Kokeellisen luonnontieteen synnylle on esitetty monenlaisia historiallisia syitä. Yksi tärkeä kehityslinja on ollut teologian historia. Colin Gunton ja Thomas Torrance ovat esittäneet, että kristillinen näkemys maailmasta Jumalan luomana kokonaisuutena vaikutti aikojen saatossa länsimaiseen ajatteluun niin, että luonnontieteen synty tuli todennäköisemmäksi.

Artikkelini avausosassa selvitin lyhyesti sitä tilannetta, jossa tutkimus luonnontieteen filosofisten ja teologisen edellytysten suhteen on. Koetin myös sijoittaa sekä Guntonin että Torrancen työn tuon tutkimuksen kontekstiin. Valotin lisäksi niitä mielestäni merkittäviä seurauksia tälle tutkimukselle (ja sitä kautta käsityksellemme tieteen ja uskonnon suhteesta), jos Guntonin ja Torrancen kuvaukset kristillisen opin historiasta pitävät edes osapuilleen paikkansa. Artikkelin tässä osassa sukelletaan niihin perusteisiin, joista listaamani luomakunnan ominaisuudet kumpuavat.Lue koko artikkeli

Kokeellisen luonnontieteen synty noin 1500-1700-luvuilla on historiassa ainutlaatuinen ja verrattain nuori tapahtuma. Jotta se tuli mahdolliseksi edes ajatella, täytyi tapahtumaa edeltävän filosofian suosia sen syntyä tai ainakin lakata latomasta synnyn tielle esteitä. Onko kristillinen teologia luomakunnan ominaisuuksista osa tällaista filosofiaa?

Teologien Colin Gunton (1941-2003) ja Thomas Torrance (1913-2007) mielestä monet kreikkalais-roomalaisen maailman filosofiat eri muodoissaan olivat kokeellisen luonnontieteen synnyn tielle esteitä pystyttäneitä ideologioita. Sen sijaan kristilliset opit luomisesta, inkarnaatiosta ja Jumalan kolminaisuudesta pala palalta murensivat noiden filosofioiden vaikutusvaltaa ja muuttivat historian saatossa kuvaa maailmasta.  Kristillisen teologian kehityksen vuoksi kokeellisen luonnontieteen synnyn edellytykset tulivat aimo harppauksen lähemmäksi.Lue koko artikkeli

Nykytutkimuksessa klassisen teismin ja siihen yhdistettävän Jumalan ajattomuuden tilalle hallitsevaksi teoriaksi on noussut Jumalan ajallisuus. Ajallisuus tarkoittaa käytännössä sitä, että Jumala on muuttuva ja elää universumimme nykyhetkessä kokien ajan hetki kerrallaan. Voidaanko Jumalan ajallisuutta pitää selkeästi ristiriidattomampana kuin ajattomuutta? Miltä Jumalan ajallisuus vaikuttaa luonnontieteellisestä näkökulmasta?

Artikkelin ensimmäisessä osassa tarkastelin klassista teismiä ja Jumalan ajattomuutta. Tässä artikkelin toisessa osassa tarkastelen sen vastapositiota eli persoonallista teismiä ja erityisesti siihen yhdistettävää Jumalan ajallisuutta.Lue koko artikkeli

Antiikin ajoista modernin aikakauden alkuun asti hallitsevana Jumalan ja ajan välisen suhteen kuvauksena on ollut Jumalan ajattomuus, joka yhdistetään klassiseen teismiin. Ajaton Jumala ei koe aikaa hetki kerrallaan, kuten luodut olennot, vaan kaikki ajan hetket ovat Hänelle samalla kertaa todellisia. Modernissa teologiassa osa tutkijoista on kuitenkin luopunut klassisesta teismistä, ja näkemystä Jumalan ajattomuudesta on kritisoitu ristiriitaisena. Miten asia on?

Kiinnostus ajan käsitettä kohtaan on lisääntynyt kahden keskeisen fysiikan teorian, suhteellisuusteorian ja kvanttifysiikan, kehittämisen myötä 1900-luvun alkupuolella. Koska ajan käsitteen määrittely perustuu fysiikkaan, Jumalan ja ajan välisen suhteen tutkimuskenttä on luonnostaan poikkitieteellinen, ja se toimii siksi luonnollisena kosketuspintana luonnontieteiden ja teologian välillä.

Lue koko artikkeli

Koronaviruksen leviämistä hillitään siirtymällä tänään Suomen kouluissa etäopetukseen. Areiopagi julkaisee samaan aikaan lukion ja yläasteen uskonnon, filosofian ja historian opetuksen tueksi materiaalia luonnontieteen ja uskonnon suhteesta. Materiaali soveltuu itsenäiseen opiskeluun.

Syksyllä raportoimme, kuinka suomalaisten lukion oppikirjojen sisällössä on vielä korjaamisen varaa esimerkiksi luonnontieteen ja teologian historiallisen suhteen oikean kuvan esittämisen osalta. Muun muassa tästä syystä olemme Areiopagilla laatineet muutaman viime vuoden aikana lukion oppimateriaalia lehtemme aihepiireistä. Tämän vuoden alussa pääsimme siihen vaiheeseen, että haimme testaajia oppimateriaalille suomalaisten lukioiden ja yläasteiden opettajien ja oppilaiden joukosta. Testaamista oli tarkoitus jatkaa kevätlukukauden loppuun saakka.Lue koko artikkeli

Elämän perusedellytyksiä käsittelevän artikkelisarjan viimeisessä osassa käsitellään kahden ilmakehän kaasun hienosäätöä. Happi ja hiilidioksidi yhdessä muiden elämän perusedellytysten kanssa muodostavat nerokkaan systeemin, joka mahdollistaa elävien organismien energiansaannin.

Lähes kaikki monimutkaiset eläin- ja ihmiskunnan organismit saavat energiansa kemiallisesta reaktiosta, jossa happi reagoi hiilen yhdisteiden kanssa tuottaen vettä ja hiilidioksidia. Kyseessä on oksidaatio eli hapettuminen, ja sitä tapahtuu kaiken aikaa soluissamme. Lue koko artikkeli

Ilmastonmuutos on nostanut hiilen – ja varsinkin sen yhdisteen hiilidioksidin – päivän polttavaksi puheenaiheeksi. Lähes kaikkien eloperäisten energialähteiden hyödyntäminen vapauttaa hiiltä ilmakehään. Tämä kuvastaa hiilen asemaa elämän perusedellytyksenä: hiili on kaiken elävän pääasiallinen rakennusaine.

Elämän perusedellyksiä käsittelevän artikkelisarjan kolmannessa osassa tarkastellaan hienosäätöä jälleen yhden elämän perusedellytyksen, hiilen, näkökulmasta. Elävien organismien solukoneistot ja lähes kaikki elintärkeät rakenteet molekyylitasolta lähtien muodostuvat hiilen yhdisteistä.Lue koko artikkeli

Areiopagin podcastin tässä jaksossa tarkastellaan, millaista keskustelua piispojen julkaisema Tieteiden lahja -kannanotto on herättänyt. Tarvittiinko tällaista kannanottoa? Siloitteleeko kannanotto liikaa tieteen ja kristinuskon välisiä ristiriitoja?

Areiopagi julkaisi viime viikolla eri alojen tieteentekijöiden kommentteja evankelis-luterilaisen kirkon piispojen puheenvuoroon Tieteiden Lahja. Kommenteissa kiitettiin piispojen tapaa korostaa tieteen ja uskon yhteensopivuutta. Toisten mielestä uskon ja tieteen erillisyyttä olisi kuitenkin saanut korostaa enemmän, kun taas toisten mielestä piispojen olisi ollut syytä haastaa tieteen nimissä esitettyjä väitteitä rohkeammin. Tässä podcastissa TT Aku Visala ja TT Rope Kojonen keskustelevat kannanotosta ja sitä seuranneesta keskustelusta.Lue koko artikkeli

Tukeeko tiede oikein ymmärrettynä jumala-uskoa vai ateismia? Vai voisiko tiede olla neutraali asiassa? Entäpä tieteen, moraalin ja uskonnon suhde – miten se olisi parasta ymmärtää? Tässä evankelis-luterilaisen kirkon piispojen Tieteiden lahja -kannanottoa käsittelevässä toisessa osassa julkaisemme loput viisi kommenttia kannanottoon.

Tieteiden lahja- kannanotto on luettavissa täältä. Kannanottoa käsittelevissä kommettipuheenvuoroissa eri näkökulmia edustavat tällä kertaa ovat kosmologi Syksy Räsänen, biokemisti Matti Leisola, filosofi Leo Näreaho, filosofi Tarja Kallio-Tamminen ja teologi Sammeli Juntunen.

Lue koko artikkeli

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispat ovat eilen, 27.11. julkaisseet kannanoton tieteen ja uskon suhteesta. Areiopagi sai luvan pyytää eri aloja edustavilta tieteilijöiltä, teologeilta ja filosofeilta kommentteja kannanottoon jo ennen sen ilmestymistä. Saimme kaikkiaan kymmenen kommenttia, joista tässä ensimmäisessä osassa esittelemme viisi.

Kommentoijat edustavat hyvin erilaisia kantoja, ja olemme tarkoituksella kutsuneet mukaan myös sellaisia ääniä, joiden arvelimme etukäteen suhtautuvan kriittisesti kannanoton sisältöön. Kukin kirjoittaja on vastuussa vain omasta kannanotostaan.Lue koko artikkeli

Valo on elämän yksi perusedellytyksistä. Ilman valoa meillä ei voisi olla näköaistia, eivätkä kasvit voisi tuottaa energiaa yhteyttämällä. Näkyvä valo on kuitenkin vain yksi pieni osa sähkömagneettisen säteilyn spektriä. Elämän kannalta välttämätöntä sähkömagneettista säteilyä on myös esimerkiksi infrapunasäteily, joka pitää maapallon lämpimänä. Kun sähkömagneettista säteilyä tarkastellaan kokonaisuutena, havaitaan sen elämälle välttämättömien ominaisuuksien olevan niin hienovaraiset, että ne vaikuttavat hienosäädetyiltä.

Se, mitä tunnemme näkyvänä valona, on vain yksi alue sähkömagneettisen säteilyn laajalla spektrillä. Sähkömagneettisen säteilyn spektrillä on seitsemän aluetta: gammasäteily, röntgensäteily, ultraviolettisäteily, näkyvä valo, infrapunasäteily, mikroaaltosäteily ja radioaaltosäteily. Mitä lyhyempi on säteilyn aallonpituus, sitä korkeamman energiatason säteilyä se on. Gamma-aallot ovat siis kaikkein korkeimman energiatason sähkömagneettista säteilyä ja radioaallot kaikkein matalimman energiatason sähkömagneettista säteilyä. Sähkömagneettisen säteilyn spektri on todella laaja: sen pisin aallon pituus on 10²⁵ kertaa pidempi kuin sen lyhyin aallonpituus.Lue koko artikkeli

Vedestä sanotaan usein, että se on elämän perusedellytys. Mikä tekee vedestä niin ihmeellisen, että sitä voidaan pitää biologisen elämän mahdollistajana? Mitä veden ominaisuudet kertovat meille Jumalan olemassaolosta?

Hienosäädöllä (engl. fine-tuning) tarkoitetaan sitä luonnontieteellistä havaintoa, että mutkikkaan, älyllisen elämän olemassaolo riippuu tarkasti sopivista luonnon olosuhteista. Kuten fyysikot Stephen Hawking ja Leonard Mlodinow kirjoittavat teoksessaan Grand Design (2010), “Luonnonlait muodostavat järjestelmän, joka on äärimmäisen hienosäädetty ja fysiikan lakeja voidaan muuttaa vain hyvin vähän tuhoamatta tuntemamme elämän kehittymisen mahdollisuutta.” Hienosäädölle tyypillisinä selityksinä on esitetty joko luomista tai multiversumia, ja asiaan liittyvistä tarkoista todennäköisyyksistä käydään myös kriittistä keskustelua. Asiaan liittyvistä argumenteista on Areiopagilla julkaistu artikkelit kosmisesta hienosäädöstä (tässä ja tässä) sekä luomista ja multiuniversumia käsittelevästä keskustelusta.Lue koko artikkeli

Fullerin teologisen seminaarin professori Amos Yong kirjoittaa uutta helluntailaista teologiaa Yhdysvalloissa. Erityisesti luomisen ja ihmisen olemuksen teologian selitysmalleissa on taustalla prosessifilosofia ja sen avulla rakennettu ajattelu. Yong pyrkii näillä konstruktioilla osaksi kansainvälistä tiede-teologiakeskustelua. Yong käyttää prosessiajattelun filosofista viitekehystä, vaikka myöntää sen sisältävän myös arveluttavia aineksia, joita hän pyrkii korjaamaan muun muassa kirkkoisien ajatuksilla.

Klassisen helluntailaisuuden syntykoti löytyy Yhdysvalloista Azusa-kadun herätyksen jälkeen perustetuissa kirkkokunnissa. Alkuajan vapaa ja ekumeeninen liikehdintä muuttui pian erilaisiksi kirkkokunniksi oppeineen ja tunnuksineen. Yhdysvaltalainen helluntailaisuus omaksui ympäristönsä evankelikaalisuudesta lähes kirjaimellisen raamatunlukutavan sekä kielteisen suhtautumisen opilliseen ajatteluun ja siten myös teologian opiskeluun, ja erityisesti yliopistoteologiaan. Tie pois tästä lukkiutumasta on ollut pitkä, ja pisimmälle siinä ovat edenneet Yhdysvalloissa uuden sukupolven helluntailaiset. Muu globaali helluntailaisuus joko seuraa perässä, tai ei ole edes valinnut lähteä tälle polulle. Eräs näitä uuden polven teologisia ääniä on Fullerin teologisen seminaarin professori Amos Yong. Hän on myös Assemblies of God -kirkkokunnan ordinoitu pastori.Lue koko artikkeli