Evoluutiobiologi Zachary Ardern Münchenin teknillisestä yliopistosta vieraili toukokuussa Areiopagin järjestämässä seminaarissa. Evoluutioteorian katsotaan usein olevan ristiriidassa luomisnäkemyksen kanssa, ja tämän vuoksi jotkut kristityt evoluutiokriitikot pyrkivät avaamaan tilaa uskolle kuvaamalla teorian ongelmia. Ardernin mukaan todisteita kaipaava voi kuitenkin etsiä niitä pikemminkin evoluution toimivuudesta.

Areiopagi järjesti 9.-10. toukokuuta Helsingin yliopistolla seminaarin nimellä “New Issues in Theology, Science and Technology”. Seminaarissa kuultiin yhteensä yhdeksän esitystä, jotka käsittelivät muun muassa kristinuskon suhdetta evoluutioteoriaan, tekoälyyn ja antropologiaan. Ulkomailta oli kutsuttu yhteensä kolme puhujaa, joita Areiopagi haastatteli. Tässä haastattelussa nuori evoluutiobiologi Zachary Ardern kertoo, miksi viimeaikainen evoluutioteoreettinen tutkimus hänen mukaansa sopii hyvin yhteen kristillisen luomisuskon kanssa.  Uusseelantilainen Ardern väitteli evoluutiobiologian tohtoriksi vuonna 2017 Aucklandissa ja toimii parhaillaan post doc-tutkijana ja ryhmänjohtajana tutkimushankkeessa Münchenin teknillisessä yliopistossa.

Zachary Ardern. Kuva: Ardernin arkisto.

Voisitko kertoa hieman tutkimusohjelmastasi biologian alalla?

Tutkimusalueeni on bioinformatiikka. Olen kiinnostunut uusien geenien alkuperästä, siitä kuinka ne saavat uusia toiminnallisia ominaisuuksia evoluution myötä. Työssäni tutkin päällekkäisiä DNA-rakenteita omaavien proteiinien rakenteita. Vertailemalla genomeja yritän jäljittää, millaisia muutoksia geeneissä on tapahtunut historian saatossa.

Tunnustat tieteellisissä piireissä olevasi aktiivinen kristitty ja puhut avoimesti Jumalasta. Miten muut biologit ovat suhtautuneet tähän? Onko se vaikuttanut uraasi?

Olen vasta urani alussa, joten en pysty vastaamaan kysymykseen tyhjentävästi. Professori, jonka kanssa työskentelen, on myös kristitty. Toimin postdoc-tutkijana ja ryhmäjohtajana, joten ohjaan joitakin opiskelijoita. Kokemukseni mukaan monet kristityt pelkäävät tunnustaa uskoaan julkisesti. Tärkeää on olla varovainen siinä, ettei väitä enempää kuin todistusaineisto antaa tukea. Olen melko varma, että kaikelle, mitä sanon julkisesti, voidaan löytää tukea todistusaineistosta. Voi toki olla, että joku pystyy osoittamaan minun olevan väärässä. Tärkeintä on kuitenkin olla varovainen siinä, ettei liioittele asioita. Ja vaikka uskoisi jonkin asian olevan totta, sitä ei ole pakko sanoa julkisesti. Kontekstista riippuen avautuu mahdollisuuksia sanoa asioita julkisesti.

Haluaisin kertoa yhden tarinan aivan urani alusta. Ensimmäinen suuri evoluutiokonferenssi, johon osallistuin, oli Washington DC:ssä. Paikalla oli kaksisataa evoluutiobiologia ja kuvittelin ilmapiirin olevan hyvin sekulaari ja antikristillinen. Yksi ensimmäisistä puhujista, joka kuului kolmen kutsuvieraspuhujan joukkoon ja on yksi tutkimusalueensa arvostetuimmista tutkijoista, kertoi puheensa aikana olevansa kristitty. Hän sanoi myös, että jotkut huoneessa olevat ihmiset käytännössä palvovat darwinismia ja totesi, ettei usko darwinismin voivan selittää kaikkea. Hän sanoi, että meidän on oltava varovaisia ​​siinä, mitä väitämme, ja meidän pitäisi etsiä darwinismin lisäksi muita selittäviä mekanismeja. Minulle oli tohtoriopiskelijana todella rohkaisevaa kuulla konferenssiin osallistuvan huippuprofessorin sanovan puheensa aikana olevansa kristitty. Ja on olemassa myös useita muita esimerkkejä kristityistä biologeista.

Kuulostaa erittäin rohkaisevalta. Oletko kohdannut ennakkoluuloja toteuttaessasi kristillistä vakaumustasi avoimesti?

Vain silloin, kun ihmiset eivät tajua minun olevan kristitty. Konferensseissa käytävä keskustelu muistuttaa yleensä sosiaaliselta rakenteeltaan päivälliskeskustelua ollen myös usein antikristillistä. Biologien keskuudessa vallitseva oletus, että jokaisen biologin on oltava ateisti, perustuu tietämättömyyteen. Monet uskovat, että ihmiset ovat heidän kanssaan samaa mieltä, koska he kuuluvat samaan sosiaaliseen ryhmään. Tietämättömyys johtuu siitä, että kristityt ovat yleensä liian peloissaan ja vaikenevat uskostaan.

Sinulla on myös teologinen tutkimusohjelma, josta kerroit tänään aiemmin pitämässäsi seminaariesityksessä. Kertoisitko siitä lisää?

Kyseessä on henkilökohtainen kiinnostukseni, joka ei kuulu osaksi varsinaista päivätyötäni. Olen henkilökohtaisesti kiinnostunut biologian filosofiasta sekä teologiasta. Pyrin saamaan selkoa uskon ja tieteen välisestä dialogista.

Esityksessäni tänään väitin, että vastoin yleistä käsitystä evoluutioteoria ei kumoa kaikkia biologiaan perustuvia Jumalan olemassaolon puolesta esitettäviä suunnitteluargumentteja. Evoluutio ei tapahdu lähellekään niin helposti kuin monet ihmiset ajattelevat sen tapahtuvan. Tämä näkökulma mahdollistaa hienosäätöargumentin, jonka mukaan biologian on oltava ennalta järjesteltyä hyvin täsmällisellä tavalla, jotta evoluutio voi tuottaa uusia ominaisuuksia ja sitä kautta ihmisen kaltaista älyllistä elämää tai ylipäänsä mitään mielenkiintoista kompleksisuutta.

Millä tavoin biologian on oltava ennalta järjesteltyä, jotta uusia ominaisuuksia voi syntyä?

Yksi evoluution peruspilareista on genotyyppi–fenotyyppi -kartoitus. Se on kartoitus genotyypin eli solun DNA-sekvenssin ja fenotyypin eli solun toiminnallisuuksien, kuten millaisia proteiineja solu tuottaa, välillä. Näiden kahden välillä on jonkinlainen suhde. Jos tämä suhde olisi täysin satunnainen, evoluutio olisi mahdotonta. Mutaatioiden kautta ei voitaisi päästä kovin pitkälle, vaan evolutiivisessa kehityksessä törmättäisiin seinään ilman mahdollisuutta tuottaa uudenlaisia hyödyllisiä ominaisuuksia.

Hyödylliset ominaisuudet ovat erittäin harvinaisia verrattuna kaikkien mahdollisten ominaisuuksien kokonaisavaruuteen. Hyödyllisten genotyyppi–fenotyyppi -parien on oltava kartalla vierekkäin ja muodostettava tasaisesti ylöspäin johtava evoluutiopolku. Muuten evolutiivinen prosessi ei voi kulkea genotyyppi–fenotyyppi -pareista muodostuvan evolutiivisen kartan läpi.  

Voisitko kuvailla hieman tarkemmin tätä evolutiivista karttaa?

Kartan läpi kulkeminen muistuttaa maastossa kävelemistä. Joskus kuljetaan ylämäkeen ja joskus alamäkeen. Mäkeä ylös nouseminen tarkoittaa sitä, että laji kehittyy monimutkaisemmaksi ja sopeutuvammaksi. Tämä tarkoittaa esimerkiksi lisää nopeutta, lisää tuottavuutta tai nopeampaa väestönkasvua.

Ylämäkeen kulkeminen on vaikeaa ja alamäkeen kulkeminen on helppoa. Siksi evolutiivisella prosessilla on taipumus mennä alamäkeen. Tämä kuvastaa evolutiivisen prosessin vaikeutta, jossa tavoitteena on päästä ylöspäin.

Kiivetessä pienen kukkulan laelle kaikki ympärillä on alamäkeä, eikä enää ole mahdollista jatkaa kiipeämistä ylöspäin. Jos evolutiivinen reitti olisi täynnä ylä- ja alamäkiä, kehitys jäisi jumiin ensimmäisen kukkulan laelle. Siksi kiipeäminen korkealle ei ole mahdollista sellaista reittiä pitkin, jossa on vaihtelevasti ylä- ja alamäkiä. Tarvitaan sileä ja jatkuva polku ylös korkealle vuorelle, jotta kiinnostavaa kompleksisuutta voi kehittyä.

Mielenkiintoista. Tämä kuulostaa uudelta näkökulmalta. Oletko ainoa, joka tutkii sitä?

En, minä vain raportoin, mitä muut ihmiset ovat sanoneet. Mutta hyvin harvat ihmiset ovat tarkastelleet aiheeseen liittyvää dataa kokonaisuudessaan. Yleensä tarkastellaan vain yhtä tulosta yhdellä tietyllä alueella. Sekin on kyllä mielenkiintoista, mutta harvat ovat ottaneet askeleen taaksepäin ja nähneet kokonaiskuvan. Kokonaiskuva paljastaa, että biologian on oltava ennalta järjesteltyä siten, että evoluutio on mahdollista. Evolutiivinen kehitysprosessi on sisään rakennettu järjestelmään.

Mitä ajattelet argumenteista, joiden mukaan makroevoluutio on mahdotonta tai sitä ei ole koskaan tapahtunut?

Argumentit, joiden mukaan makroevoluutio on mahdotonta, sisältävät oletuksen, että ei ole mahdollista löytää polkuja evolutiivisen kartan läpi. Todisteet kuitenkin näyttävät osoittavan, että polkujen löytäminen on mahdollista. Jos kartta on järjestetty oikein, on mahdollista jatkaa kiipeämistä kartan läpi.

Emme ymmärrä kaikkia evoluution takana olevia prosesseja ja darwinismin tarina ei luultavasti ole koko tarina. Paljon tutkimusta on vielä tehtävänä. Jos koko evolutiivinen prosessi koostuu joukosta luonnollisia askeleita kartan läpi, kartan on oltava erittäin huolellisesti valmisteltu, jotta prosessi olisi mahdollinen.

Onko siis mahdollista evolutiivisia askeleita jäljittämällä saada selville, millainen kartta on?

Kyllä. Vertaamalla eri genomeja toisiinsa on mahdollista jäljittää joitakin näistä askeleista, ainakin suhteellisen tuoreita askeleita. Niitä askeleita, jotka olivat hyvin kaukana menneisyydestä, tuskin on mahdollista jäljittää. Ilman niitäkin on mahdollista saada selville kartan osia.

Näyttääkö siltä, että tähän mennessä selville saadut kartan osat tukevat teoriaa, jonka mukaan evolutiivinen polku koostuu tasaisesta ylämäestä?

Luulen näin olevan. Haasteena tosin on, että on mahdollista saada selville vain hyvin pieniä osia kartasta. Mahdollisten ominaisuuksien kokonaisavaruus on valtava. Esimerkiksi erilaisia ​​tapoja järjestää yksi proteiini on valtava määrä, arviolta 20¹⁰⁰. Mahdollisuuksia on niin valtavasti, että emme voi koskaan nähdä koko karttaa. Voimme nähdä pieniä vain osia siitä ja sitä kautta pyrkiä muodostamaan yleiskuvan.

Kartalle ei siis voisi mitenkään sattumalta muodostua yhtenäistä ylämäkeen johtavaa evoluutiopolkua, joten kartan on käytännössä oltava hienosäädetty. Onko se Jumalan suunnittelema?

Kristittynä minun on tietysti järkevää ajatella, että hienosäätö on Jumalan aikaansaama. En tietenkään tarkoita, että tämä todistaisi Jumalan olemassaolon. Kuten muutkin hienosäätöargumentit, se pikemminkin viittaa kohti sitä, että luonnon hienovaraisen järjestyksen taustalla on oltava jotain, joka vaatii selityksen. Kyseessä on siis uudenlainen teismiin liittyvä hienosäätöargumentti.

Voidaanko tämä hienosäätöargumentti yhdistää teistiseen evoluutioon?

Kyllä. Jotkut voivat nähdä sen yhtenä versiona teistisestä evoluutiosta. Jotkut teistisen evoluution kannattajat eivät pidä argumentista, koska he eivät odota löytävänsä biologiasta todisteita Jumalasta. He ajattelevat, että kyseessä on väärä kategoria. Olen eri mieltä niiden teististen evolutionistien kanssa, jotka ajattelevat, että biologiasta ei voida löytää mitään todisteita Jumalasta.

Ajatteletko, että Jumala on ohjannut evoluutioprosessin osia vai pelkästään hienosäätänyt biologian?

Molemmat vaihtoehdot ovat mielestäni mahdolliset. Nykytiedon valossa ei kuitenkaan ole mahdollista sanoa, riittääkö pelkkä hienosäätö, vai tarvitaanko prosessissa Jumalan ohjaavaa vaikutusta. Oma näkemykseni on, että Jumala vaikuttaa aktiivisesti evolutiiviseen kehitykseen, mutta en voi sanoa sitä varmaksi tieteellisin perustein.

Kuva: Ricardo Gomez Angel@Unsplash