Tämä on tiistaina julkaistun kirjoituksen toinen osa. Siinä Rope Kojonen esittelee väitöskirjansa aihetta, älykkään suunnittelun liikkeen teologista ja filosofista analyysia.

Kiista evoluutiosta ja kreationismista hyvän ja pahan taisteluna

Kiista älykkäästä suunnittelusta esitetään tyypillisesti eeppisenä hyvän ja pahan välisenä taisteluna. Kuten ID-kriitikko, tieteenhistorioitsija Nathaniel C. Comfort toteaa, ”antidarwinistit ja antikreationistit ovat samaa mieltä siitä, että käymme ankaraa taistelua dogmaattisten uskonnollisten fanaatikkojen ja tarkkojen, rehellisten tiedemiesten välillä.” Riippuu vain keneltä kysyy, kummat ovat niitä fanaatikkoja.

Sekä suomalaisessa että kansainvälisessä populaaritason keskustelussa on tavallista asettaa vastakkain ID ja naturalismi. ID väittää, että luonnonjärjestyksen taustalla on mieli, ja meillä on tästä hyvää, jopa tieteellistä todistusaineistoa. Naturalistit puolestaan väittävät, ettei luonnonjärjestyksen lisäksi ole olemassa mitään, eikä luonnolla ole mitään yleistä tarkoitusta. Dawkinsin tapaisille evolutionisteille evoluutioteoria on keskeinen naturalismia tukeva tieteellinen teoria.

Jos luonto voidaan ymmärtää tieteellisesti, niin Jumalaa ei tarvita. Evoluutioteoria ja luomisnäkemys ymmärretään siis toistensa kanssa kilpaileviksi ajatuksiksi. (Kaikki naturalistit eivät onneksi ymmärrä asiaa näin, mutta kyse on varsinkin populaaritasolla yleisestä ajatuksesta.)

Tässä vastakkainasettelussa teistinen evoluutionäkemys saa paljon vähemmän huomiota. Teististen evolutionistien mielestä evoluutioteoria on hyväksyttävä tieteellinen teoria, mutta siitä ei tarvitse vetää uskonnollisia johtopäätöksiä. Jumala on voinut esimerkiksi suunnitella maailman siten, että evoluution prosessi on mahdollinen. Jumalan olemassaolo voi myös näkyä luomakunnan kaikessa järjestyneisyydessä, mutta tätä perustellaan teistisessä evoluutionäkemyksessä teologisena ja filosofisena ajatuksena, ei luonnontieteenä.

Vaikka teistinen evoluutionäkemys tavallaan edustaa eräänlaista keskilinjaa ID-keskustelussa, myös sen edustajat esittävät keskustelun toisinaan hyvän ja pahan taisteluna. Joskus ID nähdään lähes harhaoppisena. Kärkevä teologi Conor Cunningham toteaakin, että jos Dawkins haluaisi todella kumota kristinuskon, niin hän toteuttaisi pyrkimystään paremmin luopumalla evolutionismistaan ja siirtymällä ID:n kannattajaksi. Tämä kuvaa sitä, kuinka kaukana ID:n jumalakuva on kristinuskosta Cunninghamin näkemyksen mukaan.

Tutkimuksessani vertailin kaikkien eri osapuolten argumentteja ja väitin, että meidän tulisi siirtyä eteenpäin tällaisesta polemiikista. Pyrkimykseni rakentaa siltoja voidaan ehkä ymmärtää hyökkäykseksi kaikkia osapuolia vastaan, mutta mielestäni luomis-evoluutiokeskustelun kaltaiset kiistat antavat kuitenkin mahdollisuuden oppia älyllisiä hyveitä. Ihmisillä vaikuttaa olevan taipumus muodostaa eräänlaisia heimoja ja nähdä tällaiset keskustelun hyvän ja pahan taisteluina, joissa toisella osapuolella ei voi olla kerrassaan mitään hyvää sanottavaa. ID-keskustelussa toinen osapuoli on aina puhtaan rationaalinen ja toinen puhtaan irrationaalinen.

Hyväksyn toki sen, että maailmassa on myös aitoja taisteluja hyvän ja pahan välillä, ja joskus toisella osapuolella tosiaan on kaikki hyvät argumentit. Saamme tietysti sanoa, jos olemme tätä mieltä. Mielestäni kuitenkin tuomitsemme toisen osapuolen irrationaaliseksi yleensä liian varhaisessa vaiheessa, kun olisi vielä mahdollista etsiä yhteistäkin maaperää.

ID:n pyrkimys rakentaa siltaa teologian ja luonnontieteen välille

Mitä ID:stä tulisi ajatella teologisesti? Suomessa tavallinen kritiikki ID:tä kohtaan on se, että kaikki yritykset pyrkiä etsimään yhtymäkohtia teologian ja luonnontieteen välillä ovat virheellisiä. Luonnontieteen ja teologian erillisyysmallin mukaan usko on uskoa ja tiede on tiedettä, eikä niiden välillä ole yhtymäkohtia. Mielestäni uskonnollisen uskon ja tieteellisen tutkimuksen välillä on tosiaan monia eroja. Voidaan varmaankin muotoilla uskonnollinen näkemys, jolla ei tosiaan ole tieteen kanssa mitään tekemistä.

Kuitenkin science and religion -alalla tehty tutkimus mielestäni osoittaa, että on myös monia uskonnollisen uskon muotoja, joilla tosiaan on yhteistä aluetta tieteen kanssa. Molemmilla voi olla esimerkiksi pyrkimys ymmärtää todellisuuden luonnetta. Tutkimus on myös osoittanut, että historiassa tieteen ja teologian välillä on ollut paljon myönteistäkin vuorovaikutusta. Esimerkiksi käsitys maailmasta Jumalan luomana ja tutkimukselle avoimena paikkana on innoittanut tiedettä. Siksi en itse lähtisi kritisoimaan ID:tä pyrkimyksestä rakentaa siltoja uskon ja tieteen välille.

Onnistuuko ID sitten pyrkimyksessään rakentaa siltoja tieteen ja teologian välille? Tämä riippuu jälleen siitä, hyväksymmekö ID:n argumentit pätevinä. Jos ID mielestämme onnistuu perustelemaan, että vaikkapa elämän synnyn on täytynyt olla älykkään suunnittelijan tekosia, niin tämä herättää luontevasti kysymyksen suunnittelijan identiteetistä, ja on näin silta tieteen ja teologian välillä. Jos puolestaan ID:n argumentit mielestämme epäonnistuvat, niin siltoja on etsittävä muualta.

ID:n ja teistisen evoluutionäkemyksen suhde

Toisaalta ID:n tavassa etsiä yhteyksiä tieteen ja teologian välillä on kuitenkin joitakin ongelmia, jotka eivät riipu sen suunnitteluargumenttien onnistumisesta tai epäonnistumisesta. ID antaa suuren painoarvon tieteellisille todisteille luomisopin tukena. Tämä uhkaa häivyttää näkyvistä luomisopin teologisen luonteen. Luomisoppi käsittelee pohjimmiltaan kaiken olevaisen riippuvaisuutta Luojasta, joka on koko olemisen perusta. Kun luomisoppi ymmärretään tiedettä laajempana asiana, niin minkään evoluutioteorian ei tarvitse uhata sitä.

Tässä kohden ID-teoreetikkojen näkemykset tulevat joskus jopa lähelle skientismiä, koska heidän mielestään teistisen evolutionismin tulisi poiketa ateistisesta maailmankuvasta juuri luonnontieteen tasolla, ennen kuin se olisi merkittävästi erilainen. Esimerkiksi William Dembskin mukaan ID:n teologinen arvo nousee siitä, että evoluutioteoria on niin tärkeä ateisteille. Ilman evoluutioteoriaa ateistit joutuvat suuriin ongelmiin, sillä he eivät voi selittää niin ilmeistä asiaa kuin elämän olemassaoloa. Toisaalta evoluutioteorian kanssa ateistit voivat käydä hyökkäykseen ja väittää, että tiede paljastaa tarkoituksettoman kosmoksen.

Evoluutio on siis Dembskin mielestä ateisteille sekä voimakas puolustus- että hyökkäysase taistelussa Jumala-uskoa vastaan. Teistiset evolutionistit hyväksyvät evoluutioteorian, ja jättävät näin Dembskin mielestä ateistien aseet ehjiksi. Johnson kirjoittaa samoin, että ”jos Jumala pysyi tieteellisen tutkimuksen ulottumattomissa ja salli sokealta näyttävän materialistisen prosessin tehdä kaiken luomistyönsä, niin on sanottava, että Jumala on tehnyt meille maailman täynnä tekosyitä epäuskolle ja epäjumalanpalvelukselle.”

Teistiset evolutionistit ovat kuitenkin sitä mieltä, että tieteellinen evoluutioteoria ja siitä joskus vedetyt ateistiset johtopäätökset voidaan erottaa toisistaan. Teistinen evolutionismi ei tarkoita välttämättä sitä, että hylättäisiin mahdollisuus Jumala-uskon älylliseen puolustamiseen. Useimmat maailman johtavista luonnollisen teologian puolustajista, kuten Oxfordin Richard Swinburne, ovat samalla teistisiä evolutionisteja. Teisteille on avoinna paljon muitakin argumentteja kuin ID:n evoluutiokritiikki ja biologiset suunnitteluargumentit. Esimerkiksi Swinburne ja Alister McGrath ovat väittäneet, että evoluution mahdollistava, hienosäädetty kosmos selittyy paremmin teismin kuin ateismin kautta.

Evoluution ateistinen tulkinta ei ole luonnontiedettä vaan filosofiaa ja teologiaa, ja siksi se voidaan haastaa filosofian ja teologian tasolla, kuten teistiset evolutionistit tekevät. ID:n toive saada nimenomaan luonnontieteellisiä luomisoppia tukevia todisteita vaikuttaa välillä olevan niin voimakas, että filosofisten ja teologisten luomisoppia tukevien argumenttien arvo uhkaa jäädä kokonaan huomiotta.

Rationaalisuuden rajoittaminen tieteeseen olisi ristiriidassa ID-liikkeen laajempien päämäärien kanssa. ID-ajattelijat esimerkiksi myöntävät itsekin suunnitteluargumenttiensa riittämättömyyden luomisopin puolustamisessa: heidän mielestään suunnitteluargumentit eivät erillään muista argumenteista johda uskomaan luomisoppiin, vaan ainoastaan jonkinlaiseen tuntemattomaan suunnittelijan. Suunnitteluargumentti on yhdistettävä laajempaan filosofiseen ja teologiseen kontekstiin, jotta suunnittelija voitaisiin tunnistaa Jumalaksi, joka on kaiken olevaisen olemisperusta.

Tämän teologisen kontekstin on oltava olemassa ainakin jollain tavalla ymmärrettävä ilmankin ID:tä, jotta suunnittelijan tunnistaminen Jumalaksi olisi järkevää. Jos näin on, niin miksei myös evoluutiota voisi periaatteessa tulkita tästä teologisesta viitekehyksestä käsin? Ainakaan ID-liike ei ole mielestäni esittänyt hyviä teologisia ja filosofisia perusteita tätä vastaan. Kreationistien raamattuargumentit evoluutiota vastaan ovat asia erikseen, mutta niitä ID-liike ei käytä.

Toisaalta myös monet ID:tä vastaan esitetyistä teologisista kritiikeistä ovat mielestäni yliampuvia. Esimerkiksi edellä lainattu Conor Cunningham on oikeassa siinä, että luomisoppi on paljon suunnittelukysymystä laajempi asia. Toisaalta luomisoppiin kuitenkin kuuluu perinteisesti myös ajatus Jumalasta järjestyksen luojana. Käsitteen “suunnittelija” käyttäminen jollain tavalla Jumalaa kuvaavana sopii tähän perinteeseen, vaikka käsite ei toki kuvaa koko todellisuutta. Tämä on yleinen käsitteiden ongelma, joka ei rajoitu vain ID:hen.

ID:n teologinen uskottavuus riippuu myös siitä, millaista vertauskuvaa käytämme Jumalan ja maailman suhteesta. Jos Jumala on ikäänkuin täydellinen kelloseppä, niin hänen odottaisi luoneen luonnon tavalla, joka ei edellytä jatkuvaa korjailua, eli puuttumista luonnonjärjestykseen luonnonlakien ylitse. Jos Jumala on kuitenkin pikemminkin kuningas kuin kelloseppä ja maailma on hänen valtakuntansa, niin Jumalan olettaisi myös toimivan ihmeellisestikin maailman sisällä ainakin toisinaan. Voidaan siis muotoilla monenlaisia teologioita, joista jotkut sallivat Jumalan toiminnan myös ”aukoissa” ja toiset eivät.

Väitöskirja Intelligent Design: A Theological and Philosophical Analysis on saatavilla sähköisesti tästä osoitteesta.

Tässä toisessa osassa käsitellyistä asioista voi hakea lisätietoa ja viitteitä erityisesti seuraavista luvuista:

Luonnontieteen ja teologian suhde: luvut 2.3, 2.4 ja 2.5 (s. 40-63)

ID:n ja teistisen evoluutionäkemyksen suhde: luku 8 (s. 231-255)

ID ja aukkojen Jumala: luku 7 (s. 195-229)

Kuva: Unsplash