Avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja on kirjoittanut kirjan Kaiken käsikirja – mitä jokaisen tulisi tietä (Ursa 2012). Luonnontieteen sijaan kirja keskittyy paljolti Valtaojan omiin filosofisiin näkemyksiin kosmoksen, ihmisen, uskonnon ja hengen olemuksesta. Selvää eroa luonnontieteen tulosten ja Valtaojan tekemien filosofisten tulkintojen välillä ei tehdä.
Tässä arviossa tarkoitukseni on auttaa tämän eron näkemisessä ja tasapainottaa Valtaojan rakentamaa kuvaa.

Kirjan kymmenessä luvussa käsitellään toki myös luonnontieteellisiä kysymyksiä. Ensimmäinen luku käsittelee käsitystämme todellisuudesta, jättäen kysymyksen todellisuuden olemuksesta auki. Toinen luku käsittelee luonnonlakeja, painottaen, että nykyinen käsityksemme ei luultavasti ole lopullinen totuus.

Kolmas luku kuvaa universumin alkuräjähdystä, aluksi siis Big Bang -teorian todisteiden esittelyä, siirtyen varoittamatta spekulaatioon tyhjästä syntymisestä ja multiversumista. Neljäs luku käsittelee kosmoksen järjestyksen kasvua ja sen tarkoituksena on vastata kysymykseen, voiko kosmoksen järjestystä selittää ilman Kaikkivaltiasta, kun taas viides ja kuudes luku käsittelevät elämää ja evoluutioteoriaa. Luvut olettavat, että evoluution taustalla on ainoastaan naturalistisia tekijöitä.

Seitsemäs luku siirtyy ihmisen historiaan, painottaen tieteen kehityksen mukaan tuomia etuja. Kahdeksas luku käsittelee moraalia eli oikea ja väärää, väittäen, että evoluutio selittää ainakin osan moraalistamme, mutta toisaalta huomauttaen, että se kerro minkälainen moraalikäsityksemme pitäisi olla. Valtaojalle näyttää olevan erityisen tärkeää, että moraali ei nouse uskonnosta.

Yhdeksännen luvun otsikko on usko ja tieto, mutta se käsittelee pikemminkin uskontoja ja tiedettä. Valtaojan varsin nopeasti ja vähin perustein esitettyihin väitteisiin kuuluu muun muassa se, että uskonnollinen monimuotoisuus ja ihmisen kyky uskoa perusteettomia asioita tekevät uskonnollisista uskomuksista epäilyttäviä. Kymmenennen luvun otsikko on “Henki”. Tässä Valtaoja osoittaa uskontokritiikistään huolimatta kykenevänsä arvostamaan ihmisen kaipuuta saada yhteys johonkin itseänsä suurempaan ja jättää jälkensä maailmaan. Valtaojan oma maailmankatsomus tai uskonto näyttäisi olevan jonkinlaista hengen olemassaolon avoimeksi jättävää naturalismia.

Huomioita kirjan tieteellisestä sisällöstä

Koska kirjan alaotsikko on ”mitä jokaisen pitäisi tietää”, olisi mielestäni tarpeen antaa tasapainoinen kuva asiasta ja ottaa tekstiin mukaan myös vastakkaista näkökulmaa tukevia todisteita. Valtaoja kertoo tarinaa siitä, kuinka materiatason prosessit selittävät koko ympärillämme näkyvän kosmoksen, mutta jättää tarinan ongelmat ja kosmoksen suunnitelmalliseen alkuperään viittaavat todisteet mainitsematta.

Kirjan kuvaus kosmoksen rakenteiden synnystä on sinällään pätevä, mutta jättää huomiotta kosmisen hienosäädön merkityksen. Koska kosmoksen epäjärjestys (entropia) kasvaa jatkuvasti, universumin alkutilan on täytynyt olla erittäin järjestynyt (hienosäädetty), jotta alkuaineita, galakseja, tähtiä ja muita rakenteita pääsisi syntymään. Mielestäni elämän mahdollistava hienosäätö on olennaisimpia ja mielenkiintoisimpia asioita universumissamme. Aikaisemmissa teoksissaan Valtaojakin on kirjoittanut, että jos keskeisiä luonnonvakioita olisi muutettu vähänkin, alkuräjähdyksestä ei olisi syntynyt mitään kiinnostavaa. Voisiko hienosäädön sopimattomuus naturalistiseen kertomukseen kaiken synnystä selittää sen poisjättämistä tästä kirjasta?

Toinen ongelmakohta naturalistisessa tarinassa on alkusolun synty, jonka naturalistinen selittäminen on niin ongelmallista, että sitä tulisi pitää mahdottomuutena. Kirjassa mainitaan avaruudessa syntyviä yhdisteitä, joita myös elämä käyttää. Näiden yhdistyminen toiminnalliseksi polymeeriksi on kuitenkin valtavan epätodennäköistä missä tahansa ajateltavissa olevassa ympäristössä.

Ongelmia ovat muun muassa (1) epäpuhtaudet eli muut alkuaineet ja molekyylit, jotka katkaisevat tai haaroittavat ketjun; (2) optisen aktiivisuuden puute, (3) oikean informaatiosisällön epätodennäköisyys, sekä tietysti se, että (4) termodynaaminen tasapaino on osien, ei ketjun puolella, minkä vuoksi reaktiot etenevät ketjua hajottavaan suuntaan. Valtaoja mainitsee tässä savikiteet, mutta niiden avulla on saatu aikaan vain hieman pitempiä ketjuja, jotka eivät alkuunkaan riitä elämän syntyyn. Pienikin toivo naturalistisesta selityksestä on toki toivoa, mutta ainakaan tässä ei pitäisi antaa kuvaa että asia on ratkaistu.

Myöskään naturalistisen evoluutiomekanismin kritiikkiä, jota esimerkiksi älykkään suunnittelun liike esittää, ei ole syytä ohittaa niin kevyesti kuin Valtaoja. Ei ole vielä hyviä todisteita siitä, että naturalistinen evoluutiomekanismi pystyisi tuottamaan olennaisesti uusia biologisia rakenteita. Sattumusten sarjaa Valtaoja pitää todisteena tarkoituksettomuudesta: ”Jotain on tapahtunut. Suunnitelmasta tai päämäärästä tuskin voi olla kyse, niin sattumanvarainen ja kaoottinen on maapallon elämän tarina.”

Tosiasiassa emme kuitenkaan tiedä, että elämän tarina oli sattumanvarainen. Satunnaisuuttahan on yleensä mahdotonta todistaa, eikä satunnaisuudelle ole kirjassa edes selvää määritelmää. Biologiassa satunnaisuus tarkoittaa suurin piirtein sitä, että ei ole olemassa fysikaalista mekanismia, joka tietäisi hyödylliset muutokset edeltä ja toteuttaisi ne.

Esimerkiksi Windows-käyttöjärjestelmän koodi näyttää bittitasolla tarkasteltuna satunnaiselta mössöltä, eikä tietokoneessa ole fysikaalista mekanismia joka selittäisi niiden järjestyksen. Bittien järjestyksen tarkoituksenmukaisuuden havaitseminen onnistuu vasta, kun tunnemme koodin. Samoin elämän tarinalla saattaa olla tarkoitus, ehkä emme vain vielä ymmärrä sitä. Vaikka Valtaoja esittää väitteen elämän tarinan satunnaisuudesta tieteellisenä, kyseessä on filosofinen väite, ei tieteellinen.

Valtaoja toteaa useaan otteeseen ihmisen uskovan helposti puppua. Tätä olisi johdonmukaista soveltaa myös naturalistisiin tarinoihin universumin, elämän ja ihmisen synnystä. Naturalismin aukkojen ja ongelmien kertominen pilaisi ehkä eheän tarinan, mutta voisi samalla kehittää lukijoiden kykyä Valtaojan kaipaamaan kriittiseen ajatteluun.

Huomioita kirjan filosofisesta sisällöstä

Kuten edellinen osoittaa, tiedettä ja filosofiaa on usein vaikea erottaa toisistaan. Kun tiedemiehet siis alkavat puhumaan tieteen tulosten merkityksestä suurten olemassaoloa ja ihmisyyttä koskevien kysymysten kannalta, niin ollaan auttamattomasti filosofian alueella. Tämä johtuu siitä, etteivät tieteen tulokset itsessään riitä vastaamaan suuriin kysymyksiin. Valtaoja ei ole kotonaan uskonnonfilosofiassa. Suosittelen kaikille lukijoille lämpimästi tästä aiheesta Alvin Plantingan kirjaa Where the Conflict Really Lies: Science, Religion, and Naturalism, jossa tietoteoriaa kehittänyt ja nykytieteen tulokset tunteva filosofi analysoi tilannetta systemaattisesti ja asiantuntevasti. Areiopagilla on teoksesta kirja-arvio, joka esittelee kirjan sisältöä enemmän.

Toinen mielenkiintoinen tieteen ja kristinuskon suhdetta käsittelevä teos on Tapio Puolimatkan Viisauden ja tiedon aarteet Kristuksessa, jossa Puolimatka argumentoi, että kristinusko on ollut historiallisesti merkittävä tieteen taustaedellytys, ja tämä kertoo tieteen ja kristinuskon yhteensopivuudesta myös nykyään. (Miten noin hengellisen nimisessä kirjassa voisi olla mitään kiinnostavaa, toteavat maailmamme valtaojat! Kannattaa kuitenkin lukea itse perustelut kirjasta. Luultavasti yllätys on positiivinen.)

Valtaoja pohtii oikean ja väärän olemusta ihmisen ja yhteisöjen selviytymisen kannalta ja olettaa selityksen moraalille olevan se, että jollain moraalilla varustetut yksilöt ja yhteisöt selviytyvät paremmin. Mikäli tällainen evoluutiopsykologinen tarinointi olisi totta, tässä olisi osoitettu vain jotain moraalisten kykyjemme kehityshistoriasta.

Pohtimatta jää olennaisin kysymys eli se, miksi meidän pitäisi uskoa oikeaan ja väärään ylipäänsä. Voiko mitään oikeaa ja väärää olla edes olemassa naturalistisessa universumissa, joka perimmältään on vain hiukkasia ja kenttiä? Miksi kukaan noudattaisi hänelle kehittynyttä, mutta älyllistä perustelua vailla olevaa moraalia? Sopivasti Areiopagilla on tätä keskustelua huomattavasti paremmin käsittelevä artikkeli Tarvitseeko moraali tuekseen uskontoa?

Huomioita kirjan uskontoja koskevasta sisällöstä

Kirjan uskontoja käsittelevä luku alkaa lausahduksella ”Mitä jumalaa sitten kumarratkin, kumarrat luultavasti väärää jumalaa.” Eli toisin sanoen: ”Mitä tahansa uskot asiasta X, mikäli asiasta on useita mielipiteitä, olet luultavasti väärässä.” Onko Valtaoja keksinyt tavan, jolla voidaan vesittää käytännössä kaikki inhimillinen tietämys, onhan melkein kaikesta useita mielipiteitä, varsinkin jos kaikki koskaan eläneet ihmiset otetaan mukaan vertailuryhmään? Tuskin – tosiasiassa ei kannata keskittyä kannatuslukuihin vaan perusteluihin. Valtaojan ajatuskulku on siis virhepäätelmä.

Uskontojen määrä voidaan toki nähdä osana pahan ongelmaa, jos uskonnot nähdään yleisesti ottaen haitallisina ja vain yhtä uskontoa pidetään oikeana. Miten on mahdollista, että hyvä Jumala sallii näin useiden väärien uskontojen olemassaolon?

Muiden uskontojen olemassaolo on ollut selvää jo menneiden aikojenkin ihmisille, eikä Valtaojan argumenttia voida pitää uuteen tieteelliseen tietoon perustuvana. Pikemminkin Valtaoja vaikuttaa sivuuttavan asiasta vuosisatojen aikana käydyn uskontoteologisen keskustelun. Yksi useista mahdollisista kristillisistä selityksistä on, että Jumala on ihmisen ajattelunvapauden salliessaan sallinut myös vääriin uskontoihin päätymisen. Eikö tämä ole jopa välttämätöntä mikäli ajattelun vapaus sallitaan? Jotta Valtaojan argumentti olisi vakuuttava, hänen pitäisi pystyä osoittamaan, ettei Jumalalla ole voinut olla mitään muuta syytä sallia väärien uskontojen olemassaolo. Tämä ei taida onnistua.

Valtaoja jatkaa (s. 168) ”…on selvää että uskonto ei alun perin ole lähtöisin Jumalasta” koska ”Uskontoja siis oli, ennen kuin todellinen Jumala ilmoitti ihmisille olemassaolostaan; uskonto edelsi Jumalaa…”

Tässä siis päätellään, että koska joitain uskontoja on ollut olemassa esimerkiksi ennen kristinuskoa, olettaen että nämä aiemmat uskonnot eivät ole miltään osin lähtöisin Jumalasta (esimerkiksi yleisen ilmoituksen tai sisäisen tiedon kautta), uskonto jonkinlaisena abstraktina käsitteenä ei voi olla lähtöisin Jumalasta.

Valitettavasti emme tiedä ensimmäisen uskonnon sisältöä, joten emme tiedä, mikä uskontokunta voisi rekrytoida sen esi-ilmoituksekseen. Mikään ei sulje pois sitä ilmeistä mahdollisuutta, että Jumala on antanut kyvyn muodostaa maailmankatsomuksia ja kaipuun johonkin suurempaan, antaa ihmisten sisäisen ja ulkoisen tietonsa kanssa hieman arvailla, ja vasta hieman myöhemmin ilmoittaa oikean maailmankatsomuksen tai uskonnon. Kyky uskontoon voi näin ajateltuna hyvinkin edeltää vaikkapa pyhiä kirjoituksia ja profeettoja.

Maailmankuvallisesti Kaiken käsikirja edustaa siis Valtaojan omaa naturalistista maailmankuvaa. On toki luonnollista, että kirjat heijastelevat kirjoittajansa maailmankuvaa, ja käsiteltävät kysymykset heijastelevat sitä, mitä kirjoittaja itse pitää maailmankatsomuksensa perusteella merkittävinä kysymyksinä.

Ongelmallista on se, että kirjassa naturalistiset näkemykset esitetään ilman vastakkaisten argumenttien käsittelyä, eikä lukijoiden ole helppoa erottaa, mihin tiede loppuu ja mistä filosofia alkaa. “Valtaojan teksti perustuu kaikkeen siihen tietoon mitä maailmankaikkeudesta ja sen kehityksestä on erityisesti muutaman viimeisen vuosikymmenen aikana saatu”, kirjoittaa esimerkiksi YLE. “Nykytiede väittää, että uskontokin on osa evoluutiopsykologiaa, menneisyyden painolastia”, kirjoittaa HS. Pitkälle menevätkin naturalistiset tulkinnat siis saavat tässä taakseen virheellisesti tieteen auktoriteetin, sen sijaan, että tutkijayhteisön erimielisyydet ja asian filosofinen, jopa teologinen luonne olisi ymmärretty.

Kenties tarvittaisiin uusi Kaiken käsikirja, jossa kirjoittajana olisi sisällön tasapainottamiseksi myös Jumalaan uskova luonnontieteilijä, tai ehkä jopa ryhmä luonnontieteilijöitä, filosofeja ja teologeja? Yksinään kirjoittavan luonnontieteilijän on vaikea olla aivan kaiken asiantuntija.

Kuva: Glen Noble@Unsplash.com. CC0.