fysikaalisia rakennusosia, jotka voivat muodostaa monimutkaisia systeemejä. Fysikalismin ongelmana on, että laadullisten kokemusten syntymistä ei voida selittää puhtaasti fysikaalisten systeemien kautta.  

Dualismin mukaan todellisuus on jakautunut henkeen ja materiaan. Onko panpsykismin mukaan olemassa vastaavanlaista jakoa?

Joidenkin tutkijoiden mielestä panpsykismi on yksi dualismin muoto, koska panpsykismi olettaa, että on olemassa materiaalisia olioita, joilla on tietoisuus tai esiasteen tietoisuus. Siten panpsykismiin sisältyisi jako materiaalisiin ja fenomenaalisiin asioihin. Toiset tutkijat taas ajattelevat, että panpsykismi ei ole dualistista, koska siinä materiaalinen ja fenomenaalinen ovat integroidumpia kuin dualismissa. Panpsykismi voidaan nähdä monismina, jonka mukaan kaikki koostuu yhdenlaisesta aineksesta. Itse ajattelen panpsykismin olevan monistista.

Pidän panpsykismistä, koska siinä yhdistyvät materialismin ja dualismin parhaat puolet. Toisaalta panpsykismi on melko spekulatiivinen hypoteesi, koska sen puolesta ei ole varsinaista todistusaineistoa. Dualismi on mielestäni myös hyvinkin mahdollinen teoria, mutta monismin suoman yksinkertaisuuden takia kannatan mieluummin panpsykismiä.

Onko mielestäsi mahdollista, että olisi olemassa immateriaalinen sielu, josta tietoisuus aiheutuu?

Toisinaan ajattelen, että dualismi on panpsykismiä todennäköisempää. Jos dualismi on totta, sielu todennäköisesti on olemassa. Vaikuttaa intuitiiviselta, että koostumme mielestä ja ruumiista. Tällöin olisi loogista, että mieli edustaisi sielua. Mielestäni vaikuttaa mahdottomalta, että olisimme puhtaasti materiaalisia olentoja.

Näyttää siis siltä, että et hyväksy eliminatiivista materialismia?

Eliminatiiviset materialistit sanovat, että jos meillä olisi kaikki tieto todellisuuden olemuksesta, emme edes puhuisi tietoisuuden olemassaolosta. Heidän mukaansa kaikki on redusoitavissa materiaksi. Olen melko varma siitä, että eliminatiivinen materialismi on väärässä. Descartesin mukaan ainoa asia, josta voimme olla varmoja, on se, että kokemuksemme tietoisuudesta on todellinen. Voimme epäillä kaiken muun paitsi oman tietoisuutemme olemassaoloa.

Uskotko, että on mahdollista löytää tietoisuuden kovaan ongelmaan ratkaisu eli teoria, joka selittää tietoisuuden muodostumisen?

On mahdollista, että tietoisuuden muodostuminen tulee pysymään mysteerinä. Russelilaisen näkemyksen mukaan tiede voi kertoa meille kaiken fysikaalisten asioiden rakenteesta ja toiminnasta, mutta tiede ei kerro meille mitään todellisuuden perimmäisestä luonteesta. Todellisuuden ja materian syvempi luonne näyttää olevan kytköksissä tietoisuuteen. Ehkä tässä on syy, miksi meidän on niin vaikea ratkaista tietoisuuden kovaa ongelmaa. Laadulliset kokemukset tuntuvat olevan hyvin kaukana fysikaalisista ilmiöistä. Voi hyvinkin olla, että tietoisuuden kovaa ongelmaa ei ole edes mahdollista ratkaista.

Millainen on mielenfilosofisen tutkimusohjelmasi yhteys uskonnonfilosofiseen tutkimusohjelmaasi?

Mielenfilosofinen tutkimusohjelmani on erillinen uskonnonfilosofisesta tutkimusohjelmastani, joten en tutki siinä teismiin liittyviä asioita. Heikkona linkkinä ohjelmien välillä voisi olla mielenfilosofinen tutkimusohjelmaani sisältyvä ajatus, että todellisuutta ei voida redusoida pelkäksi aineeksi. Siten sitä voidaan pitää epäsuorana argumenttina yliluonnollisen todellisuuden olemassaolosta ja löytää jonkinlaista todistusaineistoa Jumalan olemassaolon puolesta. Itse en ensisijaisesti hae mielenfilosofiasta argumentteja Jumalan olemassaololle, mutta tiedän monien teologien olevan kiinnostuneita mielenfilosofiasta sen mahdollistaman materialismin kritiikin vuoksi.

Olet kirjoittanut kirjan ihmeistä. Kertoisitko enemmän tästä aiheesta?

Kirjoitin kirjan, koska halusin tietää, miksi niin monet ihmiset uskovat tänä päivänä ihmeisiin. Länsimaissa 60–70 prosenttia ihmisistä uskoo ihmeisiin. Keskustelen kirjassa eräistä psykologisista löydöistä. Yhdessä psykologisessa testissä psykologit näyttävät taikatemppuja kolmekuukautisille vauvoille: leluja, jotka leijuvat tai katoavat äkisti. Nämä vauvat vaikuttavat yllättyneiltä, ja yrittävät leluja paukuttamalla selvittää, mikä niissä on vikana. Tämä osoittaa, että jopa vauvoilla on kognitiivinen ymmärrys siitä, miten maailma toimii. Ihmisillä näyttää olevan synnynnäinen kognitiivinen sensitiivisyys huomata, milloin luonnonlakeja on rikottu. Ehkä sen vuoksi meillä on myös taipumus havaita ihmeitä kaikkialla.

Toinen kiinnostava asia on minimaalisen intuitiivisuuden vastaisuuden käsite. Psykologit sanovat, että monet tunnetut ihmeistä kertovat tarinat ovat minimaalisesti intuition vastaisia. Nämä tarinat eivät ole liian monimutkaisia, vaan niissä on jokin helposti muistettava, kiinnostava ja yllättävä käänne. Esimerkkeinä ovat tarinat Jeesuksesta, joka kävelee veden päällä tai muuttaa veden viiniksi. Psykologien mukaan yksinkertaisuus on syy, miksi tarinat leviävät laajalle ja säilyvät monien sukupolvien yli. Psykologit väittävät tässä olevan syyn, miksi ihmiset uskovat ihmeisiin.

Sallivatko luonnonlait ihmeiden mahdollisuuden?

Riippuu siitä, miten rajoittavia ajattelemme luonnonlakien olevan. Humen mukaan ihmeet ovat mahdottomia, koska luonnonlakeja ei voi rikkoa. Toisaalta luonnonlakien voidaan tulkita olevan vain luonnossa esiintyvien säännönmukaisuuksien kuvauksia. Tällöin luonnonlakeja ei nähdä sääntöinä, joita ei ole mahdollista rikkoa. Se, onko ihmeisiin uskominen rationaalista, riippuu pitkälti henkilön taustaoletuksista. Teisteille ihmeiden tulisi olla rationaalinen ajatus. Naturalisteille puolestaan luonnonlakien rikkomattomuuden tulisi olla luonnollinen ajatus.

Uskotko itse ihmeisiin?

Itse uskon, että Jumala voi tehdä ihmeitä rikkomalla kausaaliketjun yliluonnollisella tavalla. Vaikka ihmisillä onkin luontainen taipumus uskoa ihmeisiin, se ei tarkoita, että ihmeitä ei voisi oikeasti tapahtua. Mielestäni se, miksi niin monet ihmiset uskovat ihmeisiin, ja se, voiko ihmeitä tapahtua, ovat erillisiä keskusteluja. Uskon Jumalan olemassaoloon, joten minun on loogista myös ajatella, että ihmeitä voi tapahtua. Uskon, että Jumala on yliluonnollinen olento, jolle luonnonlakien rikkominen ei ole ongelma.

Tapahtuuko sitten nykypäivänä ihmeitä – kysymys on mielestäni empiirinen. Varmasti esimerkiksi parantumisihmeitä voitaisiin havainnoida. On kuitenkin vaikeaa rajata, mitkä ihmeiltä vaikuttavista tapahtumista ovat todella luonnonlait ylittäviä ihmeitä. Jos todella tapahtuu luonnonlakeja rikkova ihme, pitäisin sitä vahvana todisteena vähintäänkin yliluonnollisen olennon olemassaolosta, sellaisen olennon, joka voi toiminnallaan ylittää luonnonlait.

Kuva: Dim Leventis@Flickr.com. CC BY-NC-ND 2.0.

Ylös