Vieraskynä / Jari Jolkkonen / 5.12.2017

Martti Luther – peruskoulun isä?

Luther oli kaikkien aikojen merkittävin suomalainen”, otsikoi Frankfurter Allgemeine Zeitung lokakuussa. Mikä sai saksalaislehden sanomaan näin? Jari Jolkkosen mukaan yksi syistä on peruskoulun kehitys, jota hän käsittelee vieraskynässään.

Koulutuksen arvostus on yksi suomalaisen yhteiskunnan tunnusmerkki. Suomi on jo kauan kärkkynyt oppilaiden osaamista kansainvälisesti vertailevan Pisa-tutkimuksen kärjessä. Suomalaisen koulun menestystarina on kiistaton, mutta se ei ole syntynyt itsestään eikä tyhjiössä.

Sillä on pitkät aatteelliset juuret, joista yksi ulottaa lonkeronsa luterilaisen reformaatioon. Yliopisto oli reformaation kehto ja kasvuympäristö. Myöhempi uskonnon ja tieteen tai uskon ja tiedon vastakkainasettelu sopii huonosti luterilaisuuteen, eikä se olekaan saanut vastakaikua luterilaisen reformaation kirkoissa.

Luther ei tietenkään taivu mihin tahansa. Vaikka historian suurhenkilöt usein valjastetaan myöhemmin ajamaan uusimpien aatevirtausten ankkureita, Lutherista ei saa, halusimme tai emme, uskottavalla tavalla esimerkiksi täysraittiuden, kasvissyönnin tai reaalisosialismin esitaistelijaa.

Silti on selvää, että Martti Lutherilla on ollut poikkeuksellisen vahva vaikutus suomalaiseen kulttuuriin monissa muissa asioissa. ”Luther war der wichtigste Finne”, Luther oli merkittävin suomalainen, otsikoi Saksan johtaviin sanomalehtiin kuuluva Frankfurter Allgemeine Zeitung reformaattorin vaikutusta suomalaisuuteen analysoivassa artikkelissaan (FAZ 9.10.2017). Erityisesti tämä vaikutus tulee esille koulutuksen, oppineisuuden ja sivistyksen arvostuksessa. Voidaan perustellusti kysyä, pitäisikö Martti Luther laskea yhdeksi suomalaisen peruskoulun isäksi.

Mikä oli Lutherin ohjelma koulujen ja yliopistojen uudistamiseksi?

Katolinen kirkko ja Hans-isä – Lutherin tärkeimmät kouluttajat

Luterilaisuus syntyi yliopiston piirissä ja sen keskeiset käynnistäjät olivat professoreita ja muita oppineita. Tällä oli ratkaiseva vaikutus reformaation koulumyönteisyyteen. Mutta se ei syntynyt tyhjästä. Omasta oppineisuudestaan Martti Luther saa kiittää erityisesti kahta sponsoria: katolista kirkkoa ja omia vanhempiaan.

Länsimainen yliopisto syntyi varhaiskeskiajalla katolisen kirkon piirissä. Esimerkiksi luonnontieteen historiaan erikoistuneet Noah J. Erfon ja David Lindberg katsovat, että 1100-luvulta aina uudelle ajalle asti katolinen kirkko tuki tieteitä – myös kehittyviä luonnontieteitä – kulttuurisesti ja taloudellisesti enemmän kuin kaikki muut instituutiot yhteensä.

Yliopisto-opintojen pohja valettiin keskiajalla lasten ja nuorten latinakouluissa, joista moni oli luostarin tai kirkollisen säätiön ylläpitämä. Lutherin omat kokemukset lapsuuden latinakoulusta olivat kahtalaisia. Perjantaisin kuulusteltiin viikon läksyjä, ja laiskat lähetettiin viikonlopun viettoon selkäsaunan saattelemana. Kerran Luther sai keppiä, kun ei osannut taivuttaa kuulusteltavaa latinan verbiä, jota ei ollut vielä edes opetettu. ”Opettajat olivat julmia kuin pyövelit”, hän muistelee myöhemmin. Toisaalta hänellä oli opettaja, joka kumarsi kunnioittavasti lapsille joka kerran luokkaan tullessaan, koska paikalla oli niin paljon tulevia professoreja ja prelaatteja.

Lasten ja nuorten opetus oli siis määrätietoista ja kunniahimoista. Se oli kaukana nykyisistä ”edutainment” -ajattelusta, joissa koulutus (education) ja viihdytys (entertainment) meinaavat sekoittua. Koulu vaati vaivannäköä, mutta myös tuloksia syntyi.

Kun Luther kirjoittautui Erfurtin yliopistoon vuonna 1501 oikeustieteen ylioppilaaksi – yliopiston vuosikirjassa oleva merkintä ”Martinus Luder ex Mansfeld” on varhaisin merkintä reformaattorista – hän astui pitkään, oppineisuutta ja sivistystä arvostavaan kristillisen humanismin virtaan. Tästä hän puolestaan saa kiittää isäänsä Hansia, joka jo varhain halusi lähettää poikansa latinakouluun ja maksoi koulutuksesta kelpo summia samaan tapaan kuin nykyajan kunnianhimoinen jääkiekkoisä maksaa poikansa kalliita varusteita ja seuramaksuja. ”Erfurt se olla pitää”, sanoi Hans ja valitsi pojalleen yhden tuon ajan parhaimmista yliopistoista (myöhemmin hän oli erityisen katkera Martin siirryttyä luostariin).

Erfurtin yliopistossa Luther opiskeli ajan tavan mukaan seitsemän vapaan taidon maisteriksi (septem artes liberales). Triviumiin kuului kolme ainetta, oikeakielisyyttä valmentavaa kielioppia, puhetaitoa harjaannuttavaa retoriikka sekä päättelytaitoa kehittävää dialektiikka. Näillä ”triviaalisilla” eli alkeisiin tai perusteisiin kuuluvilla taidoilla haluttiin varmistaa, että jokainen kykenee käyttämään puhdasta kieltä, päättelemään johdonmukaisesti, argumentoimaan rationaalisesti ja esittämään asiat ymmärrettävällä tavalla. Quadriviumiin kuului puolestaan aritmetiikan, geometrian, tähtitieteen ja musiikin teorian opintoja.

Kyse ei siis ollut mistään oman aikansa koraanikoulusta, joka keskittyy ainoastaan pyhien tekstien lukemiseen, vaan laaja-alaisen yleissivistyksen tavoittelusta. Kaikille pakollisiin oppiaineisiin sisältyi kieliopintoja, filosofis-humanistisia aineita sekä luonnontieteitä. Luther sai Erfutissa kovatasoisen koulutuksen, jonka antoi itsetuntoa ja pelottavan aseen tuleviin taisteluihin. ”Erfurtin yliopisto on äitini, jota kiitän kaikesta, mitä olen ja omistan,” hän tunnusti myöhemmin.

Vetoomuksia päättäjille ja lasten vanhemmille

Reformaation ohjelma koulujen käy ilmi Lutherin kirjoituksesta, joita tässä esittelen kolme. Ensimmäinen ja tunnetuin niistä on vuonna 1520 ilmestynyt ”Saksan kansan kristilliselle aatelille kristillisen säädyn parantamisesta”, joka lasketaan reformatoristen pääkirjoitusten joukkoon. Siinä Luther arvosteli kovin sanoin paavin kuurian eli Rooman keskushallinnon vaikutusta Saksassa ja rohkaisi saksalaisia maaherroja ryhtymään itse toimiin yhteiskunnan uudistamiseksi. Lähes neljänkymmenen uudistusvaatimuksen luettelossa sivutaan myös koulujen ja yliopistojen uudistusta.

Luther vetoaa voimakkaasti Saksan mahtimiehiin koulujen perustamiseksi tytöille ja pojille. Opettajankoulutus oli järjestettävä kunnolla ja kirjastojen tilaa korjattava. Päättäjien velvollisuus oli käyttää näihin varoja.

Osittain koulukriisi oli reformaation itse aiheuttama. Monilla alueilla luostarit olivat aiemmin pitäneet yllä kouluja lapsille. Munkit ja nunnat toimivat opettajina ja kirkolliset yhteisöt taloudellisina tukijoina. Kun reformaation puolelle asettuneet maaherrat ja pormestarit alkoivat sekularisoida luostareita reformaation innoittamina, koulut jäivät tyhjän päälle, eikä koulujen järjestäminen tai lapsivaikutusten arviointi kuulunut kuntapäättäjien kärkihankkeisiin – niin kuin ei aina kuulu nykyisinkään.

Niinpä koulujen ylläpito piti järjestää kokonaan uudestaan. Vuonna 1524 Luther julkaisi toisen, myös johtavalle eliitille suunnatun koulujen puolustuskirjoituksen ”Kaikille Saksan kaupunkien raatimiehille, jotta he perustaisivat ja ylläpitäisivät kristillisiä kouluja”. Parin vuoden sisällä kouluja perustettiinkin esimerkiksi Magdeburgin, Nordhausenin, Halberstadtin, Gothan, Eislebenin ja Nürnbergin kaupungeissa.

Tästä huolimatta monet vanhemmat pitivät lapsensa kotona. Yleinen ilmapiiri keskiluokan ja talonpoikien piirissä oli koulukielteinen. Maataloissa tarvittiin lapsia työvoimaksi. Köyhillä perheillä ei ollut aina varaa lähettää lapsia kouluun. Käsityöläiset ja kauppiaat olivat kallellaan materialismiin: taloudellisesti hyödyllisempää oli laittaa lapset aputyövoimaksi myymään leipää tai opettelemaan hevosenkenkien takomista kuin lähettää heidät kouluun lukemaan latinaa, filosofiaa ja musiikin teoriaa. Ellei lapsesta tulisi lakimiestä, lääkäriä tai pappia, kouluun lähettämistä pidettiin yleisesti ajan ja rahan haaskauksena. ”Oppineet ovat pöhköjä”, kuului sanonta kansan suussa. Hurmahenkisimmissä liikkeissä ajateltiin Jumalan puhuvan ”sisäisen sanan kautta” ilman kirkkoa, pappeja ja Raamattua, ja näissä liikkeissä oppineisuutta pidettiin tarpeettomana, jopa hengellisesti vahingollisena.

Tämän seurauksena Luther kirjoitti vuonna 1530 vanhemmille suunnatun vetoomuksen ”Saarna lasten pitämiseksi koulussa”. Siinä hän patisteli vanhempia pitämään lapsensa koulussa ja osallistumaan kustannuksiin koulujen ylläpitämiseksi. Samalla hän kumosi yleisiä verukkeita, joiden nojalla nämä pitivät lapsiaan kotitöissä.

Saarnan esipuhe oli muodollisesti osoitettu Nürnbergin johtoon kuuluneelle Lazarus Sprenglerille, mutta tosiasiallisesti kaikille kaupunkilaisille. Se oli osoitettu Nürnbergiin, positiiviseen esimerkkiin, jossa kouluasiat oli kaupungin puolesta järjestetty, mutta samalla se tarjosi mahdollisuuden kovistella vanhempia, jotka suhtautuivat leväperäisesti koulujen ylläpitoon ja lastensa koulunkäyntiin. Varsinkin kauppiaat, jotka eivät kanna yhteiskunnallista vastuutaan tulevien virkamiesten ja pappien koulutuksesta eivätkä huolehdi lastensa koulunkäynnistä, saivat kuulla kunniansa: ”He ovat mammonanpalvojia, jotka eivät ymmärrä, että ilman oikeita saarnaajia ja järkeviä hallitsijoita he eivät pystyisi palvomaan epäjumalaansa tunnin vertaa.”

Peruskoulun idea

Luther vetosi oman aikansa maallisiin johtajiin, erityisesti vaaliruhtinaisiin ja kaupunginjohtajiin, jotta he perustaisivat kouluja sekä tytöille että pojille, siis molemmille sukupuolille. ”Rakkaat herrat, jos te joka vuosi käytätte varoja niin paljon pyssyihin, teihin, siltoihin, patoihin ja lukemattomiin muihin samankaltaisiin tarpeisiin, jotta kaupunkinne saisi nauttia ajallista rauhaa ja mukavuutta, eikö paljon suuremmalla syyllä pitäisi poloisen nuorison hyväksi käyttää varoja edes sen verran, että palkataan yksi tai kaksi opettajaa pitämään koulua.”

Ajatus koulusta molempia sukupuolia varten oli ennakkoluuloton ja moderni. Ajatus ei tietenkään vastaa kaikilta osin nykyajan korostuksia. Lutherin mielestä tytöt tarvitsivat koulua erityisesti lukutaitoa varten, jotta he voisivat lukea itse Raamattua ja selvitä erityisesti kodin tehtävistä, poikien panosta tarvittiin julkisissa tehtävissä kirkon ja esivallan palveluksessa. Silti oli merkittävää, että Luther vaati oikeutta kouluun molemmille sukupuolille.

On myös otettava huomioon, että perheet olivat usein niin isoja, että niiden pyörittämiseen naiset tarvitsivat monipuolisia tietoja ja taitoja. Esimerkiksi Lutherin vaimo Katarina von Bora huolehti ruoasta ja majoituksesta joka päivä noin viidellekymmenelle ihmiselle. Ruokakuntaan kuului omien lasten lisäksi vanhuuden heikentämiä sukulaisia, sukulaisten orpolapsia, vierailevia luennoitsijoita ja Mikael Agricolan kaltaisia ulkomaalaisia opiskelijoita. Katarinan elämä muistutti käytännössä jonkinlaista majoitusliikkeen toimitusjohtajan tehtävää. Häntä pidettiinkin kovana neuvottelijana, joka huolehti sekä Lutherin kodin tulovirroista että laajan kotipuutarhan ruoantuotannosta ja oluenpanemisesta.

Lutherilla ei ollut minkäänlaista ymmärrystä taloudenpidosta, kun taas Katarina oli harjaantunut asiaan toimiessaan aiemmin luostarinsa kirjanpitäjänä. Kuvaava on tapaus, jossa Luther heltyi luovuttamaan lahjaksi saamansa viinipikarit ystävälleen Johannes Agricolalle ilmaiseksi, mutta kun herrat palasivat huoneeseen allekirjoittamaan luovutussopimusta, he huomasivat pikarien kadonneen. Katarina oli pistänyt pikarit piiloon.

Lutherin mukaan jokaisen ihmisen, jolla oli toimeentulo ja perhe, tuli osallistua koulun ylläpitämiseen. Kokonaisvastuu oli siis koko yhteisöllä ja kaikkien sen jäsenten tuli koulujen rahoittamiseen osallistua. Maallisen ruhtinaan ylläpitämät koulutkin olivat ”kristillisiä”. Tässä kielenkäytössä ”kristillisyys” ymmärrettiin hyvin kokonaisvaltaisesti.

Koulujen ylläpitämistä perusteltiin sekä niiden tuottamalla hengellisellä että ajallisella hyvällä.

Ensinnäkin koulut kasvattavat tulevia pappeja, saarnaajia ja opettajia. Nämä huolehtivat ihmisen hengellisistä tarpeista ja iankaikkisesta pelastuksesta saarnaamalla evankeliumia ja hoitamalla pyhiä sakramentteja. Oikea saarna tuo Jumalan ihmisen luo. Se kertoo, kuka Jumala on, mitä hyvää hän antaa ja lahjoittaa, ja miten eletään hänen tahtonsa mukaisesti. Pyhä sakramentit tuovat Jumalan armon ihmisten luokse niin, että hän pääsee kosketuksiin Pyhän kanssa ja vahvistuu uskossa ja rakkaudessa.

Sielujen pelastuksen lisäksi hyvin koulutettu ja virkansa tunnollisesti hoitavat pappi ponnistelee myös hyvän elämän ja yhteiskunnan rakentamiseksi: hän lohduttaa surevia, auttaa pulaan joutuneita, ohjaa vanhempia ja lapsia näiden velvollisuuksissa, opettaa etiikkaa ja tukee yhteiskuntarauhaa. ”Sillä puhuakseni suoraan, myös rauha, tuo ajallisista lahjoista suurin, on oikean saarnan hedelmä. Missä julistetaan evankeliumia oikein, siellä ei synny mitään tarvetta sodille, vihanpidolle ja veritöille.”

Toiseksi koulut tuottavat Lutherin mielestä ajallista hyvää. Ne kasvattavat tulevia hallitsijoita, tuomareita ja virkamiehiä hallitsemaan oikeudenmukaisesti ja rakentamaan rauhaan perustuvaa yhteiskuntaa. Maallisen esivallan tehtävä on suojella jokaisen ihmisen henkeä, omaisuutta ja kunniaa, ratkaista riita-asioita oikeudessa ja huolehtia yhteiskunnan toimivuudesta. Vaikka kyse oli ”maallisesta” tai ajallisesta asiasta, samalla kyse oli myös mitä suurimmassa määrin ”hengellisestä” asiasta, sillä oikeudenmukainen yhteiskunta on ”Jumalan järjestys” ja viisaat hallitsijat ”mitä suurin Jumalan lahja.” Siksi johtajilta pitää voida edellyttää kielitaitoa, oppineisuutta, puhetaitoa, ja yleensäkin laaja-alaista viisautta ja muita hyveitä johtamistehtäväänsä varten. Koulun tuli siis kasvattaa hyveellisiä, oppineita ja oikeudenmukaisia päättäjiä. Muussa tapauksessa ihmisistä tulee villipetoja ja yhteiskunta ajautuu sekasortoon.

Kansaa ei puolestaan johdeta oikeudenmukaisesti ”nyrkillä ja pyssyillä, vaan kirjoilla ja terävillä päillä”. Luther siteeraa vanhaa periaatetta: keisarin ei pidä varustautua vain vahvoin asein, vaan myös oikeudenmukaisin laein. Koska oikeat lait eivät riitä, vaan myös niiden soveltamisen käytännössä on oltava kohtuullista ja oikeudenmukaista, oikeamielistä tuomaria voidaan kutsua ”profeetaksi, papiksi, enkeliksi, vapahtajaksi” maallisessa regimentissä.

Lutherin ajattelussa koulujen kehittäminen perustellaan nimenomaan teologisesti. Se on Jumalan antama tehtävä koko yhteiskunnalle ja sen kaikille jäsenille. Vahva koulujärjestelmä tukee sekä ihmisen ikuista pelastusta että hänen ajallista hyvinvointiaan. Mutta vaikka sivuutetaan kokonaan Jumala, kirkko ja ikuinen elämä, kouluja tarvitaan Lutherin mielestä jo pelkästään rauhallisen ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan rakentamiseksi, siis tämänpuoleisia asioita varten.

”Vaikka ei olisi olemassa sielua ja vaikka kouluja ja kieliä ei tarvittaisi Raamatun ja Jumalan vuoksi, maailma tarvitsee kykeneviä ja taitavia miehiä ja naisia jo yksinkertaisesti pysyäkseen ulkonaisesti pystyssä. Jo tämä yksinkin olisi riittävä syy sille, miksi pitää perustaa jokaiselle paikkakunnalle kaikkein parhaimpia kouluja sekä poikia että tyttöjä varten.”

Sitä paitsi uuden oppimisesta saa Lutherin mielestä myös nautintoa ja hyötyä. Koulutus auttaa esimerkiksi seurustelemaan sivistyneiden kanssa ja tekemään kauppaa ulkomailla.

Uskontoa, kieliä, luonnontieteitä ja humanistisia aineita

Lutherin ajatus koulujen ja yliopistojen opetusohjelmien uudistamisesta kertoo paljon koulun ideasta. Koulun yhtenä tehtävänä oli auttaa lapsia ja nuoria ymmärtämään evankeliumi oikein. Tavoitteena oli, että jo kymmenvuotias tuntee evankeliumin kertomukset Jeesuksen elämästä ja opetuksista.

Tämä ei sulkenut pois muita oppiaineita, päinvastoin. Kristillisen humanismin ihanteiden ja orastavan renessanssin hengen mukaisesti ”kristillisen” koulun tuli antaa monipuolinen yleissivistys, ja siksi oppiaineisiin kuului myös vieraita kieliä, luonnontieteitä, humanistisia aineita ja musiikkia. Ollessaan vielä perheetön munkki nuori Luther kirjoittaa: ”Jos minulla olisi lapsia, heidän täytyisi – ainakin jos asia olisi minusta kiinni – opetella kieliä ja historiaa, mutta myös soittamista, laulamista ja matematiikkaa.” Näiden opetuksessa piti käyttää hyväksi lasten luontaista leikkisyyttä, opettaa leikin varjolla.

Monipuolinen kielitaito oli välttämätön alkuehto sekä evankeliumin opettamisen että yhteiskunnan hallitsemisen kannalta. ”Kielet ovat ne tupet, joihin hengen miekka on pistetty. Ne ovat se lipas, jossa tätä aarretta kannetaan. Ne ovat se astia, johon tämä juoma on pantu. Ne ovat se huone, jossa tätä ruokaa tarjoillaan. Jos teemme sen virheen – mistä Jumala varjelkoon – että laiminlyömme kielet, silloin emme ainoastaan kadota evankeliumia, vaan ajaudumme lopulta siihen, että emme osaa kirjoittaa kunnolla emmekä puhua oikein sen enempää saksaa kuin latinaakaan.”

Humanistisista tieteistä Luther antoi erityisen arvon historialle ja antiikin kertomuksille. Ne auttavat ymmärtämään maailmaa, ihmisluontoa ja oikeaa hallitsemista, siis kehittävät viisautta.

Perusopetuksesta yliopistojen uudistamiseen

Reformaatio halusi uudistaa yliopistoja vastaavalla tavalla. Aiemmin sydänkeskiajalla yliopistojen opetusohjelma oli mullistunut, kun Aristoteleen lähes koko tuotanto otettiin opetusohjelmiin. Reformaatio toteutti vastareaktion.

Luther tunsi erityistä vastenmielisyyttä Aristoteleen filosofiaa kohtaan. Reformaattoreiden mukaan koko kristillisen aristotelismin projekti oli yksi pääsyy kirkon julistuksen ja elämän epäkohtiin. Aristoteleen logiikkaa, retoriikkaa ja runousoppia koskevat teokset olivat Lutherin mielestä hyödyllisiä ja saivat säilyä, mutta kirjat Fysiikka, Metafyysiikka, Sielusta ja Nikomakhoksen etiikka eivät auttaneet sen enempää luonnollisen maailman ymmärtämisessä kuin teologiassakaan. ”Rohkenen sanoa, että tavallinen savenvalaja ymmärtää tämän maailman ilmiöitä paremmin kuin noissa kirjoissa esitetään.”

Erityisen vahingollinen oli Nikomakhoksen etiikan ajatus, jonka mukaan hyväksi, kristillisellä kielellä vanhurskaaksi, ihmiseksi tullaan tekemällä hyviä tekoja. ”Tekee sydämelleni kipeää ajatella, miten tuo kirottu, ylpeä ja viekas pakana on valheellisilla sanoillaan vietellyt ja pettänyt niin monia parhaista kristityistä ajattelijoista.”

Lutherin patsas ilmasta.

Aristoteleen lisäksi kanonisen oikeuden ja keskiajan teologien sentessikommentaarien osuutta halutiin vähentää – sentenssikommentaarit olivat oppineiden selitysteoksia muiden oppineiden teoksiin. Sen tilalle haluttiin teologien ja oikeustietelijöiden koulutuksessa lisätä Raamatun, sen alkukielten, antiikin kirjallisuuden, matemaattisten aineiden ja historian osuutta. ”Sen [Aristoteleen logiikan ja Ciceron retoriikan] ohella on luettava kieliä: latinaa, kreikkaa ja hepreaa sekä matemaattisia aineita ja historiaa, joita suosittelen kaikille lahjakkaille.” Renessanssin ja humanismin hengessä halutiin alkukielillä alkulähteille. Siksi Raamatun kielet ja sen tutkimus saivat erityisen aseman. Vaikka ”peruskoulut” olivat kaikille, Lutherin mielestä yliopistoon tuli hyväksyä vain parhaimmat ja kyvykkäimmät.

Edellä on kuvattu ylimalkaisesti Lutherin korostuksia koulujen ja yliopistojen uudistamiseksi. Vähintään yhtä merkittävä rooli oli Lutherin työtoverilla, antiikin kreikan ja kirjallisuuden professorilla Philipp Melanchthonilla. Hän vaikutti vahvasti tutkimukseen, opetukseen, oppikirjoihin ja yliopistojen opetusohjelmien uudistukseen, ja saikin lisänimen Praeceptor Germanicae, Saksan opettaja. Melanchthonin merkityksestä kertoo paljon se, että hänen kuolemansa jälkeen tilalle piti palkata neljä professoria, jotta syntynyt aukko voitiin korvata. Hänen oppikirjojaan käytettiin eräissä Saksan yliopistoissa vielä 1800-luvun alussa.

Reformaation koulupolitiikan vaikutus Suomen peruskoulu- ja yliopistojärjestelmään ei tietenkään ole suoraviivaista. Nykyiset koulut ja yliopistot ovat monen lannoitteen hedelmä. Reformaation korostukset vahvistivat laaja-alaista sivistystä, koulutusta ja oppineisuutta arvostavaa kulttuuria. Ne vaikuttivat myös Suomeen, ja vaikuttavat yhä.

Dosentti Teemu Keskisarja totesi Helsingin Sanomien haastattelussa elokuussa 2017, että luterilaisuuteen kuuluu jonkinlainen sivistyksen kultti: ”Suomalaisia on siunattu järkevällä, reilulla, lämpöisellä ja väkevällä Pohjolan oloihin sopeutuneella uskonnolla. Luterilaisuus on kiinnostunut yksilön sielusta ja siihen liittyy kumma sivistyksen kultti: lukemaan pakko-opettaminen ja kansanvalistus.”

Peruskoulu voidaan nähdä Lutherista alkaneen kehityksen hedelmänä. Sitä on arvosteltu tasapäistämisestä: kun hitaimman mukaan mennään, huiput eivät pääse esille. Toisaalta tasapäistämisessä on se hyvä asia, että peruskoulu todella antaa vahvan koulutuksen jokaiselle. Eikä se näytä estäneen huippuja kehittymästä.

Kuva 1: Dennis Jarvis@Flickr.comCC BY-SA 2.0. Rajattu.

Kuva 2: Wisi Greter@Flickr.comCC BY-NC 2.0. Rajattu.

Ylös