Mitä ihmeet ovat ja miksi monet ihmiset uskovat niihin? Uskontojen kertomustraditiot sisältävät valtavasti ihmeitä, mutta voiko järkevä ihminen koskaan uskoa ihmeisiin? Näihin kysymyksiin tartutaan Yujin Nagasawan kirjassa Miracles: A Very Short Introduction (OUP: 2017).

Nagasawa on palkittu filosofi, joka on tunnettu erityisesti anselmilaisen uskonnonfilosofian (keskiajalla eläneen teologin ja filosofin Anselm Canterburylaisen (1033/4-1109) mukaan) puolustajana. Nagasawan uusi ihmeitä käsittelevä teos on ilmestynyt osana Oxford University Pressin arvostettua kirjasarjaa, joka tarjoaa noin sadan sivun tietopaketteja eri aiheista kunkin alan asiantuntijan johdattelemana. Nagasawan teos täydentää sarjan valikoimaa uskonnonfilosofisista aiheista.

Kirjan kahdessa ensimmäisessä luvussa pureudutaan itse ihmeen käsitteeseen ja kuvaillaan ja luokitellaan suurten maailmanuskontojen kertomustraditioissa esiintyviä ihmeitä.

Esimerkkitapausten kautta Nagasawa rajaa vähitellen ihmeen määritelmää ja päätyy ehdottamaan seuraavaa:

Ihme on luonnonlakeja rikkova tapahtuma, jonka takana on intentionaalinen toimija ja jolla on uskonnollista merkitystä.

Tämän määritelmän mukaan hyvin epätodennäköinen mutta täysin luonnollisten syy–seuraus-suhteiden kautta toteutuva asia ei lukeudu ihmeeksi. Pari päivää kuolleena maanneen henkiin herääminen taas voitaisiin laskea ihmeeksi.

Toisaalta on hyvä huomata, että tämä määritelmä nojaa vahvasti yhteen tiettyyn empiristiseen käsitykseen luonnonlakien olemuksesta. Tämän käsityksen mukaan luonnonlait ovat havaintojen pohjalta tehtyjä yleistyksiä, jotka eivät salli yhtäkään poikkeusta – poikkeus tarkoittaa aina sitä, että luonnonlaki on rikkoutunut. Toisenlaisesta luonnonlakiteoriasta käsin voitaisiin päätyä erilaiseen ihmeen määritelmään: jos esimerkiksi luonnonlakien tulkittaisiin kuvaavan fysikaalisten objektien kausaalisia voimia, ihme voitaisiin määritellä tapahtumaksi, jota luonnolliset prosessit eivät kykene tuottamaan. Tällöin ihmeen käsite ei välttämättä sisältäisi luonnonlakien rikkoutumista.

Ihmekertomuksia löytyy kaikkialta maailmasta eri aikakausilta. Nagasawan mielestä meillä on kuitenkin syytä ajatella, etteivät nämä kaikki ihmekertomukset voi pitää paikkansa. Normaali eläminen edellyttää suhteellisen vakaata ympäristöä, jonka luonnonlait takaavat. Jos siis luonnonlait rikkoutuisivat niin usein kuin läheskään kaikkien ihmekertomusten paikkansapitävyys edellyttäisi, tällä olisi havaittavia seurauksia arkielämän kannalta, Nagasawa argumentoi. (Voitaisiin toki kysyä, mikä ihmeiden ja tavallisten tapahtumien lukumäärien suhde sitten pitäisi olla, että maailma säilyisi riittävän vakaana.)

Usko ihmeisiin on nykyäänkin erittäin yleistä: Nagasawan lainaaman kyselytutkimuksen mukaan esimerkiksi briteistä 59 prosenttia uskoo ihmeisiin. Miksi niin monet ihmiset siis uskovat ihmeisiin? Nykypsykologia pystyy Nagasawan mielestä tarjoamaan melko uskottavan selityksen ihmeuskomusten yleisyydelle. Tutkimuksissa on havaittu, että lievästi intuitionvastaiset seikat tarttuvat mieleen helpommin kuin aivan arkiset asiat. Lisäksi ihmisillä on taipumus nähdä toimijuutta myös siellä, missä sitä ei välttämättä ole: ihmismieli esimerkiksi tulkitsee helposti epäselvän kuvion kasvoiksi, koska toimijoiden tunnistaminen on selviytymisen kannalta elintärkeää. Yhdessä nämä tekijät selittävät Nagasawan mukaan hyvin ihmisten taipumusta uskoa ihmeisiin.

Tästä ei toki voi vetää sellaista johtopäätöstä, että kaikki ihmekertomukset olisivat kognitiivisen vinouman tuottamaa satua. Psykologian opetus on Nagasawan mielestä kuitenkin se, että varovaisuus voi olla paikallaan, kun arvioidaan ihmekertomuksien paikkansapitävyyttä.

Filosofisesti kiinnostavin kysymys tietysti on, voivatko ihmeuskomukset olla missään tapauksessa järkeviä. Tähän pureudutaan kirjan neljännessä luvussa. Kun käydään keskustelua ihmeisiin uskomisen tiedollisesta oikeutuksesta, ei voida ohittaa skottifilosofi David Humen (1711–1776) kritiikkiä ihmeuskomuksia kohtaan. Neljäs luku keskittyykin kokonaisuudessaan Humen argumenttiin.

Tiivistettynä argumentin perusajatus on seuraava: Koska ihme edellyttää poikkeamaa luonnonlaeista, itse luonnonlait muodostavat vastakkaisen todistusaineiston ihmeille. Tämä vastaevidenssi on Humen mukaan äärimmäisen vahvaa, koska uskomuksemme luonnonlaeista nojaavat jatkuvaan ja yhdenmukaiseen kokemukseen maailman toiminnasta. Mikään todistusaineisto ei ole Humen mielestä riittävä ihmeen todentamiseen, sillä aina on todennäköisempää, että tälle evidenssille on olemassa luonnollinen selitys. Ihmeisiin uskominen ei siksi Humen mukaan ole koskaan järkevää.

Luvun lopussa Nagasawa toteaa, että väittely Humen argumentista jatkuu filosofien keskuudessa edelleen. Hänen mielestään argumentista voidaan kuitenkin esittää kaksi pointtia. Ensinnäkin vaikka argumentti onnistuisi, se ei osoittaisi, ettei ihmeitä tapahdu, vaan ettei tähän ole perusteltua uskoa. Toiseksi vaikka argumentti ei olisi täysin onnistunut (eli periaatteessa ihmeen tapahtuminen voitaisiin näyttää toteen), Nagasawa on kuitenkin valmis tekemään skottiskeptikolle sen myönnytyksen, että ihmeen tapahtumista on käytännössä liian vaikea osoittaa todeksi.

Viimeaikaisen Humen argumentista käydyn kriittisen keskustelun valossa näyttää siltä, että Nagasawa antaa tässä melko vähäisin perusteluin tarpeettoman paljon periksi Humelle. On esimerkiksi argumentoitu, että Humen todennäköisyyspäättelyssä on pahoja ongelmia. Tästä keskustelusta voi Areiopagilla lukea lisää täältä ja täältä.

Teos on toki vain lyhyt johdatus aiheeseensa, joten on osittain ymmärrettävää, ettei Humen argumentista käytyä keskustelua ole lähdetty esittelemään. Ihmeuskomusten oikeutusta käsittelevä luku on kuitenkin vain kymmenisen sivua pitkä, kun taas ihmeen käsitteen määrittelyyn ja erilaisten ihmekertomusten kuvailuun käytetään peräti kirjan ensimmäiset 50 sivua. Tämä yhdistettynä nopeaan antautumiseen Humen edessä jättää neljännestä luvusta hiukan epätyydyttävän jälkimaun.

Nagasawa etenee joka tapauksessa viimeiseen lukuun sillä oletuksella, että käytännössä on mahdotonta löytää tarpeeksi evidenssiä ihmeen tapahtumiselle. Tämän vuoksi hän pohtii päätösluvussa vielä mahdollisuutta, että jotkin luonnonlakien puitteissa tapahtuvat hämmästyttävät asiat lähentelisivät ihmeitä – mutta vain lähentelisivät, sillä Nagasawan määritelmän mukaan mikään luonnonlakien rajoissa tapahtuva asia ei tarkkaan ottaen voi olla ihme.

Tällaisiksi “melkein-ihmeiksi” Nagasawa ehdottaa äärimmäisiä altruistisia tekoja. Näillä hän tarkoittaa sellaista ventovieraiden auttamista, jossa hyväntekijä uhraa oman henkensä. Esimerkkinä hän antaa puolalaisen papin Maximilian Kolben, joka toisen maailmansodan aikana tarjoutui keskitysleirillä menemään nälkäbunkkeriin tuntemattoman puolalaissotilaan sijaan ja kärsi pitkän ja kivuliaan kuoleman. Tällaisessa äärimmäisen altruistisessa teossa ihminen uhraa omat lisääntymismahdollisuutensa sellaisen henkilön eduksi, joka ei ole ystävä, sukulainen eikä muutenkaan merkittävä henkilö itsensä uhraavalle.

Äärimmäinen altruismi on ihmiselle tavattoman epätyypillistä käyttäytymistä. Toisaalta vahvatkaan käyttäytymistaipumukset eivät ole deterministisiä lakeja, joten Nagasawan mukaan harvinaiset poikkeamat eivät sinänsä ole esimerkkejä luonnonlakien rikkoutumisesta. Äärimmäinen altruismi on kuitenkin niin hämmästyttävää käyttäytymistä, että se on Nagasawan mielestä lähimpänä ihmettä, mitä luonnonlakien puitteissa voidaan saada. Ja koska ilmiö pysyy luonnonlakien puitteissa, on sen totena pitäminen hänen mielestään mahdollista ilman ylivoimaista määrää todistusaineistoa. Näin Nagasawan mielestä on olemassa ihmeenomaisia tapahtumia, joihin voimme aivan järkevästi uskoa.

Miracles on kevyesti ja hyvin kirjoitettu kirja. Teoksen alkupuoliskon monipuolinen kuvaus ihmekertomuksista eri uskontojen piiristä voi olla hyödyllinen erityisesti sellaiselle, joka ei ole entuudestaan tuttu näiden kertomusten kanssa. Huolimatta esittämästäni kritiikistä on myös todettava, että Humen argumentti itsessään on tarkasti ja selkeästi esitetty. Näin lyhyessä johdantoteoksessa rajaukset ovat väistämättä rajuja, mutta kirja onnistuu silti antamaan mukavan katsauksen aiheeseensa.

Kuva: Rob Potter@Unsplash.