Avainsana: fysiikka

20.10.2020 Artikkeli,

Entä jos kristillinen oppi maailman kontingenssista nakersi kreikkalaisen filosofian pystyttämiä esteitä luonnontieteen synnylle? Osa 3

Jotta kokeellisen luonnontieteen synty tuli mahdolliseksi edes ajatella, täytyi tapahtumaa edeltävän filosofian suosia sen syntyä. Kolmiosaisen artikkelinsa viimeisessä osassa Miikka Niiranen kertoo, miksi juuri varhaisen kristillisen teologian panos kontingentin maailman idean mahdollistumiseen oli poikkeuksellisen tärkeä tässä kehityksessä.

Artikkelin toisessa osassa selostin, kuinka teologi Colin Gunton hahmotti monien nykyisin allekirjoittamien luomakuntaa koskevien ajatusten ilmestymisen kristillisen teologian historiassa ja kuinka osa niistä näytti vaikuttaneen luonnontieteen synnyn edellytyksiin. Tässä kolmannessa osassa kerron, kuinka toisen luomisopin historiaa tutkineen teologin Thomas Torrancen mukaan kristillinen käsitys kontingenteista tapahtumista erosi antiikin käsityksistä. Vastaan lisäksi joihinkin vastaväitteisiin, joita sekä Guntonin että Torrancen historiallista luentaa vastaan voidaan esittää. Lue koko artikkeli

7.10.2020 Artikkeli,

Entä jos kristillinen oppi maailman kontingenssista nakersi antiikin filosofian pystyttämiä esteitä luonnontieteen synnylle? Osa 2

Kokeellisen luonnontieteen synnylle on esitetty monenlaisia historiallisia syitä. Yksi tärkeä kehityslinja on ollut teologian historia. Colin Gunton ja Thomas Torrance ovat esittäneet, että kristillinen näkemys maailmasta Jumalan luomana kokonaisuutena vaikutti aikojen saatossa länsimaiseen ajatteluun niin, että luonnontieteen synty tuli todennäköisemmäksi.

Artikkelini avausosassa selvitin lyhyesti sitä tilannetta, jossa tutkimus luonnontieteen filosofisten ja teologisen edellytysten suhteen on. Koetin myös sijoittaa sekä Guntonin että Torrancen työn tuon tutkimuksen kontekstiin. Valotin lisäksi niitä mielestäni merkittäviä seurauksia tälle tutkimukselle (ja sitä kautta käsityksellemme tieteen ja uskonnon suhteesta), jos Guntonin ja Torrancen kuvaukset kristillisen opin historiasta pitävät edes osapuilleen paikkansa. Artikkelin tässä osassa sukelletaan niihin perusteisiin, joista listaamani luomakunnan ominaisuudet kumpuavat.Lue koko artikkeli

30.9.2020 Artikkeli,

Entä jos kristillinen oppi maailman kontingenssista nakersi antiikin filosofian pystyttämiä esteitä luonnontieteen synnylle? Osa 1

Kokeellisen luonnontieteen synty noin 1500-1700-luvuilla on historiassa ainutlaatuinen ja verrattain nuori tapahtuma. Jotta se tuli mahdolliseksi edes ajatella, täytyi tapahtumaa edeltävän filosofian suosia sen syntyä tai ainakin lakata latomasta synnyn tielle esteitä. Onko kristillinen teologia luomakunnan ominaisuuksista osa tällaista filosofiaa?

Teologien Colin Gunton (1941-2003) ja Thomas Torrance (1913-2007) mielestä monet kreikkalais-roomalaisen maailman filosofiat eri muodoissaan olivat kokeellisen luonnontieteen synnyn tielle esteitä pystyttäneitä ideologioita. Sen sijaan kristilliset opit luomisesta, inkarnaatiosta ja Jumalan kolminaisuudesta pala palalta murensivat noiden filosofioiden vaikutusvaltaa ja muuttivat historian saatossa kuvaa maailmasta.  Kristillisen teologian kehityksen vuoksi kokeellisen luonnontieteen synnyn edellytykset tulivat aimo harppauksen lähemmäksi.Lue koko artikkeli

23.9.2020 Artikkeli,

Jumala ja aika, osa 2: Klassisen teismin jälkeinen aika – Jumalan ajallisuus

Nykytutkimuksessa klassisen teismin ja siihen yhdistettävän Jumalan ajattomuuden tilalle hallitsevaksi teoriaksi on noussut Jumalan ajallisuus. Ajallisuus tarkoittaa käytännössä sitä, että Jumala on muuttuva ja elää universumimme nykyhetkessä kokien ajan hetki kerrallaan. Voidaanko Jumalan ajallisuutta pitää selkeästi ristiriidattomampana kuin ajattomuutta? Miltä Jumalan ajallisuus vaikuttaa luonnontieteellisestä näkökulmasta?

Artikkelin ensimmäisessä osassa tarkastelin klassista teismiä ja Jumalan ajattomuutta. Tässä artikkelin toisessa osassa tarkastelen sen vastapositiota eli persoonallista teismiä ja erityisesti siihen yhdistettävää Jumalan ajallisuutta.Lue koko artikkeli

16.9.2020 Artikkeli,

Jumala ja aika, osa 1: Klassinen teismi ja Jumalan ajattomuus

Antiikin ajoista modernin aikakauden alkuun asti hallitsevana Jumalan ja ajan välisen suhteen kuvauksena on ollut Jumalan ajattomuus, joka yhdistetään klassiseen teismiin. Ajaton Jumala ei koe aikaa hetki kerrallaan, kuten luodut olennot, vaan kaikki ajan hetket ovat Hänelle samalla kertaa todellisia. Modernissa teologiassa osa tutkijoista on kuitenkin luopunut klassisesta teismistä, ja näkemystä Jumalan ajattomuudesta on kritisoitu ristiriitaisena. Miten asia on?

Kiinnostus ajan käsitettä kohtaan on lisääntynyt kahden keskeisen fysiikan teorian, suhteellisuusteorian ja kvanttifysiikan, kehittämisen myötä 1900-luvun alkupuolella. Koska ajan käsitteen määrittely perustuu fysiikkaan, Jumalan ja ajan välisen suhteen tutkimuskenttä on luonnostaan poikkitieteellinen, ja se toimii siksi luonnollisena kosketuspintana luonnontieteiden ja teologian välillä.

Lue koko artikkeli

4.2.2020 Artikkeli,

Elämän perusedellytysten hienosäätö, osa 4: Happi ja hiilidioksidi

Elämän perusedellytyksiä käsittelevän artikkelisarjan viimeisessä osassa käsitellään kahden ilmakehän kaasun hienosäätöä. Happi ja hiilidioksidi yhdessä muiden elämän perusedellytysten kanssa muodostavat nerokkaan systeemin, joka mahdollistaa elävien organismien energiansaannin.

Lähes kaikki monimutkaiset eläin- ja ihmiskunnan organismit saavat energiansa kemiallisesta reaktiosta, jossa happi reagoi hiilen yhdisteiden kanssa tuottaen vettä ja hiilidioksidia. Kyseessä on oksidaatio eli hapettuminen, ja sitä tapahtuu kaiken aikaa soluissamme. Lue koko artikkeli

7.1.2020 Artikkeli,

Elämän perusedellytysten hienosäätö, osa 3: Hiili

Ilmastonmuutos on nostanut hiilen – ja varsinkin sen yhdisteen hiilidioksidin – päivän polttavaksi puheenaiheeksi. Lähes kaikkien eloperäisten energialähteiden hyödyntäminen vapauttaa hiiltä ilmakehään. Tämä kuvastaa hiilen asemaa elämän perusedellytyksenä: hiili on kaiken elävän pääasiallinen rakennusaine.

Elämän perusedellyksiä käsittelevän artikkelisarjan kolmannessa osassa tarkastellaan hienosäätöä jälleen yhden elämän perusedellytyksen, hiilen, näkökulmasta. Elävien organismien solukoneistot ja lähes kaikki elintärkeät rakenteet molekyylitasolta lähtien muodostuvat hiilen yhdisteistä.Lue koko artikkeli

5.11.2019 Artikkeli,

Elämän perusedellytysten hienosäätö, osa 2: Valo

Valo on elämän yksi perusedellytyksistä. Ilman valoa meillä ei voisi olla näköaistia, eivätkä kasvit voisi tuottaa energiaa yhteyttämällä. Näkyvä valo on kuitenkin vain yksi pieni osa sähkömagneettisen säteilyn spektriä. Elämän kannalta välttämätöntä sähkömagneettista säteilyä on myös esimerkiksi infrapunasäteily, joka pitää maapallon lämpimänä. Kun sähkömagneettista säteilyä tarkastellaan kokonaisuutena, havaitaan sen elämälle välttämättömien ominaisuuksien olevan niin hienovaraiset, että ne vaikuttavat hienosäädetyiltä.

Se, mitä tunnemme näkyvänä valona, on vain yksi alue sähkömagneettisen säteilyn laajalla spektrillä. Sähkömagneettisen säteilyn spektrillä on seitsemän aluetta: gammasäteily, röntgensäteily, ultraviolettisäteily, näkyvä valo, infrapunasäteily, mikroaaltosäteily ja radioaaltosäteily. Mitä lyhyempi on säteilyn aallonpituus, sitä korkeamman energiatason säteilyä se on. Gamma-aallot ovat siis kaikkein korkeimman energiatason sähkömagneettista säteilyä ja radioaallot kaikkein matalimman energiatason sähkömagneettista säteilyä. Sähkömagneettisen säteilyn spektri on todella laaja: sen pisin aallon pituus on 1025 kertaa pidempi kuin sen lyhyin aallonpituus.Lue koko artikkeli

8.10.2019 Artikkeli,

Elämän perusedellytysten hienosäätö, osa 1: Vesi

Vedestä sanotaan usein, että se on elämän perusedellytys. Mikä tekee vedestä niin ihmeellisen, että sitä voidaan pitää biologisen elämän mahdollistajana? Mitä veden ominaisuudet kertovat meille Jumalan olemassaolosta?

Hienosäädöllä (engl. fine-tuning) tarkoitetaan sitä luonnontieteellistä havaintoa, että mutkikkaan, älyllisen elämän olemassaolo riippuu tarkasti sopivista luonnon olosuhteista. Kuten fyysikot Stephen Hawking ja Leonard Mlodinow kirjoittavat teoksessaan Grand Design (2010), “Luonnonlait muodostavat järjestelmän, joka on äärimmäisen hienosäädetty ja fysiikan lakeja voidaan muuttaa vain hyvin vähän tuhoamatta tuntemamme elämän kehittymisen mahdollisuutta.” Hienosäädölle tyypillisinä selityksinä on esitetty joko luomista tai multiversumia, ja asiaan liittyvistä tarkoista todennäköisyyksistä käydään myös kriittistä keskustelua. Asiaan liittyvistä argumenteista on Areiopagilla julkaistu artikkelit kosmisesta hienosäädöstä (tässä ja tässä) sekä luomista ja multiuniversumia käsittelevästä keskustelusta.Lue koko artikkeli

20.8.2019 Kirja-arvio,

Sopiiko evoluutio yhteen kristillisen luomiskäsityksen kanssa ja mitä tieteen avulla voidaan sanoa todellisuuden perimmäisestä olemuksesta?

Keskustelussa evoluution ja luomisen suhteesta väitetään joskus, että ajatus luomisesta evoluution kautta edustaa kristillisen luomisopin vääristämistä ajan hengen vaatimusten mukaiseksi; onko asia kuitenkaan näin? Voidaanko luonnontieteen perusteella perustellusti väittää, että vain materiaalinen todellisuus on olemassa? Tässä kirja-arviossa esitellään kaksi kristinuskon ja luonnontieteen välistä suhdetta käsittelevää artikkelikokoelmaa, joissa näitä kysymyksiä pohditaan: Knowing Creation ja Christ and the Created Order.

Luomisesta keskusteleminen typistyy yleensä väittelyksi, jossa asetetaan vastakkain kreationismi, jonka mukaan maailma on ihmeen omaisesti Jumalan tyhjästä luoma, ja evoluutioteoria, jonka mukaan maailma on kehittynyt prosessimaisesti. Prosessimainen kehitys samaistetaan useimmiten naturalistiseen evoluutioteoriaan, jonka mukaan kehitys on ollut satunnaisiin geenimutaatioihin ja luonnonvalintaan perustuvaa. Lue koko artikkeli

4.9.2018 Artikkeli,

Joskus oli aika, jolloin suunnitteluargumentti vahvistui jokaisen uuden luonnonlain myötä

Jos Jumala loi luonnon yhtenäiseksi ja käsitettäväksi, uusien luonnonlakien jatkuvaa löytämistä voi pitää luonnon suunniteltuna ominaisuutena. Tällainen suunnittelu ei edes periaatteessa voi kompastua “aukkojen jumala”-käsitykseen, vaan päinvastoin voimistuu luonnontieteen etenemisen myötä. Näin ajateltiin laajalti brittiläisessä tieteessä laajalti vielä 1800-luvulla.

Läpi tieteen historian tieteilijät ja filosofit ovat tasapainoilleet sen välillä, keksitäänkö havaintoihin sopivia säännönmukaisuuksia, vai löydetäänkö luonnosta sen todellisen olemuksen mukaisia lakeja.Lue koko artikkeli

6.3.2018 Kirja-arvio,

Kosmologin ja papin dialogi – miten maailmankaikkeus nähdään uskossa ja tieteessä?

Mitä tapahtuu, kun kosmologi ja teologi ryhtyvät keskustelemaan uskosta ja tieteestä? Onko molemminpuolinen toisen ohi puhuminen väistämätön lopputulema? Vai voiko keskustelun kautta syntyä uutta ymmärrystä sekä uskon että tieteen luonteesta?

Suomenkielisessä kirjallisuudessa on ilmestynyt joitakin uskon ja tieteen suhdetta käsitteleviä keskustelukirjoja. Näistä tunnetuimpia lienevät Esko Valtaojan ja Juha Pihkalan kaksi kirjaa Nurkkaan ajettu Jumala ja Tiedän uskovani, uskon tietäväni. Hieman vastaavanlainen teos on Iiro Viljan ja Risto Heikkilän kirja Kosmologia (Perussanoma, 2009).Lue koko artikkeli

23.1.2018 Artikkeli,

Yksi historian suurimmista fyysikoista kertoo luennossaan, kuinka metafysiikka ja teologia kuuluvat keskelle luonnontiedettä

Eräs fysiikan historian suurmies, James Clerk Maxwell, piti ensimmäisen virkaanastujaisluentonsa 25-vuotiaana Skotlannin Aberdeenissa, Marischal Collegessa. Siinä tuore luonnonfilosofian professori teroitti oppilailleen muun muassa metafysiikan keskeistä roolia fysiikan harjoittamisessa. Tässä julkaistaan ote luennosta suomeksi.

Ensin kuitenkin muutama sana historiallisen taustan hahmottamiseksi. Professorin pesti Aberdeenissa oli Maxwellin ensimmäinen vakituinen työpaikka. Hän oli sen saadessaan ehtinyt valmistua Cambridgen yliopistosta loistavin arvosanoin ja toimia siellä osa-aikaisesti opetustehtävissä. Nyt edessä oli paluu Skotlantiin.Lue koko artikkeli

Ylös