Katolinen, ortodoksi, luterilainen ja helluntailainen astuivat ravintolaan, missä he alkoivat keskustella tekoälyn merkityksestä teologialle.

Keskustelu käytiin Areiopagin 9.–10.5. 2019 järjestämän ”New Issues in Theology, Science and Technology” -seminaarin lounastauolla, ja siihen osallistuivat katolinen munkki ja professori Lluis Oviedo Rooman paavillisesta yliopistosta, tohtorikoulutettava Marius Dorobantu Strasbourgin yliopistosta sekä akatemiatutkija Aku Visala ja tohtorikoulutettava Sampsa Korpela Helsingin yliopistosta. Tässä keskustelun parhaita paloja kirjallisessa muodossa.

Sampsa: Teidän molempien tutkimusaiheet liittyvät tekoälyyn. Voisitteko kertoa hieman niistä tarkemmin?

Lluis: Tiimimme pyrkii tekoälyn avulla mallintamaan kristinuskon uskomisprosessia ja selvittämään, millaisia perusteita sillä on. Pyrimme saamaan selville asioita, jotka puoltavat kristinuskon järkevyyttä, ja siten vastaamaan kristinuskon kohtaamiin kulttuurillisiin haasteisiin. Käyttämämme mallinnusmenetelmät ovat kaavantunnistus, koneoppiminen, kompleksisten systeemien analyysi ja todennäköisyyslaskenta. Kaavantunnistuksen ja koneoppimisen kautta voidaan tunnistaa, millaiset ajatusprosessit johtavat kristinuskoon sisältyviin uskomuksiin. Näitä ajatusprosesseja paljastamalla voidaan osoittaa, että uskoa synnyttävät prosessit eivät ole evoluution sivutuotteita, jotka olisi nykypäivänä käsitettävä irrrationaalisiksi tai turhiksi.

Sampsa: Herää ajatus, että kristillinen usko perustuu Jumalan työhön ihmisessä: Kristuksen kautta Pyhä Henki tulee ihmiseen ja synnyttää uskon. Tätä tuskin voidaan koskaan mallintaa tekoälyn avulla, joten ilmeisesti tekoälyn avulla ei voida päästä täysin selville uskon synnyttävistä prosesseista. Onko tavoitteena mallintaakin vain muita kuin yliluonnollisia tekijöitä, kuten kulttuurillisia tai sosiaalisia tekijöitä?

Lluis: Yliluonnollinen ulottuvuus tosiaan jää tekoälyn analyysin ulkopuolelle. Tavoitteena on mallintaa monenlaisia tekijöitä uskomisprosessin taustalla. Tähän mennessä näitä tekijöitä on teologiassa käsitelty mustana laatikkona. Usko on nähty vain Jumalan armon aikaansaamana. Tavoitteenamme on avata mustaa laatikkoa ja päästä ainakin osittain selville sen sisällöstä. Emme pyri redusoimaan uskoa pelkiksi luonnollisiksi mekanismeiksi. Kuitenkin uskon taustalla näyttää olevan myös sellaisia, ja pyrimme pääsemään niistä selville.

Marius: Kirjoitan tohtorintutkielmaa teologian alalla. Pyrin ennakoimaan skenaariota, jossa tekoäly saavuttaa niin sanotun vahvan älykkyyden eli se saavuttaa yhtäläisen älykkyyden tason ihmisten kanssa tai jopa ylittää sen. Pyrin selvittämään, koituuko siitä ongelmia ihmisyyttä koskevalle teologiselle ymmärryksellemme, erityisesti ihmisen roolille Jumalan kuvana (imago Dei). Viimeisen kahdentuhannen vuoden aikana meidän ei ole tarvinnut ottaa tosissamme kantaa siihen, mitä tarkoittaa Jumalan kuvana oleminen. Vaikka viimeisten vuosisatojen aikana tiede on havainnut ihmisen muistuttavan monin tavoin eläinkunnan edustajia, ei ihmisen erityinen rooli Jumalan kuvana ole ollut merkittävällä tavalla uhattuna. Jos kuitenkin tekoäly saavuttaa ihmistä merkittävästi korkeamman älykkyyden tason, voidaan kysyä, miten käy ihmisen roolille Jumalan kuvana. Millä tavoin ihminen on enää siinä vaiheessa erityinen? Tähän kysymykseen meillä ei ole toistaiseksi selvää vastausta.

Sampsa: Mainitsitte, että ette ole tyypillisiä teologeja. Voisitteko kertoa hieman tarkemmin, mitä sillä tarkoitatte?

Lluis: Valtaosa italialaisista teologeista pysyy mukavuusalueellaan tutkien ja keskiaikaisia tekstejä ja keskittyen keskiaikaisen ajattelun ymmärtämiseen. Mielestäni emme voi nykypäivän nopeasti muuttuvassa maailmassa pelkästään keskittyä tutkimaan historiaa olettaen tämän loistokkaan menneisyyden tarjoavan kaikki ratkaisut nykypäivän haasteisiin. Nykypäivän teologien tulisi ottaa riskejä ja käyttää rohkeasti moderneja menetelmiä.

Aku: Fyysikko-teologi John Polkinghorne sanoi teologien ongelmana olevan, että he pelkäävät liikaa väärässä olemista. Luonnontieteilijä on iloinen väärässä ollessaankin, koska silloinkin hän oppii uutta havaitessaan, että jokin teoria tai oletus ei toimi. Teologit puolestaan ajattelevat usein, että jos he ovat väärässä, kaikki romahtaa. Tämä tekee heistä riskien välttelijöitä.

Marius: Jopa ottaessaan riskejä teologit perustavat yleensä työnsä hyvin reaktiiviseen paradigmaan. Analysoidessamme muiden tieteenalojen tutkimusta otamme niiden tutkimustulokset usein annettuina ja arvioimme näitä tuloksia teologisesti pyrkien saamaan selville, onko teologiaa silti mahdollista harjoittaa huolimatta näistä tuloksista.

Aku: Tällä tavoin tarkasteltuna muut tieteenalat nähdään uhkina. Niiden tulokset nähdään teologiaa uhkaavina, ja niihin pyritään reagoimaan puolustautumalla.

Marius: Hedelmällisempi lähestymistapa olisi pyrkiä tuottamaan sellaista tietoa, joka olisi kiinnostavaa myös sellaisille ihmisille, joilla ei ole teologien kanssa samanlaisia taustaoletuksia. Teologialla on monia näkökulmia esimerkiksi ihmisyyden määrittelyssä, joita ei sisälly muihin tieteenaloihin. Ei-kristitytkin olisivat varmasti hyvin kiinnostuneita kuulemaan niistä. Tämän mahdollisuuden hyödyntämisen sijaan olemme yleensä konfliktissa muiden tieteenalojen kanssa.

Sampsa: Pidän lähestymistavasta, jossa katsotaan menneisyyden sijaan tulevaisuuteen. Modernissa maailmassa on monia kysymyksiä, joita ei ollut olemassa keskiajalla. Hienoa, että pyritte tuomaan teologiaa nykymaailmaan.

Lluis: Katolisen kirkon teologisen tutkimuksen ongelmana oli pitkään sen, että siinä pyrittiin lähinnä varjelemaan ja suojelemaan vanhoja teologisia totuuksia. Haasteena on uusien strategioiden löytäminen kulttuurillisen ympäristön nopeaan muutokseen vastaamiseksi. Vanhojen totuuksien suojeleminen ei enää riitä samalla tavoin kuin vielä 20-30 vuotta sitten. Paavi Franciscuksen johdolla kirkko onkin astunut uuteen aikakauteen. Traditio on kuitenkin edelleen tärkeässä asemassa, eikä sitä voida hylätä. Sen sijaan traditio voi kyllä kaiken aikaa kehittyä.

Marius: Jos “tyypillisellä” tarkoitetaan sitä, että kaiken sanomani pitäisi perustua kirkkoisien ajatuksiin, siinä tapauksessa en ole “tyypillinen” teologi. Muussa mielessä pidän itseäni tyypillisenä teologina. Tulen ortodoksisesta taustasta, ja mielestäni traditio sisältää suuren rikkauden. Traditioita voi katsella myös uusista näkökulmista. Traditio on dynaamista ja sitä luodaan jatkuvasti.

Sampsa: Miten näette tekoälyn, onko se ihmiskunnalle uhka vai mahdollisuus? Onko moraalisesti oikein yrittää luoda yhä kehittyneempää tekoälyä?

Marius: Tekoälyä käsittelevä eettinen keskustelu on hyvin monimutkaista. Tekoälyä on niin monentyyppistä, ja on monia mahdollisia suuntia, joihin tekoäly voi kehittyä. Se voi olla sekä uhka että mahdollisuus. Uhkaskenaario voi seurata tekoälyn vääränlaisesta käytöstä, se voi esimerkiksi joutua vääriin käsiin. Radikaaleimmassa skenaariossa tekoäly karkaa hallinnastamme. Se voi alkaa toimia vahingollisella tavalla ymmärtämättä tuottavansa vahinkoa.

Toisaalta tekoäly on takuuvarmasti myös mahdollisuus, näemme sen jo nyt monilla aloilla. Teköäly auttaa meitä nyt jo fantastisella tavalla esimerkiksi lääketieteessä ja luonnontieteissä. Jos tekoäly kehittyy ihmistä älykkäämmäksi, se pystyy varmasti hoitamaan monimutkaista päätöksentekoa vaativat tehtävät huomattavasti ihmistä paremmin. Tulevaisuudessa tuleekin olemaan suuri kiusaus antaa kaikki tällaiset tehtävät tekoälyn hoidettavaksi. Tähän sisältyy kuitenkin teologian näkökulmasta merkittävä eettinen riski. Jos Jumala on antanut ihmiselle erityisen roolin luomakunnassa, tällöin olisi vastuun välttelyä yrittää delegoida päätöksentekijän rooli tekoälylle. Tämän eettisen kysymyksen esiin tuominen on yksinomaan teologien vastuulla.

Aku: Tekoälyä käsittelevää etiikkaa ei mielestäni pitäisi lähestyä yhtenä kokonaisuutena vaan jakaa se osa-alueisiin: esimerkiksi työelämää, ihmissuhteita ja hoivatyötä käsittelevään etiikkaan. Näihin aiheisiin teologeilla on ollut historian saatossa paljonkin sanottavaa. Työtä käsittelevässä etiikassa on esimerkiksi todennäköisenä skenaariona, että tekoäly ja automaatio tekee tulevaisuudessa yhä suuremman osan työstä. Tällöin vähemmän työtä jää ihmisten tehtäväksi, jolloin arvojärjestelmämme on muututtava vähemmän työkeskeiseksi. Teologeilla on paljon annettavaa tähän keskusteluun. Voimme esimerkiksi tuoda esiin näkökulman, että työmäärän vähentyessä ihmisillä on enemmän aikaa pohtia elämän syvempiä arvoja ja merkitystä. Pohjimmiltaan tekoälyä käsittelevässä eettisessä keskustelussa onkin kyse ihmisyydestä eikä niinkään tekoälystä.

Sampsa: Ajatteletteko, että tekoäly voisi tehdä moraalisia valintoja ja olla moraalisesti tietoinen?

Lluis: Tekoäly tekee jo moraalisia valintoja. Tutkijat ovat analysoineet suuria määriä tekoälyn tekemää lääketieteellistä hoitotyötä käsittelevää dataa. Data sisältää tekoälyn tekemiä potilaan hoitoa koskevia eettisiä valintoja, kuten milloin sairaus on niin pitkälle edennyt, että hoitoa ei kannata enää jatkaa. Tietysti on huomioitava, että tekoäly tekee tällaiset valinnat ihmisten koodaamien algoritmien perusteella, joten se ei tee näitä valintoja aidosti oman harkintansa perusteella.

Marius: Kaikki tekoälyn moraalista kyvykkyyttä koskevat kysymykset voidaan kysyä myös ihmisistä. Onko ihminen perustavalla tavalla moraalisen toimija? Intuitiomme vastaa, että on. Miksei tällöin myös tekoäly voisi kehittyessään yhä tehokkaammaksi tehdä ihmisen tavoin aidosti moraalisia valintoja?

Aku: Tällä hetkellä tekoäly ei selvästikään kykene moraaliseen toimijuuteen. Yksi syy on, että tekoälyltä puuttuu edeltävä elämänkokemus, jota moraalinen toimijuus edellyttää. Kuitenkaan ei näytä olevan mitään periaatteellista syytä, miksei tekoäly voisi olla moraalinen toimija. Se, voiko tekoäly todellisuudessa saavuttaa moraalisen toimijuuden, on epäselvää. Itse suhtaudun ajatukseen hieman skeptisesti.

Sampsa: Pistettä, jossa tekoäly alkaa kehittää itseään kiihtyvällä tahdilla ja saattaa tulla tietoiseksi itsestään, kutsutaan singulariteetiksi. Mitä ajattelette, voiko ihmiskunta sitä kautta menettää kontrollin tekoälystä?

Lluis: En sanoisi sen olevan mahdotonta. Koneiden yhteys internetin kautta nostaa sen laskentatehoa ja sitä kautta singulariteetin todennäköisyyttä. Minulla ei kuitenkaan ole mitään käsitystä, voiko se tapahtua. Tietoisuus on jotain, joka on yhteydessä ihmisyyteen. En tiedä, voivatko koneet saavuttaa ainakaan ihmisen tietoisuuden kaltaista tietoisuutta.

Marius: Singulariteetin käsitettä käytetään monessa merkityksessä. Virallisen määritelmän mukaan singulariteetti tarkoittaa sellaista ajan hetkeä, jonka jälkeisestä kehityksestä on hyvin vaikea esittää minkäänlaista ennustetta. On mahdollista, että singulariteetti tapahtuu seuraavien muutaman vuosikymmenen aikana. Se, tulevatko koneet tietoisiksi, on eri aihe. Mielestäni se tuskin on mahdollista. Tämänhetkinen tekoälyn kehitys on ainakin osoittanut, että koneiden laskentateho on kehittynyt huimaa tahtia, mutta niiden kyky tietoisten valintojen tekoon ei ole kehittynyt lainkaan. Kehitystä on kuitenkin vaikea ennustaa: singulariteetin käsitehän sisältää oletuksen, että emme voi mitenkään nykyhetkestä käsin nähdä singulariteettipisteen tapahtumahorisontin taakse.

Jos pidit lukemastasi, tykkää Areiopagista Facebookissa, seuraa Twitterissä ja tilaa kirjoitukset sähköpostiisi.

Kuva: Conor Luddy @ Unsplash.