Artikkeli / Rope Kojonen / 13.10.2021

Tekijöitä evoluutioteorian epäilemisen taustalla – Ote Luominen ja evoluutio-kirjasta

Ovatko ihminen ja maailma Jumalan aikaansaannoksia, vai onko elämä kehitellyt vähitellen ja omalakisesti? Voisiko evoluution ja
luomisnäkemyksen vastakkainasettelun purkaa? Kysymykset herättävät jatkuvaa kiistaa. Areiopagi julkaisee tässä otteen E. V. Rope Kojosen uutuuskirjasta Luominen ja Evoluutio: Miten usko ja tiede kohtaavat (Gaudeamus 2021).

Tiedeyhteisön valtavirran näkemykset eivät vakuuta kaikkia  ihmisiä. Esimerkiksi nuoren Maan kreationistien näkemys  maapallon ja kaikkien eläinlajien luomisesta vain 6000–10000  vuotta sitten on ristiriidassa tiedeyhteisön suuren enemmistön  näkemyksen kanssa. Nuoren Maan kreationistit suhtautuvat hyvin  epäilevästi muinaishistoriaa käsittelevään tieteelliseen tutkimukseen ja ylipäänsä tiedeyhteisön auktoriteettiin näissä kysymyksissä.

Voisi siis helposti luulla, että myös kreationistien yleinen asenne  tiedettä itseään kohtaan olisi hyvin kielteinen. Kreationismissa ei  kuitenkaan ole kyse kokonaisvaltaisesta tiedevastaisuudesta tai yleisemmästä uskonnon ja tieteen välisestä konfliktista. Tieteenhistorioitsija ja ansioitunut kreationismin tutkija Ronald Numbers on esimerkiksi todennut seuraavaa:

”Minulle kreationistien ja evolutionistien välinen kamppailu ei ole esimerkki tieteen ja uskonnon sodasta, koska kreationistit ovat hyvin harvoin vihamielisiä tiedettä itseään kohtaan. Jos luet heidän kirjallisuuttaan, kohtaat tiedevastaisia näkemyksiä hyvin harvoin. He rakastavat tiedettä ja sen tuloksia. Heitä vihastuttaa se, että tiede on joutunut agnostikkojen ja ateistien kaappaamaksi ja ajettu puoltamaan biologisen evoluution kaltaisia spekulatiivisia teorioita.”

Erityisen kiinnostavaa tämä on siksi, että Numbers on itse kreationismin kriitikko. Esimerkiksi Fern Elsdon-Bakerin tutkimusryhmän  tulokset Isossa-Britanniassa osoittavat, että evoluutioteorian epäilijät – joista vain osa kannattaa näkemystä nuoresta Maasta – ovat  suunnilleen yhtä kiinnostuneita uusista tieteellisistä tuloksista kuin  muutkin.

Elsdon-Bakerin tutkimuksessa kreationistit eivät erottuneet muista ihmisryhmistä mitenkään yleisesti tiedevastaisena,  vaikkakin evoluutioteorian epäilijöiden luottamus tieteen tuloksiin on hieman alhaisempaa kuin muilla. Evoluutio herättää epäilyjä muissakin kuin suoraan uskonnollisissa piireissä. Esimerkiksi  ihmisen tietoisuuden selittäminen evoluution tuotoksena koetaan  ongelmalliseksi.

Jotkin tutkimukset viittaavat siihen, että Yhdysvalloissa uskonnollisilla ihmisillä on hieman alhaisempi luottamus tieteeseen. Tulosta ei kuitenkaan voi yleistää koskemaan koko maailmaa.3  Yhdysvaltalaiset nuoren Maan kreationismia puolustavat suuret  järjestöt eivät myöskään suhtaudu skeptisesti esimerkiksi rokotteisiin vaan ovat julkaisseet niiden luotettavuutta puolustavia artikkeleja.4 Kreationistinen skeptisyys kohdistuu erityisesti luonnonhistorian tutkimukseen ja siitä esitettyihin suuriin kertomuksiin, koska  ne ovat heidän mielestään alttiimpia tulkintavirheille kuin vaikkapa  lääketiede.5

Arviot kreationistien väitetystä tiedemyönteisyydestä ihmetyttävät kuitenkin monia. Jos nuoren Maan kreationismia ei voi pitää  tiedevastaisena, niin eikö sama päde rokotevastaisuuteen tai litteän Maan teoriaa puolustaviin? Litteän Maan puolustajat korostavat nuoren Maan kreationistien tapaan arvostavansa luonnontiedettä mutta harmittelevat samalla tavalla, kuinka pyöreän Maan näkemystä ajavat salaliittolaiset ja ideologit ovat kaapanneet tieteen.6

Nuoren Maan kreationistien suhde tiedeyhteisön auktoriteettiin vaikuttaa tosiaan poikkeavan normaalista, koska heidän mukaansa  evoluution ja vanhan Maan laaja hyväksyntä tiedeyhteisössä ei riitä  perusteeksi uskoa näihin näkemyksiin. Luotamme tavallisesti asiantuntijoiden todistukseen, ja suurin osa uskomuksistamme perustuu muiden kertomaan. Emme tietäisi esimerkiksi historian tapahtumista tai muustakaan omien suorien havaintojemme ulkopuolelle  jäävien asioiden olemassaolosta, jos emme luottaisi muuhun kuin omiin aisteihimme.

Nykyinen, sosiaalista tiedonhankintaa koskeva  filosofinen keskustelu on osoittanut, että täydellisen riippumattomuuden ideaali ei ole saavutettavissa ja on itse asiassa myös irrationaalinen. Olemme kaikki riippuvaisia muista tiedon saamiseksi, ja  tämä riippuvuus mahdollistaa myös paremman tiedonhankinnan kuin täysi eristäytyminen. Lisäksi olemme kaikki myös erehtyväisiä ja tarvitsemme muiden apua virheidemme korjaamiseen.7

Järkevä maallikko ajattelee tavallisesti, että esimerkiksi insinöörien ja ydinfyysikoiden arviot ydinvoimalan turvallisuudesta ovat luotettavampia kuin maallikon oma intuitio. Silti, kun kyseessä on  hyvin merkityksellinen ja omaan elämään vaikuttava asia, kuten  vaikkapa ydinturvallisuus, voi olla, että maallikko haluaa myös itse  arvioida todistusaineistoa.

Kysymyksellä luomisesta on monille  ihmisille vastaavalla tavalla valtaisa merkitys koko elämän kannalta. Sosiaalista tiedonhankintaa tutkivassa sosiaalisessa epistemologiassa ja kognitiotieteessä onkin argumentoitu, että valtavirtanäkemyksestä poikkeamiselle voi joissakin sosiaalisissa tilanteissa  olla ainakin ymmärrettäviä ja subjektiivisesti järkeviä syitä, vaikka objektiivinen totuus olisikin eri.

Filosofi Neil Levy on huomauttanut, että kulttuurimme historiassa kyky uida vastavirtaan ja sietää toisinajattelijoita on ollut usein myös eduksi. Ironisesti jonkinasteista taipumusta toisinajatteluun voi Levyn mukaan pitää evoluution suosimana ominaisuutena, koska joidenkin erimielisyys yhteisestä näkemyksestä on saattanut auttaa muuta ryhmää havaitsemaan niin sanottuja sokeita pisteitä ja koettelemaan yhteisen näkemyksen paikkansapitävyyttä.8

Filosofi Helen de Cruz on puolestaan esittänyt, että kreationismin suosiota voidaan ymmärtää vain, kun sitä tarkastellaan osana  laajempaa kulttuurisotaa.9 Luottamus nimittäin kertoo käytännössä myös ihmisen sosiaalisista suhteista ja edellyttää muutakin  kuin vain uskoa muiden asiantuntijuuteen. Jotta voin luottaa  johonkuhun, minun täytyy myös uskoa, että toinen on hyväntahtoinen minua kohtaan.

Psykologi Hugo Mercier onkin todennut, että ihmiset joutuvat erottelemaan luotettavan ja epäluotettavan todistuksen välillä jatkuvasti, ja tähän liittyvät taipumuksemme auttavat selittämään myös asiantuntijanäkemysten epäilemistä.10 Kun esimerkiksi keskustelen käytettyjen autojen kauppiaan kanssa, minulla ei ole epäilystäkään siitä, etteikö hän tietäisi minua  paremmin, mikä tietyn auton käypä markkina-arvo on. En silti välttämättä luota autokauppiaan todistukseen asiasta, koska ajattelen, että hän saattaa esittää tosiasiat itselleen edullisessa valossa ja pyrkiä  hyötymään kustannuksellani.

Myös tieteen suhteen ihmiset luottavat helpommin auktoriteetteihin, jotka ovat ajatuksiltaan lähellä heidän omaa yhteisöään, siis  ikään kuin ”samalla puolella”, vaikka nämä auktoriteetit (kuten kreationistiset luonnontieteilijät) voivat olla vain pieni vähemmistö.

Evoluutioteoriasta on monin paikoin tullut osa kulttuurisotaa, ja  psykologisten mekanismiemme valossa on ymmärrettävää, että  ”toisella puolella” oleviin asiantuntijoihin suhtaudutaan epäilevästi. de Cruz on huomauttanut myös, ettei evoluutioteorian totena pitäminen välttämättä kerro kreationisteja paremmasta luonnontieteen tuntemuksesta. Evoluutioon näet uskotaan tyypillisesti ymmärtämättä juurikaan teorian perusteita.11

Kognitiivisessa uskontotieteessä on esitetty todistusaineistoa  sen puolesta, että jonkinlainen luomisusko voisi olla ihmismielen  rakenteelle luontaista.12 Ajatuksena on, etteivät ihmiset suinkaan  synny ”tyhjinä tauluina”, vaan mielemme täytyy olla rakennettu  tietyllä tavalla jo sitä varten, että ylipäänsä pystymme tunnistamaan  muiden persoonien olemassaolon ja oppimaan sosiaalista vuorovaikutusta.

Tutkijat ovat erimielisiä tulosten vaikutuksesta uskontoon.  Joidenkin mukaan olemme jopa ”syntyneet uskoviksi”. Toiset taas väittävät, että kognitiiviset rakenteemme edesauttavat kulttuuristen  luomisuskomusten leviämistä ja hyväksyntää. Joka tapauksessa  tarkoituksiin viittaavien selitysten soveltaminen myös luontoon  vaikuttaa näkyvän jo pienten lasten käytöksessä.13

Sikäli kuin nämä kognitiiviset uskontotieteen teoriat pitävät  paikkansa, ne voivat auttaa selittämään ihmisten evoluutioteoriaa  kohtaan kokemaa skeptisyyttä. Evoluutio esitetään kreationistisen  materiaalin lisäksi myös tiedettä popularisoivassa kirjallisuudessa  usein luomisuskon vastaisena. Tämä on omiaan kasvattamaan  evoluutiota kohtaan koettua epäluuloa. Monet tutkijat pitävät  evoluutiota erityisen intuitionvastaisena ja siksi vaikeasti omaksuttava teoriana.14

Seuraava filosofi Adam Elgan esittämä esimerkki auttaa ymmärtämään tilannetta. Kun kuulen, että säätiedotuksessa kerrotaan huomisesta lumisateesta, pidän tätä tiedotusta luotettavana ja  varaudun pukeutumalla lämpimästi. Jos television meteorologi  kuitenkin väittää, että huomenna taivaalta sataa munakoisoja, olen varma, että hän on jotenkin hourahtanut.

Tiedeyhteisön enemmistön todistus evoluutiosta on kreationistien mielestä vastaavalla  tavalla ristiriidassa sen kanssa, mitä he voivat itse havaita luonnosta, lukea Raamatusta ja kuulla heidän näkökulmastaan luotettavilta  ja ystävällismielisiltä asiantuntijoilta. Sen sijaan vaikkapa tiedeyhteisön todistus vatsavaivojen lääketieteellisestä hoidosta ei ole samalla tapaa heidän uskonnäkemyksensä vastainen, jolloin se on helpompi hyväksyä.15

Kirjoitus on ote E. V. Rope Kojosen kirjasta Luominen ja evoluutio (Gaudeamus 2021). Teos ilmestyy lokakuussa. Voit tilata kirjan jo ennakkoon Gaudeamuksen verkkokaupasta.

Viitteet ja kirjallisuustiedot löytyvät itse kirjasta: Kirjan sisällysluettelo

Kuva: WikiImages @ Pixabay

Ylös