Mielen teorialla tarkoitetaan ihmisen luontaista kykyä mentalisoida eli “lukea ajatuksia”. Kyky mahdollistaa sujuvat suhteet toisiin ihmisiin, mielikuvitusystäviin ja Jumalaankin. Autisteilla mentalisointikyvyt ovat normaalia heikommat. Siksi he uskovat muita harvemmin persoonalliseen Jumalaan.

”Mitä ihmeellistä minussa on, kun huomioit minut?

Miksi kuulet, kun kutsun?

Onko totta, että ajattelet minua?

Kuinka rakastatkaan minua, se on ihmeellistä!

Olen Jumalan ystävä

Olen Jumalan ystävä

Olen Jumalan ystävä

Hän kutsuu minua ystäväksi.”Lue koko artikkeli

Pitävätkö uskonnonfilosofit jumalatodistuksia pätevinä osittain siksi, että he pitävät jo ennalta Jumalan olemassaoloa todennäköisenä? Selittääkö evoluutio Jumalaa paremmin sen, miksi pidämme moraaliarvoja sitovina? Lari Launonen haastatteli Helsinki Analytical Theology (HEAT) -seminaariin perjantaina saapuvaa filosofi Helen De Cruzia.

Uskontoa ei esiinny vain alkukantaisten heimojen tai sorretun työväen parissa, vaan myös yliopistoissa, filosofien ja tiedemiesten keskuudessa. Tätä ihmisen ainaista taipumusta uskonnollisuuteen on valottanut viime vuosina kognitiivinen uskontotiede, joka etsii vastauksia ihmismielen psykologisista prosesseista ja sen evoluutiohistoriasta.Lue koko artikkeli

Viime päivinä esimerkiksi The Guardian, Helsingin Sanomat ja YLE ovat uutisoineet tutkimuksesta, jonka tulkitaan väittävän jopa, että ”Uskonnollisten perheiden lapset ovat muita ilkeämpiä” (YLEX). Coventryn yliopiston tutkija Jonathan Jongin mukaan tutkimus on kiinnostava, mutta monet siitä vedetyt johtopäätökset ennenaikaisia. Areiopagi julkaisee Jongin kommenttikirjoituksen aiheesta.

On varmasti totta, etteivät ihmiset tarvitse uskontoa ollakseen moraalisia. Mutta se, vähentääkö tai estääkö uskonnollisuus hyväsydämisyyttä, on vähemmän selvää, sillä uskonnollisuuden ja moraalin suhdetta on tunnetusti vaikeaa selvittää. Vaikka useat tutkijat ovat yrittäneet tarjota empiirisiä vastauksia, nämä vastaukset usein tuppaavat sopimaan tutkimusta tekevän osapuolen odotuksiin.Lue koko artikkeli

Artikkelinsa toisessa osassa Christian Smith kertoo, miksi uskonnollisuus on hänen mukaansa tukahduttamatonta, vaikkei olekaan kaikille ihmisille väistämätöntä.

Miten nämä näkökohdat auttavat vastaamaan kysymykseen, ovatko ihmiset luonnostaan uskonnollisia? Aloitan vastaamisen ilmaisemalla kantani kielteisen puolen: ihmiset eivät ole luonnostaan uskonnollisia, jos käytämme ilmausta ”luonnostaan” sen positivistisessa merkityksessä. Positivistisen merkityksen mukaan luonnollinen uskonnollisuus tarkoittaa sitä, että ihmisellä olisi jokin luonnollinen ja tukahduttamaton tarve, vietti, vaisto tai halu, joka pakottaisi hänet olemaan uskonnollinen. Yksinkertainen havainnointi osoittaa, että jotkut ovat uskonnollisia, jotkut taas eivät. Useimmat ovat tyytyväisiä omaan elämäänsä ja selviävät sen toiminnoista riippumatta siitä, ovatko he uskonnollisia.Lue koko artikkeli

Christian Smith väittää, että olemme luonnostamme uskonnollisia. Uskominen ei silti ole väistämätöntä.

Ovatko ihmiset luonnostaan uskonnollisia? Onko ihmisillä synnynnäinen, vaistonvarainen tai muuten väistämätön taipumus omaksua jokin uskonto? Vai ovatko uskonnot syntyneet inhimillisessä historiassa satunnaisesti, ilman olennaista liittymistä ihmisluontoon?Lue koko artikkeli

”Uskon Jumalaan, koska minulla on henkilökohtainen suhde hänen kanssaan. Voinko nähdä hänet? En. Voinko koskettaa häntä? En. Mutta voin puhua hänelle ja paistatella hänen läsnäolossaan. Kun olet kaikkivaltiaan Jumalan läsnäolossa, voit tuntea sen.”

Tämä internetistä löytämäni blogitekstin katkelma voi kuulostaa tutulta. Moni kristitty perustelee uskoaan Jumalan olemassaoloon kokemuksella Jumalan läsnäolosta ja vaikutuksesta arkisessa elämässään.

Yhdysvaltain skeptikkojen yhdistyksen perustaja Michael Shermer kollegoineen tiedustelivat 10 000  amerikkalaiselta miksi nämä uskovat Jumalaan. Kaikkein yleisin vastaus liittyi luonnossa esiintyvään suunnitelmallisuuteen, kompleksisuuteen, kauneuteen ja täydellisyyteen (28.6%). Toiseksi yleisin vastaus liittyi jokapäiväisessä elämässä koettuun Jumalan läsnäoloon (20,6%). (Shermer 2003.)Lue koko artikkeli

Niin maailmalla kuin Suomessakin on julkisuutta viime päivinä saanut tutkimus, jonka mukaan uskonnollisesti kasvatetut lapset eivät erottaisi faktaa fiktiosta niin helposti kuin muut. Onko todella näin? Areiopagi julkaisee Oxfordin yliopiston tutkijan analyysin tutkimuksesta.

Tässä kirjoituksessa analysoidaan Kathleen Corriveaun ja muiden kanssakirjoittajien julkaisemaa tuoretta tutkimusartikkelia, jota on esitetty todisteena siitä, että ”Uskonnon vaikutuspiirissä kasvavien pienten lasten on vaikea erottaa tosiasioita sepitelmistä”.Lue koko artikkeli

Professori Tapio Puolimatka on kirjoittanut jälleen kirjan, jonka tavoitteesta ei kunnianhimoa puutu: tarkoitus on vertailla kristinuskoa, länsimaista naturalismia sekä islamia ja argumentoida, että kristinusko on ollut näistä vaihtoehdoista suosiollisin eräille ihmiskunnan eniten arvostamille ilmiöille.

Puolimatka ei ole populaareissa kirjoissaan juuri jarruttelua harrastanut, vaan on ollut avoimesti jotain mieltä. Niin nytkin: Viisauden ja tiedon aarteet Kristuksessa (Aikamedia, 2013) on lyhyesti sanottuna aatehistoriallinen syväluotaus, joka väittää kristinuskon olleen ei ainoa, mutta kuitenkin välttämätön tekijä nykymuotoisen demokratian, tieteen ja ihmisoikeuksien (erityisesti naisen ja lapsen aseman) kehittymisessä. Nämä ovat ilmiöitä, joiden asema länsimaissa on ollut käytännössä kyseenalaistamaton ja joille eniten oikeutta tekevä katsomus selviytyy voittajana maailmankatsomusten kantamien hedelmien vertailusta.Lue koko artikkeli

Muutamat paljon julkisuutta saaneet ateistit ovat viitanneet ahkerasti kognitiivisiin ja biologisiin teorioihin uskonnon synnystä. Esimerkiksi Richard Dawkins ja Daniel Dennett näyttävät ajattelevan, että viimeaikaiset biologiasta ja kognitiotieteistä vaikutteita saaneet teoriat uskonnosta osoittavat, että uskonto on vain ja ainoastaan luonnonilmiö, ihmismielen evoluution ja kulttuurin sivutuote.

Kutsun jatkossa tällaisia teorioita bio-psykologisiksi uskontoteorioiksi. Millaisia väitteitä uskonnosta tällaiset tutkimussuunnat ovat sitten esittäneet? Onko niistä todella ainoastaan lyhyt hyppäys ateismiin?Lue koko artikkeli