Populaarikeskustelussa ihmisiä on usein tapana jakaa uskoviin ja ei-uskoviin, mutta tosiasia on, että kaikkien ihmisten elämä perustuu pitkälti luottamukseen. Suurin osa uskomuksistamme ei perustu omaan havainnointiimme, vaan siihen, mitä muut ovat meille kertoneet. Näin on sekä tieteessä että uskonnossa.

Esimerkkejä toisten todistuksen perusteella muodostetuista uskomuksista ei ole vaikea keksiä. En esimerkiksi itse taistellut talvisodassa, mutta tiedän siitä muiden kertoman perusteella. Jos kaikki muut suomalaiset vaikuttavat uskovan talvisodan tapahtumiseen, niin tämä vaikuttaa syyltä uskoa sodan tapahtumiseen. Vaikka olisin itse taistellut kyseisessä sodassa, rajoittuisi oma kokemukseni siitä kuitenkin vääjäämättä vain pieneen osaan sotaa. Joutuisin luottamaan jälleen toisten sanaan, jotta voisin ymmärtää oman kokemukseni osana suurempaa tapahtumaa.Lue koko artikkeli

2000 vuotta pyrkimyksiä löytää Jumalalle pätevä syy sallia maailman pahuus eivät olet tähän päivään mennessä tuottaneet ainuttakaan ongelmatonta tai edes yleisesti hyväksyttyä teodikeaa. Augustinuksen vapaan tahdon teodikealla on modernit kannattajansa, mutta tästä huolimatta se on vähitellen joutunut antamaan tilaa myös uusille ajatuksille.

Tämän artikkelin ensimmäisessä osassa käsiteltiin sitä, miten pahan ongelmaan liittyvät kysymyksenasettelut ovat vuosisatojen saatossa kehittyneet pahan alkuperään liittyvistä pohdinnoista kohti Jumalan olemassaolon kyseenalaistavia muotoiluja.

1900-luvun kuluessa keskustelu pahan ongelmasta on vähitellen siirtynyt loogisen pahaa koskevan argumentin ympäriltä evidentiaalisen argumentin pariin. Samalla modernin uskonnonfilosofian keskeisimmiksi teodikealinjoiksi ovat muodostuneet niin sanotut luonnonlakiteodikeat ja sielunmuokkausteodikeat.Lue koko artikkeli

Mitä tiede kertoo meille uskonnon alkuperästä? Mitä filosofisia taustaoletuksia evolutiivis-psykologiset teoriat uskonnon synnystä sisältävät? Miten kristittyjen tulisi suhtautua näihin teorioihin? Entä ovatko ne ja kristinusko keskenään sovittamattomassa ristiriidassa?

Näitä kysymyksiä pohtivat biologian, filosofian ja teologian alojen huippuosaajat vuonna 2009 julkaistussa 16 artikkelia sisältävässä kokoomateoksessa The Believing Primate: Scientific, Philosophical and Theological Reflections on the Origin of Religion.

The Believing Primate on uskonnon ja tieteen välistä suhdetta käsittelevän keskustelun kannalta merkittävä teos, sillä se luo ensimmäisenä laajan katsauksen uskonnon alkuperää käsitteleviin evolutionistisiin teorioihin ja suo samalla myös filosofeille ja teologeille mahdollisuuden kommentoida niitä. Teoksessa myös pääsevät yhtälailla ääneen sekä ateistit että teistit, mikä luo siitä moniäänisen ja kiinnostavan kokonaisuuden.Lue koko artikkeli

Viime vuosikymmeninä on keskusteltu paljon siitä, mitä aika on ja vastaako perinteinen ajattelu ajattomuudesta lainkaan todellisuutta. Myös uskonnonfilosofian kentällä klassinen jumalakuva ajattomasta Jumalasta on tullut haastetuksi.

Tavallisesti Jumalan ajatellaan olevan ikuinen, kaikkitietävä, kaikkivaltias ja kaikkivoipa, jolla on vuorovaikutussuhde luotuihin olioihin. Mikä on tällöin Jumalan suhde aikaan? Onko Jumala jossakin mielessä ajaton? Ajattomuudella tarkoitetaan tässä eri asiaa kuin ikuisuudella. Jos Jumala on ikuinen, hänellä ei ole alkua eikä loppua. Ajattomuudella puolestaan tarkoitetaan riippumattomuutta ajasta, olemista jollakin tavalla ajan ulkopuolella. Nämä perinteisen filosofian ja teologian kysymykset on nostettu jälleen esiin nykyisessä uskonnonfilosofiassa. Mitä niistä sitten pitäisi ajatella?Lue koko artikkeli

Todistaako luonnonjärjestys jollain tavalla Jumalasta?

Tämäntyyppisellä ajatuksella on pitkä perinne. Esimerkiksi kirkkoisä Augustinuksen mukaan ”Maailma itse antaa hyvin järjestyneen liikkeensä ja muutostensa sekä kaiken näkyväisen kauneutensa kautta todistuksen, että se on luotu, ja ettei sen luoja ole voinut olla kukaan muu kuin Jumala, jonka suuruus ja kauneus on näkymätöntä ja ilmaisukykymme ulottumattomissa.” (De civitate dei, XI, 4) Ajatus siitä, että luonnonjärjestys todistaa Luojastaan, on kyseenalaistettu monella tapaa varsinkin valistuksen jälkeen. Tämän artikkelin tarkoituksena on esitellä keskustelua luonnollisesta teologiasta ja sen kritiikistä.Lue koko artikkeli

Kun yksi viime vuosisadan tunnetuimmista ateistifilosofeista tunnusti kääntyneensä deistiksi vuonna 2004, syntyi mittava kohu, joka ei heti laantunutkaan. Mistä siitä oikein oli kyse?

Jumalan olemassaolon suhteen vakaumusten liikennettä on ollut aina suuntaan ja toiseen. Jotkut ovat kääntyneet teisteiksi, toiset ateisteiksi, toiset agnostikoiksi ja jotkut vaikeammin määriteltäviin kantoihin. Toisissa mielenmuutoksissa älylliset argumentit ovat suuressa osassa ja toisissa eivät niinkään. Tässä ei ilmiönä ole sinänsä mitään uutta eikä ihmeellistä.

Kiinnostavaa sen sijaan on, kun joku kovan luokan ammattilainen ja uskonnonfilosofisia argumentteja työkseen tutkinut muuttaa kantaansa. Näin teki Antony Flew (1923-2010), yksi viime vuosisadan jälkipuoliskon kuuluisimpia ateistifilosofeja. Hänestä tuli deisti vuonna 2004, kuutisen vuotta ennen kuolemaansa.Lue koko artikkeli

Miten kaikkitietävän ja kaikkivoipan Jumalan toimintaa on käsitelty viimeaikaisessa uskonnonfilosofiassa ja kuinka sen on nähty suhteutuvan vapaan yksilön valinnanvapauteen? Voiko yksilö edes olla vapaa? Kuinka ymmärryksemme ajallisen ja ajattoman suhteesta on vaikuttanut nykykeskusteluun? Entä voiko äärellisen ja äärettömän välillä olla yhteys?

Kysymys Jumalan kaitselmuksesta on kaikkina aikoina puhutellut ihmisiä juutalais-kristillisessä perinteessä, sillä se kuuluu olennaisena osana luojajumalan ja hänen luomakuntansa väliseen suhteeseen. Jumalan kaitselmus on kysymyksenä monitahoinen. Käsiteltäessä Jumalan kaitselmusta filosofisena kysymyksenä on nostettava esiin kysymykset Jumalan olemuksesta, ihmisen olemuksesta sekä Jumalan ja ihmisen välisestä suhteesta.Lue koko artikkeli

”Jeesus on noussut kuolleista 97 prosentin todennäköisyydellä!” Näin uutisoi amerikkalaislehti The New York Times muutamia vuosia sitten Yalen yliopistossa pidetystä uskonnonfilosofisesta konferenssista.

Lehti lainasi konferenssissa luennoinutta brittiläistä uskonnonfilosofia Richard Swinburnea. Swinburne kuuluu aikamme tunnetuimpiin uskon ja järjen suhteen pohtijoihin. Hän muotoilee kristinuskon järkevyyttä koskevan kysymyksen seuraavasti: Kuinka todennäköisen maailmankatsomuksellisen vaihtoehdon kristinusko tarjoaa yleisesti hyväksyttävien päättelyperiaatteiden ja todistusaineiston perusteella?Lue koko artikkeli

Kristinuskon käsitystä Jumalasta kritisoidaan toisinaan sisäisestä ristiriitaisuudesta. Tällöin väitetään, etteivät kristillisen Jumalan ominaisuudet ole yhteensopivia keskenään. Kuinka esimerkiksi yksi ja yksinkertainen Jumala voi olla samaan aikaan yksi olemus, mutta kolme persoonaa? Entä kuinka Jumala, joka on ajan ulkopuolella, voi tietää ajassa olevien tapahtumien järjestyksen ja vaikuttaa oikealla hetkellä?

Lue koko artikkeli

Alvin Plantinga: Where the Conflict Really Lies? Science, Religion and Naturalism (New York: Oxford University Press, 2011)

Luonnontieteiden ja kristillisen teologian keskinäisten suhteiden selvittely on kuluneen 20 vuoden aikana kehittynyt omaksi poikkitieteelliseksi tutkimushaarakseen. Sillä on omat koulutusohjelmansa (esimerkiksi Bostonin teologisessa seminaarissa, Princetonissa ja Oxfordissa), instituuttinsa (esimerkiksi Faraday-instituutti Cambridgessä ja Ian Ramsey Centre Oxfordissa) sekä seuransa (European Society for the Study of Science and Theology, International Society of Science and Religion).Lue koko artikkeli