Kolumni / Tuukka Malkki / 17.12.2014

Argumentti tietoisuudesta ja intentionaalisuudesta Jumalaan, osa 2

Mitä seuraa siitä, jos tietoisuutta ja intentionaalisuutta ei voi selittää materialistisesti? Tämä on tiistaina julkaistun artikkelin toinen osa. Ensimmäisen osan voit lukea täältä.

Argumentti teismiin

Näkemykseni mukaan tästä voi seurata hyvinkin paljon, nimittäin se, että tietoisuuden ja intentionaalisuuden aineettomuus tarjoaa induktiivista tukea Jumalan olemassaolon puolesta. Yksinkertaisin tapa osoittaa tämä on verrata kahta filosofista teoriaa, teismiä ja naturalismia, ja argumentoida, että ei-aineellisten mentaalisten tilojen olemassaolo sopii yhteen huomattavasti paremmin teistisen kuin naturalistisen näkemyksen kanssa.

Stewart Goetzin (2010: 397) mukaan ”on helppoa osoittaa”, että tietoisuus on todennäköisempää teismin kuin naturalismin pohjalta. Naturalismin mukaan aineellinen kosmos on suljettu systeemi, jonka ulkopuolella ei ole olemassa mitään. Tästä näkökulmasta aineellisiin prosesseihin redusoimattomien mentaalisten tilojen olemassaolo vaikuttaa kummalliselta. Teismin mukaan taas kaikkeuden perimmäinen perusta on Jumala – tietoisuuden ja intentionaalisuuden ”ääretön valtameri” (Hart 2014). Äärellisten mielien olemassaolo tällaisessa maailmassa ei siten olisi lainkaan yllättävää.

Teismin selitysvoima tulee vielä paremmin esiin jos spesifioimme kysymyksemme koskemaan mentaalisten tilojen historiallista alkuperää (ks. Nagel 2012: 54). Naturalismilla on vaikeuksia selittää mielen alkuperää; teismillä tätä ongelmaa ei ole.

Miksi mielen alkuperä on hankalasti selitettävä seikka naturalismista käsin? Jos naturalismi pitää paikkansa, niin mieli ilmestyi keskelle objektiivista, ei-tietoista, ei-intentionaalista ja ei-mentaalista maailmaa hyvin myöhään kosmoksen historiassa jossain vaiheessa maapallolle käynnistynyttä evolutiivista historiaa. Evoluutio ei kuitenkaan sinällään kerro mielen alkuperästä yhtään mitään, sillä se on teoria biologisten organismien aineellisten ruumiiden kehittymisestä.

Evoluutio voi selittää miksi tietoisuus ilmestyttyään toi valintaedun; mutta se ei sano mitään siitä, että miten tietoisuus ilmestyi keskelle evolutiivista prosessia ensi sijassa. (Swinburne 2004: 207.) Naturalistin ainoa vaihtoehto on sanoa, että mieli ilmestyi tai ”emergoitui” itsestään aineesta ilman, että tuossa aineessa olisi ollut mitään, jonka nojalla mieli olisi voinut tulla olemaan. Subjektiivinen ilmestyi objektiivisesta, intentionaalinen mekanistisesta, ilman että saamme tälle minkäänlaista ymmärrettävää selitystä. Tämä vaikuttaa kuitenkin jonkin saamiselta ei-mistään, jonka vuoksi monet ovat pitäneet tällaista ”radikaalia” tai ”vahvaa” emergenssiä pikemminkin vetoamisena magiaan kuin kunnon selityksenä. (Strawson 2006; Nagel 2012; Moreland 2008)

Jos mielen vahva emergenssi aineesta ei ole uskottavaa, niin mielen on oltava ollut olemassa aina, alusta saakka. Teismin mukaan juuri tämä pitää paikkansa, sillä teismistä käsin tietoinen ja intentionaalinen Mieli on koko olemassaolon perimmäinen perusta. Jumalan perimmäisyys antaa siis tästä näkökulmasta ymmärrettävän ja luontaisen selityksen sille, miten mieli voisi olla fundamentaalista; ja Jumalan intentionaalinen valinta luoda ihmisten ja eläinten kaltaisia mieliä esimerkiksi kosmisen ja biologisen evoluutioprosessin kautta selittää rajallisten mielien alkuperän ja paikan universumissa. (Argumentti tietoisuudesta ei siis vaadi, että Jumala loisi ihmeteolla jokaisen mielen erikseen.)

Charles Taliaferron sanoin:

[M]aterialistisen kosmologian näkökulmasta tietoisuuden ilmestyminen näyttää oudolta; se on rinnastettavissa väitteeseen ”ja sitten tapahtui ihme”. Mutta teismin näkökulmasta tietoisuuden ilmestyminen voidaan nähdä jonakin syvälle juurtuneena koko todellisuuden luonteena. Ihmisen ja eläimen tietoisuuden luominen ei ole jokin eristäytynyt ihme, vaan kaiken pohjana olevan todellisuuden rakenteen reflektio – – Tässä laajemmassa viitekehyksessä voimme hyvinkin nähdä teistis-dualistisen filosofian – – tarjoavan uskottavan, kokonaisvaltaisen filosofian luonnosta, joka on syvällisesti yhtenäinen, koherentti ja pystyväinen selittämään asioita, jotka muuten näyttäisivät hämäriltä ja selittämättömiltä. (Taliaferro 2000: 150, 153)

Koska siis tietoisuuden ja intentionaalisuuden ilmestyminen ei ole lainkaan yllättävää teistisestä perspektiivistä, toisin kuin naturalistisesta, jonka näkökulmasta tämä on erittäin ongelmallista, niin mentaaliset tilat näyttäisivät antavan induktiivista tukea teismille.

Olen kuitenkin verrannut tässä ainoastaan kahta metafyysistä teoriaa, teismiä ja naturalismia. Eikö tarjolla ole muitakin vaihtoehtoja? Toki, mutta yhdessä artikkelissa ei voida käsitellä kaikkia mahdollisia selityshypoteeseja. Mainitsen nopeasti vain erään varteen otettavan vaihtoehdon teismille ja naturalismille tässä kohdin, eli panpsykismin. Tämän teorian perustava ajatus on, että mentaalisuus on osa ainetta. Aineen perimmäiset rakennuspalikat sisältävät primitiivisessä muodossa tietoisuutta, jonka vuoksi tietoisuus on fundamentaalista ja kaikkialla läsnä olevaa; ja näin panpsykismi kykenee selittämään mielen fundamentaalisuuden monistisesti ilman teismiä ja dualismia.

Robert Adamsin (1992: 235) mukaan panpsykismi voi kenties pitää paikkansa, ”mutta varmastikaan sillä ei ole enempää sisäistä mielekkyyttä kuin teismillä, ja paljon vähemmän selitysvoimaa”. Teistin onkin mahdollista argumentoida, että argumentti tietoisuudesta antaa induktiivista tukea sekä panpsykismille että teismille, mutta naturalismia vastaan. Vaihtoehtoisesti teisti voi osoittaa
panpsykismillä olevan suurempia ongelmia kuin teistisellä dualismilla. (Ks. Leo Näreahon erinomainen artikkeli panpsykismistä tällä sivustolla.)

Lopuksi

Olen ehdottanut, että fenomenaalinen tietoisuus ja alkuperäinen intentionaalisuus eivät voi olla mitään aineellista; ja että teismi on todennäköisempää mentaalisten tilojen olemassaolon vuoksi kuin se olisi ilman sitä, koska teismi kykenee selittämään aineettomiksi argumentoitujen mentaalisten tilojen olemassaolon ja alkuperän paremmin kuin sen kilpailijat. Jos nämä seikat pitävät paikkansa, niin argumentti tietoisuudesta vaikuttaisi olevan hyvä induktiivinen Jumalan olemassaoloa tukeva peruste.

Kirjallisuutta:

Adams 1992: “Flavors, Colors, and God”. Teoksessa Geivett ja Sweetman (toim.): Contemporary Perspectives on Religious Epistemology. Oxford University Press.

Ayers 1981: “Mechanism, Superaddition, and the Proof of God’s Existence in Locke’s Essay”. The Philosophical Review.

Bealer ja Koons 2010 (toim.): The Waning of Materialism. Oxford University Press.
Chalmers 1996: The Conscious Mind. Oxford University Press.

Feser 2006: Philosophy of Mind: A Beginner’s Guide. Oneworld Publications.

Goetz 2010: ”Arguments from Consciousness and Free Will”. Teoksessa Taliaferro, Draper ja Quinn (toim.): A Companion to Philosophy of Religion. Wiley-Blackwell (toinen painos).

Hart 2014: The Experience of God: Being, Consciousness, Bliss. Yale University Press.

Moreland 2008: Consciousness and the Existence of God: A Theistic Argument. Routledge.

Nagel 2012: Mind and Cosmos. Oxford University Press.

Robinson 2011: “Substance Dualism and its Rationale”. Teoksessa Swinburne (toim.): Free Will and Modern Science. British Academy.

Swinburne 2004: The Existence of God. Oxford University Press (toinen painos).

Kuva: Fylkesarkivet i Sogn og Fjordane.

Ylös