Kirja-arvio / Juuso Loikkanen / 15.3.2022

Mitä on laajennettu luonnollinen teologia?

Luonnollisen teologian perinne on pitkä ja monipuolinen. Viime vuosina perinnettä jatkamaan on noussut laajennetuksi luonnolliseksi teologiaksi kutsuttu lähestymistapa. Mitä se on? Rodney Holder avaa asiaa kirjassaan Ramified Natural Theology in Science and Religion (Routledge 2021).

Perinteisen luonnollisen teologian laajentamistarve

Kristillisessä teologiassa on tavallisesti ajateltu Jumalan ilmoittaneen itsestään kahdella tavoin, erityisen ilmoituksen (revelatio specialis) ja yleisen ilmoituksen (revelatio generalis) kautta. Tässä jaottelussa erityinen ilmoitus viittaa Raamatussa, maailmanhistorian ihmeissä ja eritoten Jeesuksessa ilmoitettuun yliluonnolliseen tietoon, yleinen ilmoitus puolestaan luonnosta arkikokemuksen perusteella tihkuviin vinkkeihin yliluonnollisesta todellisuudesta.

Yleisestä ilmoituksesta on teologian perinteessä yritetty ottaa selkoa niin sanotun luonnollisen teologian keinoin. Luonnollisessa teologiassa pyritään luontoa havainnoimalla ja järkeä käyttämällä saamaan tietoa muun muassa Jumalan ominaisuuksista ja perustelemaan systemaattisesti, miksi Jumalan olemassaoloon on järkevää uskoa. Areiopagilla on aiemmin käsitelty erilaisia lähestymistapoja luonnolliseen teologiaan ja luonnollisen teologian kritiikkiä.

Holderin mukaan perinteinen luonnollinen teologia ei kuitenkaan riitä. Sen avulla voidaan yrittää perustella, että maailmankaikkeuden ja sen luonnonlakien takana on jokin yliluonnollinen olento, mutta jotta voitaisiin väittää, että tämä olento on kristinuskon Jumala, on mentävä pidemmälle. Tarvitaan laajennettua luonnollista teologiaa (ramified natural theology), jossa tarkoituksena on argumentoida nimenomaan kristinuskon totuusväitteiden puolesta. Termin ”laajennettu” luonnolliseen teologiaan liitti ensimmäisenä filosofi Richard Swinburne:

“Mutta [puhdas luonnollinen teologia] osoittaisi vain, että Jumala on olemassa. Se ei kertoisi, miksi hän on luonut meidät, kuinka hän haluaa meidän elävän maan päällä tai mitä suunnitelmia hänellä on varallemme kuoltuamme. Puhdas teismi on teoreettista uskoa, joka harvoin aikaansaa suuria tunteita tai sankarillisia tekoja. […] Puhtaan luonnollisen teologian luonnollinen laajennus on pyrkimys argumentoida tietyn uskonnon yksityiskohtaisten väitteiden puolesta yleisesti hyväksytyn historiallisen todistusaineiston valossa. Tätä voimme kutsua laajennetuksi luonnolliseksi teoriaksi.” (Swinburne 2004, 533.)

Asiallisesti laajennetun luonnollisen teologian perinne on kuitenkin pidempi, ja se on ollut osa kristillistä traditiota, vaikka sitä ei ole tällä nimellä kutsuttukaan. Holder nostaa ajattelutavan uranuurtajana esiin erityisesti luterilaisen teologin Wolfhart Pannenbergin, joka peräänkuulutti kristinuskon totuusväitteiden testattavuutta ja paikkansapitävyyttä. Pannenbergin – kuten myös Holderin – mukaan teologisten totuusväitteiden on perustuttava yleisesti saatavilla olevaan todistusaineistoon ja totuuden on oltava kaikille yhteinen.

Holderin ajattelun perusväite on, että jako yleiseen ja erityiseen ilmoitukseen on keinotekoinen. Sekä yleiseen että erityiseen ilmoitukseen nojaavia totuusväitteitä on hänen mukaansa arvioitava järkiperustein. Laajennetussa luonnollisessa teologiassa tarkastelun kohteeksi otetaan kristinuskon opetus ja metodiksi tieteellinen päättely.

Laajennettu luonnollinen teologia maailmankatsomusten dialogissa

Holder painottaa, että on tärkeää arvioida kristinuskon totuuksia samoin yleisesti hyväksytyin rationaalisin kriteerein kuin tieteessä muutenkin tehdään. Tämä mahdollistaa dialogin toisenlaisten maailmankatsomuksellisten väitteiden kanssa ja vahvistaa kristinuskon asemaa vakavasti otettavana ajatusjärjestelmänä myös nykymaailmassa.

Yksi merkittävimmistä syistä, miksi laajennettua luonnollista teologiaa Holderin mukaan tarvitaan, on nykyajan maailmankatsomuksellinen pluralismi. Eri uskomusjärjestelmissä ollaan eri mieltä siitä, onko Jumala olemassa, ja jos on, millainen hän on. Laajennetun luonnollisen teologian avulla kristillisen teologian on mahdollista käydä yhteismitallista dialogia niin ateismin kuin muidenkin uskontojen kanssa. Sama pätee kristinuskon eri suuntauksiin: toisistaan eroavia teologisia totuusväitteitä väitteitä voidaan vertailla rationaalisesti.

Holderin laajennetun luonnollisen teologian ansioihin kuuluu suoraviivainen halu pyrkiä kohti totuutta. Jos on olemassa kaksi yhteensopimatonta teologista väitettä jostain asiasta, toisen niistä on oltava väärä, ja on oltava mahdollista keskustella sivistyneesti ja järkevästi siitä, kumpi on oikea. Tässä Holder on katolisen teologin Karl Rahnerin linjoilla:

“Teologiassa on kyse totuudesta. Teologiassa asioita ei ainoastaan saateta tiedoksi vaan esitetään totuusväitteitä, jotka haastavat toisin ajattelevat. On selvää, että teologisen dialogin tarkoitus ei ole vain tuoda keskustelukumppanin tietoon omia näkökantoja vaan puhua hänelle totuudesta ja haastaa häntä hyväksymään tämä totuus .” (Rahner 1974, 30.)

Holder muistuttaa, että totuusväitteiden vertailussa ei ole kyse maailmankatsomusten vertailusta kokonaisuudessaan. Pitää olla tarkkana, mitä väitettä kulloinkin käsitellään ja muistaa dialogin rajat. Se, että jonkin maailmankatsomuksen jokin piirre vaikuttaa laajennetun luonnollisen teologian näkökulmasta virheelliseltä, ei suoraan tarkoita, että kaikki tämän maailmankatsomuksen väitteet olisivat epätosia. Holder havainnollistaa asiaa seuraavasti:

“On joko totta tai epätotta, että Jeesus kuoli ristillä. Jos hän kuoli, kristinusko on oikeassa tästä nimenomaisesta asiasta ja uskonto, joka kieltää tämän, on väärässä tästä nimenomaisesta asiasta. Tästä ei seuraa, että kristinusko olisi oikeassa kaikesta tai että uskonto, joka kieltää Jeesuksen kuolleen ristillä, olisi väärässä kaikesta. Voi olla olemassa väitteitä, joista nämä uskonnot ovat samaa mieltä, esimerkiksi että on olemassa Jumala, joka on luonut maailmankaikkeuden.” (Holder 2021, 67.)

Laajennettu luonnollinen teologia ja ihmeet

Holder nostaa kirjassaan kristillisen teologian kannalta keskeiseksi kysymykseksi Jeesuksen olemassaolon ja hänen ylösnousemuksensa. Holder käsittelee ensin ihmeisiin uskomisen rationaalisuutta yleisellä tasolla ja jatkaa sitten Jeesuksen tekemiksi kerrottuihin ihmeisiin ja hänen täyttämiinsä ennustuksiin. Lopuksi hän pohtii Jeesuksen ylösnousemuksen todennäköisyyttä todistusaineiston valossa.

Ihmeiden analyysi on Holderilla samansuuntaista kuin Vesa Palosella (2017). Kumpikin kritisoi yleistä, muun muassa David Humen esittämää väitettä, että koska on olemassa lukemattomia todisteita luonnollisista tapahtumista eikä yhtään todistetta yliluonnollisista, on todennäköistä, että jos joku väittää jotain yliluonnollista tapahtuneen, hän on väärässä. Kummankin mukaan bayesiläinen todennäköisyyslaskenta (jonka periaatteet on esitelty täällä) osoittaa väitteen vääräksi, jos oletamme, että todistukset tapahtumista ovat luotettavia.

Palonen on huomauttanut, että jo yksi todistus ihmeestä voi tehdä siitä todennäköisen, jos kaikkia todistajia pidetään lähtökohtaisesti luotettavina. Holder puolestaan vetoaa useisiin samaa ihmettä koskeviin todistuksiin, joiden hän katsoo osoittavan, että kokonaistodistus ihmeestä on hyvin luotettava, vaikka yksittäisten todistajien luotettavuudesta ei olisi tarkkaa tietoa. Holder listaa Jeesuksen ihmeisiin liittyvää todistusaineistoa ja päättelee, että koska ihmeiden puolesta on paljon todistuksia – jopa kristinuskon ulkopuolisissa lähteissä – ihmeiden tapahtumista on pidettävä todennäköisinä.

Vastaavanlaista bayesiläistä päättelyä Holder soveltaa kristinuskon merkittävimpään ihmeväittämään, Jeesuksen ylösnousemukseen. Ylösnousemuksen puolesta puhuvat erityisesti kaksi seikkaa: todistukset Jeesuksen tyhjästä haudasta ja havainnot hänen elossa olemisestaan kuolemansa jälkeen. Holder kokoaa yhteen näihin liittyvää todistusaineistoa ja listaa mahdollisia vastaväitteitä. Johtopäätös on, että on todennäköisempää, että ylösnousemus on tapahtunut kuin että näin ei olisi tapahtunut.

Holder vertailee Timothy ja Lydia McGrew’n (2009) ja Richard Swinburnen (2003) esittämiä laskelmia ylösnousemusväitteen todennäköisyydestä. Ensin mainitut tarkastelevat teemaa puhtaasti historiallisen todistusaineiston valossa sivuuttaen perinteisen luonnollisen teologian, kun taas jälkimmäinen päättelee ensin luonnollisen teologian keinoin, että teismi on todennäköisesti totta ja tulkitsee historiallista dataa tähän ennakkotietoon nojaten. Holder on enemmän viehtynyt Swinburnen lähestymistavasta, jossa tarkastellaan kristinuskon keskeisiä totuusväitteitä kokonaisuutena yksittäisen ylösnousemustapahtuman sijaan.

Holderin laajennetun luonnollisen teologian pääargumentit

Holderin oma laajennetun luonnollisen teologian projekti voidaan tiivistää seuraavasti (teknisiä yksityiskohtia sivuutetaan rankalla kädellä):

  1. Perinteisen luonnollisen teologian avulla on mahdollista saada tietoa Jumalasta ja maailmasta. Tämä tieto sisältää muun muassa kosmologisen argumentin ja suunnitteluargumentin, mutta myös yleisinhimillisen kokemuksen ihmisten pahanteosta ja kärsimyksestä. Perinteinen luonnollinen teologia toimii taustatukena spesifisti kristilliselle laajennetulle luonnolliselle teologialle.
  1. Jumalan olemassaolon todennäköisyys perinteisen luonnollisen teologian antaman tiedon valossa on kohtuullisen suuri. Myös inkarnaation todennäköisyys on kohtuullisen suuri, sillä voidaan olettaa, että Jumalalla on hyviä syitä inkarnoitua, esimerkiksi ihmisten pelastaminen ja kärsimyksen lopettaminen.
  1. On tekoja, joita inkarnoituneen Jumalalla voidaan olettaa tekevän erotuksena muista ihmisistä. Tällaisia voivat olla esimerkiksi ihmeiden tekeminen, ennustusten toteuttaminen ja jopa kuolleista nouseminen. Esimerkiksi ihmeiden tekemisen todennäköisyys on kohtuullisen suuri, jos kyseessä on inkarnoitunut Jumala.
  1. Useat todistukset ihmeistä tekevät ihmeiden tapahtumisesta erittäin todennäköisiä. Lisäksi perinteisen luonnollisen teologian perusteella voidaan olettaa, että Jumala on luotettava: hän huolehtisi, että ihmeillä on todistajia eikä sallisi valheellisia todistuksia ihmeistä. On olemassa lukuisia todistuksia useasta Jeesuksen tekemistä ihmeistä, joten näitä ihmeitä on pidettävä todennäköisinä.
  1. Muista profeetoista kuin Jeesuksesta ei ole vastaavaa todistusaineistoa. Lisäksi Jumalan luonteesta ja luotettavuudesta seuraa, että hän ei ole voinut inkarnoitua ja ylösnousta salaa ihmisiltä. Näin ollen on äärimmäisen todennäköistä, että Jumala inkarnoitui, teki ihmeitä ja nousi kuolleista nimenomaan Jeesuksessa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että Holderin ajattelussa perinteinen luonnollinen teologia luo riittävän vankan pohjan teismille, jotta laajennetun luonnollisen teologian ja historiallisen todistusaineiston tarkastelun kautta kristinuskon perustotuuksien todennäköisyys kipuaa erittäin korkealle.

Holderin laajennetun luonnollisen teologian arviointia

Kirjassa toistetaan monia samoja argumentteja kristinuskon rationaalisuuden ja totuuden puolesta kuin viimeaikaisessa uskonnon ja tieteen välisessä keskustelussa on ollut tapana. Osa teemoista on perinteisempää luonnollista teologiaa, kuten universumin hienosäätöön ja suunnitelmallisuuteen liittyvä keskustelu. Myös ihmeiden tapahtumisen ja Jeesuksen ylösnousemuksen todennäköisyyksiä on pohdittu aiemmin hyvin samanlaisen todistusaineiston pohjalta, niin todennäköisyyslaskennan avulla kuin yleisimmin argumentein.

Holderin keskeisenä työkaluna on bayesiläinen todennäköisyyslaskenta, jota hän hyödyntää läpi teoksen ja vie pidemmälle kuin edeltäjänsä, joista pääasialliseksi esikuvaksi erottuu Swinburne. Holderin kattavaa matemaattista esitystä on hankala tiivistää yksityiskohtien kärsimättä, joten tässä artikkelissa aihetta on lähestytty yleistajuisesti nostaen esiin hänen ajattelunsa keskeisiä piirteitä. Toisaalta Holder itsekin huomauttaa, ettei yhtälöihin saa ujutettua kaikkia hänen argumenttinsa vivahteita. Suosittelen laajennetusta luonnollisesta teologiasta kiinnostuneille kirjan kaikkien lukujen lukemista.

Holder asettaa teoksen alussa itselleen kovat tavoitteet: ”kirjan tarkoituksena on osoittaa, että uskonnollinen usko, erityisesti kristinusko, on rationaalista samaan tapaan kuin luonnontiede on rationaalista” (s. 1). Myöhemmin hän kuitenkin myöntää, että esimerkiksi Jeesuksen ylösnousemukseen liittyvä ”todistusaineisto on erilaista kuin luonnontieteilijöiden yleensä käsittelemä. Se on historiallista silminnäkijöiden kertomuksiin perustuvaa todistusaineistoa, ja historiaa ei voi toistaa” (s. 186). Samalla Holder muistuttaa, että luonnontiedekin on osittain historiallista: esimerkiksi menneisyydessä tapahtuneet kosmologiset tapahtumat eivät ole toistettavissa.

En ole varma, täyttyykö tavoite kristinuskon ja luonnontieteen rationaalisuuden samankaltaisuudesta siinä määrin kuin Holder toivoisi. Hän esimerkiksi tekee useita teologisia oletuksia liittyen siihen, mitä Jumala tekisi tai ei tekisi. Näitä oletuksia olisi voinut avata tarkemmin ja perustella, kuinka ne täyttävät tieteellisen tiedonhankinnan kriteerit tai kuinka niiden voi nähdä kumpuavan yleismaailmallisesta rationaalisuudesta.

Ramified Natural Theology in Science and Religion on selkeän apologeettinen puheenvuoro kristillisen teismin puolesta. Myös perinteisen luonnollisen teologian historiaa kerrataan siinä määrin kuin laajennetun luonnollisen teologian projektin kannalta on tarpeen. Lisäksi mukana on mielenkiintoinen katsaus laajennettua luonnollista teologiaa ”tietämättään” harjoittaneisiin aiempien vuosisatojen ajattelijoihin. Kokonaisuudessaan kirja on laajin saatavilla oleva laajennetun luonnollisen teologian esitys, ja tässä mielessä tutustumisen arvoinen.

Jos pidit lukemastasi, tykkää Areiopagista Facebookissa, seuraa Twitterissä ja tilaa kirjoitukset sähköpostiisi.

Lähteet

Holder, Rodney, 2021. Ramified Natural Theology in Science and Religion. Moving Forward from Natural Theology. London: Routledge.

McGrew, Timothy & McGrew, Lydia. 2009. “The Argument from Miracles. A Cumulative case for the Resurrection of Jesus of Nazareth” – William Lane Craig & J. P. Moreland (Eds.), The Blackwell Companion to Natural Theology. Chichester: Wiley-Blackwell. 593–662.

Palonen, Vesa. 2017. A Bayesian Baseline for Belief in Uncommon Events – European Journal for Philosophy of Religion 9(3), 159–175.

Rahner, Karl. 1974. “On the Theology of the Ecumenical Discussion” – Rahner, Karl, Theological Investigations, Vol. 11. Transl. David Bourke. New York, NY: Seabury. 24–67.

Swinburne, Richard. 2003. The Resurrection of God Incarnate. Oxford: Oxford University Press.Swinburne, Richard. 2004. Natural Theology, Its ’Dwindling Probabilities’ and ‘Lack of Rapport’” – Faith and Philosophy 21(4), 533–546.

Artikkelikuva: Giuseppe MondìUnsplash

 

Ylös