Avainsana: jumalatodistukset
Reformoitu tieto-oppi – liian hyvää ollakseen totta? Näkemys yhdistää eri teoriat perususkomuksista, mutta kohtaa samalla paljon haasteita
Usein uskonnollisten uskomusten rationaalisuutta puolustetaan ja arvioidaan esimerkiksi jumalatodistusten avulla. Toisten mielestä taas uskonnolliset uskomukset ovat oma uskomusten luokka, jota ei tarvitse tiedollisesti oikeuttaa. Näkemysten väliin jää reformoituna epistemologiana tunnettu kanta, jonka kannattajien mukaan ainakin jotkin uskonnolliset uskomukset voidaan tiedollisesti oikeuttaa ilman erityisiä argumentteja. Nykyisen reformoidun epistemologian kentällä on pyritty määrittelemään tällaisten uskonnollisten perususkomusten oikeutus useiden tieto-opin kantojen mukaan. Voiko uskonnollinen uskomus olla rationaalinen ilman erityisiä perusteluita? Voiko ei-päätellylle uskonnolliselle uskomukselle olla jopa evidenssiä ilman jumalatodistuksia?
Miksi Immanuel Kant oli väärässä hylätessään luonnollisen teologian
Artikkelinsa ensimmäisessä osassa Richard Swinburne perusteli, miksi skottiskeptikko David Humen kritiikki Jumala-uskon perusteltavuutta kohtaan epäonnistuu. Immanuel Kant, joka kuvasi Humen herättäneen hänet “dogmaattisesta unesta”, esittää Swinburnen mukaan myös virheellisen näkemyksen inhimillisen ymmärryksen rajoista, vaikka Kantin filosofia onkin “Humen karkeaa empirismiä hienostuneempi”.
Humen yleiset periaatteet ihmisten ymmärryksen ja tietämyksen rajoista vaikuttivat suuresti Kantiin. Vaikka Kantilla, ei Humella, oli suuri vaikutus mannermaiseen filosofiaan, olen panostanut näin paljon tilaa Humen analysoimiseen, koska Kant on joidenkin Humen vakavien virheiden perillinen. Kantilla oli tietysti paljon Humen karkeaa empirismiä hienostuneempi filosofia. Lue koko artikkeli
Miksi David Hume oli väärässä hylätessään luonnollisen teologian
Luonnollisessa teologiassa pyritään antamaan uskonnollisten uskomusten luotettavuutta tukevaa todistusaineistoa esimerkiksi Jumalan olemassaolosta. Monet ajattelevat, että valistusajan filosofit David Hume ja Immanuel Kant kumosivat luonnollisen teologian. Richard Swinburne, yksi nykyajan uskonnonfilosofian tunnetuimmista nimistä, selittää artikkelinsa ensimmäisessä osassa, miksi Humen ihmisen ymmärryksen rajoista esittämät näkemykset ovat hänestä “täysin virheellisiä”.
Luonnollinen teologia, siis luonnollisen maailman piirteisiin perustuva argumentaatio Jumalan olemassaolon puolesta, on ollut osa kristillistä älyllistä perinnettä suurimman osan olemassaolostaan, ja sillä on juuret sekä Vanhassa Testamentissa että kreikkalaisessa filosofiassa. Ei niin, että kukaan kristityistä kirkkoisistä, skolastikoista ja myöhemmän ajan teologeista olisi ajatellut, että kaikki tarvitsivat luonnollista teologiaa, mutta he ajattelivat sen olevan kuitenkin olemassa niitä varten, jotka epäilivät Jumalan olemassaoloa ja kykenivät ymmärtämään sen argumentteja.Lue koko artikkeli
Ontologiset argumentit, osa 2: modaaliontologinen argumentti
Tämän artikkelin ensimmäisessä osassa käsiteltiin Anselm Canterburylaisen argumenttia, joka on ontologisista argumenteista varhaisin ja tunnetuin. Modernissa filosofiassa ontologisia argumentteja koskevassa keskustelussa on tapahtunut merkittävä käänne, kun argumenttia on vahvistettu modaalikäsitteiden ”mahdollisuus” ja ”välttämättömyys” avulla.
Tosin voi pohtia, kuinka omaperäisestä ajatuksesta tässä on kyse. Esimerkiksi jotkut kommentaattorit katsovat jo Anselmilta löytyvän argumentin, jossa hyödynnetään modaalikäsitteitä (ks. artikkelin osa 1). Seuraavassa keskitytään yhteen muotoiluun Alvin Plantingan modaaliontologisesta argumentista, jonka hän esittää kirjassaan The Nature of Necessity (1974). Lue koko artikkeli
Ontologiset argumentit, osa 1: Anselmin argumentti
Monet jumalatodistukset, kuten kosmologinen ja teleologinen todistus, pyrkivät osoittamaan Jumalan olemassaolon a posteriori eli vedoten empiiriseen evidenssiin, jonka katsotaan konfirmoivan jumalahypoteesia. Ontologiset argumentit puolestaan pyrkivät todistamaan Jumalan olemassaolon a priori eli kokemuksesta riippumatta, dedusoimalla sen tietyn jumalakäsitteen seurauksista.
Ensisilmäyksellä ontologisten argumenttien strategia kuulostaa erikoiselta. Kuinka vain Jumalan käsitettä tarkkailemalla voisi johtaa Jumalan olemassaolon? Toisaalta tämä erikoisuus tekee ontologisista argumenteista filosofisesti mielenkiintoisia.Lue koko artikkeli
Joskus oli aika, jolloin suunnitteluargumentti vahvistui jokaisen uuden luonnonlain myötä
Jos Jumala loi luonnon yhtenäiseksi ja käsitettäväksi, uusien luonnonlakien jatkuvaa löytämistä voi pitää luonnon suunniteltuna ominaisuutena. Tällainen suunnittelu ei edes periaatteessa voi kompastua “aukkojen jumala”-käsitykseen, vaan päinvastoin voimistuu luonnontieteen etenemisen myötä. Näin ajateltiin laajalti brittiläisessä tieteessä laajalti vielä 1800-luvulla.
Läpi tieteen historian tieteilijät ja filosofit ovat tasapainoilleet sen välillä, keksitäänkö havaintoihin sopivia säännönmukaisuuksia, vai löydetäänkö luonnosta sen todellisen olemuksen mukaisia lakeja.Lue koko artikkeli
Näin David Hume erehtyi ihmeistä, osa 2
David Humen mukaan ihmeisiin ei ole järkevää uskoa, sillä luonnollinen selitys on aina parempi. Vesa Palosen mukaan Humen päättelyssä on todettu vakavia virheitä, ja nyt hän aikoo osoittaa niitä lisää.
Aiemmassa artikkelissani ihmeiden uskottavuudesta kävimme todennäköisyyslaskennan keinoin läpi David Humen väitettä siitä, että ihmeisiin ei pitäisi uskoa. Humehan väitti, että tavallisten tapahtumien suuri määrä riittää kumoamaan suurin piirtein kaikki mahdolliset todisteet epätavallisen tapahtuman puolesta. Lue koko artikkeli
Kolme myyttiä, joiden luultiin haudanneen kosmologisen argumentin
Teilasiko viimeistään filosofi Bertrand Russell kosmologisen argumentin osoittamalla siinä alkeellisen virheen? Ei, sillä Russellin ja monen muun edustama perinne on nykyaikaan asti kumonnut pelkkää argumentin irvikuvaa, väittää Tuukka Malkki.
Kosmologinen argumentti on eräs filosofian historian tunnetuimmista ja suosituimmista argumenteista Jumalan olemassaolon puolesta. Lähes kaikki suuret nimet filosofian historiassa, kuten Platon, Aristoteles, Akvinolainen, Anselm, Duns Scotus, Avicenna, Al-Ghazali, Maimonides, Descartes, Leibniz, Spinoza, Berkeley ja Locke, ovat puolustaneet jotain muotoa argumentista (ks. Craig 1980). Viime aikojen filosofiassa argumentin puolustuksia ovat esimerkiksi Koons (1997), Swinburne (2004), O’Connor (2008), Pruss (2009) sekä Feser (2017).
Tässä artikkelissa keskityn kolmeen argumenttia kohtaan usein esitettävään vastalauseeseen ja osoitan ne hyödyttömiksi.Lue koko artikkeli
Miksi Jumala kertoisi itsestään luonnollisten merkkien kautta?
Jos Jumala on olemassa, tulisiko tiedon hänestä olla kaikkien saatavilla? Pitäisikö tällaisen tiedon olla täysin ilmeistä? Entä tulisiko sitä voida vastustaa? Muun muassa näitä kysymyksiä tutkii professori C. Stephen Evans juuri ilmestyneessä uutuuskirjassa Kätkeytynyt Jumala.
Jos halutaan osoittaa, että Jumalasta on mahdollista saada luonnollista tietoa, ei selvästikään tule aloittaa oletuksella, että Jumala on olemassa. Kysymyksen Jumalan todellisuudesta on oltava rehellinen. Tuntuu kuitenkin oikeutetulta pitää Jumalan olemassaoloa mahdollisena hyvin samaan tapaan kuin tieteilijät esittävät jonkin oletuksen, joka ei ole vielä varma. Kun oletus esitetään, on pohdittava aluksi sitä, miten asioiden voitaisiin ajatella olevan, jos oletus pitäisi paikkansa.Lue koko artikkeli
Onko luonnollisella teologialla uskonnollista arvoa? Ilmainen näyte uutuuskirjasta Kätkeytynyt Jumala
Eikö pelkästään todisteiden opastamana löytynyt usko ole kuivaa ja ohutta? Ehkäpä, mutta silti jumalatodistukset tuskin ovat turhia. Areiopagi on käännättänyt tunnetun uskonnonfilosofi C. Stephen Evansin kirjan Kätkeytynyt Jumala – Kaikkivaltiaan olemassaolon perusteista (Perussanoma, 2017). Julkaisemme teoksesta otteen, joka käsittelee luonnollisen teologian uskonnollista arvoa.
Huolimatta siitä ilmeisestä hyödystä, jota luonnollisesta teologiasta näyttäisi olevan, jos se olisi toteutettavissa, monet teologit ovat suhtautuneet tällaisiin argumentteihin penseästi. Kaikki nämä ajattelijat eivät ole olleet yhtä vihamielisiä kuin Kierkegaard, joka näyttää pitävän tällaisia argumentteja täysin väärinä. Silti ei ole vaikea löytää teologeja ja uskonnonfilosofeja, jotka ajattelevat Jumalan olemassaoloa puolustavista argumenteista Alvin Plantingan sutkauksen mukaan samaan tapaan kuin jotkut valtavirran uskonnollisiin suuntauksiin kuuluvat uskolla parantamisesta: ”Se ei ole mahdollista, mutta vaikka se olisikin, sitä ei pitäisi tehdä.”Lue koko artikkeli
Tiede-lehti julkaisi viisi aukeamaa pitkän artikkelin Jumalan olemassaolosta ja muista “elämän suurimmista arvoituksista”. Arvioimme, miten juttu suoriutui tehtävästään
“Elämän suurimmat arvoitukset” kiinnostavat. Niitä ei käsitellä vain filosofien ja teologien keskiajalta tuoksuvissa keskusteluissa. Ne askarruttavat myös tieteellisesti koulutettuja ihmisiä ympäri maailman. Suomessa Tiede-lehti onkin helmikuun numerossa tarttunut muun muassa vapaan tahdon, tietoisuuden, ja Jumalan olemassaolon visaisiin pulmiin. Analysoimme tekstin lukijan pyynnöstä. Rohkeasta avauksesta huolimatta aiheiden käsittely jättää monin paikoin toivomisen varaa.
Lehti on varannut sivuistaan peräti viiden aukeaman verran lähes jokaista ihmistä askarruttaville perustaville kysymyksille. Kustakin haastatellaan aihepiiriä miettineitä filosofeja ja tieteentekijöitä. Pyrkimys käsitellä näitä kysymyksiä on sinänsä erittäin kannatettava, ja luin suurella mielenkiinnolla eri nykytieteen huippujen näkemyksiä vaikkapa tietoisuudesta ja aivojen toiminnasta.Lue koko artikkeli
David Humen Keskusteluja luonnollisesta uskonnosta
Skottilainen skeptikko David Hume (1711-1776) kirjoitti teostaan Keskusteluja luonnollisesta uskonnosta noin 25 vuoden ajan. Teos sisälsi ilmeisesti julkaisuaikanaan varsin tulenarkaa materiaalia, sillä se julkaistiin aluksi ilman kustantajan ja tekijän nimeä. Käsiteltävänä on kysymys luonnollisesta uskosta: onko luonnon antamien todisteiden perusteella järkevää uskoa hyvään Luojaan?
Humen argumentteja pidetään monissa piireissä edelleen lyömättöminä, mikä todetaan myös Niin & näin -kustantamon julkaiseman erinomaisen suomennoksen takakannessa. Teoksessa onkin monia ansioita, mutta toisaalta keskustelu on mennyt myös eteenpäin Humen päivistä, eivätkä hänen argumenttinsa toimi enää muuttamatta. Tässä artikkelissa esittelen hieman teosta.Lue koko artikkeli
Prima via: ”ilmeisin” tapa todistaa Jumalan olemassaolo
Platonin mukaan metafyysiset seikat, kuten Jumalan olemassaolo, eivät ole havaittavia, vaan ymmärrettäviä. Miten voimme ymmärtää sen, miksi Jumalan on oltava olemassa? Tuomas Akvinolaisen mukaan meidän täytyy päätellä se Jumalan vaikutuksista käsin.
Akvinolaisen mukaan voimme tehdä tämän päättelyn viidellä eri tavalla. Näistä ”ilmeisin” on Akvinolaisen Aristoteleen inspiroima ensimmäinen tapa tai tie (prima via), mikä perustuu liikkeeseen tai muutokseen. Tässä artikkelissa selvennän ja puolustan ilmeisintä tapaa. (Viime aikojen filosofiassa Akvinolaisen argumentteja ovat puolustaneet esimerkiksi Kretzmann 1997; Martin 1997; Oderberg 2010; Feser 2009 ja Kerr 2015.)Lue koko artikkeli