Sci-fi kirjallisuudesta tutut älykkäät robotit ja tekoälyt saattavat olla meidänkin tulevaisuuttamme. Ne ovat jo joiltakin osin nykyisyyttämme. Ehkä tekoäly ratkaisee ilmastonmuutoksen ja antaa meille ikuisen elämän. Tai ehkä päädymme robottien orjiksi? Miten teologinen ihmiskäsitys suhtautuu älykkään teknologian kehitykseen? Näitä kysyy Aku Visala viime viikolla alkaneen artikkelinsa toisessa osassa.

Älyn tulevaisuus

Tekoälytutkimus ja teologinen ihmiskäsitys ovat orientoituneet kohti tulevaisuutta. Keskustelu älyn tulevaisuudesta pyörii singulariteetin ympärillä. Singulariteetti on hetki, jolloin teknologian kehitys ottaa eksponentiaalisen kasvun takia niin suuren kehitysaskeleen, ettei kehitystä nykytiedon valossa enää kyetä ennustamaan. Lue koko artikkeli

Kuluneen vuosisadan aikana evoluutiobiologia esitti merkittävän haasteen teologiselle ihmiskäsitykselle. Ongelman muodosti nykyihmisen suhde häntä edeltäneisiin ihmislajeihin sekä muihin eläinlajeihin. 2000-luvulla teologinen ihmiskäsitys kohtaa uuden haasteen, joka ei tulekaan biologiasta, vaan kognitiotieteestä ja tekoälytutkimuksesta.

Kuinka teologian tulisi suhtautua keinoälyihin, keinotekoisiin organismeihin, kuten seksirobotteihin, ja ihmisten muokkaukseen tietotekniikan avulla. Millaisen sosiaalisen, moraalisen ja uskonnollisen statuksen saavat koneet, jotka me itse olemme luoneet omaksi kuvaksemme? Lue koko artikkeli

Aku Visala on aiemmissa Areiopagin kirjoituksissaan esitellyt kristillistä fysikalismia (tai teologista materialismia) eli näkemystä, jonka mukaan meillä ei ole aineetonta sielua. Eräs ongelma, joka kristillisen fysikalistin on ratkaistava, koskee ihmisen erityisyyttä. Eikö fysikalismi johda siihen, että ihmisen ja muiden eläinten välillä ei ole laisinkaan eroa? Jos näin on, voiko fysikalisti enää puhua ihmisestä Jumalan kuvana?

Yksi mahdollinen lähestymistapa ihmisen erityisyyteen on kieltää koko ajatus. Tämä ei kuitenkaan näytä olevan teologiselle materialistille mahdollista, koska meillä ei tällöin olisi selitystä sille, miksi sitten kohtelemme ihmisiä eri tavalla kuin muuta luomakuntaa. Pidämme esimerkiksi ihmisiä moraalisesti vastuullisina toisin kuin eläimiä. Lisäksi näyttää siltä, että ajatus ihmisestä Jumalan kuvana edellyttää jonkinlaista ihmisen erityisyyttä suhteessa muihin eläimiin.Lue koko artikkeli

Oletko sinä persoona? Oletko vapaa tekemään valintoja? Oletko edes todella olemassa? Nämä vaikeat filosofiset kysymykset ovat lopulta meidän kaikkien kysymyksiä. Nyt niihin on tarjolla myös vastauksia.

Jos pystyisimme rakentamaan ihmisenkaltaisen robotin, mitä tapahtuisi tämän robotin tullessa käyttöikänsä päähän? Kuolisiko joku vai olisiko kyseessä vain mekanismin rikkoutuminen?

Millä tavalla tällainen robotti sitten eroaisi minusta itsestäni, sillä olenhan itsekin eräänlainen hermosoluista, luista ja nesteistä koostuva kone? Vai olenko?

Melkein kaikki sukupolveni edustajat (70-luvun lopussa ja 80-luvun alussa syntyneet) muistavat sydäntä särkevän kohtauksen Terminator II:n lopusta, jossa Arnoldin esittämä kyborgi tuhoaa itsensä laskemalla itsensä sulaan rautaan. Elokuvan alussa Terminaattori on robotti mutta mitä syvemmäksi hänen suhteensa John Connorin kanssa kehittyy, sitä inhimillisemmäksi Arska muuttuu.Lue koko artikkeli

Mitä ihmiset pohjimmiltaan ovat? Kuolemattomia sieluja vai atomien, molekyylien, lihasten ja luiden kimppuja?

Länsimaisen teologian ja filosofian perinne on suosinut ensimmäistä vastausta: jos olen persoona, olen myös sielu. Tämä kristillisen ihmiskäsityksen valtavirta on saanut viimeaikoina kuitenkin vastustajia. Kristittyjen fysikalistien mukaan teologian tulisi torjua ajatus kuolemattomasta sielusta ja ajatella ihmispersoonien koostuvan samoista osista kuin kaiken muukin luonnon. Seuraavaksi esitellään kristillistä fysikalismia, sen perusteita ja ongelmia.Lue koko artikkeli