”On vaarallista näyttää ihmiselle liian selvästi hänen pedonkaltaisuutensa, muistuttamatta samalla suuruudestamme. Samoin on kuitenkin vaarallista näyttää ihmisen suuruutta liian selvästi unohtaen alhaisuutemme. Ja näitäkin vaarallisempaa on, ettemme tunne kumpaakaan.”[1]

Näin alkaa Nicholas Spencerin tuore tiiliskivi ”uskon ja tieteen yhteenkietoutuneesta historiasta”. Kirjan arvioi tässä James C. Ungureanu, jonka mukaan teoksessa on paljon kiitettävää, mutta myös silmiinpistäviä puutteita. Ungureanun arvostelu toimii samalla tutkielmana siitä, miten ajatus tieteen ja uskon konfliktista on syntynyt.

Lue koko artikkeli

Länsimaisissa yhteiskunnissa on havaittavissa laajalle levinneitä erimielisyyksiä arvoista ja moraalista. Uskonnot ovat ratkaisevassa asemassa tässä hajautumisen ja polarisoitumisen prosessissa. Muun muassa tätä ilmiötä tutkii moraalipsykologinen uskonnontutkimus, joka on hiljattain syntynyt uusi tutkimusala.

Lue koko artikkeli

Yksi tärkeimpiä aiheita uskon ja tieteen vuorovaikutuksessa on luominen ja evoluutio. Käsitys elämän ja ihmisen alkuperästä vaikuttaa olennaisesti siihen, miten ymmärrämme ihmisyyden, eläinkunnan ja ihmisen arvon, ja hyvän elämän. Aiheesta on suomeksikin joitain hyviä kirjoja ja Kojosen kirja tuo mukavan ja melko kattavan lisän keskusteluun erityisesti teologian ja filosofian puolelta.

Lue koko artikkeli

Mitä on tieteellinen objektiivisuus? Onko se hyödyllinen käsite ja mikä merkitys sillä on tieteellisille yhteisöille sekä tutkimustuloksille? Tätä pohtii Inkeri Koskinen.

Minulta kysyttiin kerran eräässä tieteenfilosofisessa työpajassa, millä tavoin puhun tieteellisestä objektiivisuudesta suurelle yleisölle. Vastasin, etten puhu. Yleisöluennolla on paljon mielekkäämpää käsitellä esimerkiksi luottamusta tieteeseen ja perusteita, joiden varassa tieteen tuloksiin voi turvallisin mielin tukeutua, kuin sanoa mitään objektiivisuudesta. Objektiivisuus on liian latautunut käsite ollakseen käyttökelpoinen kuin filosofisessa tutkimuksessa ja tieteen sisäisissä keskusteluissa. 

Lue koko artikkeli

Popularisoijien omia agendoja, arviointiprosesseissa todettuja ongelmia ja tieteen politisoitumista on käytetty perusteina olla arvostamatta tiedettä. Tänään Areiopagin podcastissa keskustellaan tieteen ongelmista ja samalla kuitenkin puolustetaan tieteen luotettavuutta.

Ihmiset ovat koulutetumpia kuin koskaan ennen, mutta näyttävät jaksavan pureutua väitteiden totuuden pohtimiseen melko huonosti.

”Tietoa on enemmän kuin koskaan ennen, mutta tyhmyys vain tuntuu tiivistyvän”, toteaa Lari Launonen podcastin alussa. Hän ja Aku Visala pohtivat, mistä ”totuuden jälkeisessä ajassa” oikeastaan on kysymys ja elämmekö erityisesti nyt sellaista aikaa. Vai oliko ennen kuitenkaan kaikki paremmin?Lue koko artikkeli

Vertaisarviointi vuotaa kuin seula. Suurta osaa tuloksista eivät toistokokeet vahvista. Jopa suora huijaus on hälyttävän yleistä. Samaan aikaan tiedettä ylistetään miltei kaikkien kysymystemme ratkaisijana. Luotamme yhä enemmän yhä huonompaan tieteeseen ja tämä on suuri ongelma, väittää vieraskynässä William A. Wilson.

Tieteen ongelma on, että suuri osa siitä ei yksinkertaisesti ole tiedettä. Viime kesänä Open Science Collaboration -projekti ilmoitti yrittäneensä toistaa sata psykologian koetta, jotka oli julkaistu kolmessa alan arvovaltaisimmassa julkaisusarjassa. Tieteellisten väitteiden perustana on ajatus, että kun kokeet toistetaan likimain identtisissä oloissa, myös tulosten tulisi olla suunnilleen samoja. Viime aikoja lukuun ottamatta hyvin harva on kuitenkaan vaivautunut tarkistamaan järjestelmällisesti, onko asia todella näin.Lue koko artikkeli