Jos satunnaiselta suomalaiselta kysyttäisiin, mikä hänen mielestään muodostaa vakavimman älyllisen haasteen teistiselle jumalauskolle, todennäköinen vastaus saattaisi olla ”tieteellinen maailmankuva”, ”pahan ongelma” tai jokin muu vastaava.

Et luultavasti kuitenkaan odottaisi hänen argumentoivan: ”On olemassa matemaattisia objekteja, joita Jumala ei olisi voinut luoda. Jos teismi on tosi, niin kaikki Jumalasta erillinen on luotua. Siispä teismi ei ole tosi.”Lue koko artikkeli

Eilinen artikkelini ensimmäinen osa käsitteli Richard Swinburnen näkemystä luonnontieteellisten ja persoonallisten selitysten prioritodennäköisyyden kriteereistä. Tänään toisessa osassa perehdymme siihen, miten Swinburnen mukaan Jumala on persoonallisista selityksistä priorisesti kaikkein yksinkertaisin.

Tämän osoittaakseen Swinburne ottaa tarkastelunsa lähtökohdaksi ihmiselle tutun persoonan käsitteen ja laajentaa sen eri ominaisuuksia niin, että päädytään käsitteeseen, jonka useimmat ihmiset tunnistavat intuitiivisesti juuri Jumalaksi. Koska harva fysikalistikaan haluaa kokonaan kieltää persoonallisten selitysten lähtökohtaista mielekkyyttä – vaikka pitäisikin niitä lopulta materiaan palautuvina – saadaan Jumala näin tuotua ihmiselle luontevaan selitysapparaattiin mukaan yhdeksi vaihtoehdoksi.Lue koko artikkeli

Georg Cantor (1845-1918), kuuluisa saksalainen matemaatikko, tunnetaan erityisesti joukko-oppia ja ääretöntä koskevista tutkimuksistaan. Cantor antoi äärettömän käsittelle täsmällisen, matemaattisen merkityksen, mikä on suuresti vaikuttanut nykyaikaisen matematiikan kehitykseen.

Cantor sai nauttia tiedeyhteisön arvostusta vasta uransa loppuvaiheessa. Hänen elämäntarinaansa leimaa traagisella tavalla älyllisen loiston ja syvän taantumuksen ajanjaksot. Cantorin kohdalla tämä vastakohtaisuus johtui kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, jota ei tuona aikana osattu varsinaisesti hoitaa. Masennusjaksot pahenivat iän karttuessa, ja Cantor joutui viettämään pitkiä aikoja parantolassa.Lue koko artikkeli

Sattuma on viimeksi kuluneen vuosisadan aikana muodostunut yhä merkittävämmäksi osaksi modernia tiedettä, nostaen samalla ennustamattomuuden perustavaksi osaksi länsimaista maailmankuvaa.

Kristinusko sen sijaan opettaa, että kaikki, mitä tapahtuu, tapahtuu Jumalan sallimuksen mukaisesti osana Hänen suurta suunnitelmaansa. Kumpi käsitys on oikea? Perustuuko maailma sattumalle vai suunnittelulle? Vai voitaisiinko nämä näkemykset sovittaa yhteen ja sattuma käsittää Jumalan tavaksi toimia maailmassa?Lue koko artikkeli