Avainsana: islam

19.4.2016 Vieraskynä,

Neutraaliudesta, normeista ja niqabeista

Pari kuukautta sitten Helsingin kaupungin toimintaohjeet aiheuttivat moninaisuuskeskustelussa pienimuotoista kohua, kun kaupungin työntekijöille tarkoitetut pukeutumisäännöt tulivat yleisemmin tunnetuksi. Kaupunki edellyttää, että työntekijöiden vaatteet täyttävät hygienia- ja turvallisuusvaatimukset, mikä rajoittaa sairaaloissa, keittiöissä ja yleisissä puistoissa työskentelevien henkilöiden pukeutumista.

Muissa työympäristöissä ollaan kuitenkin joustavia, ja käytännössä esimerkiksi kaupungin päiväkodeissa työskentelevät lastentarhanopettajat voivat halutessaan pukeutua niqabiin. Niqab on huntu, joka peittää kokon kehon ja kasvot siten, että vain silmien ympärillä oleva alue jää paljaaksi.Lue koko artikkeli

12.4.2016 Artikkeli,

Veljeä ei jätetä – Heimomieli ja uskonnollinen väkivalta

Kuulin tätä tekstiä kirjoittaessani Belgiassa tapahtuneista terrori-iskuista. Pariisin iskujen viikolla pidin yliopistolla seminaaria kognitiivisista ja evolutiivisista näkökulmista uskonnolliseen väkivaltaan. Eräs tuttavani toimii diplomaattina Turkissa, Ankarassa. Kuluneen vuoden aikana hänen on pitänyt useita kertoja vakuutella ystävilleen sosiaalisen median välityksellä olevansa aivan kunnossa.

Pariisin, Ankaran ja Belgian terrori-iskuja seuratessani olen huomannut, kuinka omat tutkimusaiheeni voisivat auttaa ymmärtämään viimeaikaista terrorismia ja väkivaltaa. Olen tutkinut kognitiivista uskontotiedettä, käsityksiä ihmisluonnosta ja hyväksyvän tunnustamisen teorioita. Näistä ei olekaan niin pitkä matka käytännön elämään, kuin olin aiemmin kuvitellut.Lue koko artikkeli

8.9.2015 Vieraskynä,

Näin suomalaiset lehdet sitovat uskonnon paikkaan – ja kuinka se meihin vaikuttaa

Miten Helsingin Sanomien ja maakuntalehtien uskontouutisointi eroavat toisistaan? Voivatko erot vaikeuttaa kansallista keskustelua uskonnosta?

Kun journalistit kirjoittavat uskonnosta, kyse on aina paljon muustakin kuin itse tapahtumien uutisoimisesta. Median maantiede on tutkimussuuntaus, jossa ajatellaan, että kun media ja journalistit uutisoivat (esimerkiksi) uskonnosta ne aina myös paikantavat käsittelemäänsä ilmiötä monin tavoin. Uutisissa uskonnot liitetään toistuvasti tiettyihin alueisiin, tiettyihin poliittisiin tapahtumiin ja tiettyihin ihmisryhmiin (vrt. Moring 2001).

Esimerkiksi Isis-järjestö paikantuu Euroopan ulkopuolelle, Lähi-itään ja arabimaailmaan, katolisuus assosioituu Euroopassa ennen kaikkea Etelään, ortodoksisuus Itään ja vaikka lestadiolaisuus Pohjoiseen. Tämä paikantamisen politiikka on kaikkea muuta kuin neutraali ilmiö. Se muokkaa osaltaan sitä, miten journalismi tuottaa käsitystä uskonnosta, sen paikasta ja merkityksestä tämän päivän median kyllästämässä kulttuurissa ja yhteiskunnassa.Lue koko artikkeli

10.3.2015 Vieraskynä,

Mistä ristiretkissä oli kyse?

Nykypäivän uskonto- ja kirkkokritiikin perusaiheita ovat keskiajan ristiretket. Ei voi kieltää, että meidän aikamme näkökulmasta instituutio näyttäytyy helposti länsimaisen kirkkohistorian vähemmän ylevänä lukuna. Kirkko ei vain asettunut tukemaan väkivaltaa toisuskoisia vastaan, vaan oli vastuussa siitä. Miten näin pääsi käymään?

Jotta kysymykseen voi vastata, täytyy lähteä liikkeelle varhaiskeskiajan historiasta. 600-luvun alussa Arabian niemimaalla käynnistyi ennen näkemättömän nopeasti ja laajalle edennyt valloitussotien aalto, jota elähdytti uusi monoteistinen uskonto, islam. Itä-Rooman keisarikunta, Bysantti, joutui näiden kohteeksi Lähi-idässä ensimmäisen kerran jo profeetta Muhammedin eläessä, vuonna 629. Parissa kymmenessä vuodessa muslimien onnistui vallata Lähi-itä Bysantilta itselleen.Lue koko artikkeli

28.10.2014 Artikkeli,

Aiheuttaako uskonto väkivaltaa?

ISIS-järjestön toiminta Lähi-idässä on nostanut jälleen esille kysymyksen uskonnon ja sodan suhteista. Lisääkö uskonnollisuus ihmisen väkivaltaisuutta? Vai vähentääkö se kenties sitä? Ja miten tällaisia asioita voidaan ylipäätään mitata?

Vuoden 2001 syyskuun 11. päivän terrori-iskut laittoivat alulle uskontoa ja väkivaltaa koskevan keskustelun, joka oli jo hiljalleen laantumassa, kun Irakista alkoi kuulua kummia. Islaminuskoiset jihadistit hyödynsivät sosiaalista mediaa ja levittivät ilosanomaa islaminuskoisen valtion perustamisesta höystettynä kuvilla verisistä teloituksista ja muista hirmuteoista.Lue koko artikkeli

7.10.2014 Kirja-arvio,

Ihmisten maa — näkökulmia maallistumiseen

Mitä on maallistuminen? Miten se ilmenee? Mistä se johtuu? Mitkä asiat siihen vaikuttavat? Seuraako maallistumista koskeva kehitys kaikkialla maailmassa samanlaisia kehityspolkuja? Ari Koponen ja Tuomas Savolainen ovat toimittaneet kirjan ”Ihmisten maa  — esseitä sekularisaatiosta”, jossa käsitellään muun muassa edellä mainittuja kysymyksiä.

Kirjan on kustantanut hiljattain perustettu pienkustantamo Osuuskunta Sivuosa, jonka taustalta löytyvät kirjan toimittajat. Kirjan takakannessa teoksen luvataan olevan ”yleistajuisen johdatuksen maallistumisilmiöön ja sekularisaatiokeskustelujen kirjoon”. Jotain tällaista kirja sisältääkin. Kirja koostuu kuudesta esseestä, joiden kirjoittajakunnasta löytyy niin seemiläisten kielten ja kulttuurien asiantuntijaa, filosofia, valtiotieteilijää kuin teologian ja uskontotieteen edustajiakin. Kirjoittajakunta edustaa monenlaisia maailmankatsomuksia. Tämän kirjan esseet ovat siinä määrin erilaisia paitsi sisällöltään, myös luonteeltaan, että käsittelen niitä yksi kerrallaan.Lue koko artikkeli

12.11.2013 Kirja-arvio,

Tapio Puolimatka: Viisauden ja tiedon aarteet Kristuksessa

Professori Tapio Puolimatka on kirjoittanut jälleen kirjan, jonka tavoitteesta ei kunnianhimoa puutu: tarkoitus on vertailla kristinuskoa, länsimaista naturalismia sekä islamia ja argumentoida, että kristinusko on ollut näistä vaihtoehdoista suosiollisin eräille ihmiskunnan eniten arvostamille ilmiöille.

Puolimatka ei ole populaareissa kirjoissaan juuri jarruttelua harrastanut, vaan on ollut avoimesti jotain mieltä. Niin nytkin: Viisauden ja tiedon aarteet Kristuksessa (Aikamedia, 2013) on lyhyesti sanottuna aatehistoriallinen syväluotaus, joka väittää kristinuskon olleen ei ainoa, mutta kuitenkin välttämätön tekijä nykymuotoisen demokratian, tieteen ja ihmisoikeuksien (erityisesti naisen ja lapsen aseman) kehittymisessä. Nämä ovat ilmiöitä, joiden asema länsimaissa on ollut käytännössä kyseenalaistamaton ja joille eniten oikeutta tekevä katsomus selviytyy voittajana maailmankatsomusten kantamien hedelmien vertailusta.Lue koko artikkeli

Ylös