Viisauden yllä on tavoittamattomuuden ja salaperäisyyden huntu. Mutta voiko se olla vain mitattava suure muiden joukossa? Ja onko koronapandemian kanssa kamppailevalla maailmalla sille käyttöä?

Viisauden määritelmiä on monia. Eräs syy tähän on, että viisautta tutkivat ja määrittelevät ihmiset tulevat keskenään eri tieteenaloilta ja nojaavat monenlaisiin tutkimusperinteisiin. Joidenkin määritelmissä korostuu se, mitä viisaus itsessään, ihanteena on. Usein viisauden nähdään olevan jotakin arkea korkeampaa ja ihmistä suurempaa, melkein saavuttamatonta.

Tällainen puhtaaksi viljelty viisaus on ihmisten keskuudessa harvinaista. (Clayton & Birren 1980) Myös historiassa, eri kulttuureissa ja aatejärjestelmissä viisautta on ihannoitu. On ajateltu jumalallisen viisauden olevan kokonaan oma lajinsa, ihmisten ulottumattomissa, tai viisaudelle on annettu jumalattaren muoto. (Curnow 2015)

Toisenlaisissa viisauden määritelmissä taas korostuu se, millaisia viisaat ihmiset ovat. Miten toimivat arjessa ne ihan tavalliset ihmiset, joita kuitenkin tekisi mieli nimittää viisaiksi? Millaisia ovat viisaat päätökset, ja miten voisimme käyttää viisautta ongelmien ratkaisemiseen? (Grossmann & Dorfman 2019) Psykologian esittämät kysymykset ovat tuoneet viisaustutkimukseen myös ajatuksen viisauden mittaamisen mahdollisuudesta. Jos voimme määritellä ja mitata vaikkapa hyvinvointia tai onnellisuutta, miksemme voisi tehdä samaa viisaudelle?

Viisauden tutkimisen monitieteisyys onkin johtanut siihen, että viisaus on yhtä aikaa mystistä ja mitattavaa, ja että viisauden mittaamisen tapojakin on useita erilaisia (ks. esim. Glück 2018). Eräs tuoreimpia lähestymistapoja on neuropsykologiaan perustuva SD-WISE -malli (Thomas ym. 2019), jonka mukaan viisaudessa on kuusi aivojen eri alueisiin tai tiettyihin hermoston välittäjäaineisiin liittyvää osa-aluetta: prososiaalisuus, elämäntaito, tunteiden säätely, syvällinen itsetuntemus, arvojen suhteellisuus ja päätöksentekokyky. Malli ehdottaa, että tällä tavalla määriteltyä ja osiin purettua viisautta olisi mahdollista mitata: kun ihminen ja hänen hermostonsa suoriutuvat näillä osa-alueilla hyvin, hän on viisas.

Esimerkiksi aivojen otsalohko (prefrontal cortex), joka nimensä mukaisesti sijaitsee aivojen etuosassa, on yhteydessä sosiaalisiin taitoihimme ja tunne-elämän hallintaan. Viisauden osa-alueista se säätelee prososiaalisuutta: käyttäytymistä, jolla on myönteisiä seurauksia toisille ihmisille. Malli ei kuitenkaan väitä, että viisauden tai hermoston eri osa-alueet olisivat toisistaan erillisiä ja riippumattomia. Viisaus, kuten hermostokin, on yhdessä toimivien osiensa summa. (Ks esim. Lee & Jeste 2019.)

Joukossa viisaus tiivistyy?

Suuria ihmisryhmiä kohtaavia kriisejä ei kuitenkaan ratkaista vain viisaiden poikkeusyksilöiden avulla. Tarvitaan viisaita yhteisöjä, jotka saavat meidät olemaan parhaita versioita itsestämme.

Millaisia voisivat olla viisaan yhteisön rakentamisen avaimet? Millaisissa joukoissa viisaus voisi tiivistyä?

Vastaus voi löytyä yhdysvaltalaisen sosiologian professori Monika Ardeltin (2003) kehittämästä kolmiulotteisesta viisausmallista. Sen mukaan viisaudessa on kolme ulottuvuutta: tiedollinen, pohtiva ja myötätuntoinen. Nämä ulottuvuudet eivät ole toisistaan erillisiä viisauden lajeja, vaan nimenomaan yhdessä muodostavat viisauden.

Tiedollinen ulottuvuus tarkoittaa sitä, että viisas ihminen tai yhteisö tietää jotain elämästä. Varastossa on kokemustietoa, ja myös valistuneita arvauksia pystytään tekemään. Viisaaseen tietämykseen sisältyy kuitenkin myös ymmärrys sen rajallisuudesta. Viisas ei kuvittele tietävänsä kaikesta kaiken, mutta viisas on halukas tietämään lisää. Viisauden pohtiva ulottuvuus taas tarkoittaa halua ja kykyä tilanteen ja elämän pohtimiseen, sekä avoimuutta uudenlaisille oivalluksille.

Viisaana olemiseen kuuluu olennaisesti myös myötätunto. Sen kautta viisaus tulee näkyväksi; tietämyksen ja pohdinnan tasolta osaksi ihmisten välistä kanssakäymistä. Tärkeää on yhtä lailla myötätunto toisia kohtaan kuin myötätunto itseä kohtaan. Molempien harjoitteluun pandemian aiheuttama kriisi on mitä parhain tilaisuus. Kun tunnistamme sekä oman että toistemme kärsimyksen ja suhtaudumme ymmärryksellä sekä muihin että itseemme, olemme askeleen lähempänä viisautta sekä ihmisinä että yhteisönä. (Neff 2003, Neff & Germer 2018) 

Viisasta kasvua koronan keskellä

Maailmanlaajuisen kriisin iskettyä on puhuttu paljon joustavuudesta ja resilienssistä: miten kestäisimme pandemian yli ja palautuisimme siitä mahdollisimman nopeasti niin yksilöinä kuin yhteisöinäkin. (ks. esim. Hämäläinen & Vataja 2020)  Viisastumisen tuoma näkökulma kriisiin on kuitenkin toinen: vastoinkäymiset nähdään kasvun mahdollisuuksina.

Viisaus kehittyy vain elämällä, ja viisastumiseen vaaditaan myös kovia kokemuksia. Kuten kuitenkin hyvin tiedämme, tämä ei ole automaatti: kovat kohtalot eivät aina jalosta ihmistä viisaammaksi. Vanhat ihmisetkään eivät välttämättä ole automaattisesti nuoria viisaampia. (ks. esim. Glück 2019) Mikä siis on viisastumisen salaisuus?

Tätä on tutkinut erityisesti itävaltalaisen professori Judith Glückin johtama tutkimusryhmä. Viisastuminen vaatii paitsi erilaisia elämänkokemuksia, myös niiden käsittelemistä ja pohtimista, niiden merkityksellistämistä ja niistä oppimista. Avaimena näyttäisi olevan neljä voimavaraa, joita ihmisellä on oltava hallussaan kovien kokemusten käsittelemiseen. Ne ovat tunne elämänhallinnasta, avoimuus, pohdintakyky ja tunnetaidot. (Glück & Bluck 2014)

Elämänhallinnan tunteella tarkoitetaan sitä, että koemme voivamme vaikuttaa elämäämme – edes joltain osin. Samalla osaamme elää epävarmuuden ja epäselvyyden keskellä. Avoimuus viittaa sallivaan asenteeseen sekä muita ihmisiä että uusia elämyksiä kohtaan. Pohdintakyvyllä tarkoitetaan uskallusta pysähtyä oman elämän tärkeiden kysymysten äärelle. Ja tunnetaidot tarkoittavat kykyä tunnistaa ja nimetä omia ja toisten tunteita, ja toimia niiden pohjalta rakentavasti. Toivoa vaikeuksienkin keskelle luo se, että kaikkia näistä neljästä voimavarasta voimme tietoisesti harjoitella, eikä aloittaminen ole koskaan liian myöhäistä. 

Viisaus käyttöön

Viisauden ottaminen käyttöön on siis monella tapaa mahdollista. Voimme tehdä töitä viisastuaksemme kehittämällä viisautta tukevia voimavarojamme. Voimme kiinnittää huomiota siihen, miten rakennamme viisasta yhteisöä. Viisauden käyttöönottoon esimerkiksi työelämässä tai muussa tavoitteellisissa toimissa on saatavilla myös käytännönläheisiä ohjeita (esimerkiksi Spännäri & Kallio 2020). Tärkeintä ja tarpeellista on kuitenkin halu viisastua. Ilman sitä viisaus voi jäädä mystiseksi kangastukseksi ja koronapandemia karmeaksi koettelemukseksi, josta emme oppineet mitään.

Kirjallisuutta:

Ardelt, Monika (2003). Empirical asessment of a three-dimensional wisdom scale. Research on Aging 25, 3, pp. 275–324.

Clayton, V. P. & Birren. J. E. (1980). The development of wisdom across the life span: A reexamination of an ancient topic. Teoksessa P. B. Baltes & O. G. Brim, Jr. (toim.) Life-Span Development and Behavior, Vol. 3 (s. 103–135). New York, NY: Academic Press.

Curnow, T. (2015). Wisdom: A History. London: Reaktion Books.

Glück, Judith (2019). The development of wisdom during adulthood. Teoksessa R. Sternberg & J. Glück (toim.) The Cambridge Handbook of Wisdom (s. 323–346). Cambridge: Cambridge University Press.

Glück, J. (2018). Measuring wisdom: Existing approaches, continuing challenges, and new developments. The Journals of Gerontology, Series B: Psychological Sciences and Social Sciences, 73(8), 1393–1403.

Glück, Judith & Bluck, Susan (2014). The MORE Life Experience Model: A theory of the development of personal wisdom. Teoksessa M. Ferrari & N. Weststrate (Eds.), The Scientific Study of Personal Wisdom, pp. 75-98, New York: Springer.

Grossmann Igor & Dorfman A. (2019). Wise reasoning in an uncertain world. Teoksessa R. Sternberg, H. Nusbaum & J. Glück (toim.) Applying Wisdom to Contemporary World Problems. Cham: Palgrave Macmillan.

Hämäläinen, Timo & Vataja, Katri (2020). Korona paljasti yhteiskunnan haavoittuvuuden. Sitra. https://www.sitra.fi/artikkelit/korona-paljasti-yhteiskunnan-haavoittuvuuden/

Lee, E. & Jeste, D. (2019). Neuropsychology of wisdom. Teoksessa R. Sternberg & J. Glück (toim.) The Cambridge Handbook of Wisdom. Cambridge: Cambridge University Press

Neff, K. (2003). Self-compassion: An alternative conceptualization of a healthy attitude toward oneself. Self and Identity, 2(2), 85–101.[LL1] [SJA2] 

Neff, K. & Germer, C. (2018). The Mindful Self-Compassion Workbook. New York, NY: The Guilford Press.

Spännäri, Jenni & Kallio, Eeva (2020). Viisaus – käyttäjän opas. Tuuma kustannus.

Thomas ML, Bangen KJ, Palmer BW, et al. (2019) A new scale for assessing wisdom based on common domains and a neurobiological model: the San Diego Wisdom Scale (SD-WISE). J Psychiatr Res 2019;108:40–7.

Kuva:Joshua Newton @ Unsplash

Jos pidit lukemastasi, tykkää Areiopagista Facebookissa, seuraa Twitterissä ja tilaa kirjoitukset sähköpostiisi.