Tieteellisten ja yliluonnollisten selitysten havaitaan usein kilpailevan keskenään. Käsitys pohjautuu niin sanottuun konfliktiteesiin, jonka mukaan uskonto ja tiede ovat lähtökohtaisesti ristiriidassa. Psykologisesta näkökulmasta näin ei välttämättä ole. Sama ihminen voi selittää esimerkiksi luonnonkatastrofeja sekä naturalistisesti että yliluonnollisesti.

Tutkimusten mukaan sama ihminen voi tilanteesta riippuen selittää samaa ilmiötä naturalistisesti, yliluonnollisesti tai molemmilla selitysmalleilla. Tieteelliset ja yliluonnolliset käsitykset eivät siis välttämättä ole ristiriidassa keskenään psykologisesta näkökulmasta katsottuna. Seuraavaksi esitän uskontotieteellisen näkökulman aiheeseen. Yliluonnollisella selityksellä viittaan selitykseen, joka ei nykytieteen näkökulmasta ole luonnonlakien mukainen tai joka ulottuu empiirisesti havaittavan maailman ulkopuolelle. Naturalistisen selityksen määrittelen sellaiseksi, joka selittää ilmiön (ainakin periaatteessa) havaittavilla ja todennettavilla fyysisillä mekanismeilla. (Ks. esim. Legare ym. 2012.)

Tässä tekstissä kuvaan muun muassa luonnonkatastrofin naturalistisia selityksiä ja yliluonnollisia tarkoituksia suomalaisessa internetkeskustelussa. Yliluonnolliset tarkoitukset ovat yliluonnollisia selityksiä, jotka ilmaisevat ilmiön olevan olemassa jotakin päämäärää tai tehtävää varten. Yliluonnollisten ja naturalististen selitysten havaittu vastakkaisuus sijoittuu kulttuuriseen keskusteluun, jossa yliluonnollisuus on yhdistetty uskontoon ja naturalistiset selitykset tieteen perinteeseen.  

Yliluonnolliset ja tieteelliset selitykset mielletään usein vastakkaisiksi

Yliluonnolliset ja tieteelliset selitykset mielletään nykyään toisistaan erillisiksi ja helposti erotettaviksi. Historiantutkija Geoffrey Cantor kuitenkin muistuttaa, että orastavan länsimaisen tieteen valtavirrassa aikanaan tieteellisiksi hahmotetut selitykset kytkeytyivät pitkään yliluonnollisiin käsityksiin.

Erityisesti Iso-Britanniassa luonnon yliluonnolliset ja tieteelliset selitykset integroitiin 1800-luvun loppupuolelle asti niin sanotulla suunnitteluargumentilla, jonka mukaan luonnon monimutkaisen ja säännönmukaiselta vaikuttavan toiminnan takana täytyy olla älykäs suunnittelija. Useat sosiaaliset muutokset, kuten kristillinen reformaatio ja tutkijoiden erikoistuminen, olivat kuitenkin edistäneet uskonnon ja tieteen ja samalla yliluonnollisen ja tieteellisen selityksen erottamista toisistaan.

Osa tutkijoista julisti 1800-luvun loppuun mennessä sulkevansa yliluonnolliset selitykset tutkimuksen ulkopuolelle. Valistuksesta asti kytenyt jännite synnytti 1800-luvun lopun kulttuurisessa keskustelussa niin sanotun konfliktiteesin, jonka mukaan uskonto ja tiede ovat lähtökohtaisesti ristiriidassa keskenään. Kulttuurinen käsitys uskonnon ja tieteen välisestä konfliktista on johtanut siihen, että modernissa tieteenhistoriassa uskonnollisuus on esitetty järjelle ja/tai tieteelle vastakkaisena voimana (ks. myös Shults 2012). Konfliktiteesi on narratiivina vaikutusvaltainen ja läsnä myös nyky-yhteiskunnassa.

Yliluonnollisen selityksen houkuttelevuus ja tieteen epäintuitiivisuus

Uskonto ja tiede on esitetty keskenään kilpailevina voimina myös viime vuosisadan loppupuolelle asti suositussa klassisessa sekularisaatioteoriassa, ja osa teorian pioneereista ennusti tieteellisen tiedon kasvun vähentävän yliluonnollisten uskomusten merkitystä tai jopa korvaavan ne.

Tieteellisten ja yliluonnollisten selitysten välinen yhtälö on kuitenkin havaittu huomattavasti monitahoisemmaksi, eivätkä yliluonnolliset käsitykset ole menettäneet merkitystään. Luonnonkatastrofeja selitettiin Euroopassa 1700-luvun loppupuolelle asti pääasiassa yliluonnollisilla tarkoituksilla, kuten Jumalan rangaistuksena tai muistutuksena katumuksen tärkeydestä ennen apokalypsia. Katastrofikirjallisuuden valtavirta on esittänyt tieteellisten selitysten lähes korvanneen luonnonkatastrofien yliluonnolliset tarkoitukset. (Ks. esim. Neiman 2002.)

Kuitenkin katastrofitutkijoista muun muassa David Chester sekä Satoko Fujiwara ovat havainneet osan ihmisistä selittävän luonnonkatastrofeja yliluonnollisilla tarkoituksilla edelleen myös keskimäärin koulutetuissa ja melko sekulaareissa yhteiskunnissa. Miksi tieteellinen tieto ei ole korvannut yliluonnollisia käsityksiä?

Yksi selitys saattaa löytyä niin sanotuista kaksoisprosessointiteorioista. Kaksoisprosessointiteorioiden mukaan ihmiselle on evoluution saatossa kehittynyt kaksi tapaa käsitellä tietoa: Teemme päätelmiä ympäristöstämme vaivattomasti ja nopeasti, mutta käsittelemme tietoa myös hitaammin ja tietoisesti pohtien. Ensin mainittua, evolutiivisesti vanhaa tapaa prosessoida tietoa kutsutaan usein intuitiiviseksi tai automaattiseksi.

Toista, tietoista pohdintaa vaativaa tapaa käsitellä tietoa kutsutaan puolestaan reflektiiviseksi. Intuitiivinen tiedonkäsittely toimii reflektiivisen, harkitun ilmaisun taustalla. Intuitiivisten taipumusten voidaan esittää olevan ihmisille tietyissä olosuhteissa keskimäärin tyypillisiä: lähes kaikki ihmiset ovat jossain määrin kykeneviä esimerkiksi havaitsemaan toimijoita. Intuitiiviset taipumukset ovat luultavasti edesauttaneet yksilön selviytymistä ja lisääntymistä – tai olleet selviytymiseen myönteisesti vaikuttanutta käyttäytymistä edistäneen taipumuksen sivutuote. (Ks. esim. Evans 2014.)  

Arjessa sovelletut yliluonnolliset selitykset mukailevat usein ihmisten intuitiivisia taipumuksia. Psykologi Deborah Kelemen kollegoineen (2013) on esittänyt yliluonnollisen tarkoituksen havaitsemisen luonnossa olevan automaattinen taipumus, jonka ilmenemiseen yksilölliset ja kulttuuriset tekijät vaikuttavat. Edellä kuvattu suunnitteluargumentti voikin olla vetoava muun muassa tästä syystä.

Myös osa naturalistisista, tieteellisesti valideista selityksistä mukailee intuitiivista ajattelua: esimerkiksi palapeli on kuin onkin suunniteltu. Osa naturalistisista selityksistä kuitenkin on vuosisatojen reflektiivisen kehittelyn tuotosta ja vaikeampia omaksua. Tieteellinen käsitys täysin päämäärättömästä evoluutioprosessista voi helposti muotoutua ajatukseksi, jossa luonto karsii heikoimmat yksilöt, koska näin kuuluu tapahtua. Teoria ihmisen kahdesta tavasta käsitellä tietoa auttaakin tutkimaan sitä, miksi osa yliluonnollisista selityksistä ei ole korvautunut tieteellisellä tiedolla.  

Yliluonnollisen ja tieteellisen selityksen rinnakkaiselo

Osa historiantutkijoista on kritisoinut käsitystä tieteen ja uskonnon lähtökohtaisesta konfliktista siitä, että se jättää huomiotta useiden tieteilijöiden, kuten Isaac Newtonin, yliluonnolliset uskomukset esimerkiksi suunnittelusta luonnossa. Psykologinen näkökulma yliluonnollisten ja tieteellisten selitysten soveltamiseen on kuitenkin jäänyt vähälle huomiolle aivan viime vuosiin asti. Niin sanotun selitysten rinnakkaiselohypoteesin (explanatory coexistance) mukaan ihminen voi tilanteesta riippuen selittää samaa asiaa tieteellisesti, yliluonnollisesti tai molemmilla selitysmalleilla.

Pro gradu -tutkimuksessani kartoitin, selittävätkö samat ihmiset luonnonkatastrofeja ja niiden aiheuttamaa kärsimystä edelleen sekä tieteellisesti että yliluonnollisilla tarkoituksilla. Tutkimuksen aineisto oli suomalaisten jääkiekkoharrastajien noin yhdeksän vuoden mittainen internetkeskustelu, joka käsitteli pääasiassa vuoden 2004 tuhoisaa tsunamia. Aineisto mahdollisti samojen kirjoittajien selitysten tarkastelun: keskustelu koostui 288 kirjoittajan 1275 viestistä.   

Tutkimukseni aineistossa hieman yli joka viides tapahtumia selittäneistä keskustelijoista ilmaisi luonnonkatastrofin tapahtuneen jotakin tarkoitusta varten. Yliluonnollista tarkoitusta ilmaistiin kahdella tavalla. Puolet yliluonnollisen tarkoituksen ilmaisseista keskustelijoista esitti tarkoituksen eksplisiittisesti, kuten kirjoittamalla katastrofin olevan Jumalan rangaistus tai Luonnon ”ylikansoituksesta” johtuvaa itsesäätelyä. Noin puolet puolestaan ilmaisi tarkoituksen metaforisesti esimerkiksi toteamalla, että Aasiaa ”koetellaan”.

Valtaosa yliluonnollisia tarkoituksia soveltaneista keskustelijoista esitti katastrofille myös tieteellisiä selityksiä jossain vaiheessa keskustelua. Yliluonnollisia tarkoituksia ja tieteellisiä selityksiä ei välttämättä esitetty erillisissä kirjoituksissa. Puolet sekä yliluonnollisen tarkoituksellistavaa metaforaa käyttäneistä että tarkoituksen julkilausutusti ilmaisseista kirjoittajista hyödynsi molempia selitysmalleja samassa viestissä.

Yliluonnollinen tarkoitus ja tieteellinen selitys selittävät myös samaa kohdetta

Psykologi Cristine H. Legaren ja hänen kollegoidensa (2012) mukaan ihmiset yhdistelevät naturalistisia ja yliluonnollisia selityksiä tilanteesta riippuen useilla eri tavoilla. Yliluonnollisia ja naturalistisia selityksiä voidaan soveltaa selittämällä molemmilla samaa asiaa. Yliluonnollinen ja naturalistinen selitys voivat kuitenkin selittää myös saman ilmiön eri osia: esimerkiksi ihmisen kuollessa elintoimintojen lakkaamista voidaan selittää naturalistisesti biologisilla selityksillä ja henkilön persoonan katoamista yliluonnollisesti sielun kuolemanjälkeisellä elämällä.

Osassa aineistoni viestejä luonnonkatastrofin tieteellinen selitys ja yliluonnollinen tarkoitus selittivät eri kohteita: tällöin luonnonilmiötä selitettiin tieteellisesti ja ihmisille aiheutunutta tuhoa yliluonnollisella tarkoituksella. Selitys muodostettiin esimerkiksi selittämällä uhrien kärsimys kohtalolla ja tsunami mannerlaattojen liikkeestä aiheutuneena luonnonilmiönä, johon ”ei liity mystiikkaa”. Pääasiassa yliluonnollisilla tarkoituksilla ja tieteellisillä selityksillä selitettiin kuitenkin samaa kohdetta: luonnonkatastrofista aiheutunutta kärsimystä.

Tieteellinen selitys ja yliluonnollinen tarkoitus selittävät ilmiön eri tasoja siinä mielessä, että tarkoitus vastaa kysymykseen miksi? ja tieteellinen selitys tarjoaa useimmiten mekanistisen vastauksen kysymykseen miten? Legaren ja hänen kollegoidensa mukaan tieteellisiä ja yliluonnollisia selityksiä yhdistetään myös integroiduiksi selityksiksi, jotka voidaan muodostaa vastaamalla miksi– ja miten-kysymyksiin samassa selityksessä. Tällöin näistä kahdesta muodostuva selitys on yliluonnollinen, kuten aineistossani esitetty ajatus, jonka mukaan evoluution tarkoitus on karsia vallitseviin olosuhteisiin sopeutumattomat ihmiset.

Osassa aineistoni kirjoituksia saman ilmiön naturalistista syytä ja yliluonnollista tarkoitusta ei kuitenkaan integroitu yhtenäiseksi selitykseksi. Kirjoittaja saattoi esittää samalle kohteelle, katastrofista aiheutuneelle kärsimykselle, useita erilaisia selityksiä ja soveltaa ilmiön tarkoitusta ja naturalistista selitystä rinnakkain. Keskustelija saattoi esimerkiksi esittää kärsimyksen johtuneen siitä, etteivät uhrit ymmärtäneet hyödyntää maanjäristyksen ja tsunamin välistä aikaa pakenemiseen – saman viestin lopuksi kirjoittaja kuitenkin muistutti mahdollisuudesta, jonka mukaan tsunami oli seksiturismista johtuva opetus.  

Lopuksi

Käsitys yliluonnollisten selitysten mahdollisesta intuitiivisesta houkuttelevuudesta maalaa tulevaisuuden, jossa yliluonnolliset uskomukset ja ajatukset ovat jossain määrin läsnä ylikulttuurisesti. Tämä korostaa yliluonnollisten ja naturalististen selitysten tutkimuksen merkitystä. Myös metaforisten yliluonnollisten selitysten tutkimus on tärkeää, sillä niiden on esitetty vaikuttavan muun muassa ihmisten aikomuksiin. Psykologi Simona Sacchin (2013) mukaan luontoa ihmisenkaltaistavat metaforat, kuten tapahtumien esittäminen Luontoäidin tahtona, vähentävät ihmisten halukkuutta auttaa luonnonkatastrofien uhreja.  

Luonnonkatastrofien yliluonnollisen tarkoituksen ja tieteellisten selitysten yhtäaikaista soveltamista ei tietääkseni ole aiemmin tutkittu rinnakkaiselohypoteesin näkökulmasta. Aiemmissa tutkimuksissa on kuitenkin kartoitettu muun muassa sairauksien sekä kuoleman tieteellisten ja yliluonnollisten selitysten yhtäaikaista soveltamista. Yliluonnollisten ja naturalististen selitysten rinnakkaiseloa on tutkittu muun muassa Etelä-Afrikassa, Madagaskarilla ja Vanuatulla. Kuten pro gradu -tutkimukseni, myös kyseiset tutkimukset tukevat käsitystä, jonka mukaan tieteelliset selitykset eivät välttämättä poissulje tai korvaa yliluonnollisia selityksiä. Sen sijaan ihmisillä voi olla käytettävissään sekä naturalistisia että yliluonnollisia selitysmalleja, joista jälkimmäiset ovat osalle ihmisistä kulttuurisista ja/tai psykologisista syistä houkuttelevampia kuin toisille.

Tästä näkökulmasta oletuksessa tieteellisten ja yliluonnollisten selitysten välisestä konfliktista on sokea piste ihmisten arkiselle ilmaisulle ja kokemukselle. Yliluonnollisten ja naturalististen selitysten rinnakkainen soveltaminen tai yhdistäminen ei tosin tarkoita, ettei ihminen voisi kokea tieteellisten ja yliluonnollisten selitysten olevan ristiriidassa keskenään käsitteellisellä tasolla. Usea yliluonnollinen selitys, kuten evoluutio tavoitehakuisena toimijana, saattaa näyttäytyä soveltajalleen tieteellisenä.  

Kirjallisuus:

Astuti, Rita & Harris, Paul L. 2008. Understanding Mortality and the Life of the Ancestors in Rural Madagaskar. Cognitive Science, Vol. 32, No. 4.

Cantor, Geoffrey 2012. Science and religion: From the historian’s perspective. James W. Haag, Gregory R. Peterson & Michael L. Spezio (ed.) The Routledge Companion to Religion and Science. Abingdon, Oxon: Routledge.

Chester, David K. 2005. Theology and disaster studies: The need for dialogue. Journal of Volcanology and Geothermal Research, Vol. 146, No. 4.

Evans, Jonathan St. B. T. Evans, Jonathan St. B. T. 2014. Two minds rationality. Thinking & Reasoning, Vol. 20, No. 2.

Fujiwara, Satoko 2013. Reconsidering the concept of theodicy in the context of the post-2011 Japanese earthquake and tsunami. Religion, Vol. 43, No. 4.

Haimila, Roosa 2016. ”Olikohan tsunami jonkinlainen opetus.” Luonnonkatastrofin yliluonnollinen tarkoitus ja tieteelliset selitykset internetkeskustelussa. Helsingin yliopisto. Humanistinen tiedekunta. Uskontotieteen pro gradu -tutkielma.

Kelemen, Deborah; Rottman, Joshua & Seston, Rebecca 2013. Professional Physical Scientists Display Tenacious Teleological Tendencies: Purpose-Based Reasoning as a Cognitive Default. Journal of Experimental Psychology: General, Vol. 142, No. 4.

Legare, Cristine H.; Evans, E. Margaret; Rosengren, Karl S. & Harris, Paul L. 2012. The Coexistance of Natural and Supernatural Explanations Across Cultures and Development. Child Development, Vol. 83, No. 3.

Legare, Cristine H. & Gelman, Susan A. 2009. South African Children’s Understanding of AIDS and Flu: Investigating Conceptual Understanding of Cause, Treatment, and Prevention. Journal of Cognition and Culture, Vol. 9, No. 3.

Neiman, Susan 2002. Evil in Modern Thought: An Alternative History of Philosophy. Princeton: Princeton University Press.

Sacchi, Simona; Riva, Paolo & Brambilla, Marco 2013. When Mother Earth Rises Up. Anthropomorphising Nature Reduces Support for Natural Disaster Victims. Social Psychology, Vol. 44, No. 4.

Shults, F. LeRon 2012. Religion and science in Christian theology. James W. Haag, Gregory R. Peterson & Michael L. Spezio (ed.) The Routledge Companion to Religion and Science. Abingdon, Oxon: Routledge.

Watson-Jones, Rachel E.; Busch, Justin T. A. & Legare, Cristine H. 2015. Interdisciplinary and Cross- Cultural Perspectives on Explanatory Coexistence. Topics in Cognitive Science, Vol. 7, No. 4.

Kuva: Artem Verbo@Unsplash.com. CC0.