Kirja-arvio / Vesa Palonen / 7.4.2022

E. Kojonen: Luominen ja evoluutio – Miten usko ja tiede kohtaavat

Yksi tärkeimpiä aiheita uskon ja tieteen vuorovaikutuksessa on luominen ja evoluutio. Käsitys elämän ja ihmisen alkuperästä vaikuttaa olennaisesti siihen, miten ymmärrämme ihmisyyden, eläinkunnan ja ihmisen arvon, ja hyvän elämän. Aiheesta on suomeksikin joitain hyviä kirjoja ja Kojosen kirja tuo mukavan ja melko kattavan lisän keskusteluun erityisesti teologian ja filosofian puolelta.

Kirja esittelee hyvin keskustelua laajemmassa uskonnonfilosofisessa yhteydessä. Yksi kantava teema näyttää olevan se, että evoluutio ja kristillinen teologia eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan tarvittaessa Jumalan luomisen voidaan nähdä tapahtuvan evoluution kautta. Kojosen tavoitteena on, että eri näkökantojen edustajat voisivat kokea että oman osapuolen olennaiset argumentit on esitelty ymmärrettävästi ja oikein. Tämä on hyvä pyrkimys ja näkyy kirjassa positiivisella tavalla.

Kirjan ensimmäiset luvut käyvät läpi uskon ja tieteen sodan myyttiä ja sen syntyä ja aihealueen eri kantoja. Myytti siitä, että keskiajalla olisi uskottu litteään maahan, käydään osaavasti läpi, samoin maa- ja aurinkokeskeisen kosmologian kehityskulut. Samalla, siirryttäessä nuoren maan kreationismin syntyyn, tarkastellaan ansiokkaasti Raamatun tulkinnan hyviä periaatteita ja pohditaan voidaanko edellä mainituista historiallisista tapauksista tehdä johtopäätöksiä maapallon ikää koskeviin tulkintoihin.

Nuoren maan kreationismia käsitellään kolmen luvun verran. Tässä tarvittava laajempi teologinen ja uskonnonfilosofinen käsittely on hoidettu asiantuntevasti.

Kärsimyksen ongelmaa ja lankeemuksen vaikutusta luomakuntaan käsitellään myös luvun verran. Käsittely on tässä perehtynyttä, kyseessä onkin ehkä paras käsittely aiheesta suomen kielellä.

Ihmisen arvon ja aseman ja tähän liittyvä historiallisen Aatamin ja Eevan käsittely on myös tehty laajasti, useita eri näkemyksiä esitellen. (Tieteelliseen puoleen itse lisäisin vielä ruotsalaisen matemaatikon O. Hössjerin ja A. Gaugerin mielenkiintoisen populaatiogeneettisen mallinnuksen)

Pari lukua käsitellään myös valittuja älykkään suunnittelun liikkeen argumentteja, lähinnä biologian tasolla, mutta myös kosmista hienosäätöä käydään nopeasti läpi. Käyn tässä kaksi olennaista teknisempää kohtaa läpi. Behen palautumattoman monimutkaisuuden käsite esitellään kritiikkeineen. Palautumattoman monimutkaisuuden ongelma evoluutiolle on seuraava: mutaatio ja luonnonvalinta evoluutiomekanismina on vaikeuksissa monen osan systeemeissä, joissa kaikki osat tarvitaan, jotta saadaan valintaetu. Luonnonvalinta ei siis voi valita rakentuvaa systeemiä jatkoon, ellei se jo toimi. Tämä pätee niin anatomisiin rakenteisiin kuten sydän, keuhkot, maksa, munuainen, kuin myös Behen käsittelemiin molekyylikoneisiin. Itse asiassa suurin osa elämästä rakentuu monen osan systeemeistä, joten tämä on ydinkysymys. Kirjassa esitetty kritiikki Behen argumentille voitaneen kiteyttää seuraavasti: mahdollisesti on olemassa jonkinlainen kehitysreitti, esimerkiksi systeemin osat ovat saattaneet olla mukana jossain muussa eliön/solun toiminnossa. Keskustelu jatkuu ja Behe onkin vastannut kritiikkiin kattavasti kirjassaan A Mousetrap for Darwin.

Axen ja A. Gaugerin proteiinitutkimus, jonka mukaan proteiinien evoluutio toiminnosta toiseen ei onnistu, esitellään myös. Tässä nostetaan vastineena esiin A. Wagnerin ajatus siitä, että äärimmäisen epätodennäköisten toiminnallisten proteiinien saarien välillä saattaa olla toiminnallisia kehityspolkuja. Ehkä paras perustelu näille on Ferredan ja Wagnerin viitattu tutkimus, jonka mukaan muita proteiinien toimintoja löytyy melko läheltä yhdistelmä-avaruudesta. Toisaalta laboratoriossa on osoitettu, että edes 3 tarvittavaa muutosta ei näytä olevan riittävän lähellä ja toisaalta tämä ei vielä tarkoita sitä että polkuja on olemassa, eli että siirtymistä muodostuu ketju. Mutta hieman samoin kuin edellisessä kohdassa, vastine on seuraava: ehkä polku on olemassa. Lisäksi vastineena viitataan tutkimukseen, jossa mittauksien perusteella todetaan, että kehityspolut ovat harvinaisia ja vahvasti rajattuja, koska yksi mutaatio saa tyypillisesti aikaan useita vaikutuksia. Johtopäätös tästä saattaisi olla, että joko proteiinien fitness-maasto on onnellisesti evoluution mahdollistava (hienosäädetty) tai proteiinien evoluutio ei ole mahdollista.

Teististä evoluutiota kirjassa käsitellään useassa luvussa, mutta toisaalta ilman omaa lukua. Tämän kannan osalta olisin toivonut vaikkapa omaa lukua ja enemmän käsittelyä siitä, mitä teistinen evoluutio itse asiassa eri alakannoissaan pitää sisällään. Peruskysymystä, onko teistinen evoluutio ohjattua vai ei, ja millä tasolla (luonnontieteellinen/filosofinen/teologinen), olisi voinut pohtia lisää. Tyypillisestihän evoluutio nähdään ohjaamattomana prosessina, vaikka tätä ei voidakaan todistaa tieteellisesti. 

Pääasiassa kirjassa käydään läpi sitä, että kristinuskon ja evoluutioteorian välillä ei ole selvää ongelmaa. Usein teistisen evoluution käsittely jääkin tähän, eikä juuri mitään sisältöä sanalle ‘teistinen’ evoluution edessä anneta. Kojosen kirja on tässä poikkeus. Kojosen esimerkin mukaan hieman samoin kuin esimerkiksi fuugia osin satunnaisesti tuottava tietokoneohjelma on hyvin suunniteltu, myös monimutkaisia eliöitä tuottava mekanismi saattaa tarvita suunnittelua. Joitain viitteitä tästä annetaan esimerkiksi puhuttaessa konvergenssin yleisyydestä (samankaltaisuuksia jotka eivät evoluutioteoriassakaan johdu yhteisestä polveutumisesta), evoluution sisäänrakennetusta suunnasta, ja yllämainitusta mahdollisesta proteiinien fitness-maaston erityisyydestä.

Mahdollisena ongelmana kirjassa näen metodologisen naturalismin hyväksymisen. Kojonen kylläkin kritisoi Lewontin-tyylistä vahvaa naturalistista ennakkositoutumista, mutta puolustaa maltillisempaa pragmaattista versiota. Mielestäni tieteen rajaaminen luonnollisiin syihin on liian helppoa ja johtaa siihen, että nykytiede ei ole, selvän filosofisen ennakkositoumuksen tehtyään, objektiivista totuuden etsintää.

Tämä sitoumus johtaa myös siihen, että mikä tahansa argumentti teismin puolesta on välttämättä filosofinen. Tässä ei sinänsä ole mitään vikaa, perustelu on perustelu luokituksesta huolimatta. Tämä näyttää olevan Kojosenkin kanta: ei ole juurikaan väliä sillä, mihin luokkaan, tieteeseen vai filosofiaan, argumentti luokitellaan, vaan tärkeää on, kuinka hyvät itse perustelut ovat. Mutta siinä määrin kuin tieteellisillä selityksillä on etuoikeutettu asema filosofisiin verrattuna, toimimatonkin luonnollinen selitys tulee työntämään perustelut teismille taakseen: Siinä määrin kuin tieteessä hyväksytään toimimattomia selityksiä työhypoteeseina, ja mikäli kriittistä kantaa näihin toimimattomiin tieteellisiin teorioihin ei haluta ottaa, naturalismille suodaan puhtaasti määritelmiin perustuva etuoikeus ja perustelut teismille ovat mahdollisesti jatkuvassa peräytymisvaiheessa näiden toimimattomien työhypoteesien taustalle.

Otetaan tästä esimerkki: Oletetaan että Jumala olisi luonut suoraan ensimmäisen solun (alkusynty). Luonnollisiin selityksiin sitoutunut tiede ei voisi koskaan löytää tätä totuutta, vaan kehittäisi erilaisia työhypoteeseja, joissa kaikissa olisi suuria ongelmia, mutta joka tapauksessa jotain niistä pidettäisiin kulloinkin parhaana tieteellisenä selityksenä. Metodologiseen naturalismiin tieteessä sitoutunut teisti ottaisi nämä toimimattomat ja epätodet työhypoteesit annettuna ja mahdollisesti argumentoisi että Jumala on näiden taustalla. Tämäkin voi toimia, onhan mekanismi joka tuottaa esimerkiksi autoja usein yhtä hieno ja tarkempaa suunnittelua vaativa kuin auto itse, mutta tällä tavoin teisti tulisi hyväksyneeksi kritiikittä toimimattomia naturalistisia selityksiä.

Kojonen onnistuu esittelemään eri kannat melko tasapuolisesti ja selvästi. Tieteellinen käsittely on myös osaavaa, vaikkakin näin laaja-alaisessa kirjassa sitä on jouduttu rajaamaan. Kirjassa erityisen hyvää on laaja teologinen ja uskonnonfilosofinen perehtyminen, joka onkin kirjan parasta antia.

Kojonen vastaa arvioihin myöhemmin julkaistavassa artikkelissa.

Lisätietoja kirjasta kustantajan sivuilta

Kirjallisuus

Behe, Michael (2020): A Mousetrap for Darwin

Kojonen, E.V. Rope (2021): Luominen ja evoluutio

Artikkelikuva: michael podger @ Unsplash

Ylös