Avainsana: luonnollinen teologia

1.3.2016 Kirja-arvio,

Jumala ei sanoja pakene

Jumalasta voi ja pitää puhua. Jumala tulee kirjoittaa isolla alkukirjaimella ja hänestä pitää puhua paitsi sanomalehtien palstoilla, myös kirkkosaleissa. Jumalasta puhuminen on samaan aikaan järkevää ja mystistä. Hänestä puhuminen on tarkoitettu kaikille, niin älykölle kuin rahvaallekin. Näin väittää dosentti ja kirkkoherra Sammeli Juntunen uudessa kirjassaan Jumalasta voi puhua.

Savonlinnan seurakunnan kirkkoherran Sammeli Juntusen kirjan mukaan nykyisessä aateilmastossa Jumalasta puhuminen on monien mielestä vaikeaa, jopa mahdotonta. Myös evankelis-luterilaisen kirkon sanomassa puhe Jumalasta ja Jeesuksen tuomasta pelastuksesta jää Juntusen mukaan usein sivuasiaksi, kun kirkko keskittyy sen sijasta puhumaan esimerkiksi “uskosta hyvän tekemiseen”. Juntunen on aiemminkin kritisoinut kirkollisen opetuksen epäselvyyttä esimerkiksi kirjassaan Kirkon raamattuteologiasta ja sen puutteesta (Kirjapaja 2010). “Jumalasta voi puhua” kirjassaan Juntunen puolustaa Jumalasta puhumisen mahdollisuutta ja merkitystä monia eri kritiikkejä vastaan. Lue koko artikkeli

3.12.2015 Vieraskynä,

Mihin filosofia pystyy, osa 2

Mistä johtuu filosofian perinteisten suurten kysymysten ohittaminen akateemisessa ajattelussa? John Haldane esittää vieraskynänsä toisessa osassa, että taustalla ovat ennen kaikkea 1800-luvun luonnontiede ja hermeneuttinen teorianmuodostus, joiden herättämiin kysymyksiin on yritetty vastata ainakin neljällä tavalla. Artikkelin ensimmäisen osan voi lukea täältä.

Mielen, sielun ja jumaluuden ohittaminen akateemisessa ajattelussa tulevat täysin ymmärrettäviksi vain, jos huomioidaan toinenkin filosofiassa tapahtunut muutos. 1800- ja 1900-luvuilla filosofiaan vaikutti kaksi eri voimatekijää. Toinen niistä oli luonnontiede, jonka tavoite on laajasti ymmärrettynä empiiristen ilmiöiden selittäminen.

Toinen tekijöistä oli hermeneuttinen teorianmuodostus, jonka tavoite on olevia oloja horjuttavat paljastukset. Näihin paineisiin vastattiin neljällä eri tavalla: antamalla periksi skientismille tai hermeneutiikalle, siirtymällä tekemään aatehistoriaa tai huojumalla sekavasti eri filosofisen tutkimuksen luonnetta ja mahdollisuuksia koskevien käsitysten välillä.Lue koko artikkeli

1.12.2015 Vieraskynä,

Mihin filosofia pystyy

Filosofian tärkeät kysymykset Jumalasta, sielusta ja mielestä kuuluvat kaikille ajatteleville ihmisille. Nykyaikana nämä kysymykset ovat tulleet sivistyneelle maallikolle vaikeaksi käsitellä. Filosofi John Haldane esittää vieraskynässä kaksi syytä, miksi näin saattaa olla.

Vielä jonkin aikaa sitten monet todella suuret ajattelijat omistautuivat luonnolliselle teologialle. Viime aikoina aihe on kuitenkin menettänyt merkitystään, koska monia länsimaissa vaikuttavista ajattelutavoista luonnehtii oletus, jota kutsun ”materialistiseksi naturalismiksi”. On aidosti älyllisesti haastavaa pitää hengissä nämä aikaisemmin filosofiaa konstituoineet ja teologian tutkimuskohteiden kanssa päällekkäiset kysymyksenasettelut. Niihin kuuluvat esimerkiksi seuraavat: mitä merkitsee ihmisten kutsuminen rationaalisiksi eläimiksi, seuraako ihmisjärjen olemassaolosta ei-materiaalinen perussyy ja voiko rationaalisten eläinten olemassaolo viitata korkeimman olennon olemassaoloon? Lyhyesti sanoen kysymykset ovat mieli, sielu ja Jumala.Lue koko artikkeli

27.10.2015 Artikkeli,

Ihmeet ja luonnonlait: onko ristiriitaa?

Klassinen fysiikka näkee maailman kellokoneistona, jossa yksi asia seuraa toisesta fysikaalisena välttämättömyytenä. Tästä näkökulmasta on vaikea ymmärtää, miten Jumala voi toimia maailmassa rikkomatta luonnonlakeja. Tässä artikkelissa tutkitaan kuinka ihmeet ja luonnonlait voidaan yhdistää.

Useat teologitkin ovat todenneet, että luonnontiede tekee ihmeisiin uskomisesta jotenkin vaikeampaa. Esimerkiksi Rudolf Bultmann (1884-1976) totesi, että “on mahdotonta käyttää sähkövaloja, radiolähettimiä ja modernia lääketiedettä sekä samaan aikaan uskoa Uuden testamentin maailmaan, joka on täynnä henkiä ja ihmeitä.”Lue koko artikkeli

13.10.2015 Artikkeli,

Näin lasket ihmeen todennäköisyyden

”Uskonnollisten parantumisten ja muiden ihmeiden kohdalla luonnollinen selitys on aina parempi.” Monet uskontokriitikot David Humesta alkaen ovat uskoneet näin. Todennäköisyyslaskenta kuitenkin osoittaa, että Hume oli väärässä.

Yksi yleinen kristillistä teismiä vastaan kohdistetuista argumenteista on väite ihmeisiin uskomisen ongelmallisuudesta. Usein keskustelu liikkuu heittojen tasolla, esimerkiksi ”uskotko todella, että \(X\) tapahtui”, jossa \(X\) on vaikkapa jokin Raamatun ihme. Monelle naturalistille, mikäli keskustelukumppani toteaa uskovansa \(X\):n tapahtuneen, hänen järjenkäyttönsä on ilmiselvästi jotenkin vajavainen. Useampi naturalisti onkin todennut väittelyssä ”I rest my case!”, kun teisti on todennut uskovansa vaikkapa Jeesuksen neitseestäsyntymiseen.Lue koko artikkeli

9.4.2015 Artikkeli,

Luonnollinen teologia kritiikin kohteena

Todistaako luonnonjärjestys jollain tavalla Jumalasta?

Tämäntyyppisellä ajatuksella on pitkä perinne. Esimerkiksi kirkkoisä Augustinuksen mukaan ”Maailma itse antaa hyvin järjestyneen liikkeensä ja muutostensa sekä kaiken näkyväisen kauneutensa kautta todistuksen, että se on luotu, ja ettei sen luoja ole voinut olla kukaan muu kuin Jumala, jonka suuruus ja kauneus on näkymätöntä ja ilmaisukykymme ulottumattomissa.” (De civitate dei, XI, 4) Ajatus siitä, että luonnonjärjestys todistaa Luojastaan, on kyseenalaistettu monella tapaa varsinkin valistuksen jälkeen. Tämän artikkelin tarkoituksena on esitellä keskustelua luonnollisesta teologiasta ja sen kritiikistä.Lue koko artikkeli

20.1.2015 Kirja-arvio,

Antony Flew’n käännös ateismista deismiin

Kun yksi viime vuosisadan tunnetuimmista ateistifilosofeista tunnusti kääntyneensä deistiksi vuonna 2004, syntyi mittava kohu, joka ei heti laantunutkaan. Mistä siitä oikein oli kyse?

Jumalan olemassaolon suhteen vakaumusten liikennettä on ollut aina suuntaan ja toiseen. Jotkut ovat kääntyneet teisteiksi, toiset ateisteiksi, toiset agnostikoiksi ja jotkut vaikeammin määriteltäviin kantoihin. Toisissa mielenmuutoksissa älylliset argumentit ovat suuressa osassa ja toisissa eivät niinkään. Tässä ei ilmiönä ole sinänsä mitään uutta eikä ihmeellistä.

Kiinnostavaa sen sijaan on, kun joku kovan luokan ammattilainen ja uskonnonfilosofisia argumentteja työkseen tutkinut muuttaa kantaansa. Näin teki Antony Flew (1923-2010), yksi viime vuosisadan jälkipuoliskon kuuluisimpia ateistifilosofeja. Hänestä tuli deisti vuonna 2004, kuutisen vuotta ennen kuolemaansa.Lue koko artikkeli

17.12.2014 Artikkeli,

Argumentti tietoisuudesta ja intentionaalisuudesta Jumalaan, osa 2

Mitä seuraa siitä, jos tietoisuutta ja intentionaalisuutta ei voi selittää materialistisesti? Tämä on tiistaina julkaistun artikkelin toinen osa. Ensimmäisen osan voit lukea täältä.

Argumentti teismiin

Näkemykseni mukaan tästä voi seurata hyvinkin paljon, nimittäin se, että tietoisuuden ja intentionaalisuuden aineettomuus tarjoaa induktiivista tukea Jumalan olemassaolon puolesta. Yksinkertaisin tapa osoittaa tämä on verrata kahta filosofista teoriaa, teismiä ja naturalismia, ja argumentoida, että ei-aineellisten mentaalisten tilojen olemassaolo sopii yhteen huomattavasti paremmin teistisen kuin naturalistisen näkemyksen kanssa.Lue koko artikkeli

16.12.2014 Artikkeli,

Argumentti tietoisuudesta ja intentionaalisuudesta Jumalaan, osa 1

Luonnollinen teologia on filosofian osa-alue, jossa keskustellaan Jumalan olemassaolosta ja luonnosta pelkän luontaisen järjen nojalla, vetoamatta mihinkään pyhään tekstiin tai erityiseen ilmoitukseen. Tässä artikkelissa puolustan erästä mielenkiintoista luonnollisen teologian argumenttia: niin sanottua ”argumenttia tietoisuudesta”.

Tämän argumentin mukaan ihmisten (ja ainakin joidenkin ei-inhimillisten eläinten) mielessä, tietoisuudessa tai mentaalisuudessa on jotain, mikä antaa todistusaineistoa äärettömän mielen (Jumalan) olemassaolon puolesta. Argumentin historialliset juuret jäljitetään yleensä John Lockeen ja viime vuosina sitä ovat eri tavoin puolustaneet esimerkiksi Richard Swinburne, Robert Adams ja J. P. Moreland.Lue koko artikkeli

30.9.2014 Ajankohtaista, Artikkeli,

Fyysikon artikkeli teologiasta poiki vastineita Euroopassa

Mitä tapahtuu, kun papiksi ryhtynyt Cambridgen fysiikan professori kirjoittaa teologiasta maanosamme fyysikkojen lehteen?

John Polkinghorne on Cambridgen yliopiston fysiikan emeritusprofessori, joka työskenteli fyysikkona 25 vuotta ja siirtyi sen jälkeen anglikaanisen kirkon papiksi. Polkinghorne on uskonnon ja tieteen suhteen tunnustettu asiantuntija, hän on kirjoittanut useita kirjoja aiheesta, ja sai työstään arvostetun Templeton-palkinnon vuonna 2002. Tässä kirjoituksessa käsittelen Polkinghornen tekstiä, joka ilmestyi äskettäin Euroopan fyysikkoseuran Europhysics news-lehdessä, sekä seuraavassa numerossa ilmestyneitä vastineita. Miten Polkinghorne siis yhdistää fysiikan ja teologian, ja mitä voimme tästä oppia?Lue koko artikkeli

23.9.2014 Vieraskynä,

Todennäköisesti ylösnousi – Richard Swinburnen kristillinen teismi

”Jeesus on noussut kuolleista 97 prosentin todennäköisyydellä!” Näin uutisoi amerikkalaislehti The New York Times muutamia vuosia sitten Yalen yliopistossa pidetystä uskonnonfilosofisesta konferenssista.

Lehti lainasi konferenssissa luennoinutta brittiläistä uskonnonfilosofia Richard Swinburnea. Swinburne kuuluu aikamme tunnetuimpiin uskon ja järjen suhteen pohtijoihin. Hän muotoilee kristinuskon järkevyyttä koskevan kysymyksen seuraavasti: Kuinka todennäköisen maailmankatsomuksellisen vaihtoehdon kristinusko tarjoaa yleisesti hyväksyttävien päättelyperiaatteiden ja todistusaineiston perusteella?Lue koko artikkeli

15.4.2014 Kirja-arvio,

Ateismia puolustamassa – Herman Philipse: God in the Age of Science.

Siitä huolimatta, että valtaosa nykyaikaisista analyyttisista filosofeista on joko ateisteja tai agnostikkoja, ateismin seikkaperäisiä filosofisia puolustuksia ilmestyy varsin harvoin.

Kuluneen vuosikymmenen aikana on ilmestynyt vain muutama raskaan sarjan teos, joihin lukeutuvat esimerkiksi Nicholas Everittin The Nonexistence of God (2004), Graham Oppyn Arguing About Gods (2006), Jordan Howard Sobelin Logic and Theism (2004) ja John Schellenbergin The Wisdom to Doubt (2007).Lue koko artikkeli

11.3.2014 Vieraskynä,

Vieraskynä: Uskonto ja luonnontieteet -keskustelu ja ekoteologia

Sana ekoteologia tuo ihmisten mieleen hivenen erilaisia mielikuvia. Joku ajattelee, että kyse on vahvan ideologisesta ”luonnonsuojeluteologiasta”. Toinen näkökulma tavoittaa ekoteologian laajemman luonteen, eli ylipäätään luonnon maailman ja sen arvon pohdinnan. Rajaviiva ekoteologian ja ”luonnon teologian” (theology of nature) välillä on häilyvä, ja näitä kahta termiä käytetään joskus synonyymeinä.  Tämä kirjoitus keskittyy näiden kahden alan rajapintaan.Lue koko artikkeli

Ylös