Artikkeli / Rope Kojonen / 20.4.2022

Dinosauruksia Raamatussa? Ote E. V. Rope Kojosen kirjasta Luominen ja evoluutio: Miten usko ja tiede kohtaavat

Nuoren maan kreationismi on näkemys, jonka mukaan maapallo ja kaikki eläinlajit on luotu kuuden päivän aikana alle 10 000 vuotta sitten. Tästä seuraa luonnollisesti myös ajatus, että dinosaurukset ja ihmiset olisivat eläneet samaan aikaan. Tästä pyritään löytämään todisteita myös Raamatusta. Tässä otteessa E. V. Rope Kojonen arvioi tulkintoja, joiden mukaan Jobin kirjassa puhuttaisiin dinosauruksista.

Hirmuliskoista hirmuevankelistoiksi

Kreationismiin tutustuva törmää nopeasti väitteeseen, että Raamatussa mainittaisiin dinosaurukset. Hirmuliskot ovat keskeisessä asemassa esimerkiksi Kentuckyn Luomisen museossa (Creation Museum), missä taitavasti tehdyt dinosaurusmallit esitetään rinta rinnan ihmisten kanssa.  ja kreationistisessa kirjallisuudessa. Kaksi hyvää esimerkkiä tästä ovat suomalaisen nuoren Maan kreationistin Pekka Reinikaisen Dinosaurusten arvoitus ja Raamattu (2003) sekä Dinosaurukset: Muinaiset lohikäärmeet (2021). Dinosaurusten jännittävyyden vuoksi niitä kuvataan usein myös kreationistien lapsille laatimassa materiaalissa, kuten amatööripaleontologi Buddy Davisin lastenlaulussa ”Behemoth is a dinosaur” (2012). Reinikainen kuvaakin, kuinka nuoren Maan kreationistit ovat onnistuneet kääntämään hirmuliskot ”hirmuevankelistoiksi”, jotka oikein ymmärrettynä todistavat Maan nuoresta historiasta.

Nuoren Maan kreationistien mukaan dinosaurukset elivät samaan aikaan ihmisten kanssa, jolloin olisi tosiaan luontevaa olettaa, että ne mainittaisiin myös Raamatussa ja muualla inhimillisessä kulttuurissa. Kreationistit ajattelevat, että Raamatussa erityisesti Jobin kirjan Behemot ( Job. 40:15–24) ja Leviatan (Job. 40:25–41:26) ovat dinosauruksia. Suomenkielisessä, vuoden 1992 raamatunkäännöksessä niitä pidetään virtahepona ja krokotiilina, mutta kreationistien mielestä jotkin tekstin yksityiskohdat viittaavat muuhun. Jobin kirjassa (40:17) todetaan Behemotin hännän olevan kuin ”setrin runko”, mikä voisi viitata pitkäkaulaiseen ja pitkähäntäiseen sauropodiin, kuten diplodokukseen tai bracchiosaurukseen. Sen sijaan virtahevolla on hyvin pieni ja ohut häntä.

Leviatan puolestaan on väkivahva vesipeto, jonka vain Jumala voi voittaa. Lisäksi se syöksee kidastaan tulta: ”Sen kidasta lyövät lieskat [– –] Savu suitsuaa sen sieraimista [– –] tulenlieska iskee sen suusta.” ( Job 41:11–13.) Tähän krokotiilit eivät pysty (eivätkä tiettävästi dinosauruksetkaan). Nuoren Maan kreationistit esittävät kuitenkin, että joillakin dinosauruksilla oli mahdollisesti kyky hengittää tulta, jolloin Leviatan olisi kuin olisikin dinosaurus. Nuoren Maan kreationistien mielestä myös lohikäärmeitä koskevat legendat ympäri maapalloa ovat todisteita ihmisten ja dinosaurusten yhteiselosta. Pekka Reinikainen esittää myös esimerkiksi Leviatanin kauhistuttavien hampaiden (Job 41:6) sopivan hyvin dinosaurustulkintaan.

Leviatan ja Behemot Raamatuntutkimuksessa

Nuoren Maan kreationistien tulkinta Raamatun pedoista on kiinnostava esimerkki siitä, miten kyseisessä suuntauksessa vedotaan tieteestä saatuun tietoon, kun pyritään ymmärtämään Raamattua. Tässä juuri tieto dinosauruksista toimii heille avaimena sen ymmärtämiseen, millaisia otuksia Jobin kirjassa kuvatut eläimet oikein ovat. Samalla dinosaurustulkinta osoittaa myös, miten irrallaan varsinaisesta akateemisesta raamatuntutkimuksesta nuoren Maan kreationismi joskus toimii.

Raamattua ja sen kulttuuriympäristöä koskeva tutkimus tukee näet vahvasti sitä käsitystä, että Leviatan edustaa myyttisiä kaaoksen voimia. Behemot taas on todennäköisesti muinaisen Lähi-idän kulttuurisesta kontekstista tuttu kaaoshärkä (tai virta hepo). Kirjan teologinen viesti on, että vain Jumala on näitä voimia suurempi.

Leviatanin tunnistamisessa auttavat erityisesti muut raamatunkohdat, joissa otus myös mainitaan. Lisäksi Raamatun mainintoja voidaan verrata muiden, samanaikaisten kulttuurien teksteihin. Psalmi 74:13–17 heijastelee monin tavoin Ensimmäisen Mooseksen kirjan 1. luvun ilmaisuja kuvatessaan Jumalan luomisviisautta ja voittoa Leviatanista:”Sinä hämmensit voimallasi meren, sinä murskasit merihirviöiden päät. Itsensä Leviatanin päät sinä musersit ja ruhon annoit petojen ruoaksi.” (Ps. 74:13–14.)

Kiinnostavasti lainauksessa mainitaan, että Leviatanilla on useampi pää. Se vaikuttaa siis olevan monipäinen, erityisesti mereen liittyvä kaaoshirviö, jonka voittaminen liittyy Jumalan luomistyöhön. Jesajan kirjassa (27:1) puolestaan kuvataan, kuinka Jumala voittaa Leviatanin jälleen lunastaessaan luomakunnan tulevaisuuden:”Sinä päivänä Herra vaatii tilille ja lyö suurella, vahvalla ja terävällä miekallaan Leviatanin, nopealiikkeisen käärmeen, Leviatanin, kiemurtavan käärmeen, iskee hengiltä syvyyden hirviön.”

Tämä tuskin tarkoittaa, että jossakin meressä piileskelee vielä plesiosaurus tai spinosaurus, joka taistelee Jumalaa vastaan, vaan kyse on selvästi symbolisesta kielestä. Monipäisiä dinosauruslajeja ei ole ollut olemassa – tai ainakaan sellaisten fossiileja ei ole löydetty.

Muinaisia hirviöitä ja symboliikkaa

Monipäisestä Leviatanista saattaa tulla ensimmäisenä mieleen huomattavasti myöhemmän kreikkalaisen mytologian hydra. Läheisemmät vertauskuvat löytyvät kuitenkin muinaisen Lähi-Idän kontekstista. Varsinkin Jesajan kuvaus muistuttaa suuresti ugaritinkielisiä kuvauksia kaaoslohikäärmeestä Litanusta, jonka yhteyttä Leviataniin pidetään tutkimuksessa selvänä.

Esimerkiksi Wikanderin analyysin perusteella samankaltaisuudet ugaritinkielisten tekstien kanssa ovat niin yksityiskohtaisia, ettei kyse voi olla sattumasta. Arkeologisessa tutkimuksessa on myös löytynyt runsaasti piirtokuvia monipäisistä lohikäärmeistä, jotka syöksevät tulta ja taistelevat erilaisia jumaluuksia vastaan.

Gustave Doren maalaus Leviatanin tuho (1865)

Lohikäärmeet edustavat kaaoksen voimia, jotka uhkaavat aina ottaa valtaansa maanpäällisen maailman. Esimerkiksi ugaritinkielisissä teksteissä Baalin voitto Litanusta osoittaa Baalin kuninkuuden tuhovoimia vastaan, ja babylonialaisissa teksteissä Mardukin voitto vetisestä Tiamat-kaaoslohikäärmeestä on osa luomiskertomusta. Samalla tavoin Jobin kirjan Leviatan on uskottavasti vertauskuva luonnollisesta kaaoksesta, joka uhkaa järjestystä. Leviatanin kesyttäminen on symbolinen kuvaus siitä, kuinka Jumalan valta ulottuu siihenkin, mikä jää inhimillisen kontrollin tuolle puolen. Jobin kirjan ja Psalmien kuvaus poikkeaa kuitenkin merkittävällä tavalla muista teksteistä: kaaos ja luomisen raaka-aineena toimiva alkumateria eivät ole Jumalasta itsenäisiä voimia vaan hänen luomuksiaan. Myöskään Raamatun luomiskertomuksessa 1. Mooseksen kirjassa ei näy kamppailua kaaoksen voimien ja Jumalan välillä, vaan kaikki tottelee Jumalan sanaa.

Behemotin häntä

Entä sitten Behemot, jonka häntä on kuin ”setrin runko”? Ensiksi on syytä miettiä, sopiiko Jobin kirjan kuvaus ylipäänsä esimerkiksi diplodokukseen tai johonkin samankaltaiseen sauropodiin. Näiden sauropodien merkillepantavin ominaisuus (jota siis olettaisimme ennen kaikkea kuvattavan) lienee niiden pitkä kaula, ei häntä. Kaulaa ei kuitenkaan mainita Jobin kirjassa lainkaan. Sen sijaan Jobin kirjassa (40:15) todetaan Behemotin vain syövän ”ruohoa niin kuin lehmä”.

Otus ei siis syönyt pääasiallisesti havupuiden neulasia ja saniaisia, kuten diplodokuksen otaksutaan tehneen pitkän kaulansa avulla. Tilannetta voidaan verrata siihen, että kirahvia kuvattaisiin mainitsematta lainkaan sen pitkää kaulaa ja eläimen ravinnoksi mainittaisiin ensisijaisesti ruoho, kun se tosiasiassa syö pääasiassa puiden lehtiä. Behemotilla ei myöskään mainita olevan minkäänlaisia liskomaisia ominaisuuksia. Lopulta oikeastaan ainoat dinosaurustulkintaan sopivat asiat ovat olennon suuri voima, paksut luut ja kookas häntä.

Mikä sitten on Behemotin häntä? Tekstianalyysin ja muiden vertailukohtien perusteella kyseessä on todennäköisesti eräs toinen sauvamainen elin, josta muinaisilla heprealaisilla oli tapana kirjoittaa häveliäästi kiertoilmaisuja käyttäen. Ympäröivissä jakeissa (Job 40:16–17) puhutaan Behemotin lanteiden ja reisien voimakkuudesta. Nämä liittyivät kulttuurikontekstissa ja kielellisesti sukupuoliseen hedelmällisyyteen. Esimerkiksi reidet (pahadaw) voidaan kääntää myös ”kiveksiksi”, ja tätä käännöstä puoltavaa tulkintahistoriaakin löytyy. Esimerkiksi latinankielinen varhainen raamatunkäännös Vulgata käyttää tässä sanaa ”testiculorum”.

Hepreankielisessä runoudessa samaa asiaa on tapana toistaa eri tavoin, joten jos ympäröivät ilmaisut kertovat Behemotin seksuaalisesta eloisuudesta, voi tämä auttaa ymmärtämään, mitä ”häntä” tässä tarkoittaa. Sanalla ”häntä” tarkoitetaan tutkijoiden mukaan miehistä sukupuolielintä myös joissakin Vanhan testamentin jälkeisissä hepreankielisissä teksteissä.

Tällaisen epäsuoran ilmaisun käyttö Jobin tekstissä ei olisi siis mitenkään poikkeuksellista. Sen sijaan olisi yllättävää jos Jobin kirjassa olisi käytetty suoraa ilmaisua, sillä penistä kuvataan Vanhassa testamentissa ja muinaisessa juutalaisessa kirjallisuudessa aina epäsuorasti. Kiertoilmaisuja ovat esimerkiksi ”liha” (2. Moos. 28:42, Hes. 16:26), ”alastomuus” (3. Moos. 18:6), ”yksityiset osat” (5. Moos. 25:11), ja eräässä kohdassa luultavasti jopa ”käsi” (Jesaja 57:8). Suomenkielisessä Raamatussa heprean häveliäisyys voi jäädä huomaamatta, sillä käännökset ovat usein huomattavasti suorempia, puhuen ”lihan” tai ”yksityisten osien” tilalta suoraan esimerkiksi ”elimistä” ja ”sukupuolielimistä.”

Mallinnus Tyrannosaurus Rexistä Pariisin tiedemuseossa

Näin ymmärrettynä Behemot oli siis luultavasti jonkinlainen luonnonvoimia persoonallisesti kuvaava kaaos- tai superhärkä. Tällaisia löytyy myös muinaisen Mesopotamian myyteistä. Esimerkiksi ugaritilaisissa teksteissä mainitaan kaaoslohikäärmeen yhteydessä myös härkä. Myöhemmässä, Vanhan testamentin jälkeisessä juutalaisessa kirjallisuudessa Behemot ja Leviatan muodostavat mytologisen eläinparin, jotka yhdessä symbolisoivat kaaoksen voimia – ja näissä Behemot ei myöskään ole dinosaurus. Samat kaksi symbolista olentoa saattavat esiintyä myös Uudessa testamentissa. Vanhan testamentin kreikankielisessä käännöksessä, Septuagintassa, Jobin kirjan Behemot ja Leviatan on käännetty sanoilla therion ja drakon, ja juuri tämän nimiset olennot seikkailevat myös Ilmestyskirjan 13. luvussa selvästi vertauskuvallisina.

Hullutuksia, teologiaa vai molempia?

Kuvaamani selitys Behemotista ja Leviatanista voi kuulostaa aluksi nykytutkijoiden hullutukselta, mutta sillä on kuitenkin nähdäkseni puolellaan vankka tulkintahistoria ja hyvät perusteet. Mikään ei kuitenkaan sinänsä riipu pienistä yksityiskohdista, kuten pitääkö esimerkiksi tässä kuvaamani Behemotin hännän tulkinta paikkaansa. Jos hännän on oltava häntä, toinen tulkinta olisi esimerkiksi nähdä Behemoth maalohikäärmeenä, vastineena merilohikäärme Leviatanille. Behemot ja Leviatan mainitaan toki todellisia eläimiä sisältävän luettelon lopussa, mutta juuri tähän kohtaan sopii loppuhuipennuksena symbolisena kuvaus, joka korostaa Jumalan suuruutta jopa sellaisten luonnonvoimien yli, joita ihminen ei voi kesyttää. Jotkut tutkijat puolustavat edelleen myös tulkintaa Behemotista virtahepona ja Leviatanista krokotiilina. Tällöin niiden kuvausten yksityiskohdat täytyy lukea yliampuvana retoriikkana, mutta kysehän on runollisesta kirjasta muutenkin. Jobin kirja sisältää paljon muitakin ilmaisuja, joita ei liene tarkoitettu kirjaimellisesti ymmärrettäväksi, kuten vaikkapa puhe ”lumen varastohuoneista” ja ”rakeiden varastosta” (Job 38:22).

Tämä on internetjulkaisua varten kevyesti laajennettu ote E. V. Rope Kojosen kirjasta Luominen ja evoluutio: miten usko ja tiede kohtaavat (Gaudeamus 2021). Kirjaan voi tutustua tarkemmin kustantajan verkkosivuilta.

Ohessa myös kirjan sisällysluettelo.

Tässä otteessa käytetyt kirjallisuusviitteet löytyvät itse kirjasta.

Artikkelikuva: ElliciaUnsplash

Kuva 1: Wikimedia Commons. PD

Kuva 2: Wikimedia Commons. GFDL

Ylös