Avainsana: luonnollinen teologia

4.2.2020 Artikkeli,

Elämän perusedellytysten hienosäätö, osa 4: Happi ja hiilidioksidi

Elämän perusedellytyksiä käsittelevän artikkelisarjan viimeisessä osassa käsitellään kahden ilmakehän kaasun hienosäätöä. Happi ja hiilidioksidi yhdessä muiden elämän perusedellytysten kanssa muodostavat nerokkaan systeemin, joka mahdollistaa elävien organismien energiansaannin.

Lähes kaikki monimutkaiset eläin- ja ihmiskunnan organismit saavat energiansa kemiallisesta reaktiosta, jossa happi reagoi hiilen yhdisteiden kanssa tuottaen vettä ja hiilidioksidia. Kyseessä on oksidaatio eli hapettuminen, ja sitä tapahtuu kaiken aikaa soluissamme. Lue koko artikkeli

7.1.2020 Artikkeli,

Elämän perusedellytysten hienosäätö, osa 3: Hiili

Ilmastonmuutos on nostanut hiilen – ja varsinkin sen yhdisteen hiilidioksidin – päivän polttavaksi puheenaiheeksi. Lähes kaikkien eloperäisten energialähteiden hyödyntäminen vapauttaa hiiltä ilmakehään. Tämä kuvastaa hiilen asemaa elämän perusedellytyksenä: hiili on kaiken elävän pääasiallinen rakennusaine.

Elämän perusedellyksiä käsittelevän artikkelisarjan kolmannessa osassa tarkastellaan hienosäätöä jälleen yhden elämän perusedellytyksen, hiilen, näkökulmasta. Elävien organismien solukoneistot ja lähes kaikki elintärkeät rakenteet molekyylitasolta lähtien muodostuvat hiilen yhdisteistä.Lue koko artikkeli

5.11.2019 Artikkeli,

Elämän perusedellytysten hienosäätö, osa 2: Valo

Valo on elämän yksi perusedellytyksistä. Ilman valoa meillä ei voisi olla näköaistia, eivätkä kasvit voisi tuottaa energiaa yhteyttämällä. Näkyvä valo on kuitenkin vain yksi pieni osa sähkömagneettisen säteilyn spektriä. Elämän kannalta välttämätöntä sähkömagneettista säteilyä on myös esimerkiksi infrapunasäteily, joka pitää maapallon lämpimänä. Kun sähkömagneettista säteilyä tarkastellaan kokonaisuutena, havaitaan sen elämälle välttämättömien ominaisuuksien olevan niin hienovaraiset, että ne vaikuttavat hienosäädetyiltä.

Se, mitä tunnemme näkyvänä valona, on vain yksi alue sähkömagneettisen säteilyn laajalla spektrillä. Sähkömagneettisen säteilyn spektrillä on seitsemän aluetta: gammasäteily, röntgensäteily, ultraviolettisäteily, näkyvä valo, infrapunasäteily, mikroaaltosäteily ja radioaaltosäteily. Mitä lyhyempi on säteilyn aallonpituus, sitä korkeamman energiatason säteilyä se on. Gamma-aallot ovat siis kaikkein korkeimman energiatason sähkömagneettista säteilyä ja radioaallot kaikkein matalimman energiatason sähkömagneettista säteilyä. Sähkömagneettisen säteilyn spektri on todella laaja: sen pisin aallon pituus on 1025 kertaa pidempi kuin sen lyhyin aallonpituus.Lue koko artikkeli

8.10.2019 Artikkeli,

Elämän perusedellytysten hienosäätö, osa 1: Vesi

Vedestä sanotaan usein, että se on elämän perusedellytys. Mikä tekee vedestä niin ihmeellisen, että sitä voidaan pitää biologisen elämän mahdollistajana? Mitä veden ominaisuudet kertovat meille Jumalan olemassaolosta?

Hienosäädöllä (engl. fine-tuning) tarkoitetaan sitä luonnontieteellistä havaintoa, että mutkikkaan, älyllisen elämän olemassaolo riippuu tarkasti sopivista luonnon olosuhteista. Kuten fyysikot Stephen Hawking ja Leonard Mlodinow kirjoittavat teoksessaan Grand Design (2010), “Luonnonlait muodostavat järjestelmän, joka on äärimmäisen hienosäädetty ja fysiikan lakeja voidaan muuttaa vain hyvin vähän tuhoamatta tuntemamme elämän kehittymisen mahdollisuutta.” Hienosäädölle tyypillisinä selityksinä on esitetty joko luomista tai multiversumia, ja asiaan liittyvistä tarkoista todennäköisyyksistä käydään myös kriittistä keskustelua. Asiaan liittyvistä argumenteista on Areiopagilla julkaistu artikkelit kosmisesta hienosäädöstä (tässä ja tässä) sekä luomista ja multiuniversumia käsittelevästä keskustelusta.Lue koko artikkeli

7.5.2019 Vieraskynä,

Miksi Immanuel Kant oli väärässä hylätessään luonnollisen teologian

Artikkelinsa ensimmäisessä osassa Richard Swinburne perusteli, miksi skottiskeptikko David Humen kritiikki Jumala-uskon perusteltavuutta kohtaan epäonnistuu. Immanuel Kant, joka kuvasi Humen herättäneen hänet “dogmaattisesta unesta”, esittää Swinburnen mukaan myös virheellisen näkemyksen inhimillisen ymmärryksen rajoista, vaikka Kantin filosofia onkin “Humen karkeaa empirismiä hienostuneempi”.

Humen yleiset periaatteet ihmisten ymmärryksen ja tietämyksen rajoista vaikuttivat suuresti Kantiin. Vaikka Kantilla, ei Humella, oli suuri vaikutus mannermaiseen filosofiaan, olen panostanut näin paljon tilaa Humen analysoimiseen, koska Kant on joidenkin Humen vakavien virheiden perillinen. Kantilla oli tietysti paljon Humen karkeaa empirismiä hienostuneempi filosofia. Lue koko artikkeli

30.4.2019 Vieraskynä,

Miksi David Hume oli väärässä hylätessään luonnollisen teologian

Luonnollisessa teologiassa pyritään antamaan uskonnollisten uskomusten luotettavuutta tukevaa todistusaineistoa esimerkiksi Jumalan olemassaolosta. Monet ajattelevat, että valistusajan filosofit David Hume ja Immanuel Kant kumosivat luonnollisen teologian. Richard Swinburne, yksi nykyajan uskonnonfilosofian tunnetuimmista nimistä, selittää artikkelinsa ensimmäisessä osassa, miksi Humen ihmisen ymmärryksen rajoista esittämät näkemykset ovat hänestä “täysin virheellisiä”.

Luonnollinen teologia, siis luonnollisen maailman piirteisiin perustuva argumentaatio Jumalan olemassaolon puolesta, on ollut osa kristillistä älyllistä perinnettä suurimman osan olemassaolostaan, ja sillä on juuret sekä Vanhassa Testamentissa että kreikkalaisessa filosofiassa. Ei niin, että kukaan kristityistä kirkkoisistä, skolastikoista ja myöhemmän ajan teologeista olisi ajatellut, että kaikki tarvitsivat luonnollista teologiaa, mutta he ajattelivat sen olevan kuitenkin olemassa niitä varten, jotka epäilivät Jumalan olemassaoloa ja kykenivät ymmärtämään sen argumentteja.Lue koko artikkeli

5.3.2019 Kirja-arvio,

Alister McGrathin luonnollinen teologia

Mitä on luonnollinen teologia ja millä tavalla se koskettaa nykypäivän ihmistä? Alister McGrath vastaa näihin kysymyksiin tuoreessa kirjassaan Re-imagining Nature, joka tiivistää hänen vuosikymmenten mittaisen työnsä luonnollisen teologian parissa.

Alister McGrath luonnollisen teologian puolestapuhujana

Pohjoisirlantilainen teologi Alister E. McGrath (s. 1953) on eräs aikamme tunnetuimpia teologisia ajattelijoita. Hänen kirjallinen tuotantonsa on varsin laaja käsittäen niin systemaattisen ja historiallisen teologian yleisesityksiä ja teologisia elämäkertoja kuin yleistajuista kristillistä kirjallisuutta ja lastenkirjojakin. McGrathin ominta aluetta on kuitenkin kenties luonnontieteiden ja teologian välinen keskustelu, jossa hän on profiloitunut erityisesti Isossa-Britanniassa uusateistien voimakkaana kriitikkona.Lue koko artikkeli

25.9.2018 Vieraskynä,

Ontologiset argumentit, osa 2: modaaliontologinen argumentti

Tämän artikkelin ensimmäisessä osassa käsiteltiin Anselm Canterburylaisen argumenttia, joka on ontologisista argumenteista varhaisin ja tunnetuin. Modernissa filosofiassa ontologisia argumentteja koskevassa keskustelussa on tapahtunut merkittävä käänne, kun argumenttia on vahvistettu modaalikäsitteiden ”mahdollisuus” ja ”välttämättömyys” avulla.

Tosin voi pohtia, kuinka omaperäisestä ajatuksesta tässä on kyse. Esimerkiksi jotkut kommentaattorit katsovat jo Anselmilta löytyvän argumentin, jossa hyödynnetään modaalikäsitteitä (ks. artikkelin osa 1). Seuraavassa keskitytään yhteen muotoiluun Alvin Plantingan modaaliontologisesta argumentista, jonka hän esittää kirjassaan The Nature of Necessity (1974). Lue koko artikkeli

18.9.2018 Vieraskynä,

Ontologiset argumentit, osa 1: Anselmin argumentti

Monet jumalatodistukset, kuten kosmologinen ja teleologinen todistus, pyrkivät osoittamaan Jumalan olemassaolon a posteriori eli vedoten empiiriseen evidenssiin, jonka katsotaan konfirmoivan jumalahypoteesia. Ontologiset argumentit puolestaan pyrkivät todistamaan Jumalan olemassaolon a priori eli kokemuksesta riippumatta, dedusoimalla sen tietyn jumalakäsitteen seurauksista.

Ensisilmäyksellä ontologisten argumenttien strategia kuulostaa erikoiselta. Kuinka vain Jumalan käsitettä tarkkailemalla voisi johtaa Jumalan olemassaolon? Toisaalta tämä erikoisuus tekee ontologisista argumenteista filosofisesti mielenkiintoisia.Lue koko artikkeli

3.10.2017 Artikkeli,

Näin David Hume erehtyi ihmeistä, osa 2

David Humen mukaan ihmeisiin ei ole järkevää uskoa, sillä luonnollinen selitys on aina parempi. Vesa Palosen mukaan Humen päättelyssä on todettu vakavia virheitä, ja nyt hän aikoo osoittaa niitä lisää.

Aiemmassa artikkelissani ihmeiden uskottavuudesta kävimme todennäköisyyslaskennan keinoin läpi David Humen väitettä siitä, että ihmeisiin ei pitäisi uskoa. Humehan väitti, että tavallisten tapahtumien suuri määrä riittää kumoamaan suurin piirtein kaikki mahdolliset todisteet epätavallisen tapahtuman puolesta. Lue koko artikkeli

8.8.2017 Vieraskynä,

Kolme myyttiä, joiden luultiin haudanneen kosmologisen argumentin

Teilasiko viimeistään filosofi Bertrand Russell kosmologisen argumentin osoittamalla siinä alkeellisen virheen? Ei, sillä Russellin ja monen muun edustama perinne on nykyaikaan asti kumonnut pelkkää argumentin irvikuvaa, väittää Tuukka Malkki.

Kosmologinen argumentti on eräs filosofian historian tunnetuimmista ja suosituimmista argumenteista Jumalan olemassaolon puolesta. Lähes kaikki suuret nimet filosofian historiassa, kuten Platon, Aristoteles, Akvinolainen, Anselm, Duns Scotus, Avicenna, Al-Ghazali, Maimonides, Descartes, Leibniz, Spinoza, Berkeley ja Locke, ovat puolustaneet jotain muotoa argumentista (ks. Craig 1980). Viime aikojen filosofiassa argumentin puolustuksia ovat esimerkiksi Koons (1997), Swinburne (2004), O’Connor (2008), Pruss (2009) sekä Feser (2017).

Tässä artikkelissa keskityn kolmeen argumenttia kohtaan usein esitettävään vastalauseeseen ja osoitan ne hyödyttömiksi.Lue koko artikkeli

27.6.2017 Vieraskynä,

Miksi Jumala kertoisi itsestään luonnollisten merkkien kautta?

Jos Jumala on olemassa, tulisiko tiedon hänestä olla kaikkien saatavilla? Pitäisikö tällaisen tiedon olla täysin ilmeistä? Entä tulisiko sitä voida vastustaa? Muun muassa näitä kysymyksiä tutkii professori C. Stephen Evans juuri ilmestyneessä uutuuskirjassa Kätkeytynyt Jumala.

Jos halutaan osoittaa, että Jumalasta on mahdollista saada luonnollista tietoa, ei selvästikään tule aloittaa oletuksella, että Jumala on olemassa. Kysymyksen Jumalan todellisuudesta on oltava rehellinen. Tuntuu kuitenkin oikeutetulta pitää Jumalan olemassaoloa mahdollisena hyvin samaan tapaan kuin tieteilijät esittävät jonkin oletuksen, joka ei ole vielä varma. Kun oletus esitetään, on pohdittava aluksi sitä, miten asioiden voitaisiin ajatella olevan, jos oletus pitäisi paikkansa.Lue koko artikkeli

16.5.2017 Ajankohtaista, Vieraskynä,

Onko luonnollisella teologialla uskonnollista arvoa? Ilmainen näyte uutuuskirjasta Kätkeytynyt Jumala

Eikö pelkästään todisteiden opastamana löytynyt usko ole kuivaa ja ohutta? Ehkäpä, mutta silti jumalatodistukset tuskin ovat turhia. Areiopagi on käännättänyt tunnetun uskonnonfilosofi C. Stephen Evansin kirjan Kätkeytynyt Jumala – Kaikkivaltiaan olemassaolon perusteista (Perussanoma, 2017). Julkaisemme teoksesta otteen, joka käsittelee luonnollisen teologian uskonnollista arvoa.

Huolimatta siitä ilmeisestä hyödystä, jota luonnollisesta teologiasta näyttäisi olevan, jos se olisi toteutettavissa, monet teologit ovat suhtautuneet tällaisiin argumentteihin penseästi. Kaikki nämä ajattelijat eivät ole olleet yhtä vihamielisiä kuin Kierkegaard, joka näyttää pitävän tällaisia argumentteja täysin väärinä. Silti ei ole vaikea löytää teologeja ja uskonnonfilosofeja, jotka ajattelevat Jumalan olemassaoloa puolustavista argumenteista Alvin Plantingan sutkauksen mukaan samaan tapaan kuin jotkut valtavirran uskonnollisiin suuntauksiin kuuluvat uskolla parantamisesta: ”Se ei ole mahdollista, mutta vaikka se olisikin, sitä ei pitäisi tehdä.”Lue koko artikkeli

Ylös