Kristinuskon käsitystä Jumalasta kritisoidaan toisinaan sisäisestä ristiriitaisuudesta. Tällöin väitetään, etteivät kristillisen Jumalan ominaisuudet ole yhteensopivia keskenään. Kuinka esimerkiksi yksi ja yksinkertainen Jumala voi olla samaan aikaan yksi olemus, mutta kolme persoonaa? Entä kuinka Jumala, joka on ajan ulkopuolella, voi tietää ajassa olevien tapahtumien järjestyksen ja vaikuttaa oikealla hetkellä?

Usein väitetyt ristiriidat osoittautuvat kuitenkin huonosti perustelluiksi.

Kristittyjen keskuudessa vallitsee laaja yksimielisyys siitä, millainen Jumala on, vaikka Raamatun ilmoitus ei aina annakaan lopullista tai selkeää vastausta filosofisiin kysymyksiin Jumalasta. Esimerkiksi kysymys Jumalan ja ajan suhteesta ei ratkea pelkästään Raamattua lukemalla, vaikka kristityt ovatkin yhtä mieltä siitä, että Jumala on ikuinen eikä hänessä ole alkua eikä loppua. Voidaanko silti yksimielisyydestä huolimatta kristinuskon oppeja pitää filosofisesti lainkaan pätevinä?

Kristityt pitävät yleisesti Jumalaa kaikkitietävänä. Ajatukseen Jumalan kaikkitietävyydestä liittyy perinteisesti se, ettei kaikkitietävä voi erehtyä. Eräs ehdotonta kaikkitietävyyttä koskeva ongelma liittyy Jumalan tulevaisuutta koskevan tiedon ja ihmisen vapauden suhteeseen. Arkiajattelussa näiden välillä näyttää olevan ristiriita. Jos Jumala tietää ennalta, mitä teen huomenna eikä hän voi erehtyä, eikö tästä seuraa, että minulla ei ole huomenna mahdollisuutta toimia toisin?

Ihmisen ehdoton valinnanvapaus ja Jumalan ehdollinen tieto

Jo Aristoteles muodosti ratkaisun tähän ongelmaan – ratkaisun, jota myöhemmin on jalostettu eteenpäin. Aristoteles erottaa toisistaan ehdottoman välttämättömyyden ja ehdollisen välttämättömyyden. Hänen mukaansa ennaltatietämisestä ei seuraa tulevaisuuden ehdoton välttämättömyys, vaan vain ehdollinen välttämättömyys.

Ajatus on jotakuinkin seuraava. Tulevaisuudessa tehtävät vapaat valinnat eivät ole välttämättömiä vaan kontingentteja, eli voivat olla tapahtumatta – niillä ei siis ole suoraa syy-seuraus -suhdetta, kuten vaikkapa siinä, että tiputettaessa kivi putoaa. Siksi vapaita valintoja koskevat totuudet ovat myös kontingentteja. Se, että Jumala tietää nämä totuudet, ei vielä tarkoita sitä, että ne olisivat Jumalan ennaltamääräämiä. Tulevaisuuden tietäminen ja määrääminen ovat siis eri asioita.

Teologi ja filosofi William Lane Craig on yksi lukuisista nykyaikaisista ajattelijoista, joka on käsitellyt vapaan tahdon ja kaikkitietävyyden ongelmaa. Hänen mukaansa mitään ongelmaa ei ole, kunhan vain ymmärrämme oikein, mitä ennaltatietäminen tarkoittaa.

Lause ”Kaikki, minkä Jumala tietää ennalta, tapahtuu” voidaan tulkita kahdella eri tavalla. Ensimmäisen tulkinnan mukaan Jumalan tieto määrää ihmisten tulevaisuuden valinnat. Tämän mukaisesti jotkut kristityt – lähinnä perinteiset kalvinistit – ajattelevat myös, että ne, jotka todella lasketaan kuuluvaksi pelastuneiden joukkoon, eivät voi koskaan langeta pelastuksesta pois.

Craigin mukaan tämä ei kuitenkaan ole ainoa vaihtoehto: Jumalan ennaltatietämyksestä ei vielä seuraa se, että tulevaisuus olisi määrätty ennalta. Craig esittää, että välttämättömyyttä ei tule pilkkoa koskemaan jokaista lausetta erikseen, vaan se tulisi nähdä loogisen seuraussuhteen välttämättömyytenä, ei luonnollisena tai fysikaalisena välttämättömyytenä. Näin lauseet ”Jumala tietää X:n tapahtuvan” ja ”X tapahtuu” ovat totta vain yhdessä, eivät erikseen. Ajattele seuraavaa argumenttia:

Premissi 1: Välttämättä, jos Jumala tietää ennalta X:n tapahtuvan, X tapahtuu. (□(KjX→X))

Premissi 2: Jumala tietää välttämättä X:n tapahtuvan. (□KjX)

Johtopäätös: X tapahtuu välttämättä. (□X)

Premissi 1 on tosi, mutta se on usein virheellisesti tulkittu seurauslauseen välttämättömyytenä □KjX→□X. On siis totta, että Jumalan tiedolla ja tulevalla tapahtumalla on seuraussuhde: jos Jumala tietää X:n tapahtuvan, niin X tapahtuu. Jumalan tieto on riippuvainen tulevasta tapahtumasta itsestään. Jumala tietää esimerkiksi Pekan valitsevan kaupassa mansikkajäätelöä kirsikkajäätelön sijaan. Tätä Jumala ei kuitenkaan tiedä siksi, että hän määräisi Pekan valitsemaan mansikkajäätelöä. Jumala tietää Pekan valinnan sen mukaan, että Pekka valitsee mansikkajäätelön. Toisin sanoen Jumala tietää valinnan jäätelönvalintatapahtuman perusteella. Tämän looginen seuraussuhde pätee, vaikka aikakäsityksemme mukaan ajallisesti aiemmasta tapahtumasta näyttäisikin seuraavan ajallisesti myöhäisempi tapahtuma. Näin ei kuitenkaan tiedon kohdalla tarvitse olla. Selitän tätä vielä hieman.

Siitä, että Jumala tietää X:n tapahtuvan, ei välttämättä seuraa, että X tapahtuu. Jumala tietää tulevaisuuden, mutta ei välttämättömästi. ”Välttämättömyys”-käsitteen käytöllä on tässä yhteydessä haluttu korostaa sitä, ettei Jumalan tieto ole riippumaton tulevasta tapahtumasta. Jos Jumalan tieto olisi riippumaton tulevaisuudesta, tulevaisuus olisi riippuvainen Jumalan tiedosta. Tästä puolestaan seuraisi se, että Jumalan tieto tulevaisuudesta todella määräisi tulevaisuuden. Mutta meidän ei ole pakko ajatella näin, kuten edellä kävi ilmi. Voimme sen sijaan sanoa, ettei Jumala tiedä tulevaisuutta sen perusteella, että hän määräisi sen, vaan siksi, että se tapahtuu.

Ihmisen ehdollinen valinnanvapaus ja Jumalan ehdoton tieto – toisenlaisia tulkintoja

Toisaalta mitään ongelmaa ei ole, jos ihmisen vapaan valinnan edellytyksenä ei nähdä mahdollisuutta valita toisin. Tällöin Jumala voi rauhassa määrätä kaiken poistamatta vapauttamme. Tämä niin kutsuttu kompatibilistinen tulkinta Jumalan kaikkitietävyyden ja ihmisen vapaan tahdon suhteesta saattaa näyttää hieman kummalliselta, mutta perusperiaate siinä on, että ihmisellä kyllä on erilaisia vaihtoehtoja, mutta loppujen lopuksi hän aina päätyy tiettyyn ratkaisuun niistä. Ratkaisuihin vaikuttavat erilaiset tekijät, kuten ympäristö, yksilön historia, valittavissa olevat vaihtoehdot ja Jumalan kaitseva toiminta. Tällöin ihmisellä ei ole ehdotonta valinnanvapautta.

Eräs perinteinen ratkaisu kaikkitietävyyden ja vapaan tahdon ongelmaan perustuu ajatukselle Jumalan ajattomuudesta. Tämän näkemyksen mukaan Jumala tietää ajattomasti kaikki meidän näkökulmastamme menneisyydessä ja tulevaisuudessa olevat tapahtumat. Kun Jumala nähdään ajattomana, hänelle ei ole olemassa tulevaisuutta eikä menneisyyttä. Jumala ei siis tarkkaan ottaen tiedä ”ennalta” yhtään mitään, vaan hänen tietonsa on ajatonta, riippumatonta meidän ajastamme.

Craig kuitenkin kritisoi tätä näkemystä selitysvoiman puutteesta. Voimme sanoa säätiedotusta seuraamalla, että huomenna sataa. Kahden päivän päästä voimme todeta, että eilen satoi. Toteamusten totuus riippuu samasta asiasta: jos ensimmäinen osoittautuisi epätodeksi, myös toinen olisi epätosi. Ajattomuudesta käsin esitetyt toteamukset voivat olla joko tosia tai epätosia, eivät kumpia tahansa. Ajaton lause ei voi olla tosi, jos ajallinen ei ole. Jos lause siis on joskus totta, se on aina totta, eli jos ajallisuudessa jokin on totta, niin se on totta ajattomuudessakin.

Tämä argumentti viittaa siihen, että tulevaisuutta koskevat totuudet ovat tosia pikemminkin kaikkina aikoina kuin ajattomasti. Vaikka näin olisikin, ne ovat silti tosia niiden tapahtumien perusteella, joihin lauseet viittaavat. Craigin mukaan tämä johtaa (ainakin ilman edellä kuvattua ehdollista välttämättömyyttä) väistämättä fatalismiin – tulevaisuutta koskevat lauseet ovat tosia joka tapauksessa, eikä vapaalle tahdolle jää näin aiempaa enempää tilaa. Craigin kritiikki edellä esitettyä staattista aikakäsitystä kohtaan liittyy osittain myös siihen, ettei Craig pidä sitä filosofisesti kestävänä kosmologisesta näkökulmasta käsin katsottuna. Jos nimittäin staattinen aikakäsitys pitäisi paikkansa, universumi ei olisi koskaan alkanut olemaan. Kaikki, mikä on olemassa, tarvitsee olemassaololleen syyn paitsi itse alkusyy, joka toimii perustavana syynä kaikelle muulle.

Craigin mukaan teologinen fatalismi toimii loogisen fatalismin lakien ehdoilla. Teologinen käsitteistö ei muuta sitä seikkaa, että mikäli tulevaisuus on välttämättömästi tiedetty ennalta, tulevaisuus määräytyy välttämättä ennalta nähdyn mukaisesti. Fatalisti tekee virhepäätelmän johtaessaan Jumalan tulevaisuutta koskevasta tiedosta kausaalisesti tulevaisuuden välttämättömyyden.

Jos edellä kuvattu esitys ehdollisesta välttämättömyydestä pitää paikkansa, Jumalan tieto kyllä edeltää tulevaisuutta ajallisesti, mutta tapahtuma, jonka Jumala tietää etukäteen, on perustava Jumalan tiedon osalta. Näin Jumalan tieto ei määrää itse tapahtumaa toteutumaan tietyllä tavoin, vaan Jumalan tieto tulevaisuuden vapaista valinnoista on riippuvainen tulevista tapahtumista. Tuloksena on näkemys, joka saattaa näyttää aluksi hieman oudolta: Miten tahansa toimimmekin, Jumalan tieto on sen mukainen.

Kirjallisuutta

Craig, William Lane

1991 ‘Lest Anyone Should Fall’: A Middle Knowledge Perspective on Perseverance and Apostolic Warnings. Teoksessa: International Journal for Philosophy of Religion 29, sivut 65-74. Internetistä: http://www.leaderu.com/offices/billcraig/docs/lest.html

Craig, William Lane

2000 The Only Wise God. The Compatibility of Divine Foreknowledge and Human Freedom. Eugene, Oregon: Wipf and Stock Publishers.

Zagzebski, Linda

1991. The Dilemma of Freedom and Foreknowledge. New York: Oxford University Press.

Kuva: Superfamous. CC BY 3.0.