“Ihmiset haluavat uskoon liittyviin kysymyksiin analyyttista otetta.” Keskustelu analyyttisestä teologiasta, tieteestä ja vähän muustakin
Vuosittaisen Helsinki Analytic Theology Workshop -tutkijakokouksen tarkoituksena on edistää tasokasta teologista keskustelua, ja tapahtumiin tulee osallistujia eri puolilta maailmaa. Maistiaisena tämänvuotisesta seminaarista (20.-22.2.2019) julkaisemme lyhennelmän keskustelusta, johon osallistuivat Ryan Mullins St. Andrewsin yliopistosta Skotlannista ja Tim Pawl St. Thomasin yliopistosta Yhdysvalloista sekä akatemiatutkija Aku Visala ja tohtorikoulutettava Sampsa Korpela Helsingin yliopistolta.
Aku: Mitä analyyttinen teologia on ja mikä on sen päämäärä? Lisäksi haluaisimme kuulla, mikä motivoi teitä analyyttisen teologian harjoittamiseen, ja miten kiinnostuitte siitä alun perin.
Tim: Kun aloin opiskella teologiaa pienessä luterilaisessa yliopistossa, ajattelin, että siinä analysoitaisiin enemmän käsitteitä. Sen sijaan teologiaa opiskeltiinkin puhtaasti Raamatun pohjalta, ja käsitteet olivat valmiiksi määriteltyjä. Olisin halunnut käydä järkiperusteista keskustelua siitä, mitä Jumalasta voidaan tietää. Sitten tutustuin analyyttiseen teologiaan, ja ymmärsin, että tämä oli juuri sitä, mitä halusin tehdä.
Ryan: Alun perin halusin opiskella filmi- ja radioalaa. Kirjoittelin käsikirjoituksia kauhuelokuviin, joissa oli zombieita. Kävi ilmi, että kirjoittamani dialogi oli vain huono tekosyy saada ihmiset pohtimaan filosofisia kysymyksiä. Käsikirjoitukseni olivat todella huonoja. Sitten, osallistuttuani filosofian luennoille, ymmärsin sen olevan oma juttuni. Tahdoin löytää vastauksen kysymyksiin, onko Jumala olemassa ja millainen Hän on, joten vaihdoin filmialan opintoni filosofian opinnoiksi. Maisteritason opinnoissani opiskelin uskonnonfilosofiaa ja filosofiaa. Kun tutustuin analyyttiseen teologiaan, löysin välittömästi paikkani siinä.
Aku: Mitä on analyyttinen teologia? Uskonnonfilosofiaahan on harjoitettu pitkän aikaa. Miksi samoja aiheita pitäisi käsitellä uuden nimen alaisuudessa?
Tim: Näen analyyttisen teologian syvällisenä suhteena teologian ja analyyttisen filosofian välillä. Analyyttiseen teologiaan sisältyy realistinen suhtautuminen metafysiikkaan, uudenlainen suhtautuminen epistemologiaan, käsitteiden täsmällinen analyysi ja tarkka argumentaatio. Minua miellyttää erityisesti tarkkuus, jolla käsitteitä määritellään. Jos en ymmärrä heti jotain analyyttisessa teologiassa esitettyä asiaa, voin aina kysyä sen esittäjältä, joka on valmis pahoittelemaan, ettei selittänyt asiaa tarpeeksi eksaktisti, ja selittämään sen tarkemmin. Tällaista lähestymistä ei yleensä muista teologian aloista löydy.
Ryan: Analyyttista teologiaan voidaan verrata esimerkiksi biologian filosofiaan, jossa käytetään hyvin tarkkaa filosofista metodia datan analysointiin. Erona on, että filosofia ei ole biologian alkuperäinen metodi. Sen sijaan teologiassa on filosofiaa käytetty vuosituhansien ajan, joten filosofiasta voidaan todella puhua teologisena metodina.
Aku: Mitä ajattelette analyyttisen teologian liikkeestä – onko se hyödyllistä?
Tim: Toivon niin, puhuttehan kahdelle ihmiselle, jotka ovat käyttäneet viimeiset kymmenen vuotta sen parissa!
Ryan: Tässä on yksi esimerkki, joka osoittaa analyyttisen teologian hyödyllisyyden. Pari vuotta sitten minua pyydettiin puhumaan pahan ongelmasta monissa kirkoissa eri puolilla Amerikkaa. Esitin analyyttiseen teologiaan pohjautuvan Jumalan hyvyyden puolustuksen. Erään luennon päätteeksi yksi kuulijoista kysyi, mitä analyyttisen teologian liikkeen tutkimusohjelmaan St. Andrewsin yliopistossa sisältyy? Vastasin, että käytännössä kaikkien teologiassa käsiteltävien ongelmien lähestymistä samanlaisella metodilla, jota tänä iltana olen soveltanut. Sali puhkesi raikuviin aplodeihin. Ihmiset haluavat uskoon liittyviin kysymyksiin analyyttista lähestymistä.
Sampsa: Onko analyyttisessa teologiassa lopullisena tavoitteena ristiriidattoman kuvan rakentaminen uskoa koskevista kysymyksistä?
Ryan: Systemaattisessa teologiassa tavoitteena johdonmukaisten vastausten antaminen kristinuskon opillisiin kysymyksiin. Analyyttisessa teologiassa tavoite on sama: älyllisesti johdonmukaisen systeemin rakentaminen.
Sampsa: Miten pitkällä ajattelet teologien olevan tässä projektissa?
Ryan: Sitä on vaikea sanoa. Projekti on hyvin haastava. On todella vaikeaa pitää Jumalaan liittyvät opilliset kysymykset samanaikaisesti mielessä ja pyrkiä antamaan niihin ristiriidattomat vastaukset. Haluaisin ajatella, että edistymme projektissa, mutta sitä on hyvin vaikea tietää, koska opillisia kysymyksiä on niin valtava määrä. Voi hyvin olla, että joitakin asioita jää huomioimatta.
Tim: Analyyttisessa teologiassa on tehty valtavasti työtä. Aiheiden kirjo on laaja, sisältäen esimerkiksi kristologian ja sakramenttiopin. Monista eri tunnustuskunnista tulevat tutkijat voivat yhteisen metodin ansiosta ymmärtää toisiaan. Vaikka he eivät välttämättä ole samaa mieltä toistensa kanssa, he voivat ymmärtää, miten toiset ovat päätyneet johtopäätöksiinsä.
Aku: Analyyttinen teologia näyttää olevan tunnustuskunnasta riippumatonta. Metodina se voi yhdistää eri tunnustuskuntien tutkijoita. Minusta se vaikuttaa suurelta edulta. Mikä on näkemyksenne tästä?
Ryan: Olen samaa mieltä. Matkustan paljon ympäri maailmaa seminaareissa. Analyyttinen teologia mahdollistaa merkityksellisen dialogin erilaisista taustoista tulevien teologien kanssa. Olen huomannut, että se mahdollistaa jopa dialogin eri uskontoja edustavien tutkijoiden välillä.
Tim: Keskiajalla teologeilla oli yhteinen metodi. Analyyttinen teologia mahdollistaa samankaltaisen tilanteen tänä päivänä. Teologit ympäri maailmaa voivat käydä merkityksellistä keskustelua keskenään. Se myöskin poistaa teologiasta taipumuksen vain siteerata jonkin vaikutusvaltaisen teologin ajatuksia, ja tuo tilalle pyrkimyksen itsenäiseen ajatteluun. Perusteeksi ei enää riitä, että Tuomas Akvinolainen sanoi tällä tavalla. Vedotessaan toisen henkilön näkemyksiin on perusteltava, miksi ne ovat päteviä.
Sampsa: Millainen on analyyttisen teologian suhde muihin tieteenaloihin, kuten fysiikkaan tai muihin luonnontieteisiin?
Ryan: Tähän on vaikea vastata vielä tässä vaiheessa. Useimmat fyysikot eivät halua keskustella syvemmistä kysymyksistä. Jotkin fyysikot ovat kuitenkin kiinnostuneita kehittämään metafyysistä kokonaiskuvaa todellisuuden rakenteesta. Tällaisia on erityisesti kosmologien joukossa, ja heidän kanssaan on mahdollista käydä dialogia.
Aku: Analyyttisessa teologiassa on toistaiseksi melko vähän luonnontieteisiin liittyvää tutkimusta. Näyttää siltä, että olemme tältä osin hyvin varhaisessa kehitysvaiheessa. Suurimmalta osin analyyttinen teologia on keskittynyt puhtaasti teologiseen näkökulmaan. Niissäkin tapauksissa, joissa luonnontieteiden kanssa on käyty vuoropuhelua, on pääasiassa joko hyödynnetty tieteellisiä löytöjä pyrittäessä puolustamaan jotain tiettyä teologista näkemystä tai käytetty apologeettisesti osoittamaan, että jokin tieteen väittämä asia ei ole ristiriidassa Jumalan olemassaolon kanssa. Luonnontieteitä on hyödynnetty tilannesidonnaisesti, systemaattisen mallin rakentamisen sijaan.
Ryan: Keskeinen kysymys on, halutaanko tämän läheisempää suhdetta luonnontieteiden kanssa. Vaarana on, että luonnontieteiden pohjalta rakennettu teologinen malli voi romuttua sen myötä, jos luonnontieteellinen teoria osoittautuukin vääräksi, kuten historian saatossa on ollut tapana käydä.
Aku: Tämä on aito huolenaihe, ja syy siihen, miksi teologiaa ja luonnontiedettä ei voida täysin integroida. Kuitenkin olemme niin kaukana jatkumon toisessa päässä, että olisi kuljettava lähemmäs jonkinlaista integraatiota. On pitkä matka kuljettavana, että päästään edes puoliväliin. Riski on olemassa myös vuoropuhelussa ihmistieteiden ja käyttäytymistieteiden kanssa: esimerkiksi psykologiassa teoriat vanhenevat nopeasti. Tämä ei kuitenkaan estä teologeja yrittämästä päästä läheisempään yhteistyöhön. Aikaisemminkin teologiassa on rakennettu muiden tieteiden varaan. Seuraavat sukupolvet voivat sitten rakentaa teologiaansa uudistuneiden tieteellisten teorioiden varaan.
Sampsa: Mielestäni kokonaiskuvaa rakennettaessa on otettava huomioon muiden tieteenalojen teorioita. Teologit eivät voi rakentaa kokonaiskuvaa pelkästään teologian varaan, koska se tarjoaa vain yhden näkökulman todellisuuteen. Esimerkiksi fysiikka tarjoaa toisen näkökulman. Jos halutaan metafyysinen kokonaiskuva, siinä on huomioitava useita näkökulmia.
Aku: Muut tieteenalat tarjoavat erinomaisia näkökulmia todellisuuden rakenteeseen. Emme voi vain sivuuttaa niitä, vaan on pyrittävä vähintään merkitykselliseen vuoropuheluun. Sellainen hyödyttäisi teologiaa valtavasti.
Ryan: Olen viettänyt paljon aikaa eri alojen tieteilijöiden kanssa. Loppuillasta alkaessaan avautua tieteellisistä käytännöistään he usein paljastavat, että tieteellinen tieto ei ole aivan niin eksaktia kuin sen usein kuvitellaan olevan. Datan ”hierominen” sen saamiseksi sopimaan teorioihin on melko yleinen käytäntö.
Aku: Tämä on yksi tieteilijöiden kanssa työskentelyn suuri etu. Se saa kaiken tiedeuskovaisuuden katoamaan. Olen huomannut, että fanaattisimmat tiedeuskovaiset eivät yleensä tee töitä tieteen parissa. Kokeellista tiedettä tekevät yleensä ymmärtävät, että tieteelliset teoriat perustuvat usein melko hataralle perustalle.
Sampsa: Entä mitkä ovat teidän henkilökohtaiset tutkimusaiheenne ja millä tavoin ne liittyvät analyyttisen teologian pyrkimykseen rakentaa kokonaiskuvaa?
Tim: Minulla on käynnissä kaksi tutkimusprojektia. Ensimmäinen liittyy kristologiaan: tavoitteenani on osoittaa, että varhaisten kirkolliskokousten muotoilema kristologinen oppi on filosofisesti ristiriidatonta. Toisessa projektissani tarkastelen perinteisen kristillisen hyvekasvatuksen periaatteita nykyaikaisen psykologisen tutkimuksen näkökulmasta.
Aku: Aiheesta tekee varmasti haasteellisen sen, että psykologisessa tutkimuksessa on hyvin monenlaisia näkemyksiä hyveen käsitteestä ja ylipäänsä siitä, miten moraalinen luonne muodostuu.
Tim: Mielenkiintoista on, että psykologiassa on vasta alettu määritellä hyveen käsitettä. Olen nähnyt psykologian konferensseissa monia puhtaasti filosofisia esityksiä aiheesta. Analyyttisessä teologiassa käsite on kuitenkin määritelty aikoja sitten. Jos saisimme aikaan yhteistyötä teologien ja psykologien välille, siitä voisi olla hyveiden tutkimukselle suurta hyötyä.
Ryan: Viimeistelen kirjaa Jumalan ja tunteiden välisestä suhteesta, jossa tarkastelen Jumalan muuttumattomuutta. Teologit ovat pitkään pohtineet, voiko Jumala kärsiä. Perinteinen näkemys on ollut, että Jumala voi tuntea vain tiettyjä positiivisia tunteita, kuten jatkuvaa autuutta. Klassisen teismin mukaan Jumala ei ole voinut kärsiä, koska Jumalan on ajateltu olevan täysin muuttumaton. Jos Jumala olisi muuttumaton ja voisi kärsiä, täytyisi Jumalan olla lukittuna ikuiseen kärsimykseen, mikä tuntuu ristiriitaiselta. Filosofit puolestaan ovat pohtineet, voiko Jumalalla ylipäänsä olla tunteita. Filosofit voivat saada teologiasta perusteluja sille, että Jumala voi tuntea tunteita. Sitten teologit ja filosofit voivat yhdessä pohtia, mitä tunteita Jumala voi tuntea.
Sampsa: Vastustat siis klassisen teismin mukaista näkemystä Jumalasta?
Ryan: Jumalan kärsimyksen mahdottomuuden ja monien muiden vasta-argumenttien valossa klassinen teismi näyttää ristiriitaiselta. Jumalan olemuksesta on olemassa monia muitakin vaihtoehtoisia näkemyksiä. Yritän päästä selville siitä, millainen näkemys on ristiriidattomin.
Sampsa: Tim, sinähän puolestaan kannatat klassista teismiä, eikö vain?
Tim: Kyllä, projektinani on puolustaa kirkolliskokousten kannanottoja. Niissä kannatetaan klassista teismiä, joten olen sen kannalla. Katolisen kirkon oppi perustuu kirkolliskokousten erehtymättömyyteen. Jos kokoukset olisivatkin väärässä, opilta puuttuisi perusta.
Ryan: Klassinen teismi näyttää tekevän jonkinlaista paluuta. Erityisesti Yhdysvalloissa Tuomas Akvinolaisen opit ovat tehneet paluun. Tämä johtunee osittain siitä, että useimmat viime vuosisadalla esitetyt argumentit klassista teismiä vastaan olivat todella huonoja. Tavoitteenani on antaa klassisen teismin vastustajille parempia aseita tuomalla esiin parempia vasta-argumentteja.
Sampsa: Vielä viimeinen kysymys. Tim, miten sinä vastaisit Ryanin klassista teismiä vastaan esittämään argumenttiin?
Tim: Jos hyväksyisin, että Jumala voi kärsiä, minun pitäisi myöntää, että klassinen teismi tuskin olisi mahdollinen. Sen sijaan en usko, että muuttumaton Jumala voi kärsiä. Jumala on voinut kärsiä vain inkarnoituessaan ihmiseksi Jeesuksen muodossa.
Kuva 1: Wikimedia Commons. PD.