Miltä uskonnon ja tieteen suhde näyttää suomalaisissa yliopistoissa? Kysymystä on tutkittu äskettäin Tampereen yliopiston tutkimushankkeessa. Tässä Pia Vuolanto avaa hankkeen taustaa ja tuloksia.

Yliopistoko uskonnoista vapaa vyöhyke?

Yliopistot julkisorganisaatioina saatetaan mieltää uskonnosta vapaiksi vyöhykkeiksi, joissa uskonnosta tai maailmankatsomuksellisista asioista tai teemoista ei ole soveliasta tai aiheellista puhua. Uskonnollisuus kuitenkin näkyy yliopistoilla yllättävän paljon, erilaisina tiloina ja ihmisten toimintana. Yliopistoilla on esimerkiksi kappeleita, rukoushuoneita tai hiljaisia huoneita, joissa uskontoa harjoitetaan.

Tällaiset kappelit mielletään yliopiston ”omiksi kirkoiksi” tai ”hiljentymistiloiksi” (esimerkiksi Oulun yliopiston kappeli). Tällaisia tiloja koetaan tarvittavan ja niitä rakennetaan uusiinkin yliopistorakennuksiin. Muun muassa vuonna 2003 valmistuneessa Tampereen yliopiston Pinni B -rakennuksessa on näyttävä kappeli eri uskonnollisiin tilaisuuksiin ja tarpeisiin.

Yliopistojen tiloissa myös työskentelee henkilöitä — opiskelijoita, tutkija-opettajia ja muita työntekijöitä — joilla on uskonnollisia vakaumuksia tai joille maailmankatsomukselliset aiheet ovat tärkeitä. Näkyvimmin uskonnollisia henkilöitä yliopistoilla ovat yliopistopapit. He ovat yliopistojen arkipäiväisiä toimijoita, osa ”hyvinvointiammattilaisten verkostoa”, joka tukee ja neuvoo opiskelijoita, mutta myös yliopiston työntekijöitä antaen esimerkiksi työnohjausta. He myös toimivat tukena vaikkapa jonkun yliopistolaisen kuoltua äkillisesti  (esimerkiksi Espoossa).

Uskonnot tulevat yliopistoilla näkyviksi myös konfliktitilanteissa, joissa joku taho kyseenalaistaa esimerkiksi jumalanpalveluksen muuten vakaumuksettomassa promootiotilaisuudessa tai yliopiston avajaisissa tai vaatii yliopiston kappelia laajempaan kuin vain luterilaisen seurakunnan käyttöön. Suomalaisten tai vaihto-opiskelijoiden uskonnollisuus voi purkautua esiin esimerkiksi burkakeskusteluissa. Konfliktiherkkää on myös teologian opetus ja tutkimus, jonka kuulumista yliopistoon ajoittain kritisoidaan sisältäpäinkin (esim. Myllykangas ja Länsimies 2011).

Vaikka yliopistot ovat näennäisen sekulaareja organisaatioita, uskontojen merkityksiä yliopistolla ei tulisi aliarvioida eikä sivuuttaa. Kuten Elina Vuola toteaa blogissaan: ”Uskonto ei ole privatisoitunut eikä sen merkitys vähentynyt siinä määrin kuin [erityisesti yhteiskuntatieteissä] oletettiin” tai kuten yliopistoissa ehkä nykyisin oletetaan. Yliopistoja tutkittaessa on siis tarkasteltava myös uskontoa.

Miten tutkijat suhtautuvat uskontoihin?

Yhteiskunnallisessa keskustelussa tarvitaan ymmärrystä siitä, mitä tutkijat oikeastaan ajattelevat tieteen ja uskonnon välisistä suhteista ja siitä, miten tutkijat suhtautuvat tieteen ja uskonnon väliseen rajankäyntiin ja uskonnon ja tieteen erotteluun. Yhdysvaltalainen tutkija Elaine Howard Ecklund on tällaisen tutkimuksen pioneeri. Hän on vuonna 2010 julkaistussa kirjassaan Science vs. Religion. What Scientists Really Think paneutunut siihen, mitä tutkijat ajattelevat uskonnoista, hengellisyydestä ja tieteestä ja niiden merkityksestä työlleen ja elämälleen. Hän paneutui aiheeseen toteuttamalla muun muassa laajan kyselytutkimuksen ja tehden 275 tutkijahaastattelua.

Ecklund tutki tutkijoita kahdella alalla, yhteiskuntatieteissä ja luonnontieteissä. Hänen mukaansa monet tutkijat kohtaavat uskonnollisia kysymyksiä esimerkiksi opiskelijoiden taholta, tutkimusaiheiden tai henkilökohtaisen elämän kysymysten kautta. Ilmiö tulee Ecklundin mukaan esiin erityisesti siten, että yliopistolla tutkijat kohtaavat erilaisia maailmankatsomuksia omaavia ihmisiä, tekevät heidän kanssaan yhteistyötä ja opettavat heitä. Monet tutkijat pohtivat omaa suhdettaan uskontoihin ja henkisyyteen myös henkilökohtaisessa elämässään. Ecklund löysi tutkijoiden keskuudesta niin ateisteja kuin uskonnollisen vakaumuksen omaavia henkilöitä. Suurimmalle osalle haastateltavista kysymykset uskonnoista ja hengellisyydestä olivat tärkeitä ja he törmäsivät niitä koskeviin kysymyksiin työssään. Osa tutkijoista oli löytänyt tasapainon uskonnon ja tieteen välillä, osalla oli jokin uskonnollinen vakaumus ja toiset yhdistelivät luovasti erilaisia käsityksiä maailmasta ja uskonnosta kehittäen omaa yksilöllistä maailmankatsomustaan.

Hanke uskonnon ja tieteen rajoista

Pohjoismaissa yhteiskuntatieteellinen tutkimus tieteen ja uskonnon rajoista on hämmästyttävän vähäistä (Vuolanto, Nissilä ja Qadir 2020) eikä täällä ole juurikaan tutkittu tutkijoiden uskontosuhdetta tai uskonnon merkityksiä tutkijoiden arjessa. Tätä aukkoa paikkaamaan John Templeton Religion Trust rahoitti 2018-2019 Tampereen yliopistolla tutkimushankkeen, jossa paneuduttiin tutkijoiden uskonnollisiin vakaumuksiin. Hanke toteutettiin Tampereen yliopiston Tiedon, tieteen, teknologian ja innovaatiotutkimuksen tutkimuskeskuksessa. Sitä johti apulaisprofessori Ali Qadir ja tutkijoina olivat Tatiana Tiaynen-Qadir, Petteri Hansen, Paula Nissilä ja tämän blogitekstin kirjoittaja Pia Vuolanto.

Hankkeen tavoitteena oli ymmärtää sellaisia tutkijoita, opiskelijoita ja lääkäreitä, joilla on jokin uskonnolllinen vakaumus ja heidän toimintaansa ja kamppailujaan vakaumuksensa kanssa organisaatioissa, joissa he opiskelevat tai tekevät työtä. Haastattelimme tutkijoita ja opiskelijoita enimmäkseen yhteiskuntatieteellisiltä ja humanistisilta aloilta, mutta myös luonnontieteistä ja tekniikan aloilta. Lisäksi haastattelimme lääkäreitä eri erikoistumisaloilta. Kaikkiaan teimme 37 haastattelua. Pyrimme tavoittamaan henkilöitä eri uskonnollisista taustoista (luterilaiset, ortodoksit, muslimit ja uudet maailmankatsomukselliset liikkeet).

Uskonnon merkityksiä tutkijoiden arjessa

Havainnollistaakseni uskonnon merkityksiä tutkijoiden elämässä otan muutamia esimerkkejä niistä 17 haastattelusta, jotka teimme tutkijoille. Monet tutkijat kuvasivat yliopistoympäristöä paikkana, jossa uskonnosta ei yleensä puhuta. Heidän mukaansa uskonto ei juurikaan nouse esiin arkipäivän keskusteluissa yliopistolla. Yksi haastateltava kiteytti asian näin: ”Uskontoon liittyviä asioita käsitellään todella vähän työyhteisössä. Et ehkä jos olis joku lehtijuttu tai joku olis just lukenu nii sitten. Mut et ei niistä kysellä, eikä ihmisten vakaumuksista. Varmaan ihmiset ajattelee aika paljon, sit tekee omii päätelmiään, ehkä.” Monien haastateltavien mielestä uskonto kuuluu yksityisalueelle, josta ei puhuta tai joka ei kuulu yliopistolle. Tutkimusympäristöä moni piti sekulaarina, jopa ateistisena ja uskontoa yliopistolle vieraana kenttänä. Eräs haastateltava kuvasi tilannettaan: ”Tiesin yliopiston olevan liberaali, mutta en ajatellut, että se olisi niin suvaitsematon. Tunnen itseni uskonnolliseksi kotona, mutta yliopistolla peitän sen…elän kuin kaksoiselämää.”

Toisaalta tutkijat kokivat, että yliopistolla voi vapaasti puhua vaikkapa joogasta, itäisistä uskonnoista tai maahanmuuttajien uskonnollisista vakaumuksista, kun taas paikallista luterilaisuudesta kumpuavaa perinnettä oli vaikeampi ottaa esiin. Moni halusi erottaa tutkijantyön ja uskonnollisen elämän toisistaan eikä puhunut vakaumuksestaan yliopistolla ollenkaan. Kuten eräs haastateltava sanoi: ”En sanoisi, että kävin kirkossa pitkäperjantaina tai että vietin pääsiäistä…en itse aloittaisi mitään uskonnollista keskustelua.”

Vakaumuksen kertomisella voi joidenkin mielestä olla vaikutusta uraan yliopistolla: ”En kerro töissä uskonnollisesta taustastani. Taustalla ovat negatiiviset mielikuvat uskonnosta. Jos kertoisin vakaumuksestani, sillä voisi olla negatiivinen vaikutus uraani.” Joillakin uskonnon ja tieteen yhteensovittaminen tapahtui jokseenkin mutkattomasti ja he kokivat, että oman vakaumuksen kautta he saattoivat herkistyä myös tutkimaan uskonnollisia ilmiöitä. Oma vakaumus saattoi joidenkin tutkijoiden mielestä antaa periaatteita, joiden varassa he toimivat elämässään ja myös työssään.

Yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen mahdollisuudet

Hankkeemme tavoitteena ei ollut eri tieteenalojen tai uskonnollisten vakaumusten vertailu, mutta se herättää uusia kysymyksiä siitä, miten tieteen ja uskonnon rajan tekeminen onnistuu eri tieteenaloilla ja eri vakaumuksia omaavien tutkijoiden parissa. Tutkimuksemme osoittaa, että tutkijoiden uskonnon ja tieteen rajalla toimiminen voi olla haasteellista eri tieteenaloilla. Uskonnolliset kysymykset ja henkilökohtainen uskonnollinen pohdinta voivat aktivoitua tutkijoiden arjessa ja siksi tutkijoiden uskontosuhdetta tulee tutkia esimerkiksi lääketieteessä, luonnontieteissä, hoitotieteessä, teologiassa ja monilla muilla aloilla.

Kysymykset kappelien tarpeellisuudesta kampuksilla tai uskonnolliset konfliktit yliopistoissa eivät todellakaan ole vain suomalainen ilmiö. Hankkeemme tutkimus kuuluu yhteiskuntatieteelliseen ja humanististeen tieteen ja uskonnon rajojen tutkimukseen, joka on vahvistunut viime aikoina. Vuonna 2019 perustettiin kansainvälinen yhteiskuntatieteilijöiden ja humanistien tieteen ja uskon tutkimuksen verkosto (The International Research Network for the Study of Science and Belief in Society, INSBS). Siinä painotetaan sosiaalisten ja kulttuuristen metodologisten ja teoreettisten näkökulmien merkitystä historiallisten, filosofisten ja teologisten näkökulmien rinnalla.

Yhtenä vahvana tutkimustraditiona verkostossa on tieteen- ja teknologiantutkimus, johon meidänkin projektimme kiinnittyi antropologisen ja institutionaalisen sosiologian lisäksi. Verkostossa julkaistiin viime vuonna kirja Science, Belief and Society. International Perspectives on Religion, Non-religion and the Public Understanding of Science. Kirja avaa monipuolisesti eri maista näkökulmia siihen, miten syvälle yhteiskuntaan etenkin tutkijoiden, mutta myös kansalaisten käsitykset tieteestä ja uskonnosta vaikuttavat.

Kirjallisuutta:

Ecklund, Elaine Howard (2010) Science vs. Religion. What Scientists Really Think. Oxford: Oxford University Press.

Evans, Michael S. (2009) Defining the public, defining sociology: hybrid science-public relations and boundary-work in early American sociology. Public Understanding of Science 18 (1), 5-22.

Jones, Stephen H., Kaden, Tom ja Catto, Rebecca (toim.) (2019) Science, Belief and Society. International Perspectives on Religion, Non-religion and the Public Understanding of Science. Bristol: Bristol University Press.

Myllykangas, Markku ja Esko Länsimies. 2011. Papit ulos yliopistosta! Aamulehti 20.11., B16.

Vuolanto, Pia, Nissilä, Paula ja Qadir, Ali (2020) Social research on science and religion in Nordic countries. Zygon 55 (1), 73-92. https://onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1111/zygo.12584

Kuva: summonedbyfells@Flickr.com. Attribution 2.0 Generic (CC BY 2.0). Rajattu.